Klassinen ›

Olipa Tuukkasen komeasti soinnahtavan 6. sinfonian finalen hiukan sibeliaanisittain rakennettu loppunousu tuskaisasta paatoksesta kirkkauteen kohoten, intensiivisyydessään ja kiihkeydessään sielua värähdyttävä, monine mieleenpainuvine melodisine aiheineen ja rytmisine motiiveineen, kuten puhaltimilla ja sitten vaskilla soiva tittittititti tittittittitti kuvio ja varjoisampi hitaasti liikkuva kohoava aihe, sinfonian päättyessä mahtavasti patarummun iskuin, sinfonian sen sijaan alkaessa hieman jopa morsetusta muistuttavalla monotonisella rytmisellä idulla puhaltimissa tamtatamtatamtam tjs., josta ikään kuin kasvaa esiin osan melodinen ja harmoninen aines musiikin alkaessa keinahdella ja tanssahdella aluksi leikkisästi ja osan edetessä keskeinen rytmikuvio, joka luo aiheiden välille koheesioita ja antaa pippuria ja pontta rytmisenä työntövoimana musiikin etenemiselle monien melodisten kehittelyjen ja muunnosten ohella, myös päättää osan eri soittimissa patarummun tremolon pärinän säestyksellä.
 
Meri sinfonian melodiikaltaan aaltomainen ja kimmeltävä avaus on kauneimpia lukuja maamme musiikinhistoriassa, musiikin saadessa alun jälkeen rytmienergiaa allegrotaitteessa, johtaen kuohuvampaan kuorojaksoon. Alussa kuuntelin musiikkia haltioituneena ja lopussa materiaalin kertautuessa tippakin tuli silmään. Kuuntelin jälleen tuota 16 minuuttista avausosaa osittain ja musiikin pakahduttava kauneus totta vieköön tuntuu "munaskuissa" asti ja varsinkin rintakehässä. Saavutus johon edes kaikki kansallissankarin viittaa sovitelleet ja kanonisoidut säveltäjät eivät ole milloinkaan pystyneet. Sillä miksi muuten mennä merta edemmäksi kalaan jos tutuin repertoaari pystyisi "tyydyttämään emotionaalisten kokemusten tarpeen"?.

https://www.youtube.com/watch?v=bacN1nFPlZE
 
Pièces de clavecin avec une méthode, Suite in D Major, RCT 3 (Arr. for Accordion by Janne Valkeajoki

Marttisen orkesteriteoksia sisältävää CD levyä eilen kuunneltuani, Linnunrata nimisestä mestariteokseksi mainitusta teoksesta huolimatta, vaikutuin paljon enemmän mm. Dalai Lama nimisestä sellokonsertosta.
 
Äsken vaikutuin säveltäjän pianoteoksista.

Tuukkasen Karhunpyynti teki suuremman vaikutuksen kuin ehkä milloinkaan aiemmin ja jossain määrin myös Runolaulaja ja mm. Pylkkäsen sinfonietta, jota kuuntelin vaikuttuneena. Nuoruudessa en ollut vielä tietoinen yhden säveltäjän nimeen vannovan suomalaisen säveltaiteen 1900 luvun "mittapuita" ajatellen ja pieneksi maaksi varsin laajasta ja korkeasta tasosta, ja jonka eräänä "virheenä" on useimmiten ollut anakronismi, epäajanmukaisuus.

Hyvältä kuulostaa inventio No. 15.
 
https://www.youtube.com/watch?v=bYIkRkLVKts

KAJ - Nessun Dorma cover
 
https://www.youtube.com/watch?v=WOMIS4D8-VI

Varmasti myös Erkki Salmenhaaran suosikkilevyjä.
 
Dimitri Shostakovich: The Jazz Album
 
https://www.youtube.com/watch?v=zZ6 … 604CkWZfSAMM_4ABeJtvMyz&index=2

Prophet: Varmasti myös Erkki Salmenhaaran suosikkilevyjä.
 
Dimitri Shostakovich: The Jazz Album
 
https://www.youtube.com/watch?v=zZ6 … 604CkWZfSAMM_4ABeJtvMyz&index=2
 
Mistä niin päättelet, että alun perin kenttätekniikkaakin tuotannossaan viljellyt modernismimme kärkinimiin kuulunut Salmenhaara, joka myös kirjoitti runsaasti suomalaisesta taidemusiikista, olisi pitänyt kevyestä jazzista niin paljon kuin jonkin levyn suosikiksi mainitseminen edellyttää? En usko hänen erityisesti pitäneen jazzista.

Kuuntelin jälleen lyhyen tauon jälkeen Gräsbeckin Visan från Molnet kantaattia syvän levollisessa olotilassa ja äärimmäisen keskittyneenä, musiikin pitäessä pihdeissään alusta loppuun, ja se tuotti suurta henkistä tyydytystä.

megatherium: Mistä niin päättelet, että alun perin kenttätekniikkaakin tuotannossaan viljellyt modernismimme kärkinimiin kuulunut Salmenhaara, joka myös kirjoitti runsaasti suomalaisesta taidemusiikista, olisi pitänyt kevyestä jazzista niin paljon kuin jonkin levyn suosikiksi mainitseminen edellyttää? En usko hänen erityisesti pitäneen jazzista.
 
Jospa hän heittäytyi viihteellä ollessaan kuuntelemaan muutakin kuin klassista.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Erkki_Salmenhaara

Prophet: Jospa hän heittäytyi viihteellä ollessaan kuuntelemaan muutakin kuin klassista.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Erkki_Salmenhaara
 
Taidemusiikki tuottaa parhaimmillaan suurimpia mahdollisia elämyksiä maailmassa, joita ei aivan kirjaimellisesti viihteellä ollessa tule koettua, sillä siihen on olemassa rahvaanomaisempiakin harrastuksia, mutta joutoaikaa kaikkien suurten puhtaan neron älyn luomien hengentuotteiden luominen ja niistä nauttiminen Schopenhauerinkin mukaan edellyttää, vaikka säveltäjä on myös eräs ammattinimike ja säveltäminen luovuutta kysyvän ammatin harjoittamisen eräs jaloimmista muodoista, jonka vain kaikkein lahjakkaimmat taitavat, kun nerojakaan ei enää nykyaikana ole, ja jotka muinoin saavuttivat ihmishengen korkeimmat huiput, mihin ei esim. joku ns. kansanmetafysiikka yllä kuuna päivänäkään.

No viimeinkin selvisi, mikä biisi tämä on.
 
Schubert, 3 Marches Militaires, D.733 Op.51 No.1
 
https://www.youtube.com/watch?v=6kYkb0Jgod0

Schubertilla on vaikuttavampiakin marsseja.

Tunnelmiltaan tämä karakteristinen ja varsin ripeätempoinen marssi johdattaa ajatukset minun mielestä Suuren C duuri sinfonia maailmaan apollonisessa ilon atmosfäärissään, mutta koskettaa ohimenevästi traagisia tuntoja duuri ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan jossakin kohdin kuten ensimmäinenkin marssi. https://youtu.be/iVFRIz5DSAY Tässä vauhdikas tulkinta ensimmäisestä marssista https://youtu.be/s-1Shv14UWY
 
https://youtu.be/J-KLdGf3vkc Tässä pätevä ja hitaamman puoleinen tulkinta https://youtu.be/IiIabr2ymgs https://youtu.be/1sL_cwhpHsY
 
https://youtu.be/8EYunkzrD9k tässä vielä Haebler ja Hoffman esittävät näitä marsseja

megatherium: Schubertilla on vaikuttavampiakin marsseja.
 
Elgarin Pomp and Circumstance on vaikuttava kokonaisuus.