Bänditoiminta ›

Nyt on alkanut sen verran noi musatouhut vituttamaan, että nyt on tullut aika jakaa vertaistukea siitä, kun sukset menevät ristiin kerta toisensa jälkeen, puheet ei pidä ja mikään ei kelpaa kumminkaan. Itse aloitin rumpujen soiton vuonna 2007 ja itse bänditouhut vuonna 2010 aina vuoteen 2020 asti, kunnes korona (ja pari muuta tekijää) tappoi multa motivaation ja fiiliksen. 2023-2024 päätin kokeilla uudelleen vähän eri tavalla ja kuinka ollakaan; taas meni sukset ristiin. Onneksi vielä on sentään yksi projekti menossa, jossa kaikki on ainakin vielä toistaiseksi hyvin.
 
Ennen kuin aloitan romaanini, niin ajattelin vielä kertoa itsestäni sen verran, että mä en oo koskaan tehnyt näitä hommia rahan takia. Suoraan sanottuna mä vihaan rahaa. Mä olen aina halunnut, että oltaisiin hyvä bändi hyvällä matskulla, tehtäisiin realistisia keikkoja realistisella alueella ja että tehtäisiin edes yksi EP/albumi - vaikka C-kasetille jos ei muuta! Näinkin "vaatimattomalla" matkalla niin moni asia on mennyt aina pieleen jollain käsittämättömällä tavalla.
 
Tarina alkaa.
 
Ensimmäinen rokkibändini
Voi sitä aikaa, kun olimme kaksikymppisiä, kaikkitietäviä, kaikki koulut yms lopullisesti takana, elämä alkaa ja maailma on avoinna! Soitimme aika perus rokkenrollia. Meillä oli ensin treenikämppä mun porukoitten luona, mutta myönnettäköön että se oli vähän ahdas paikka, mutta sinne juuri ja juuri mahtui 3-4 miehen bändi, mutta laulukamat saattoi herkästi kiertää. Kitaristilla oli vaihtoehtoisesti isompi treenikämppä tiedossa, jolloin päätettiin sitten siirtyä sinne. Kyseinen kämppä oli täys läävä. Kaljatölkkejä ja "tähteitä" ympäri kämppää kaiken maailman roinan kera sekä kyseisen paikan rummut olivat suorastaan aivan kammottavia.
 
Hauska fakta, miten mä tuolloin olin valmis sanomaan, että en halua soittaa noilla rummuilla enää ikinä. Vaan kuinka ollakaan, mä olin restauroinut sen setin uuteen uskoon, noin 10 vuotta myöhemmin. https://youtu.be/SZ2DHBDW9mg?si=y4wyoyc7fBabSuJl
 
Yhtenä viikonloppuna tämä kitaristi sai ilmeisesti jostain sellaisen käsityksen, että bändi x olisi jostain syystä y tullut heidän luokseen keikan jälkeisille jatkoille sekä yöpymään. Tästä hän ilmeisesti innostui vähän liikaa ja sai sellaisen käsityksen, että me olisimme voineet soittaa heidän lämppäreinään kyseisellä keikalla. Ja voi sitä hypetyksen määrää oikeesti... Mua vieläkin hävettää näin 14 vuotta myöhemmin... Argh! Mentiin sitte hypettämään kavereille ja tutuille meidän "keikasta" ja mä menin luomaan silloin Facebookiin tapahtumasivun. Tämä oli virhe.
 
Sitten meinattiin, että voitaisiin pitää ns "kenraaliharjoitukset" kyseisenä päivänä ennen keikkaa ja kuinka ollakaan; ei meillä mitään keikkaa ollut alun perinkään ja välittömästi menin poistamaan kyseisen tapahtumasivun. Laulaja lähti saman tien ajamaan takaisin himaan ja itsekin olin valmis tulemaan perässä, mutta kun basisti oli tullut mun kyydillä, niin hän taas ei vielä halunnut lähteä. Ei yhtään kiinnostanut silloin enää soitella saati jäädä sinne hengailemaan. Vieläkin ihmettelen edelleen, että MITEN voi onnistua? Nykyään ollaan vielä silloin tällöin tekemisissä, mutta tämän jätkän kanssa en ala enää mihinkään vähänkään vakavampaan. Suoraan sanottuna koitan vähän vältellä häntä, kun hän vähän on mitä on...
 

 
Ensimmäinen metalliprojektini
Ensimmäinen ja ainoa bändini, joka on pysynyt pystyssä kauemmin kuin 1,5 vuotta. Ainoa bändi, jonka kanssa ihan päästiin neljälle keikalle asti - jotka tosin nekin oli suhteilla. Alun perin oli tarkoitus olla Melodista Metallia Folk-vivahteilla yms. Rehellisen rehellisesti sanottuna matsku alkoi muistuttamaan enemmän jotain nuorisoseurakuntagospelia, johon en koskaan ollut tyytyväinen. Muut aina kuittasivat sillä, että "älä oo niin negatiivinen, tän kuuluu mennä tälleen!" Meillä oli ulkomainen naislaulaja (joka kuitenkin osasi suomea) jonka selvänä esikuvana oli Tarja Turunen. Otin hänet projektiin, koska uskoin, että hänestä olisi voinut oikeasti tulla jotain. Vaikka ei mitään täydellistä Turusen replika-kopiota haettukaan.
 
Noh, neljä vuotta myöhemmin hänen laulunsa kuulosti TISMALLEEN samanlaiselta. Huolimatta siitä, että hän oli vielä käynyt ihan laulutunneillakin. Muutama tuttavakin alkoi kiinnittämään huomiota siihen, että laulu kuulosti väärältä ja suorastaan jopa epävireiseltä. "Ei, ei, kun ne oli väärässä ja minä negatiivinen, tän kuuluu mennä tälleen!" Mitä tulee kitaristiin, niin hän ei meinannut koskaan olla tyytyväinen mihinkään, eikä häntä oikein erityisemmin kiinnostanut mikään muu kuin se, että pääsisi mahdollisimman nopeasti vaan keikalle. Kiipparisti ei juuri treenaillut ollenkaan ja basistilla ei ollut ikinä mitään sanottavaa mihinkään. "Emmää tiiä, ihan sama mulle..."
 
Ennen neljättä ja viimeistä keikkaa käytiin ottamassa muutamia promokuvia, joita käytettäisiin myös keikkajulisteessa. Löysin yhden hyvän kuvan ja aloin siitä työstämään. Kaikki näytti olevan ok kunnes tämä laulaja alkoi vinkumaan, että "ei, ei, ei me voida tuota käyttää!" "No kun siinä näkyy hirveä kaksoisleuka!" Mä en ainakaan bongannut mitään ja lopulta suostuttiin sitten sellaiseen kompromissiin, että antaa neidin sitten itse korjata se saatanan kaksoisleuka. Kuinka ollakaan, mä en ainakaan huomannut mitään eroa.
 
Kyseisen keikan jälkeen ihmisiltä alkoi tulla rehellistä palautetta siitä, miten laulu oli bändin kompastuskivi ja muu poppoo alkoi syyttämään MINUA siitä. Siis syyttämään rumpalia siitä, että toisen laulu kuulosti epävireiseltä. Sitten alkoi tulla lisää vääntelemistä vähän kaikesta ja lopulta sain tarpeekseni ja lähdin menemään. No siitäkö vasta alkoi tulla lisää haloota. Tein koko ajan muiden mielestä jotain väärin ja mielipiteeni oli jotenkin typerä. Tai ketään ei kiinnostanut.
 
Kuuluisat viimeiset sanat: "Sä tuut katumaan kun meistä tulee vielä ykkösiä!"
 

 
Toinen metalliprojektini
Tämä projekti taisi toimia yhteensä ehkä noin puolitoista vuotta ja lopulta lopetettiin jotakuinkin niissä merkeissä, että homma ei vain oikein lähtenyt ja edennyt. Ollaan vielä kitaristin kanssa tekemisissä (oltu jo peräti kymmenen vuotta!) ja törmäillään silloin tällöin. Ehkä joskus voidaan jammailla jotain ajan kuluksi.
 
Noin 10 vuotta sitten meillä oli yksi basisti, joka oli tasan kerran treeneissä eikä maksanut omia vuokraosuuksiaan ja alkoi hävitä kuvioista. Ennen pitkää hän halusi viedä projektin enemmän johonkin geneeriseen Zombi Death Metal -tyyliseen suuntaan. Mä en tähän suostunut ja muutenkin ihmettelen, että miksei jengi voi perustaa omia projekteja, jos ei miellytä? Tästä hän ei oikein tykännyt.
 
Kerran tämä tilasi Thomannilta uudet kielet bassoon. Entiset oli vähintään 6 vuotta vanhoja - ja paskaisia. Basisti kävi heittämässä kielet treenikselle ja me siinä ajateltiin, että jos vaihdettais kielet valmiiksi, niin päästäisiin seuraavilla treeneillä sitten suoraan soittelemaan. Ei tapahtunut. Alkoi tulla "syitä ja esteitä" ja lopulta sitä tyypillistä settiä, että hävitään kuvioista eikä vastata viesteihin. Onneksi sentään sain puhelimitse kiinni. Taas oli esteitä.
 
Tämä tapaus päättyi klassisesti, kun laitoin viestiä, että hommasta ei tule mitään. Totta kai tämäkin oli sitten minun vika. "Mun 'henkilökohtaisuudet' ei kuulu sulle pätkääkään. Vittu mä lähen menemään ku ei sun kanssa pysty yhtään mihinkään." Noh, kesti kaksi viikkoa tulla hakemaan kamat (basso + vahvari) ja kävelymatkakin oli niinkin pitkä kuin vähän vajaat 2 km. Sitten tämä kyseli myöhemmin, että "oliko noi wanhat kielet vielä tallella?"
 
Sillä lailla.
 

 
Vähän erilainen rokkiprojekti
Tällä kertaa oli yksi ammattimuusikko, joka oli kyllä vähän omalaatuinen. Puhui koko ajan, huumoria ei juuri ollut, hyvä jos hädin tuskin hymyili. Silloinkin kun hymyili ja nauroi, niin nekin oli enemmänkin sen omille jutuille. Menin aika pitkälti silleen, että katotaan mitä tästä tulee.
 
Kävi pian ilmi, että tällä jätkällä oli aika epärealistisia suunnitelmia. Työstettiin yhtä ainoaa biisiä. Oli puhetta että pian biisin valmistumisen jälkeen mentäisiin johonkin studioon äänittämään, pian sen jälkeen tekemään musavideota ja pian sen jälkeen "keikalle." Ja muista biiseistä ei ollut edes puhettakaan.
 
Viimeisissä treeneissä mokasin parissa kohtaa, kun iski aivopieru ja tämä totesi reilusti: "Ei, ei tule mitään." Sitten tuli lähtö, mutta toisaalta oisin kyllä itsekin lähtenyt menemään. Meni liian vakavaksi ja muutenkin sellaiseksi, että pitäkää tunkkinne.
 

 
Kolmas metalliprojektini päättyi aika lyhyesti siihen, että ketään ei oikeasti kiinnostanut ja myöhemmin sain kuulla, että he perustivat keskenään uuden prokkiksen.
 

 
Neljäs metalliprojektini
Tällä kertaa kiinnostus löytyi Keravalta, noin 130 km kotoa eli noin puolentoista tunnin ajomatka. Treenasin ahkerasti ja kaikki meni jotakuinkin ihan jees vuoden 2020 pääsiäiseen asti, jonka muistan pysyvästi. Otin ryhmäkeskustelussa esille, että kun kerran on neljä vapaapäivää, niin voitaisiin ottaa yksi päivä, käyttää se tehokkaasti treenaamiseen ja kävis jossain kepsulla tai Burger Kingissä syömässä.
 
No kukaan ei tietenkään vastannut mitään, mutta ei myöskään vastannut, että ei ois ollu ok. Kuitenkin pidettiin treenit kyseisenä päivänä, vedettiin biisit läpi ja se olikin siinä. "Joo sori, mä tiiän että sä oisit halunnu olla pidempään mutku mul on kaveri tulossa käymään." Totta kai muillakin oli "jotain muuta" mutta ei sitte voitu siellä WhatsAppissa sanoa mitään. Jäin sitte ittekseni treenaamaan, mutta aika nopee meni fiilis ja maku.
 
Jotain pari viikkoa myöhemmin vokalisti soitti mulle ja tultiin siihen tulokseen, että on parasta että tiemme eroavat. Allekirjoitan, että mä en ollut silloin tarpeeksi kehittynyt kannuissa, saati kehittynyt "ajoissa" mutta mä tiedän, että siellä oli satavarmasti taustalla muutakin, mutta tämä oli tyyliin hyvä syy pistää pihalle.
 
Se on sitä, kun asioista ei vittu puhuta...
 

 
Viimeinen metalliprojektini
2023 päätin kokeilla uudestaan, vähän eri tavalla. Löysin "vahingossa" lähiseudulta helvetin kovan vokalistin, joka osasi oikeesti öristä ja oli vähän niin kuin koko prokkiksen punainen lanka. Tultiin hyvin juttuun ja alettiin pikkuhiljaa suunnittelemaan projektia. Tein selväksi mistä olisi kyse ja mihin tähdättäisiin yms.
 
Noin vuosi myöhemmin löytyi kaksi kitaristia ja oltiin jotakuinkin samalla aaltopituudella ja alettiin työstämään matskua pikkuhiljaa. Tällä kertaa minulla oli ilmainen treenikämppä tiedossa ja muilla oli noin tunnin ajomatka. Muutama kuukausi myöhemmin saatiin idea, että jos alettaisiin keräämään kolehtia myöhemmin äänityskamoja varten (äänikortit yms.) ja että kunkin osuus ois 50e/kk. Myöhemmin 40e/kk basistin kanssa. Näin sovittiin ja minä tein vähän etumatkaa kun myin yhden kiipparin + ständin pois ja sain niistä yhteensä 600 euroa. Laitoin vielä omasta pussista 50e tonne kassaan eli yhteensä 650 euroa. Kaikki piti olla ok kunnes...
 
Yhtenä päivänä tämä vokalisti alkoi vihjailemaan, että jos minä alkaisin laittamaan enemmän rahaa kassaan, vedoten siihen että kun muut tulevat kauempaa ja "heidän täytyy tankata." No minä en tähän suostunut, koska mun oli tarkoitus alkaa keräämään myös itsellenikin säästöjä + mulla on elämä. Tästä tämä vokalisti onnistui jotenkin ottamaan itteensä ja triggeröitymään pahasti. Hän alkoi yhä jankkaamaan tuosta polttoaineesta.
 
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mielestäni polttoaine ei kyllä kuulu bändikuluihin, vaan se on jokaisen oma asia miten niitä bensojaan käyttää. Sama kuin mä olisin alkanut Keravan bändissä pätemään, että "ei mun tarvii maksata mun vuokraosuuksia, mä tankkaan!" Ja sitten kun tämä kyseinen mesta oli vielä ilmainen ja kenenkään ei tarvinnut maksaa mitään vuokria tai edes sähköjäkään. Sitä paitsi meidän ei edes olisi tarvinnut pitää joka viikko fyysisiä treenejä, vaan oltaisiin voitu työstää biisejä etänä ja lähetellä tiedostoja yms.
 
Vielä lapsellisemmaksi meni kun tämä alkoi uhoomaan mulle, että "ollaan oltu 3 vuotta tekemisissä ja sä et oo laittanu tikkuakaan ristiin tän projektin kanssa." Ensinnäkin me oltiin 1,5 vuotta tekemisissä, ei 3 vuotta. Toiseksi, kukas ne 650 euroa oli laittanut sinne kassaan? Ja vaikka tämä polttoainejuttu olisikin ollut ihan legit, niin siinäkin olisi vielä kaiketi ollut joku tolkku, että toi 650e on se mun "extra" ja muuten oltais jatkettu sillä 40e/kk per naama. Joka edelleen piti alun perinkin olla ok. Homma paranee vielä sillä, miten tämä itse tuli usein myöhässä treeneihin ja oli kuulemma usein nukkunut pommiin tai hukannut jotain tavaroitaan.
 
Kukaan muu ei tietenkään sanonut mitään, mutta oli käsin kosketeltavissa, että he olivat tämän vokalistin puolella. Eikä siinäkään vielä kaikki! Tämä alkoi vetoomaan myös siihen, miten me tarvitaan rahaa myöhemmin markkinointiin ja mercheihin yms. Meillä ei ollut vielä yhtäkään biisiä valmiina. Hän vetosi vielä siihen, miten hän oli toisessa projektissaan investoinut paljon rahaa nimenomaan markkinointiin yms. ja ilmeisesti tämä oli tehnyt sitten muihin jätkiin vaikutuksen kun oli tullut keikkaakin.
 
Sitten tämä oli jo näinkin varhaisessa vaiheessa mennyt tekemään bändille oman Gmailin sekä (ei-näkyvät) sometilit, joista mä koitin vähän vihjailla, että nyt vähän jarrua. En enää muista mitä se tähänkin sanoi, mutta hän oli jotakuinkin sitä mieltä, että nimenomaan "on hyvä laittaa mahdollisimman aikaisin kaikki valmiiksi."
 
En ole markkinointiasiantuntija, joten korjatkaa jos olen väärässä, mutta mielestäni ensin pitäisi tehdä biisit rauhassa valmiiksi, sitten vasta aletaan rakentamaan fanikuntaa. Sitten aletaan pikkuhiljaa satsaamaan siihen "markkinointiin" - jota sitäkin voi tehdä monella tavalla. Viimeisenä tulee keikat ja merchit - eikä toisinpäin.
 
Minkä sitten jossain x ajassa voittaa, sen lopputuloksessa häviää.
 
Sentään sain rahani takaisin, kun kukaan muu ei ollut vielä kerennyt laittamaan omia osuuksiaan tähän kolehtiin. Itseasiassa tämä kyseinen säästöpurkkikin on alun perin minulta.
 
Jälleen yksi hukkaan heitetty projekti, kun mikään ei kelpaa kumminkaan. Todennäköisesti jatkavat keskenään ilman minua jossain muualla, josta saa varmaan vielä maksaakin. Mikäs siinä kun ei ilmainen mesta kelpaa.
 

 

 
TLDR: Minua käytännössä syytettiin asioista, joita en edes ole tehnyt ja muut tekevät itse jotain typerää. Ja että heidän mielestään minä olin se, joka teki väärin yms.
 
Ei minulla sentään niin huonosti mene. Tämän 15 vuoden taipaleen aikana olen tavannut erilaisia ihmisiä, joista nytkin olen noin 7 ihmisen kanssa tekemisissä.