Bassot ›

Jyväskylässä oli Väinönsoitin asiallinen paikka.
Nimenomaan silloin kun se oli väinönkadulla ja liiketila oli kolmikerroksinen =)
 
Toria vastapäätä? Sitä ennen vähän alempana kadulla 2 kerrosta ja kivat kierreportaat. Kaupparista, nykyisen mestarin herkun tiloista ostin 70's presarin (1600mk), joka olisi ehkä kannattanut pitää...

kivi: Pro Centeriä vastapäätä oli Kalevankadulta muuttanut Bass Center töölömmässä päässä ja Musamaailma ensin keskustan puolella ja sittemmin suoraan vastapäätä.
 
Huijari-Pukkila Uudenmaankadun sisäpihalla. Kauppa joka vakavissaan myi Nashville Straitseja ja sanoi ihan mitä mieleen juolahti. Ovationin ja Samickin maahantuoja. Sittemmin Pukkilan peruja tais olla alkuperäinen Helsingin Musiikki Malminrinteen ja Albertin kulmassa.
 
Soitin Mirsch Fredalla oli legendaarinen.
 
PSO-Musiikki Lasipalatsin yläkerrassa oli ammattilaisen valinta. Pohjoismaisella Sähkö Oy:llä oli studiokin, Olavi Virran 'kotistudio'.
 
Hietaniemenkadulla oli joku pieni akustisten soitinten ja puhallinten kauppa, mistä löytyi sodanedellisiä varaosia kielisoittimiin.
 
Tehtaankadulla oli Soitinkorjaamo Allan Tarvonen, joka varusti kaikki stadin rautalankabändit 60-luvulla Ideal-mikeillä.
 
Muistaaks kukaan oliks Soitin Mirsch loppuaikoina 80-luvun alussa Museokadulla? Ostin sieltä ekan teräskielisen, Kiso Suzuki jumbon.

Puppe muistaisi Kitarahuollon eli Bass Centerin omistajan nimen, kun vaikutti siellä. Mies teki konkan ja myi loput soittimet pois mutta kauppa oli jossain Kalevankadulla päin? Nauhaton Wal olisi lähtenyt jotain 6000 mk. Nyt ne ovat reilusti yli 6000 euroa. bartolineja nurkat täynnä.
 
Ja myöhemmin Puppe vaikutti President Musicissa. Kenen se Pressa oli, olisiko ollut Silfverbergin sivuaskel? MG Quantum lähti sieltä mukaan, kun joku ehti napata sen punaisen Vigierin 5-kielisen Passionin nenäni edestä. Nelikielinen taitaa olla Porralla.
 
En tiedä nappasiko Lauri sen Ruoholahdenkadulta, jossa kävi se Samickeja myynyt liike. Passion roikkui siellä hetken.
 
Pressassa oli ainakin seuraavia merkkejä:
- Modulus Graphite
- Wal
- Pensa-Suhr
- Vigier
- Steinberger
- Ken Smith
 
Täytyy kaivaa arkistoja, jos löytäisin mainoslapun, jossa oli myös hintaluokat. Viisinumeroisia markkahintoja oli runsaasti.
 
Silferbergiltä muistan Temperan viereisen liikkeen. Takaminen mustia heavyihmeitä punaisilla reunanauhoilla. Kansakoulukadulla olikin Takaminen akustinen TB-10, Zon Legacyja ainakin kaksi, ruskeakantinen nelkku ja sparklemusta vitonen.
 
Pukevan talon Fasulla oli ehkä Vaccaron alukaulalla joku musta soitin, Hartke?
 
Kitarapaja on aina ollut paikallaan ja siellä on ollut vaikka mitä.

Siinä mielessä on hieman ikävä vanhempia aikoja, että soitinliikkeissä oli 80 ja 90-luvuilla vielä käytettyjä soittimia ja soittimien vaihtaminen onnistui melko helposti. Nykyään tarjotaan, että tuo käytetty soittimesi myyntitiliin ja osta sitten, yleensä uusi, kitara rahalla.
Liikkeitä oli myös paljon enemmän ennen ja kun ei ollut nettiä, niin sitä valikoimaa ei nähnyt mistään tietokoneelta, vaan piti soittaa tai käydä paikan päällä.
Joskus kasarilla vielä monesta paikasta sai jonkun -10% käteisalennusta, jos siis osti käteisellä. Nykyään hinnoitellaan niin tiukasti, ettei mitään alennuksia yleensä enää saa.
 
Se, että liikkeitä on nykyään vähemmän on kyllä harmillinen juttu. Itse en ole koskaan ostanut yhtään kitaraa ulkomailta, että jos olen liikkeestä hankkinut soittimen, niin olen kannattanut kotimaan kivijalkaliikkeitä. Jotain kieliä ja hihnoja olen pari kertaa tilannut Thomannilta, mutta aika vähäistä kun kumminkin olen kitaraa yli 40 vuotta harrastanut.

Rämppy: Oli Fredalla vielä 90-luvullakin. Loppuaikoina myyjät, paitsi omistajaperheen jäsenet, saivat kenkää. Esim. Yrjö Latva perusti puhallinkaupan muutaman korttelin päähän vieden puhallinasiakkaat mennessään. Mirschin toiminta loppui muistaakseni 90-luvun puolivälin tienoilla.
 
Mikä helvetti se liike Museokadulla oli, toi maahan Kiso-Suzukia 80-luvun alussa?

mpekkanen: Siinä mielessä on hieman ikävä vanhempia aikoja, että soitinliikkeissä oli 80 ja 90-luvuilla vielä käytettyjä soittimia ja soittimien vaihtaminen onnistui melko helposti. Nykyään tarjotaan, että tuo käytetty soittimesi myyntitiliin ja osta sitten, yleensä uusi, kitara rahalla.
Liikkeitä oli myös paljon enemmän ennen ja kun ei ollut nettiä, niin sitä valikoimaa ei nähnyt mistään tietokoneelta, vaan piti soittaa tai käydä paikan päällä.
 
Aikoinaan oli satoja ravintola- ja tanssimuusikoita, joilla oli koko ajan keikkaa, eli rahaa käytettävissä. Siihen vielä semipro:t päälle. Liikkeet olivat vakavaraisempia ja soittimen saattoi suoraan vaihtaa rahaksi.

Kitarahuollon omistaja oli Markku Ruponen. Bass Center samoissa tiloissa. Hankin sieltä v.1990 Wal mk 1, jonka myin n. 10v myöhemmin pois. Jan Olof Strandberg oli jo silloin myyjänä ko. liikkeessä ja valinnanvaraa bassomerkeissä oli runsaasti mm. Ken Smith, Wal, Modulus, Tobias, Pedulla, Vigier, Sadowsky, Steibberger ja myöhemmin Markun konkan jälkeen Bass Center otti valikoimiinsa myös Alembic bassot Ilkka Pusan nykyisessä kitarapajassa. Ruposen kitarahuollossa oli myös laadukkaita basso styrkkareita. Itse hankin niitä ensin SWR studio 220 ja myöhemmin kun tarvitsin enemmän botnea Seymour Duncan bi amp 8000.

Tarkennusta edelliseen: Markku Ruposen bass center mainosti rytmimusiikki tai riffi lehdessä myös Foderaa, omalaatuista Stick 5-string merkkiä ja Warvickin (länsisaksan) aikaisia tuotteita. Aiemmin konkurssiin päätyneen ja jo edesmenneen Markun liike sijaitsi 80-90 luvun puolenvälin paikkeille Mechelininkatu 12-14 osoitteessa. Ilkan Kitarapaja oli Pupen työpiste vielä 90 luvun puolessa välin kun itse siellä asioin. Mitä sen jälkeen on tapahtunut näiden ns. butiikki bassojen tarjonnan suhteen en tiedä. Nykyisin on itkettävän aneemista musaliikkeiden huippubassojen tarjonta suomessa. Kultakausi oli ja meni vuosikymmeniä sitten. Onneksi sain sen kokea yhdessä joidenkin onnekkaiden kanssa, jotka näillä sivuilla vielä tuovat nostakisia tuulahduksia noilta ajoilta kun sai näpelöidä, testata ja hiplata huippulaatuisia bassokitaroita ameerikoista. Lopuksi ote Pupen kolumnista jostain 80-90 lukujen taitteesta: Jenkeissä on ollut jo jonkin aikaa voimakas käsintehtyjen bassojen buumi. Tällaiset bassot esimerkiksi Fodera, Sadowsky, ja Wal (englanti) ovat väistämättä kalliita (yli 10000 mk). Niitä rakentavat ihmiset jotka ovat omistaneet elämänsä bassojen rakentamiselle.

paldao: Tarkennusta edelliseen: Markku Ruposen bass center mainosti rytmimusiikki tai riffi lehdessä myös Foderaa, omalaatuista Stick 5-string merkkiä ja Warvickin (länsisaksan) aikaisia tuotteita. Aiemmin konkurssiin päätyneen ja jo edesmenneen Markun liike sijaitsi 80-90 luvun puolenvälin paikkeille Mechelininkatu 12-14 osoitteessa. Ilkan Kitarapaja oli Pupen työpiste vielä 90 luvun puolessa välin kun itse siellä asioin. Mitä sen jälkeen on tapahtunut näiden ns. butiikki bassojen tarjonnan suhteen en tiedä. Nykyisin on itkettävän aneemista musaliikkeiden huippubassojen tarjonta suomessa. Kultakausi oli ja meni vuosikymmeniä sitten. Onneksi sain sen kokea yhdessä joidenkin onnekkaiden kanssa, jotka näillä sivuilla vielä tuovat nostakisia tuulahduksia noilta ajoilta kun sai näpelöidä, testata ja hiplata huippulaatuisia bassokitaroita ameerikoista. Lopuksi ote Pupen kolumnista jostain 80-90 lukujen taitteesta: Jenkeissä on ollut jo jonkin aikaa voimakas käsintehtyjen bassojen buumi. Tällaiset bassot esimerkiksi Fodera, Sadowsky, ja Wal (englanti) ovat väistämättä kalliita (yli 10000 mk). Niitä rakentavat ihmiset jotka ovat omistaneet elämänsä bassojen rakentamiselle.
 
Muistan hyvin nuo ajat. Siellä tuli kokeiltua noita huippubassoja. Ruponen kysyi jopa rautalankabändiin. Mukava mies. Puppe tuli myös tutuksi. Liikkeessä oli hämmästyttävä valikoima noita hi-end bassoja, oikeastaan kaikki merkit.
Mulla oli WAL 4, -89 ja nyt myynnissä Muus. Torilla WAL 5, -95.

Ai sinullakin on ollut Wal 4 ja tällä hetkellä Wal 5. Mitä mieltä olet niistä? Tuo omistamani Wal mk1 4 string Shedua pinnoitteella on kuvana sivuillani hetkeä ennen luopumistani ko bassosta vuosituhannen vaihteessa. Wal oli mielestäni loistelias basso monipuolisen saundi palettinsa suhteen. Täysin identtistä saundia en myöhemmistä Alembic bassoistani löytänyt, joista luovuin v. 2021. Nekin ovat muistona sivullani. Wal basson kaula oli kylläkin itselleni aika paksu ja painoahan noissa oli yllin kyllin. Toisaalta sustain oli aivan mieletön. Vireen basso piti todella hyvin elektroniikka pelitti täydellisesti. Mielenkiintoisella kahden signaalin ulostulolla. (Toinen styrkkariin ja toinen mikseripöytään). Carl nimisen henkilön signeeraus oli elektroniikka boksin sisäpinnalla ja vuosiluku oli 1989. Hieno oli omistaa ja käyttää Walia työvälineenä 10v. Vitonen murisee varmaan upeasti niinkuin merkin nelosetkin.

paldao: Ai sinullakin on ollut Wal 4 ja tällä hetkellä Wal 5. Mitä mieltä olet niistä? Tuo omistamani Wal mk1 4 string Shedua pinnoitteella on kuvana sivuillani hetkeä ennen luopumistani ko bassosta vuosituhannen vaihteessa. Wal oli mielestäni loistelias basso monipuolisen saundi palettinsa suhteen. Täysin identtistä saundia en myöhemmistä Alembic bassoistani löytänyt, joista luovuin v. 2021. Nekin ovat muistona sivullani. Wal basson kaula oli kylläkin itselleni aika paksu ja painoahan noissa oli yllin kyllin. Toisaalta sustain oli aivan mieletön. Vireen basso piti todella hyvin elektroniikka pelitti täydellisesti. Mielenkiintoisella kahden signaalin ulostulolla. (Toinen styrkkariin ja toinen mikseripöytään). Carl nimisen henkilön signeeraus oli elektroniikka boksin sisäpinnalla ja vuosiluku oli 1989. Hieno oli omistaa ja käyttää Walia työvälineenä 10v. Vitonen murisee varmaan upeasti niinkuin merkin nelosetkin.
 
Oli 4 juurikin shedua-kannella. Kyllä ne parhaita soittimia ovat, mitä minulla on ollut. 5 tuli soitettua kaikki keikat 1995-2015. Luotettava ja varma, hyväsoundinen peli. Etenkin H-kieli toimii niin hyvin ja luontevasti, ettei tule mieleen, että tämä on 4-kielinen, johon on vain ympätty viides kieli. Carl ja Paul oli signeeraukset, en muista kumpi oli kummassa bassossa.
Nyt on vain 4-kielisten 7endereitten (tai niiden kloonien) aika. Katson vähän aikaa, onko kiinnostuneita Suomessa, sitten laitan mm. Reverbiin.

okabass: Katson vähän aikaa, onko kiinnostuneita Suomessa, sitten laitan mm. Reverbiin.
 
Pane jonkun hammaslääkäriseman tai pörriäisen ilmoitustaululle. Walit ovat todella kovissa hinnoissa Euroopassa. Uusien jonotusaika on hyvin pitkä.
 
(Ruposelta ostin ainakin yhden Guildin. Kun Kitarahuolto muutti Mecheliniltä, konkurssimyynnissä oli nauhaton Wal, josta haaveilin mutta toisella käynnillä se oli mennyt.)

ituvirtanen: Pane jonkun hammaslääkäriseman tai pörriäisen ilmoitustaululle. Walit ovat todella kovissa hinnoissa Euroopassa. Uusien jonotusaika on hyvin pitkä.
 
Meinaatko, että noissa liikkuu maksukykyisiä ostajakandidaatteja, vai mitä tarkoitat?
Onko sulla tarkempaa tietoa 5 hinnoista ja jonotusajoista? Oon kuullut puhuttavan kuukausista.

Vitsi hammaslääkäreistä on brittiläinen: hinnat ovat sen verran taivaissa ja uusien odotusajat ovat ylittäneet 3 vuotta.
 
Kannattaa katsoa vaikka BassBros.co.uk ja TheBassGallery.co.uk ynnä vastaavat brittikaupat läpi. Wal on todella kallis nyt.
 
Potikannuppeja voit kysyä suoraan tehtaalta, muualta niitä ei oikein löydy, ellei joku sorvaa samanhenkisiä. Oliko Hollannissa lista kaikista tunnetuista yksilöistä ja omistajista, sen taidat tietääkin.

ituvirtanen: Vitsi hammaslääkäreistä on brittiläinen: hinnat ovat sen verran taivaissa ja uusien odotusajat ovat ylittäneet 3 vuotta.
 
Kannattaa katsoa vaikka BassBros.co.uk ja TheBassGallery.co.uk ynnä vastaavat brittikaupat läpi. Wal on todella kallis nyt.
 
Potikannuppeja voit kysyä suoraan tehtaalta, muualta niitä ei oikein löydy, ellei joku sorvaa samanhenkisiä. Oliko Hollannissa lista kaikista tunnetuista yksilöistä ja omistajista, sen taidat tietääkin.
 
OK. Kiitos.
Nuppeja kyselinkin jo vuosia sitten, mutta se jäi. Täytyy kysellä uudestaan. Lista on tuttu.

ituvirtanen: (Ruposelta ostin ainakin yhden Guildin. Kun Kitarahuolto muutti Mecheliniltä, konkurssimyynnissä oli nauhaton Wal, josta haaveilin mutta toisella käynnillä se oli mennyt.)
 
Sellainen vähän laikukkaan näköinen? Sitä katselin itsekin, mutta eipä ollut tosiaankaan varaa.

jPekka: Sellainen vähän laikukkaan näköinen? Sitä katselin itsekin, mutta eipä ollut tosiaankaan varaa.
 
Just se laikukas. Oli todella nätti, unlined. Harmaa muistikuva, että hinta olisi ollut jotain 6000 mk (nykyrahassa tonnin verran mutta inflaatiokorjattuna noin 2400).

p130: Mitähän lie (oliko se kauppias nimeltään nyt) Pekka Niemelin touhuilee nykyään. Aika vahvat mielipiteet oli äijällä asioista. Viihdyttäväähän Backlinessa oli asioida ja kyllä sieltä usein käyttökelpoista informaation jyvääkin irtosi. Toisaalta järki ja bullshitfiltterikin piti olla käytössä.
 
Aukioloajat olivat legendaariset, "avaamme kymmeneltä, voimme olla paikalla jo yhdeksältä tai sitten vasta yhdeltätoista... ...ruokatauko... ...suljemme..." tai jotain sinnepäin. Positiiviset muistot Backlinesta on, sieltä ei löytynyt koskaan huonoa kamaa.
 
Backlinestä ostin Trace Elliotin -kombon vuonna 1991. Toiminee edelleen, möin sen pois pari vuotta sitten. Näin kauppiasta, olisikohan ollut viime vuonna, Oulun Kitarapajalla. Samanlainen tarinanvääntäjä vaikutti olevan edelleen.
 
Oulussa oli myös Oulun soitin ja tarvike, jossa kauppiaana legendaarinen Rampsuli. Maksalaatikko maistui tiskin takana.

Qjaska: Backlinestä ostin Trace Elliotin -kombon vuonna 1991. Toiminee edelleen, möin sen pois pari vuotta sitten. Näin kauppiasta, olisikohan ollut viime vuonna, Oulun Kitarapajalla. Samanlainen tarinanvääntäjä vaikutti olevan edelleen.
 
Oulussa oli myös Oulun soitin ja tarvike, jossa kauppiaana legendaarinen Rampsuli. Maksalaatikko maistui tiskin takana.
 
Nietsu nukkui pois vuosi sitten, moottoriturpa on vaiennut ja rummut soi yläkerran orkesterissa.