Kitarat: kitarakamat ›

L.H: Tätä samaa tais joku muukin just ihmetellä, mutta miksi haalia tuollaista kiinanpaskaa lisää ja lisää, vaikka kuinka halvalla saa?
 
Joo, en näe minäkään semmoisessa mitään järkeä.

mpekkanen: Joo, en näe minäkään semmoisessa mitään järkeä.
 
No hyvin vähänhän ihmisten toiminnassa ylipäätään mitään järkeä on, jos oikein aletaan miettimään. Toiset ostelee tuhansien eurojen customshoppeja, toiset satasen halppiksia, kummassa nyt sitten on enemmän järkeä? Taloudellisesti tulee ainakin takkiin molemmilla. Mulle kitaroiden tuunaus on iso osa tätä harrastusta ja näitä satasen halpiksiin uskaltaa kokeilla omia villejäkin ideota, mitä ei monen tonnin kitaraan viitsisi lähteä kokeilemaan ollenkaan.

Luulin, että tällainen sekoilu olisi jo lopetettu, mutta pitkästä aikaa lattialla on pedaalilaudan alku: Mad Professor Royal Blue OD, Boss DC-2W ja Nux Atlantic.
 
Never stop the madness, ja kohta vedetään taas!

Jepulis. GASeous attack on aina oire, tulee sitä kuumaa ilmaa sitten ylä- tai alapäästä, koska kaiken maailman skeidan hamstraaminen on kyllä munkin mielestäni täysin älyvapaata. Mulla itselläni on nyt 9 kitaraa eikä lisää enää tule jollei vastavuoroisesti jotain lähde, koska minkä helvetin takia niitä pitäisi muka olla yhtään enempää, kun mä nytkin käytännössä veivaan vain noita kahta tai kolmea hyvää käyttöskebaa jotka makaavat tuossa pöydällä ja loput sen kun pölyttyvät laukuissaan?
 
No joo, tuleehan niitä muitakin tietenkin toisinaan soiteltua, enkä mä nyt ostamistaan sinänsä millään tavalla kadu, mutta joku roti silti. Joko käyttöaste ylös taikka kitaroiden määrä alas, niin pysyy yin-yang balanssissa ja naisetkin hymyilevät herkemmin!
 
PS. Ja kukin tietenkin toimii kuten haluaa yllämainitusta huolimatta, koska mähän en ole, sen enempää kuin kukaan muukaan, oikeutettu puhumaan kuin itsestäni. Itsestäänselvyyshän tämä, mutta mainittakoon nyt vastuuvapauslausekkeena silti.
 
PPS. Ja jos mä nyt olen täysin viiltävän rehellinen, niin enhän mä käytännössä enää oikeastaan soita kuin tuota mun tuoreehkoa vm. -21 '50s Vintera Telecasteria, josta tuli hyvin suurella todennäköisyydellä mun tämän elämän viimeinen kitarahankinta. Se on nimittäin NIIN hyvä lankku ja justiinsa mun näppiin istuva, että nuo loput voisi periaatteessa laittaa vaikka juhannuskokkoon ja elämä se vain raksuttelisi menemään kuten ennenkin! No niinhän ei tietenkään tapahdu, mutta noinniinkuin periaatetasolla...

PIM: No hyvin vähänhän ihmisten toiminnassa ylipäätään mitään järkeä on, jos oikein aletaan miettimään. Toiset ostelee tuhansien eurojen customshoppeja, toiset satasen halppiksia, kummassa nyt sitten on enemmän järkeä? Taloudellisesti tulee ainakin takkiin molemmilla. Mulle kitaroiden tuunaus on iso osa tätä harrastusta ja näitä satasen halpiksiin uskaltaa kokeilla omia villejäkin ideota, mitä ei monen tonnin kitaraan viitsisi lähteä kokeilemaan ollenkaan.
 
Lähtökohtaisesti tuhansien eurojen customshopit on sellaisia, että ne tulee kestämään käytössä sukupolvelta toiselle ja niitä on järkeä korjatakin. Kiinaritsat taas päätyy jätteeksi uuden rihkaman tieltä, koska aina tulee uutta paskaa mihin hukuttautua.

PIM: No hyvin vähänhän ihmisten toiminnassa ylipäätään mitään järkeä on, jos oikein aletaan miettimään. Toiset ostelee tuhansien eurojen customshoppeja, toiset satasen halppiksia, kummassa nyt sitten on enemmän järkeä? Taloudellisesti tulee ainakin takkiin molemmilla. Mulle kitaroiden tuunaus on iso osa tätä harrastusta ja näitä satasen halpiksiin uskaltaa kokeilla omia villejäkin ideota, mitä ei monen tonnin kitaraan viitsisi lähteä kokeilemaan ollenkaan.
 
Tokihan sinä saat ostaa kitaroita niin paljon kun itse haluat.
Minulla on jo nyt soittimia vähintään omiksi tarpeiksi ja oikeasti en tarvitse yhtään enempää. Pari kitaraa olen tänä vuonna ostanut tai yhden ostin ja toisen vaihdoin, vaikka molemmat kitarat on erittäin hyviä, niin ei niiden hommaaminen ollut ihan kauhean tarpeellista.
Toivottavasti mulla ei enää lisäänny soittimien määrä, jo siksikin, että tänne pieneen yksiöön ei yksinkertaisesti mahdu enää kitaroita enempää.
 
Minä en näe mitään järkeä kiinan romun ostamisessa. Mulla on ollut 5 kiinalaista kitaraa, ja niiden nauhat ja metallit ihan täyttä paskaa, samoin puu oli yhdessä niin pehmeä, että ruuvit piti vaihtaa pidempiin, että pysyi pleksit ja mikit kiinni ja satulat olleet jokaisessa jotain ämpärimuovia.
Kyllä minusta on fiksumpi ostaa laatua kuin laittaa rahansa kiinan roskaan. Ei niiden laatukitaroiden tarvitse välttämättä olla custom shoppeja, on niitä muitakin ihan laadukkaita soittimia.
Mutta jokainen tehköön kuten parhaaksi katsoo...

Näinhän se, enkä mä myöskään ymmärrä tuota Kiinan Skujujen väitettyä erinomaisuutta. Olen tämän kertonut jo useasti aiemmin, mutta mulla oli vm. -17 CV '50s Tele jonka nauhat kulahtivat jo vuoden soitolla vaihtokuntoon, mutta kuka hullu nyt mokomaan nauhoja vaihdattamaan rupeaa kun remppa maksaa enemmän kuin mitä kitarasta saa myydessä? Eli halpistahan halpis on, eikä muuksi muutu vaikka siitä tykkäisikin!

No juu eihän näihin oikeaa vastausta ole, eikä pidä ollakaan. Toisille iso osa on tuota ruuvausta ja modausta ja toiset vain soittaa. Ja tuosta "järkevyydestä" voi olla montaa mieltä. Kuten PIM tuolla totesi: ostamalla monen tonnin kitaran, voi siitä lähetökohtaisesti myydessä jäädä 200e tappiolle, joka toisaalta on tuon kiinan kitaran hinta. Edelleen ei ole olemassa mitään takuuta siihen, että sillä kallimmalla kitaralla tulee yhtään parempaa jälkeä, rahaa tai hyvää oloa... Haalarit töiden mukaan!
 
Ketjuun kommenttina omasta elämästä kokemus: Mun CV60 Squikka on ostettu 2008 tai 2009 ja sillä on "kohtuullisen" monta keikkaa takana ja nauhat vielä alkuperäiset eikä ole hiontaa kummempaa tarvinnut vuosien saatossa tehdä.. ei ole oikeaa totuutta näissä pohdinnoissa.

Joo, täysin samaa mieltä edelleen Pekkasen kanssa. Ainoa mun kohdalle sattunut poikkeus näissä oli yksi vanhempi Epin LP joka oli laitettu niin hyvään iskuun, että se kelpasi palvelemaan ennen mua yhden studion talonluuttunakin, mutta vaikken vehjettä koskaan sen kummemmin itse yytsinytkään, niin luulenpa ettei sekään välttämättä ihan tehtaan vakiokuosissa enää ollut. Mutta siis oikeasti joka tapauksessa niin hyvä kitara, että sen hävittäminen kyllä vähän harmittaa välillä vieläkin.
 
PS. Niin ja tosiaan, tämä oli se ihan ainoa halvempi jonka hävittämistä mä ikinä olen katunut, eli siinäpä se keskimääräinen laatutaso mitä ainakin mun kohdalle on sattunut.
 
PPS. Ja oli tosiaan vielä hyvin sutaistu Goldtoppikin, mutta vaihdossa lähti silti...

Tami: No juu eihän näihin oikeaa vastausta ole, eikä pidä ollakaan. Toisille iso osa on tuota ruuvausta ja modausta ja toiset vain soittaa. Ja tuosta "järkevyydestä" voi olla montaa mieltä. Kuten PIM tuolla totesi: ostamalla monen tonnin kitaran, voi siitä lähetökohtaisesti myydessä jäädä 200e tappiolle, joka toisaalta on tuon kiinan kitaran hinta. Edelleen ei ole olemassa mitään takuuta siihen, että sillä kallimmalla kitaralla tulee yhtään parempaa jälkeä, rahaa tai hyvää oloa... Haalarit töiden mukaan!

 
Jos se tonnin kitara on käytetty, niin mikäli sitä muutaman vuoden itse soittaa ja pitää siitä hyvän huolen, niin ei siinä välttämättä häviä rahaa ollenkaan. Ostaahan porukka niitä kiinalaisiakin käytettynä, ihan samoin voi ostaa niitä laadukkaampiakin.
Laadukkaamman ja kiinalaisen erona on sellainen, että siitä laadukkaammasta saa vielä jotain myydessäkin. Kiinalainen voi olla parin vuoden soittamisen jälkeen monenlaisen remontin tarpeessa ja sitä voi laskea itse kukin, kannattaako esim nauhojen ja satulan vaihto kitaraan, joka maksaa alle pari sataa uutena.
Minusta ei kannata, mutta jos joku näkee sellaisen toiminnan järkeväksi, niin ok.
 
E: Toistaiseksi tämä aihe on kuitenkin minun osalta tässä.

L.H: Tätä samaa tais joku muukin just ihmetellä, mutta miksi haalia tuollaista kiinanpaskaa lisää ja lisää, vaikka kuinka halvalla saa?
 
https://www.instagram.com/p/DHYY8qQsRTs/

Tuli torilla yllättäen oma vanha Solar A2.7 pirteällä Lemon Neon värillä vastaan ja onnistu vielä kotiuttaa se. Dimarzion luottomikit (Crunch Lab7 ja Liquifire 7) vaihdoin neljä vuotta sitte kitaraan ja napakka tatsi ja soundi on kitarassa. G drop vireessä louhitaan menemään. Hyvin potkii.

mpekkanen: Ja minusta nuo kiinan kitarat ei ole loppupelissä halpoja, jos ne remppaa kunnollisiksi. Nauhojen ja satulan vaihto + uudet mikit ja virityskoneet ja silti se puu voi olla jotain pehmeää huttua. Eli kitarasta ei välttämättä saa edes kunnollista, vaikka kaiken vaihtaa paremmaksi.
Minä en ymmärrä mikä logiikka on laittaa rahansa sellaiseen. Ennemmin tosiaan laatua, niin ei tarvitse kaikkia osia vaihtaa, eikä kaikki hajoa käsiin.
Köyhän ei kannata halpaa ostaa, on ihan hyvä viisaus.
 
Laatukitara käytettynä tulee halvimmaksi. Noiden halpisten parantelu on kyllä taloudellisesti erittäin tappiollista toimintaa. Ostin hiljattain oikein kivan näköisen Tala-Intian PRS:n, johon eka omistaja oli vaihtanut huippuluokan mikit ja virittimet. Kitaraa käytettynä myynyt ensimmäinen omistaja ei tietenkään montaa kymppiä saanut. Itse olen oikein tyytyväinen. Pikkurahalla oikein kelvollinen soitin.

Ochanomizu Tokiossa on kyllä kovan luokan kitarakauppala. Järjetön määrä CS Fenkkuja ja Gibboja vieri virressä olevissa kaupoissa. Todella paljoon kaikkea muutakin. Mukaan tarttui Vemuram Budi-G ja hellästi käytetty Ceriatone Horsebreaker. Vemuramien hinnat täällä ovat niin paljon Eurooppaa halvempia, että kannattaa ostaa lentoliput, jos haluaa useampia säröpurkkeja hankkia. Kaikki muukin japsikama on täällä halpaa. Olisin ostanut myös Bossin DM-101:n samalla kertaa, jos sellainen olisi vain kaupasta löytynyt. Uusi yritys seuraavana päivä ä.

Hyvää reissua! Joo, japseissa tekisi mieli käydä hyviä ja erikoisia skittoja pällistelemässä itsekin, ehkäpä vielä joku päivä...

(Keski)suuri laitteistopäivitys jatkuu.
 
Reverbin kautta Fortin Zuul Mini noise gate, Rowin ABY-boksi splittaamaan signaali pedaalilautaan/vahvistimeen ja Zuulin key-inputiin (onneksi tuli hankittua se Polytune joka bufferoi signaalin ABY-boksiin) ja pieni läjä Rockboardin patchpiuhoja.
 
Niin ja tilasin testiin pirkanmaalaisia OHM-titaaniplektroja ja ihastuin niin kovasti, että tilasin pari customversiota omalla logolla ja spekseillä. Flow-malli mutta vakio 1,5mm sijaan 1,3mm vahvuisena, toisessa logo laserleikattuna ja toisessa plektran läpi. Jahka saapuvat hyppysiin niin pitää makustella kumpi toimii sormiin paremmin ja tehdä sen jälkeen pieni lisätilaus. Kaiken maailman metalliplektrat on tullut vuosien varrella testattua, mutta kyllä nämä ovat kirkkaasti parhaita.

msalama: Hyvää reissua! Joo, japseissa tekisi mieli käydä hyviä ja erikoisia skittoja pällistelemässä itsekin, ehkäpä vielä joku päivä...
 
Olin työreissulla siellä -21 kesällä ja löysin netistä käytetyn jazzmasterin hyvään hintaan. Ostin sen heti kättelyssä ja vasta kaupasta ulos astuessa huomasin että olinkin kadulla jossa on pelkkiä kitarakauppoja. Hyvä että ostin, koska tuli sellainen ähky kaikkea kitarakamaa kohtaan, että en halunnut nähdäkään mitään kuusikielistä. Onneksi toi Jazzmaster oli kaiken jälkeenkin inspiroivin soitin. Kuvasin pienen kollaasin tuosta mielettömyydestä:
https://www.facebook.com/share/r/1A7b6mWkfv/

Piti ostaa mökille akkari, niin ostin sitten Ciganon GJ-15:n
Mustalaisjatsi on kyllä niin puristien kamaa, mutta koitetaan kääntää se voitoksi.

Vähän on tullut osteltua, oikeastaan ainoa hankinta on ollut Bossin RE-202 kun sain paikallisen liikkeen kanssa neuvoteltua hyvän vaihtodiilin. Ja yksi halpis kompressoripedaali straight outta Kiina.
 
Yksi projekti on kesken, halpa Squier Affinity Strato, mihin tulee lopulta puita lukuunottamatta kaikki uutta. Kun kerran laskin hintalapun tällä päivitykselle, totesin, että täysin järjetön projekti lopulta rahallisesti. Valmiin soittimen olisi saanut paljon edullisemmin. Kyllä omakin ajatusmaailma alkaa kääntyä lopullisesti sinne, että parempi ostaa kerralla laadukkaampaa. Ei sen tartte mitään Custom Shopia olla, mutta kuitenkin sellaista, että mitään ei tartte vaihtaa sen takia, että a) kuulostaa ihan paskalta tai b) on niin laadullisesti rimpulaa, että hajoaa oikeasti. Jonkun yksittäisen komponentin vaihto on vielä ok, mutta jos alkaa puoli kitaraa mennä uusiksi, että on mieluinen, kannattaa kyllä miettiä pari kertaa ainakin.