Rummut: soittaminen ›

Olen aloitteleva rumpali mutta muuten musiikkia pitkään harrastanut ja tarkka rytmitaju minulla on. Olen miettinyt bassorummun soittamista ja säätämistä. Tällä hetkellä minulla on sähkörummut jossa normaali pedaali mut samaa mietin joskus akustisenkin äärellä.
 
Miten pedaali kannattaisi säätää ja jos polkee joko täkiällä tai koko jalalla ja jos nuija on kauempana sekä miten kovaa polkee, niin eikö nuo kaikki vaikuta siihen milloin ääni bassorummusta tulee kun polkaisee kun mennään tosi tarkasti? Miten sitten säätää, pitäisikö olla aina samanlaiset säädöt eri seteissä jos jalan ja käsien synkroniseettiä harjoittelee?

Poljin kannattaa säätää siten, että rumpua on vaivatonta soittaa eri tekniikoilla, nopeuksilla ja voimakkuuksilla. Oleellista on, ettei pedaalia vastaan tarvitse tapella soittaessaan. Kunhan soittokokemusta karttuu riittävästi, jalka kyllä mukautuu polkimen tuntumaan ja säätää ajoitusta itsestään.

Perus hyvä logiikka on säätää jousen kireys niin kireälle, että kun jännität pohkeen nostamalla kantapään ilmaan, nuija osuu juuri ja juuri kalvoon.
Jos tämä ei tunnu hyvältä, etene seuraavasti:
"Tuntuu että on vaikea hallita nuijaa ja se on liian raskasta" -> löysytä.
"Haluaisin soittaa paljon nopeammin vielä" -> Kiristä.
 
Mutta, älä lankea joka tapauksessa siihen, että yrittäisit säädöillä saada täydellistä soittoa aikaiseksi. Duron kommentti osoittaa hyvin sen että ilman puljaamistakin pärjää vallan mainiosti.

Ite tykkään pop-rock-pedaalistani raskaammanpuoleisena ja muiden hommien pedaalista kevyempänä. Metallijuttuja en soita niin niihin en ota kantaa.

Itselläni on ollut käytössä 29 vuotta Yamahan peruspedaalit niillä asetuksilla, joilla ne on kaupan hyllyltä tulleet. Ikinä en ole säätänyt. Enemmän olen ostanut speduja käytettyinä, jotka ovat näkemykseni mukaan olleet vastaavilla perusasetuksilla, enkä ole niistä ensimmäistäkään säätänyt.
 
Näkisin viisaampana ratkaisuna harjoitella jalkaa. Itse olen laiminlyönyt treenaamisen, etenkin jalkatyöskentelyn. Siksi basarijalkani on edelleen surkealla tasolla. Kun treenaa, niin oppii. Todennäköisesti perusasetuksilla pääsee pitkälle.
 
Yhden kerran olen päätynyt keikkaolosuhteissa tilanteeseen, jossa ajauduin loisimaan toisen rumpalin settiin. Voi olla, että symbaalit ja virveli oli omasta takaa, muttei spedu. Siinä olikin tuo mestari tehnyt sellaiset säädöt, että pedaalipöytä makasi lähtökohtaisesti jo lähes vaaka-tasossa, kun noissa perusasetuksissa kulma on varmaan jotain 30-45 astetta (tämä on täysin hatusta vedetty arvio). Eli se oli varmaan 5-10 prosentin kulmassa ja sen myötä nuijakin oli valmiiksi jo lähellä kalvoa, eikä sille tullut liikerataa kuin 1-2 senttiä.
 
Sitähän en tietenkään huomannut, koska vauhdilla setin ääreen ja komppi käyntiin. Eihän siitä sitten tullut yhtään mitään. Yleensä soitan kantapää ilmassa, mutta silloin oli 10 vuoden tauon jälkeen soiteltava kantapää maassa, eikä siltikään oikein tuntunut omalta.
 
Virheet opettavat. Sen jälkeen olen aina useamman bändin keikoille ottanut varuiksi oman spedun mukaan. Aina turhaan, koska milloinkaan en ole tuollaista spedua enää kohdannut.
 
Ehkä kannattaa opetella soittamaan perusasetuksilla, koska silloin ei välttämättä tarvitse käyttää aikaa oman spedun asettamiseen muiden säätöjen lisäksi.
 
Joskus 25 vuotta sitten yritin ratkaista laiskuuttani ostamalla DW:n spedun, jonka hammasratas oli epäkesko. Samoihin aikoihin saatoin yrittää tehdä pieniä hienosäätöjä pedaalipöytien ja nuijien kulmiin ja ehkä jousen kiristyksiin. Ei niistä mistään ollut mitään hyötyä, kun ei pohjimmiltaan jaksanut treenata.
 
Älä siis käytä 30 vuotta säätelyyn, vaan tee heti kunnon pohjatreeni, jonka jälkeen perustatsi on hallussa.