Media ja viihde ›

Informaatiokameli: Tämä oli oikein kiva peli Switchillä. Wiillä en jaksanut kovin pitkälle paskojen kontrollien takia mutta Switchillä meni mukavasti koko peli.
 
Pelasitko huitomalla? Itse vaihdoin takaisin heilumiseen kun miekkailu tuntui vähän tyhmältä ja epätarkalta tatilla. Pitää ehkä toisaalta kokeilla uudestaan, kun on tuo liikeohjauskin vähän pöljää :D
 
E: Minulla on Assassins Creedeistä 1, 2, Brotherhood, kaikki Chroniclesit, III, Black Flag, Unity, Syndicate, Origins, Odyssey ja Valhalla. Jokohan riittäisi :) Tosin en noista kaikista ole mitään maksanut. Omat suosikit ovat varmaan 2 ja Valhalla. Tosin Originsin Egypti-teema imaisi mukanaan väkevästi.

KTR2: Hämmentää itseäkin tämä. Siinä laitteessahan itsessään lukee se Commodore, niin miten se nyt noin on vääntynyt?
 
Veikkaan että tämä oli vähän sama juttu kuin että kaikkien piti ääntää Judas Priest -bändi "Juudas Praist" vaikka eiköhän suurin osa tiennyt miten priest lausutaan. Tai sitten kyseessä oli joku yleinen lukuhäirä, muistan kun itse tajusin että Chervolet onkin Chevrolet ja Malboro onkin Marlboro ja olin kuin puulla päähän lyöty. Kun uskoo varmuudella tietävänsä että jossain lukee niin kuin itse kuvittelee niin sitä ei osaa kyseenalaistaa.

Bongowing: Tuo "Commandore" oli uus mulle
 
Meillä päin oli myös Commandoore-jätkiä. Taisivat olla pitkälti samoja kuin Nindendo- ja Donadello-jätkät.

Milkop: Lainasin Skyward Swordin Switchille. Jos nyt pääsisi alkua pidemmälle :)
 
Tämäkin tuli viime keväänä tosiaan vetäistyä läpi. Maailmasta jäi jotenkin synteettinen tuntuma: kuin juostaisiin muovisessa huvipuiston temppuratakourussa, mutta kannatti se loppujen lopuksi kokea. Lopputaistelu on kuitenkin yksi Zelda-pelien parhaita mielestäni. Ocarina of Time pitää arvoasteikossani edelleenkin selkeästi paikkaansa sarjan kruununjalokivenä.
 
rakula: Pitääpä tarkastaa tämä FoxTail.
 
Luulin pelanneeni läpi vain ensimmäisen osion alkuvalikon tarjoamista kolmesta. Motivoituneena jatkamaan seikkailua klikkasin chäpter kakkosta, ja tyrmistyin: tässähän hypättiin takaisin noin puoliväliin! Kävi siis niin, että olinkin pelannut läpi koko seikkailun, jossa tarina jää pahasti kesken, eikä jatkoa näytä tulleen. Ihan hyvähän tämä oli, mutta olisin toivonut sisältöä vähintäänkin toisen mokoman.

SS oli itselle kaikkein unohdettavin Zelda, vaikka ihan mukava pelattava olikin.
 
Tuli vastikään pelattua Catherine ja oli ihan ok. Puzzleja olisi saanut olla vähemmän ja sosiaalista simulaatiota enemmän. Ei nämä Atlukset tosin taida olla ihan oma teekuppi Persona nelosta lukuunottamatta.
 
Seuraavaksi peluuseen Hogwarts Legacy. Tämän kaltaisesta pelistä tuli lapsena unelmoitua kovana HP-fanina joten odotukset ovat korkealla ja aion arvostella peliä armottomana besserwisserinä.

Omat lempparit ovat Link To The Past, Twilight Princess ja Tears of The Kingdom, joka pitäisi vielä jaksaa loppuun asti. 180 tuntia on takana ja enää olisi Ganon jäljellä. Toivottavasti olisi hieman haastavampi kuin BotW:ssa jossa heppu oli ihan heittopussi. Harmi että tuossa lopussa pitää pyöriä siellä alamaailmassa. En tykkää siitä alueesta yhtään.
 
Moni ei myöskään kauheasti pidä TP:stä, mutta minä olen aina tykännyt. Susi-Linkillä on hauska taistella ja muutenkin tuo vähän synkempi tunnelma sopii vaihteeksi Zeldoihin. Ocarina on myös tullut vedettyä läpi ja onhan sekin kova (vaikka vesitemppelin kenkärumba alkoi lopussa tökkimään).

Milkop: Moni ei myöskään kauheasti pidä TP:stä, mutta minä olen aina tykännyt. Susi-Linkillä on hauska taistella ja muutenkin tuo vähän synkempi tunnelma sopii vaihteeksi Zeldoihin. Ocarina on myös tullut vedettyä läpi ja onhan sekin kova (vaikka vesitemppelin kenkärumba alkoi lopussa tökkimään).
 
Twilight Princess on minunkin suosikkejani. Vesitemppeli on Ocarinassa ajoittain melko rasittava, mutta pelin toteutus, tarina, sen subtekstit, sekä hahmojen kehityskaaret ja motiivit saavat minut antamaan sen anteeksi. Yksi todella harvoja pelejä joihin olen tutustunut vasta aikuisena, mutta jotka silti ovat integroituneet pelaajaidentiteettini DNA-rihmastoon.
 
Mukaansatempaavuus oli omaa luokkaansa BotW:ssa, mutta lopulta käteen jäi tyhjä arpa: maailman tutkiminen ja kaivelu oli koukuttavaa, mutta lopulta siellä ei ollut yhtään mitään löydettävää. Satoja kertoja copy-pastetettuja possu- ja liskoleirejä, Korok-siemeniä ja itseään toistavia shrinejä. Helvetin hyvät puitteet, mutta puuttumaan jäi itse peli.

My summer car julkaistiin virallisesti. Ostin ja vähän toista tuntia rämppäsin. Ihan kelvon oloinen, eihän tuota tiedä vaikka sitä ihan oikeastikin innostuisi pelaamaan. Aika vähän peli tarjoaa apuja ja vihjeitä, sitä vähän tälleen äkkiseltään kaipailisin.

Entäpä minkäslainen peli toi Balatro on?
https://youtu.be/u4YlwtM4Mxs?si=92aMggyDFrCVix5k

Bongowing: Entäpä minkäslainen peli toi Balatro on?
https://youtu.be/u4YlwtM4Mxs?si=92aMggyDFrCVix5k
 
Vitummoinen viime vuoden paras peli. Löytyy itsellä sekä PC:lle että Switchille. Vaarallisen koukuttavaa settiä.

Milkop: Vitummoinen viime vuoden paras peli. Löytyy itsellä sekä PC:lle että Switchille. Vaarallisen koukuttavaa settiä.
 
Täytyy ottaa testiin tänäpä. 487 tuntia Slay The Spireä saa luvan riittää ainakin hetkeksi.

En tiennytkään että Streets of Ragesta on fanien toimesta valmistettu uudelleenkäkellys. Riemusta kiljuen hommasin sen koneelle, vain pettyäkseni 5.2-version sadistiseen vaikeustasoon. 5.1 -versio onneksi löytyi ja se oli huomattavasti reilumpi kokemus. Vihaan ihmisen kaltaisia vihollisia, haluan tietokonevihulaiseni ennalta-arvattavina. mm. Samasta syystä (+ siitä syystä että olihan se muutenkin paska) jäi Unreal kakkonen kesken.
 
e: vetelin sitten Easyllä läpi. nyt pääsi tuonne asetusten twiikkauspuolelle niin jaksaa ehkä yrittää normaalilla 5.2:sta. 5.1 on kuitenkin kädenmyötäisempi kokemus.

Kyllähän se kannatti maksaa taas gamepassista että pääsi grindaa fallout 76 Oli tullut isoja päivityksiä ja buildi ei enää toiminutkaan niin hyvin. Tässä on nyt useampi päivä tullut grindattua expaa ja rakennellut uutta buildia. Maistuu.

Asensin piruuttani PC:lle portatun Majora's Maskin. Ompa hulppeaa pelailla HD-resoluutiolla ja pyllynpehmeällä ruudunpäivityksellä siihen N64:n tarjoamaan 15 FPS-diaesitykseen verrattuna. Vaikka pelistä pidänkin, on se siltikin sirpaloituneessa toisteisuudessaan niin raskas sarka karhittavaksi, että en luultavasti jaksa pelata tätä läpi toistamiseen.

Zed: Asensin piruuttani PC:lle portatun Majora's Maskin. Ompa hulppeaa pelailla HD-resoluutiolla ja pyllynpehmeällä ruudunpäivityksellä siihen N64:n tarjoamaan 15 FPS-diaesitykseen verrattuna. Vaikka pelistä pidänkin, on se siltikin sirpaloituneessa toisteisuudessaan niin raskas sarka karhittavaksi, että en luultavasti jaksa pelata tätä läpi toistamiseen.
 
Upea peli mutta ei todellakaan miellyttävä pelata. Todella monta kertaa aloitin enkä kauaa jaksanut mutta muutama vuosi sitten vihdoin jaksoin antaa aikaa pelille ja kun sen rytmiin pääsi mukaan, niin jukupliut miten hieno kokemus.
 
Pelasin 3DS-version ja se oli tosi paljon mukavampi pelata kuin orkkis.

Space Quest Kolmonen oli osaltani jäänyt pelaamatta. Latasin suht. tuoreen faniprojektina tehdyn päivityksen, Space Quest 3D:n, joka on alkuperäiselle hyvin uskollinen grafiikkaa ja käyttöliittymää huomioimatta: https://www.youtube.com/watch?v=jG4uVTLlFKA
 
Jokunen päivä sitten pelasin siihen saakka, että sain alukseni kunnostettua, ja singautettua itseni avaruuhun jätteenkeräysasemalta. Eilen jatkoin, ja ennen kuin ehdin kunnolla tajutakaan, peli oli läpäisty. Kiva ja hassu seikkailu sarjalle tyypilliseen tapaan, mutta todella lyhyt ja helppo. Ehkäpä osatekijänä on se fakta, että parseria ei tässä versiossa ole, ja osa alkuperäisen haasteesta on perustunut sopivien komentojen löytämiseen. Tätä ei ole korvattu esim. lisäpuzzleilla, joita pelin ympäristöön olisi saanut helpostikin mahdutettua. Tykkäsin kuitenkin, vaikka Viitonen säilyttää edelleenkin paikkansa suosikkinani.

Kirjastosta löytyi Switchille tänään Bramble ja tytölle Nuuskamuikkunen. Molempia on kehuttu ja Bramble lähtee nyt testiin. Toivottavasti päivityksen lataamisessa ei taas menisi miljoonaa vuotta.

Informaatiokameli: Upea peli mutta ei todellakaan miellyttävä pelata. Todella monta kertaa aloitin enkä kauaa jaksanut mutta muutama vuosi sitten vihdoin jaksoin antaa aikaa pelille ja kun sen rytmiin pääsi mukaan, niin jukupliut miten hieno kokemus.
 
Pelasin 3DS-version ja se oli tosi paljon mukavampi pelata kuin orkkis.
 
Tämä oli kyllä yksi suosikeistani Zelda-sarjassa. Kannattaa tosiaan pelata, vaikka alku saattaa tökkiä, kun ei tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.

Humanoid: Tämä oli kyllä yksi suosikeistani Zelda-sarjassa. Kannattaa tosiaan pelata, vaikka alku saattaa tökkiä, kun ei tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.
 
Mua nyppii siinä lähinnä se, että suuri osa sisällöstä koostuu ärsyttävistä minipeleistä, hiippailutehtävistä, veneajeluista sun muusta höpöhöpöstä. Esimerkiksi suolla se kohta, kun pitää tunkeutua apinahäkkiin, ja hyppiä dekupenskalla liikkuvien tasojen päällä pähkinäammuksia väistellen, ja jos vahingossa putoaa, pitää raahautua kymmenen minuutin matka takaisin alkupisteeseen. Ja se gerudo-/merirosvolinnake, josta haetaan niitä zoran munia. Jos ei ole kaikki pullot inventaariossa, sinne paskapaikkaan pitää tehdä ainakin kaksi reissua. Aivan liikaa samojen asioiden hinkkaamista. Mutta synkän surullinen tunnelma ja tarina sinänsä on erinomainen. Kuten joskus sanoinkin, hyvä taideteos, hyvin keskinkertainen peli.