Klassinen ›

Kuten tunnettua, Tauno Marttinen siirtyi tonaalisesta sävelkielestä dodakafoniseen sävelkieleen sotien jälkeen, hyläten täysin aiemman varhaisromanttisen sävellystuotantonsa, vaikka taisi ainakin yhden sävelrunon perusteella välittömän sydämeen käyvän ilmaisun, tosin rakenteeltaan varsin simppelissä ja suppeamuotoisessa orkesterisävellyksessä, jonka melodinen kauneus osoittaa musiikillista sukulaisuutta Kuulalle tyypilliseen sävelkieleen.
'
Sävelkielensä modernisoinnin jälkeen Marttisen tyyli muuttui ajanmukaisemmaksi, saaden sävellyksillään menestystä niin kansainvälisesti kuin suomessakin, eikä häntä säveltäjänä täysin unohdettu, niin kuin eräät muut kansallisromantikkosäveltäjät maassamme.
 
Marttisen sävelkieli uudistui dodakefoniastakin myös laajennettuun tonaalisuuteen, hänen musiikillisen ilmaisunsa muuttuessa Tammen musiikkitietosanakirjan mukaan siten värikkäämmäksi ja persoonallisemmaksi. Kansallisromanttiseen ilmaisuunsa tyytymätön säveltäjä toi musiikkiinsa näin uuden ulottuvuuden ilmaisun kypsyttyä ja tultua särmikkäämmäksi ja ilmeikkäämmäksi uusien musiikillisten keinovarojen ja tekniikoiden hyödyntämisen vuoksi.

1980-luvulla kasetille taltioitu Marttisen eräs hieno, osin mahtipontinen, värikäs ja dramaattinen sekä vaikuttavia orkestraalisia efektejä viljelevä baletti, joka on kuulemistani säveltäjän teoksista parhaimpiin lukeutuva, on sävelkieltään hämmästyttävän traditionaalinen, täysipainoinen, vaihteleva ja nautittava.
 
Marttinen sävelsi transsissa. En aluksi uskonut sitä, mutta kun kuulin mm. Pohjolan velhon ja Louhen kuoroille ja orkesterille, en epäillyt tätä juttua ja kuuntelin itsekin lumoutuneena ja syvän nautinnon vallassa upeaa musiikkia.
 
Hämmentää, että vain kasetille taltioitu Marttisen kyseinen kalevalainen kertakaikkisen hieno, värikäs ja dramaattinenkin baletti Päivän päästö on esitetty niin hienosti jo -80 luvulla Paavo Raution johdolla Tampereen kaupunginorkesterin live konsertissa.
 
Musiikki on jollain tavoin häkellyttävän perinteistä, eikä modernin dodekafonista tai sarjallista, vaan sekä viihdyttävää ja korkeatasoista taidemusiikkia, mitä en ennen kassun lainaamista oikein tiennyt. Marttinen on säveltänyt vaikuttavasti vaskisoittimille. Marttinen on saavuttanut uuden tason säveltaiteessa ja nostin jo melartinin nimen esille, paitti että edellinen oli tuotteliaampikin kuin Mellu.
 
Tauno Marttisen joskus 1952 säveltämä tunnevoimainen ja melodisesti niin kaunis Pohjolan tytär sävelruno ei olekaan, kuten musiikkia kuulematta aluksi vielä luulin, se Pohjolan tytär, joka kuuluu Marttisen kalevalaiseen v. 1975 säveltämään balettiin eräänä osana ja pehmeästi virtaavine koloratuurikuvioineen on ihan erityyppistä musiikkia tuoden mieleen Et Incarnatus osan Salzburgin mestarin suuresta c molli messusta melodisissa ääriviivoissa joiltakin osin, mutta on ehtaa Tauno Marttista eikä mitään jäljittelyä.

Tietääkö kukaan teistä Kalevalan lukeneista, että ovatko Ostjakit, nyk. Hantit, mainittu kansalliseepoksessamme?

Mikäli olen Marttisen kalevalaisen baletin juonensisällöstä lainkaan selvillä äänikasettiin painettujen teosmerkintöjen perusteella, luonnehtivat kasetilla kuuluvat harvinaisen monipolviset ja mielikuvitukselliset, sekä todella loistokkaat vaskifanfaarit juuri ostjakkeja.
 
En ole lainkaan tietoinen, mikä rooli tällä suomalais-ugrilaisella kansalla baletissa on, jonka pitäisi perustua Kalevalaan, ja jota on kyllä koulussa tullut luettua, mutta kirja on aika lailla päässyt unohtumaan.
 
Tämän jälkeen seuraa ihastuttava Tyttöjen tanssi, jossa kuuluu eräs hyvin klassinen sävelaihe, jota säveltäjä kehittelee taitavasti ja tyylitellyn kansanomaisesti uusine sivusikermineen, jotka luovat rytmistä vaihtelua poljentoon värikkääseen orkesterikaapuun puettuna kekseliäine soitinyhdistelmineen puiden hallitessa sointikuvaa mestarillisessa puhallinsatsin hallinnassa.
 
Baletin avausosan päättävänä numerona kuullaan muistaakseni mm. patarumpupatterin rytmikkäiden iskusarjojen luonnehtima Lemminkäinen ja Kalevalan väki voimiensa tunnossa.
 
Osien järjestys on oikein kuvattu, mutta ilmeisesti niiden musiikillinen luonnehdinta on väärin muistettu ja virheellinen ja ostjakkien musiikki muodostuu kuvatusta melodisesti viehkeästä kansallisväritteisestä tanssinumerosta, jossa vilahtaa mainittu klassinen sävelaihe, jota seuraa tyttöjen tanssi ja Lemminkäistä luonnehtivat fanfaarit ja patarummut. Kalevalan väki on ilmeeltään dramaattisin numero tässä osassa, jonka ylittää seuraavassa jaksossa mm. hiisien tanssi.
 
Neitonen ja nuorukainen osassa varioidaan taitavasti melodiaa ja instrumentaatiota eli soitinnusta eri jaksojen välillä ja erotan osassa jopa japanilaisia sävyjä.

Kalevalasta voi tehdä hakuja tällä:
http://kalevala.finlit.fi/solr-search?q=hant%2A
 
Ilmeisesti ei ole ostjakkeja tai hantteja sinällään mainittu, mutta hantit on mainittu parissa kommentaarissa.

Arkka: Kalevalasta voi tehdä hakuja tällä:
http://kalevala.finlit.fi/solr-search?q=hant%2A
 
Ilmeisesti ei ole ostjakkeja tai hantteja sinällään mainittu, mutta hantit on mainittu parissa kommentaarissa.
 
Kiitokset linkistä. En ole Kalevalan tai siihen liittyvän tematiikan tuntija millään muotoa, vaikka entisaikaan meilläkin oli mainittu kirja hyllyssä ja jota jonkun kerran lueskelin ja selailin, eikä minullakaan mitään muistikuvaa ostjakeista ole jäänyt, kuin ehkä historian tai muiden aineiden tunneilta. Mutta ehkä säveltäjä on tehnyt ostjakkien osalta harkitun ja tietoisen laajennuksen balettiinsa herättääkseen tällä tavoin kiinnostusta suomensukuisia kansoja kohtaan ja saadakseen ostjakeille näkyvyyttä ja kuuluvuutta balettitaiteen keinoin baletin upean koreografian yhdistyessä värikkäisiin kansallispukuihin ja loistokkaaseen musiikkiin.

Juuri se ettei äänikasetissa ole CD-levyn tavoin "tracks", raitoja, joista voisi katsoa tarkasti, mitä teosnumeroita tai osia mikäkin raita edustaa, aiheuttaa sen, että kasetissa niiden arvuutteleminen on hiukan haastavampaa ja siksi voi syntyä epätietoisuutta osien nimistä. Ostjakit on kyllä mainittu kasetissa ja tätä kansaa luonnehtiva musiikki lumoavaa. Joutsenlammesta tai Pähkinänsärkijästä en nauti niin paljon ja on uskomatonta, että v. -77 on suomessa sävelletty kauniimpaa ja vaikuttavampaa musiikkia kuin mitä edellä mainittujen teosesimerkkien säveltäjä tuotti baleteissaan niiden suosiota ajatellen ja Marttisen musiikki on moneen otteeseen kunnianhimoisempaa kuin Tsaikovskin, etenkin kuoro-osissa. Olen nuoruudessa kuitenkin paljon kuunnellut Joutsenlammen kuuluisimpia numeroita ja pitänyt niistä, mutta on jollakin tavoin paitsi ilmeeltään hieman ikään kuin "salonkimaista" ja sokerilla kuorrutettua siirappimaista romantiikkaa kuluneessa kliseemäisyydessään ja keveällä kädellä sävellettyä, vaikkakin hyvin viihdyttävää musiikkia parhaimmillaan.