Bassot ›

Tässä huomioita eri Rickenbacker bassoista, joita on tullut soiteltua (tässä aika paljon myös sellaista mikä on monelle varmasti tuttua, mutta kirjoitellaanpa nyt jos foorumin löytää joku Rikusta haaveileva soittaja)
 
Rickenbacker 4001 vm 1979
-Kaulan säätämisessä saa olla tarkkana! Jos kaulaa kiristää, pitää sitä toisella kädellä painaa samalla alaspäin, että kaulansäätö voima ei ole pelkästään raudan varassa. Näissä kaularaudoissa on omanlaisensa mekaniikka (hairpin), joten perinteinen tapa raudan säädössä voi aiheuttaa vahinkoa kaulaan. Ulkomailla on lukemattomia tapauksia, joissa otelauta on lähtenyt irvistämään kaulan alkupäästä, kun on väkisin säädetty. Jos 4001 bassoa on ostamassa niin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota otelaudan ruusupuun liimaus saumaan ensimmäisen nauhan alueella, sillä siinä saattaa olla havaittavissa pienempää tai isompaa halkeaman alkua lavan juuressa. Olen näitä ihan omin silmin havainnut parissa yksilössä. Korjattavissa oleva asia kuitenkin.
4001 basso on alunperin suunniteltu 50-luvulla sen hetkisten kielien jäykkyyksien mukaisesti, jotka olivat silloin flatwoundeja. 4001 bassossa oli myös tuotannon loppuun asti yleisesti ohut kaula vaikkakin pieniä eroja on eri vuosimallien välillä. Kun jäykemmät roundwound steel kielet yleistyivät John Entwistlen ja monien muiden soittajien innoittamana, niin noita kaulavahinkoja alkoi syntymään enemmän ja enemmän. Rikun tehtaallakin oltiin asiasta huolissaan ja se on varmasti ollut osasyynä 4003 mallin kehitykselle. Toki kyllähän 4001 voi käyttää roundwoundeja, kuten moni tekee, mutta kaulan kanssa pitää vaan olla tarkempi ja yleinen suositus on käyttää mahdollisimman vähäjäykkyyksisiä kieliä. Kun kerran on tehnyt hyvät säädöt, pysyy kaula säädöissä monta vuotta. Kielet saa halutessaan myös todella alas.
-"Tail-lift" yleistä. Eli talla lähtee helposti nousemaan, jos on vähänkin järeämmät kielet. Talla saattaa vääntyä jopa niin paljon, että soittamisesta ei tule enää mitään. Olen lukenut jostain, että jotkut Rikut, joissa oli mustat osat kromisten sijaan olisi kaikista alttiimpia tälle ongelmalle.
 
Rickenbacker 4003 vm 1982
-Periaatteessa kuin 4001, mutta muutamilla parannuksilla, jotta soitin toimisi paremmin roundwound kielillä
-Kaularautana sama "hairpin" kuin 4001 bassossa, mutta tässä säätö tehdään bodyn puolelta, siksi kaksiosainen pickguard. Jotkut ei pidä tästä ja vieroksuvat näitä varhaisia 4003 malleja, mutta omasta mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä tai hankalaa. Tässäkin mallissa kannattaa olla tarkkana kaulan säätämisessä kuten 4001 bassossa, vaikka tämän ei pitäisi olla niin herkkä kaulan vahingoille. Kun säädöt on kerran saanut tehtyä niin kaulaan ei välttämättä tarvitse koskea moneen vuoteen. 4003 tehtiin roundwound steel kieliin sopivaksi, joten kaula on myös hieman paksumpi kuin 4001 bassossa, mutta sopivalla tavalla. Se ei ole kuitenkaan mikään pesäpallomaila.
-Tallassa on ylimääräiset ruuvit, joten "tail-liftiä" ei pääse tapahtumaan, mikä on 4001 basson ongelma.
-Mikit on hieman kuumemmat kuin 4001 bassossa tai sitten agressiivisempi soundi johtuu siitä, kun otelauta on matalammalla kuin 4001 bassossa, joten kielet pääsevät lähemmäksi mikkejä, etenkin kaulamikin kohdalla jota ei voi säätää. Tässäkin bassossa on .0041 kondensaattori tallamikissä, joka poistaa matalia taajuuksia, kuten 4001 bassossa. Taisi olla käytössä aina vuoteen 1985 asti muistaakseni. Moni soittajahan niitä on vuosien saatossa poistanut tai ohittanut ja jos käytettynä vanhan Rikun ostaa niin kannattaa katsoa onko se paikallaan vai ei. Niitähän saa kyllä sitten ostettua tyyliin jollain eurolla ja kolvaaminenkaan ei ole monimutkaista.
 
Rickenbacker 4003 vm 2011
-kaularauta on tekniikaltaan nykyaikaisempi eikä kaula ole niin ohut kuin 4001 bassossa, joten samanlaista vaaraa kaulan rikkoutumiselle ei ole kuin vanhoissa malleissa. Olen kylläkin kuulut muutamista kaularaudan rikkoutumisista. Kaula on mahdollista säätää todella suoraksi halutessaan, kuten vanhemmissakin malleissa.
-Nauhat ovat paksummat kuin vanhemmissa 70 ja 80-luvun Rikuissa. Näissä ehkä saattaa olla myös vähän kovempi nikkeliseos, koska monet käyttää Rotosoundeja Rickenbackerin kanssa, jotka tappaa varsinkin ohuet ja pehmeämmät nauhat aika nopeasti.
-Vaikka monien mielestä 2000-luvun Rikut ovat laadultaan parempia kuin vintage soittimet niin täytyy sanoa, että kaulan lakkauksissa on kyllä sanomista. Olen nähnyt kolme eri 4003 mallia vuosilta 2005-2011 ja kaikissa on halkeamia lakkauksessa useiden nauhojen kohdalla. Olen myös havainnut, että otelaudan viimeisten nauhojen juuressa on näkyvissä ilmaa tai jotain muuta, joka saa lakkauksen näyttämään epätasaiselta. 70 ja 80 -luvun malleissa en ole näitä edellämainittuja lakkausongelmia nähnyt. Ainoa ongelma mikä vanhemmissa malleissa voi olla on bodyn ohut lakkakerros, joka näkyy maalikerroksen kulumisena kovassa käytössä.
-Mikit on huomattavasti kuumemmat kuin 70-80 luvun Rikuissa, mutta kyllä nämä ihan 4001 bassolta saa halutessaan kuulostamaan. Tässäkin bassossa on 2006 käyttöönotettu tone potikan kytkin, jolla saa sekä vintage soundia että modernimpaa. Itse pidän enemmän vintage soundista, kun molemmat mikit on yhtä aikaa päällä. Jos soittaa pelkästään tallamikillä niin sitten modernimpi soundi on parempi, josta bassoja ei ole leikattu. Silloin Riku kuulostaa hyvin paljon Precision bassolta mielestäni. Kyllähän nämä uudemmat Rikut ovat monipuolisempia bassoja soundien suhteen, kuin vanhat juurikin tuon tone kytkimen ansiosta.