Kitarat: kitarakamat ›

Morjens. Tiedän kyllä, että digitaalisia mallintimia ja softaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Itselläni on 2 erilaista efektilautaa ja Fender Blues jr vahvistin. Näillä on pärjätty hyvin jo vuosia, ja saundi on ainakin erittäin ok, olen pärjännyt, ollut tyytyväinen jne.
 
Viime aikoina on ollut kaikenlaista kotiäänitys-hommaa, ja olen hoitanut sitä vuoroin vahvistinta mikittämällä ja vuoroin Harley Bentonin SansAmp kopioilla, riippuen haettavasta saundista, se toimii hyvin, tai sitten jää todella kolkoksi. Olisiko esim ToneX mini pedaali hyvä spedu tuohon , millä saisi vain sen vahvistinsaundin tehtyä ennen äänikorttiin kytkemistä. Vai olisiko koko signaaliketju parasta tehdä siellä tietokoneella jo, softapohjalta.? Olen jonkun verran noita eri firmojen vahvistinmalli softia testannut, ja kyllähän siellä uskottavia saundeja lähtee. Saundimaailmat missä itse liikun on hyvinkin perinnehenkistä, blues, rautalanka, kantri jne henkistä saundia ja soittoa.
 
Eli kysymkset, mihin haen vastausta:
 
- Onko nykyinen systeemi hyödynnettävissä järkevästi vain "vahvistin" korvaamalla?
 
- Olisiko järkevämpää tehdä koko saundi efekteineen ja vahvistinsaundeineen softalla
tietokoneella?
 
Mitään 1000€ + ratkaisua en hae, vaan pääasiassa tuo vahvistimen korvaaminen olisi se homman pointti

Millä ikinä päädyt korvaamaan vahvistimen signaaliketjussa niin pidä huoli hyvästä kaappimallinnoksesta. Sillä on mielestäni eniten väliä kitaran soundissa varsinkin äänityshommissa.

Itse näen tämän niin, että on käytännössä kolme paikkaa, josta signaalin voi kaapata uudelleenkäytettäväksi ja softalla muokattavaksi.
 
1. Suoraan kitarasta interfaceen
Tämä on sikäli paras tapa, että muokattavuus on oikeastaan maksimissaan miksausvaiheessa. Koko signaalilinjan voi vedellä uusiksi miten haluaa.
 
2. Kitaralaudasta interfaceen
Tämä jo pistää vähän rajoitusta, mutta vahvarin muuttamalla voi kuitenkin liikkua paljon soundista toiseen. Toki hirveästi kiinni siitä mitä kaikkea laudassa on olemassa/päällä.
 
3. Vahvarin ja kaapin välistä
Tämä on tavallaan rajotetuiin, mutta toisaalta tarjoaa eniten sitä uniikkia asiaa, joka kustakin setupista löytyy. Muokattavuus ei ole soundin karaktäärin suhteen enää juurikaan muokattavissa, mutta kaappimallinnuksilla sitä äänitettyä karaktääriä saa kyllä väännettyä yllättävänkin paljon.
 
Optio on myös napata etuasteesta, jos vahvarissa on efektilooppi, mutta itse koen sen vähän huonoksi, kun siitä soundiasiasta jää sitten pääte pois. On ikäänkuin tuo vahvarin ja kaapin välinen juttu, mutta ilman sitä "masterointia", joka värittävä pääte sinne vielä lisää.
Tietenkin sitten vielä on normaali kaapin mikityskin vielä, mutta se ei oikeastaan tarjoa hirveästi sitä muokattavuutta sitten.
 
Nyt sitten tietenkin tulee mieleen, että millä näitä saa napattua, niin vastaus on hyvinkin yksinkertainen; d.i. boksi. Toki sitten pitää pikkasen valita, että signaali pysyy hyvänä ja kaapin edestä kaapattu signaali ei räjäytä paikkoja.
Perusspeksit kuitenkin on, että pitää olla inputille "link out" signaalin jatkamista varten ja pädi liian kuuman signaalin kesyttämiseen. Passiivi tai aktiivi ei nyt varsinaisesti ole liian iso ongelma, jos piuhat ei ole tuhannen pitkiä.
Ihan Behringerin Di100 (se hopeinen purkki) kattaa kaikki nämä skenaariot. (Parempiakin toki on)
 
Ota vaikka lainaan jostakin kolme di:tä, vedä kaikki nuo neljä eri vaihtoehtoa nauhalle ja testaa mikä mielyttää eniten omaa toimintatapaa.
Itse tykkään minimissään ottaa yhden di:n ja mikin nauhalle. Di:n paikka on tapauskohtainen, soundista riippuen, ja mikki on monesti vain nauhoituksen monitorointia ajatellen siellä. Di:t menee käyttöön vasta miksatessa.

elon arska: Millä ikinä päädyt korvaamaan vahvistimen signaaliketjussa niin pidä huoli hyvästä kaappimallinnoksesta. Sillä on mielestäni eniten väliä kitaran soundissa varsinkin äänityshommissa.
 
Vahva tämä, saa vaikka vanhat Zoomitki eloon ihan eri lailla ku laittaa hyvän IR läpi

juhakki:...
- Onko nykyinen systeemi hyödynnettävissä järkevästi vain "vahvistin" korvaamalla?...
 
Kyllä. Toki riippuu paljon siitä, millä korvaa. Ihan kaikki asiat eivät vain kerta kaikkiaan toimi ja vaikka kaikilla pitää nykyisin olla kivaa, todellisuudessa jotkut asiat ovat huonompia kuin toiset.
 
Olisiko järkevämpää tehdä koko saundi efekteineen ja vahvistinsaundeineen softalla
tietokoneella?
 
Kyse lienee järkevyyden määritelmästä. Yksin kotona puuhastelevalle se on takuulla vaivattomin ratkaisu. Amplitube DAW:iin ja homma ei paljon helpommaksi voi muuttua.
 
Kun puhutaan valmiista äänitteestä, narulle saadun soundin suhteen tavan kuulija ei eroa huomaa. Ei välttämättä - ainakaan kaikissa tilanteissa - silkkikorvainen pelimannikaan. Siihen mennessä kun äänite on valmis, instrumenttisi on kompressoitu littiin ja mälvätty muutenkin 90% dynamiikasta huit helkkariin. Dynamiikkasi vuoristosta on tehty tylsää ja tasaista pohojammaata ja taajuuksistakin kynitty monessa eq:ssa suurin osa muiden tieltä pois. Siksipä soundi ei ole se, jonka pelimanni narulle mielestään laittoi. Tältä pohjalta laitteen merkitys lopputulokseen on siis varsin vähäinen.
 
Huomaa, että puhun edellisessä vain soundista. Se, paljonko oikean vahvistimen vaste nauhoitustilanteessa vaikuttaa narulle puhaltamaasi suoritukseen, onkin kokonaan toinen juttu. Joku paatuneempi soittaa mitä tahansa millä tahansa, kun taas herkkänahkainen menettää soittotaitonsa kokonaan näppituntuman ja "kaiken" ollessa väärin.
 
Kokeile. Sillähän se selviää.

juhakki: vaan pääasiassa tuo vahvistimen korvaaminen olisi se homman pointti
 
Miksi haluat korvata vahvistimen, joka todennäköisesti kuulostaa paremmalta kuin mallinnukset? Riippuen miten hyvin se on mikitetty (tarpeeksi laadukas mikrofoni ja etuaste käytössä) ja ehkä äänitystilastakin.

Tällä hetkellä hannkisin alla olevan purkin vahvistimen perään ja soittaisin sillä vahvistimella, mistä eniten pidän. Vahvistin voi tarvittaessa hönkiä puolella teholla kaappiin samalla, kun kaappimallinnettu soundi menee talteen. Efektitkin menevät looppiin. Hintakin jaa selvästi alle tonniin.
 
https://www.redseven-amplification.com/amp-central-evo/

juhakki: Olen jonkun verran noita eri firmojen vahvistinmalli softia testannut, ja kyllähän siellä uskottavia saundeja lähtee.
 
Eli kysymkset, mihin haen vastausta:
 
- Olisiko järkevämpää tehdä koko saundi efekteineen ja vahvistinsaundeineen softalla
tietokoneella?
 
Yllä oleva teksti sisältää sekä aiheen esittelyn, kysymyksen että vastauksen. Jos on jo mieleistä soudia löytynyt niin siltä pohjalta eteenpäin. Nykypäivänä korkealaatuisia vahvistinplugareita, kaappi-impulsseja ja efektejä on paljon saatavilla ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Jos soittotuntuma tuntuu riittävältä niiden kanssa ja tietokonetta käyttää joka tapauksessa äänittämiseen niin helppo ainakin kokeilla jatkaa soundien ruuvaamista sitä kautta.

Mikäs audio-interface sulla on käytössä ? Katsotaan voisko inputin laatua parantamalla saavuttaa myös etua.

juhakki: esim. noiden SansAmp kopsujen (Harley Benton American Tone ja AC Tone) kans touhutessa selväksi, että ei ne toimi kuten vahvistin, esim sääntöjensä puolesta.
 
Laadukkaampi pedaalivahvistin voisi auttaa soundien suhteen. Minulla on Simplifier ja se on ihan kohtalaisen hyvä. Pidän enemmän tuollaisesta mahdollisimman analogisesta ratkaisusta kuin mallintavista laitteista.

juhakki: Mutta se on kyllä tullut esim. noiden SansAmp kopsujen (Harley Benton American Tone ja AC Tone) kans touhutessa selväksi, että ei ne toimi kuten vahvistin, esim sääntöjensä puolesta. Puhtaan saundin kanssa pärjää, mutta ne reagoi säröjen kanssa jotenkin oudosti. Se on piikikäs, ja noiden purkkien oma särö ei ainakaan mulla ole toiminut yhtään. Eihän mulla mitään Higain saundi tarpeita ole, mutta semmosta rokkibluesreunarodoa. Sellaisessa rautalanka hommassa, missä saundin pitää olla kliini, ne toimivat kyllä varsinkin kun käyttää dilsaa ja reverbiä.
 
Meinaat vahvistimella tässä varmaan komboa tai nuppi+kaappi yhdestelmää? Kitarakajari ei toista yläpäätä kovin kummoisesti, mutta säröt tekevät sinne paljon lisää tavaraa mikä kuuluu kyllä hifikajareiden kanssa soiteltuna. Se kaappimallinnus tai tomera eq:n käyttö varmaa korjannee asiaa?

juhakki:
 
Siksi se vain yhden palikan korvaaminen kiinnostaa, että se efektipaletti olis tuttu ja turvallinen. Mutta se on kyllä tullut esim. noiden SansAmp kopsujen (Harley Benton American Tone ja AC Tone) kans touhutessa selväksi, että ei ne toimi kuten vahvistin, esim sääntöjensä puolesta. Puhtaan saundin kanssa pärjää, mutta ne reagoi säröjen kanssa jotenkin oudosti. Se on piikikäs, ja noiden purkkien oma särö ei ainakaan mulla ole toiminut yhtään. Eihän mulla mitään Higain saundi tarpeita ole, mutta semmosta rokkibluesreunarodoa. Sellaisessa rautalanka hommassa, missä saundin pitää olla kliini, ne toimivat kyllä varsinkin kun käyttää dilsaa ja reverbiä.
 
Käytät siis näitä purkkeja?
 
https://www.thomann.de/fi/harley_be … 75M2rVA4PcL3SYulFz_8xRoCrM8QAvD_BwE
 
SansAmpin idea on tosiaan emuloida vahvistinta ja kaappia mutta minun käsityksen mukaan nuo Harley Bentonin AT ja AC eivät ole sellaisia. Ne ovat käytännössä vain säröpedaaleita. Voi tosiaan kuulostaa aika rapealta jos niiden kanssa ei ole kaappisimulaatiota tms. kaverina.

juhakki: Scarlett Focusrite 2 inputin malli, ostettu 2016. Softana Macissa Reaper ja GarageBand, riippuen vähän mitä on tekemässä. Vahvistinta olen mikittänyt Sennheiserin e609:llä, ja olen siihen lopputulokseen ollut Ihan tyytyväinen. Se ongelma on, että kun teen näitä kotona, niin kyllä tuommonen Blues Jr. aika lujaa tulee, jos sen haluaa kuulostavan hyvältä. Rivitaloasukkaana pitää ajatella myös naapureita. Pyrkinyt hoitamaan nämä virastoaikoina kun naapurit ovat töissä.
 
Jos Focusrite ei ole ekaa sukupolvea, niin sulla on jo ihan riittävä vehjes vahvarimallinnusplugarien käyttämiseen, riittävän pienellä latenssilla.
 
NeuralDSP:n tai ML Sound Labin plugareista löytyy varmasti jotain sopivaa, jos haluaa perinteisemmin säädettävää osastoa kivoilla graffoilla. Esim Neuralin Tone King Imperial plugari voisi sopia sun soundimakuun hyvin. Näistä löytyy kaikista trial-versiota, niin on helppo kokeilla itse ja löytää sopiva ratkaisu.
 
Ilmainen Neural Amp Modeler plugari tekee samat kuin Tonex, mutta ilman susipaskaa käyttöliittymää.
 
Tonehunt.org löytyy NAM-kaappauksia moneen makuun. Kaappausten huono puoli on, että niiden laatu on laidasta laitaan. Vasta vähän aikaa sitten NAMiin tuli tuki sille, että kaappauksista löytyy kaappaukseen käytetyt referenssitasot. Nämä vaikuttavat siihen, miten autenttisesti kaappaus käyttäytyy. Vanhemmissa kaappauksissa hyvällä tsägällä nämä löytyy kaappauksen kuvaustiedoista, jolloin voi asettaa ne käsin.
 
Jos jaksat hommaan ryhtyä, voit tehdä myös oman NAM-kaappauksen nykyisestä vahvarista ja mikityksestä, tai vaikka useamman eri asetuksilla. Se on isompi operaatio setuppaa oikein, YouTubesta löytyy varmasti videoita. https://www.tonezone3000.com palvelua voi käyttää itse kaappausten luomiseen, sen jälkeen kun testisignaalidata on kaapattu WAV-tiedostoksi.
 
Lähtisin itse kuitenkin liikkeelle helpommasta, eli sopivan "perinteisen" plugarin etsimisestä.

juhakki: Saundimaailmat missä itse liikun on hyvinkin perinnehenkistä, blues, rautalanka, kantri jne henkistä saundia ja soittoa.

 
Nämä nykyiset mallintavat systeemit tuntuvat olevan enemmänkin raskaamman säröosaston soittajille, Neural DSP:n Tone King Imperial MKII plugaria ehkä kannattaisi kokeilla, preseteissä tosin tuppaa olemaan ihan liikaa kaikuja yms. efektejä. Oikean vahvistimen kanssa ongelma on se että niitä pitää soittaa riittävän lujaa jotta se kaiutinelementin tuottama särö saadaan täysin irti, siihen joku keinokuorma + IR mallinnos varmaan auttaisi ja voisi olla noissa musaskeneissä paras vaihtoehto. Softavaihtoehto IR-loaderille voisi olla siitä hyvä että kaappimallinnosta voisi vaihtaa jälkeenpäin. Keinokuormassa pitää tietty olla (mikrofoni-) simuloimaton linjalähtö, tällainen on esim. tuossa Bugerassa:
 
https://www.thomann.de/fi/bugera_power_soak_ps1.htm
 
En ole varma onko kaikissa Bluer Jr. versioissa kaiutinliitintä (plugi), jos ei pitää sellainen askarella itse tai teettää. Yleensä se taitaa löytyä jostain vahvistimen sisäpuolelta niissä malleissa joissa se on.

mhelin: Nämä nykyiset mallintavat systeemit tuntuvat olevan enemmänkin raskaamman säröosaston soittajille, Neural DSP:n Tone King Imperial MKII plugaria ehkä kannattaisi kokeilla, preseteissä tosin tuppaa olemaan ihan liikaa kaikuja yms. efektejä. Oikean vahvistimen kanssa ongelma on se että niitä pitää soittaa riittävän lujaa jotta se kaiutinelementin tuottama särö saadaan täysin irti, siihen joku keinokuorma + IR mallinnos varmaan auttaisi ja voisi olla noissa musaskeneissä paras vaihtoehto. Softavaihtoehto IR-loaderille voisi olla siitä hyvä että kaappimallinnosta voisi vaihtaa jälkeenpäin. Keinokuormassa pitää tietty olla (mikrofoni-) simuloimaton linjalähtö, tällainen on esim. tuossa Bugerassa:
 
https://www.thomann.de/fi/bugera_power_soak_ps1.htm
 
En ole varma onko kaikissa Bluer Jr. versioissa kaiutinliitintä (plugi), jos ei pitää sellainen askarella itse tai teettää. Yleensä se taitaa löytyä jostain vahvistimen sisäpuolelta niissä malleissa joissa se on.
 
Ei mitään resistiivisiä keinokuormia. Pilaavat vaan vahvarin soundin/tuntuman omasta mielestäni.
 
Iso osa sitä putkivahvistimen soundia on kuitenkin se itse volakin. Ei sen tarvi olla "ikkunat helisee" tasolla, mutta jossain siellä 90+ dB @ 1m luokassa omien kokemusteni mukaan. Tää voi sitten olla liian kovaa kotioloissa...
 
Äänityskäytössä pääsee kyllä vertailukelpoisiin tuloksiin moderneilla ratkaisuilla. Itse rykäisin tuossa joululomilla yhdestä kaapistani liudan impulse responseja, joita voi sitten heitellä näppärästi joko oman vahvarin kaappausten perään, rautamallintaviin kaiutinsimuksi tai plugarien kaveriksi.

Kuten yllä jo mainittu niin styrkkarit on äänekkäitä. Minulla on ollut viime aikoina käytössä max 12 wattisia putkivahvistimia esim Fender Vibrochamp XD, Vox AC10 ja Marshall Origin 5 enkä voisi mitään noista äänittää missään kerrostalo/rivarikämpässä. Sitä varten olen mennyt johonkin missä ei ole naapureita kilometrin säteellä. Himahommia varten mulla on HX Stomp ja UAFX:n purkkeja, jotka toimii erittäin hyvin. Ne on siitä helppoja, että soundi on heti valmis ja aina samanlainen. Styrkkareiden kanssa joutuu aina painimaan mikrofonin sijoituksen kanssa eikä se välttämättä silti kuulosta joka päivä samalta. Oma fiilis on muuten se, että ne puhtaammat soundit kuulostaa styrkkarista paremmilta ja särömpää kamaa voi ottaa monesti suoraan stompista.

LaXu: Ei mitään resistiivisiä keinokuormia. Pilaavat vaan vahvarin soundin/tuntuman omasta mielestäni.

 
Niinno riippuu siitä miten paljon sellaisella vaimentaa (eli miten paljon vahvistin näkee oikeata kaiutinelementtiä vastusverkon takana). Nyt ei sinällään ole kyse normikäytöstä vaan tärkein ominaisuus on linjatasoinen lähtö. Toki jos se vaivaa niin hommaa sitten reaktiivisen keinokuorman, niitäkin on nykyään suhteellisen edullisia:
 
https://www.thomann.de/fi/two_notes_torpedo_captor_8_ohm.htm
 
Tuon mukana tulee kaiketi jotain softaakin.
 
En kyllä tuon enempää maksaisi mistään keinokuormasta. Putkivahvistimen ulostulo myötäilee kaiuttimen impedanssikäyrää joten on kyllä aika helppo pienellä EQ:lla korjata resistiivisenkin kuorman vaste. Siihen riittäisi myös joku SansAmp tyyppinen korjaus (UK/US valintakytkimien kautta saatava vaste tms.). Reaktiivisen kuormien ongelma on että ne esittävät vahvistimelle joka tapauksessa erilaisen impedanssikäyrän kuin mikä on siihen kytketyn kaiutinelementin + kotelon impedanssikäyrä.
 
Jos osaa ja jaksaa itse näperrellä niin tuolla opinnäytetyöllä on suunniteltu aktiivinen kuorma joka sisältää säädettävän EQ:n eri impedanssikäyrille:
https://aaltodoc.aalto.fi/server/ap … f247-45a7-8618-066aa0a7629d/content
 
Muutenkin mielenkiintoista luettavaa.

LaXu: Äänityskäytössä pääsee kyllä vertailukelpoisiin tuloksiin moderneilla ratkaisuilla.
 
"Softana Macissa Reaper ja GarageBand, riippuen vähän mitä on tekemässä. Pyrkinyt hoitamaan nämä virastoaikoina kun naapurit ovat töissä."

Kaikenlaista on kokeiltu:
 
2012 nurkilla ostin ekan äänikortin ja Guitar Rig 5:n. Aika nopeesti se kiilas helppoudessaan treeni/demotusvälineeks kun putkivehkeet oli sen verta vaikeita kerrostalossa.
 
2014 siirsin vahvarit treenikselle ja soitin kotona vaan diginä.
 
2016 ostin passiivisen keinokuorman jolla pysty soittamaan suoraan linjaan. Siihen kaappimallinnus perään ja oli se parempi ku Guitar Rig, mutta silti vaivalloinen ja tilaa vievä. Lisäks kallis kun ottaa huomioon ettei noi nupit mitää iha halpoja oo. Silti Guitar Rig soi eniten kun se oli niin helppo.
 
2018 Ostin Mesan Studio Preampin. Tätä soittelin pääte- ja kaappimallinnusten kanssa linjaan. Tuntuma ja soundi parani keinokuormaan verrattuna. Guitar Rig dominoi vieläkin.
 
2019 Testasin Neural DSP:n The Namelessiä. Jumalauta mikä tykki, ja soittotuntuma vastas ihan samaa mitä mun nupit. Guitar Rig lähti kuikkaan tämä kiilas suoraan ykköseks.
 
2021 ostin Neural DSP:n Quad Cortexin. Olin jo aiemmin korvannut spedulautaa Line6:n tuotteilla, mutta nyt lähti koko vahvarikalusto lomalle myös livepuolelta.
 
2022. Ostin reaktiivisen keinokuorman. Merkittävä parannus passiiviseen, mutta putkivahvari ei tämänkään avulla pystynyt kilpailemaan mallintavien kanssa. Ne on vaan niin käsittämättömän helppoja kun voit säätä hyvät soundit makkarivolalla tai kuulokkeilla.
 
2024 Myin viimesen putkivahvarin pois ja nyt on omistuksessa vaan digikamoja.
 
Summarum summarum: Nuo digikamppeet on ylivoimaisia himasoitossa useammasta syystä:
- Ne on merkittävästi halvempia kuin vahvarit.
- Niiden volaa on äärimmäisen helppo säädellä.
- Ne on nopeammin soittokunnossa kuin putkivehkeet. Mulla on Logiciin tehtynä presetti joka aukeaa kahdella klikkauksella ja silloin on auki kitaralle raita jossa säädöt ja plugarit valmiina + rec päällä, sekä rumpukone kaveriks demotukseen. Ideat saa ihan helvetin nopeeta talteen.
- Pääsee käsiks merkittävästi kalliimpiin vahvareihin kuin mihin itellään ois koskaan varaa. Mulla on plugareina Toi Nameless (Fortin Meshuggah), Mesa Suite (IIC+) ja Soldano Suite (SLO100). Jokainen noista on vähintään neljä tonnia fyysisenä.
- Noita voi testata täysin ilmaseks kaks viikkoo, mitään fyysistä kamaa ei voi ilman ostamista.
- Noi ei vie fyysistä tilaa.
- Äänittely noiden kanssa on helppoo kun DI-raidat pysyy koskemattomina ja soundia voi sorvata äänitysten jälkeen niin paljon kuin sielu sietää.
- Quad Cortexilla sais täyden kitaraläjän ja omista vahvareista äärimmäisen uskolliset kopiot jos sille tielle haluais lähtee.
- Noi ei tarvii ees välttämättä DAWia, vaan standalone versiot löytyy myös.
 
Mä oon useamman levyn äänittäny silleen että DI:t hakattu himassa noitten mallintavien kaa sisään ja sit studiolla vaa pistetty putkikamat pystyyn ja reampattu raidat niiden läpi. Periaatteessa voisin ihan yhtä hyvin vetää noilla Neural DSP:n plugareillakin täysin kuranttia tavaraa olevat skebaraidat sisään, mutta oon halunnu vähän kuitenki harrastella noitten putkikamojen kaa kun tosissaan tehdään julkasua. Kuitenkaan en ikinä mitää demoja tai muita raakileita väännä putkarien kaa. Nyt kun ei oo enää omia putkivehkeitä, niin saa nähä että vedänkö diginä seuraavan levyn, vai vuokraako jotain jänniä kamoja (ja samalla ottaa QC:lla capturet talteen).
 
Varsinaiseen kysymykseen vastauksena: osta Audientin äänikortti ja sit joku Neural DSP:n perinnehenkinen plugari. Corey Wong, Morgan Amps ja Tone King Imperial on ainakin pelkkään juurevaan soittoon tähdättyjä ratkaisuja. Sit kaappisimuja voi speksata vähän maun mukaan, vaikka noi mukana tulevat vakiotkin on hyviä. Noitten harrastelu ei oo kovin kallista lystiä. Noilla pääsee vaikka kuuhun asti äänityksissä.