Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos raha on mielessä, niin varmaan kannattaa sitten tehdä sellaista musaa mistä joku viitsii maksaa. Ihme ulinaa :--D

Milkop: Jos raha on mielessä, niin varmaan kannattaa sitten tehdä sellaista musaa mistä joku viitsii maksaa. Ihme ulinaa :--D
 
Kannattaa keliaakikonkin vaan syödä normaalia ruokaa, niin ei tartte maksaa enemmän, ja kaikkien tuottaa mainstream-ruokaa, eikä gluteenitonta.
 
Ei tueta keliaakikoille muiden ruokailijoiden mainstream-etua.
 
Jos siis musiikkiaistia olisi vaikea muuttaa ja/tai se olisi biologinen ominaisuus.

soundmodel: Kannattaa keliaakikonkin vaan syödä normaalia ruokaa, niin ei tartte maksaa enemmän, ja kaikkien tuottaa mainstream-ruokaa, eikä gluteenitonta.
 
Ei tueta keliaakikoille muiden ruokailijoiden mainstream-etua.
 
Jos siis musiikkiaistia olisi vaikea muuttaa ja/tai se olisi biologinen ominaisuus.
 
Onneksi musiikkimaku ei ole biologinen ominaisuus.
 
Itse taas haluaisin kovasti saada kirurgin liksaa, ja vaikka tekisin ihan yhtä pitkää päivää niin ei minulle sitä kuitenkaan makseta ihan vain siksi kun minua ei inspiroinut lukea itseäni lääkäriksi. Tämä on ihan epistä ja ehdotan, että reiluuden nimissä kaikilta kirurgeilta aletaan periä ylimääräistä veroa ja tilitetään sen tuotto minulle. Voin kyllä täyttää jotain työaikaseurantaa, jossa osoitan käyttäväni aikaa mm. kynsien ja parran leikkaamiseen, jos se siitä jää kiinni.

soundmodel: Kannattaa keliaakikonkin vaan syödä normaalia ruokaa, niin ei tartte maksaa enemmän, ja kaikkien tuottaa mainstream-ruokaa, eikä gluteenitonta.
 
Ei tueta keliaakikoille muiden ruokailijoiden mainstream-etua.
 
Jos siis musiikkiaistia olisi vaikea muuttaa ja/tai se olisi biologinen ominaisuus.
 
Keliaakikon on pakko syödä. Sun ei oo mikään pakko tehä musiikkia.

soundmodel: Onko väärin, että genrejen rahallinen tuottopotentiaali on eri?
 
Eli siis...
 
Kannattaa suunnata Kuuban suuntaan. Siellä kaikille muusikoille maksetaan yhtä hyvää palkkaa, genrestä riippumatta.

Nyt on sen verran hienoa aihetta ja avausta ilmoilla, etten meinaa osata päättää, pitäskö ottaa popkornia vai buranaa...

Tai se ainoa kysymys lienee, että onko musiikkiaistimus biologinen ominaisuus vai ei.
 
Jos kysyttäisiin, että onko oikein, että toiset mallit tienaavat enemmän kuin muut, vaikka malliuteen vaaditaan synnynnäisiä fysikaalisia ominaisuuksia, joita on vaikea tai mahdoton muuttaa, niin vastaavasti kaikki olisivat sitä mieltä, että etu on epäreilu, koska rumat eivät voi vaikuttaa fysiikkaansa. Mallialalla ei ole kuitenkaan kompensaatiosysteemiä.

soundmodel: Tai se ainoa kysymys lienee, että onko se biologinen ominaisuus vai ei.
 
Jos kysyttäisiin, että onko oikein, että toiset mallit tienaavat enemmän kuin muut, vaikka malliuteen vaaditaan synnynnäisiä fysikaalisia ominaisuuksia, joita on vaikea tai mahdoton muuttaa, niin vastaavasti kaikki olisivat sitä mieltä, että etu on epäreilu. Mallialalla ei ole kuitenkaan kompensaatiosysteemiä.
 
No kun se musiikkimaku ei edelleenkään ole synnynnäinen fysikaalinen ominaisuus. Jos nyt sattuu syntymään kuurona tai sävelkuurona, niin siinä kohtaa voidaan sanoa, että fysikaaliset ominaisuudet rajoittaa musiikin parissa menestymistä. Kenelläkään ei kuitenkaan syntyessään oo musiikkimakua*, vaan se kehittyy vähitellen iän myötä, eikä biologialla oo sen asian kanssa juuri mitään tekemistä.
 
*raskausaikainen altistus on tietysti asia sinänsä, mut ei sekään ihan niin mee, että jos sikiölle soitetaan yheksän kuukautta pelkkää ukrainalaista NSBM:ää, niin syntyvä lapsi ei pysty ikinä eläessään kuuntelemaan mitään muuta

Kyllähä se on niin, että kuluttaja päättää sen mistä haluaa maksaa ja sitä joko tekee sellaista musaa tai ei tee. Jos ei tee niin turha itkeä, kun kuuntelijakunta on sen 4 henkilöä joista yksi on oma äiti, toinen on isä ja sitten ite kuuntelee kahdelle tunnuksella.

En kyllä ymmärrä miten musiikkimaku voisi olla synnynnäinen ominaisuus. Minun faijani vihasi musiikkia, ei kuunnellut sitä koskaan. Minä pidin nuorena joensuupunkista, sitten jazzrockista, sitten hevistä ja rockista, sitten countrysta ja nyt taas vanhemmiten jazzrockista. Keltä olisin perinyt muutoksia läpi käyneen musiikkimakuni?Isoisältäni?:)
Olen käytännössä koko suvun ensimmäinen, jota musiikki kiinnostaa. Luen kateuden ja liikutuksen tilassa monien muusikoiden tarinoita kuinka faija kuunteli Led Zeppeliniä, tai oli itse jopa muusikko.

phiit: Kannattaa pitää musiikki ja raha erossa toisistaan niin säilyy mielenrauha
 
Juuri näin. Oman kokemukseni mukaan se ei ole vaikeatakaan :)

Kefiiri: Juuri näin. Oman kokemukseni mukaan se ei ole vaikeatakaan :)
 
On kiva tietää olevansa hyvä jossakin :)

shuffle: En kyllä ymmärrä miten musiikkimaku voisi olla synnynnäinen ominaisuus.
 
Ihmisen persoonallisuushan on osittain perinnöllinen, ja joidenkin tutkimusten mukaan musiikkimaku olisi yhteydessä persoonallisuuspiirteisiin. En ole kylläkään perehtynyt näihin tutkimuksiin juuri otsikkotasoa pitemmälle.

shuffle: En kyllä ymmärrä miten musiikkimaku voisi olla synnynnäinen ominaisuus. Minun faijani vihasi musiikkia, ei kuunnellut sitä koskaan. Minä pidin nuorena joensuupunkista, sitten jazzrockista, sitten hevistä ja rockista, sitten countrysta ja nyt taas vanhemmiten jazzrockista. Keltä olisin perinyt muutoksia läpi käyneen musiikkimakuni?Isoisältäni?:)
Olen käytännössä koko suvun ensimmäinen, jota musiikki kiinnostaa. Luen kateuden ja liikutuksen tilassa monien muusikoiden tarinoita kuinka faija kuunteli Led Zeppeliniä, tai oli itse jopa muusikko.
 
No siten, että aisti koetaan aivoissa ja ne osat voisivat lukkiutua varhaislapsuudessa. Jotkut ovat täällä väittäneet, että se olisikin adaptoituvaa, joten näin ollen kuuntelemalla riittävän kauan musiikkia, josta ei pidä, pitäisi siitä voida alkaa pitämään, eikö?
 
Ei välttämättä synnynnäinen ominaisuus, mutta sellainen, jota on vaikea tai mahdoton muuttaa aikuisiällä, koska se on opittu aivojen kehittyessä. Esimerkiksi, koska se on vähän samanlainen juttu kuin äidinkieli eli se tulee selkärangasta. Ei L1-kielen oppijat osaa rationalisoida enää sitä, miksi ne kommunikoi, kuten kommunikoi, koska se on niin pitkä oppimisprosessi ollut.
 
Toinen vertailukohta voisi olla, että "lempiväri" on varmasti syvässä aivoissa oleva ominaisuus. Osa siitä on vaan "false positivea", koska kulttuuri sanoo, että sininen on poikien väri jne. Mutta se, mitä oikeasti pitää lempivärinä voi olla jopa täysin subjektiivinen kokemus, koska viimeisen tiedon mukaan ihmiset eivät edes havaitse samaa väriä samana.

Onhan tässä toki rahan lisäksi muitakin epäreiluuden ulottuvuuksia. Esimerkiksi se, että suosittuja genrejä esittävillä muusikoilla on enemmän bändäreitä ja käy täten enemmän flaksi. Kyllä pitäisi luoda sellainen tasausjärjestelmä, että osa suosittujen artistien bändäreistä ohjattaisiin ahkerien mainstreamin ulkopuolella toimivien musiikintekijöiden makuuhuoneisiin.

Ennemmin tässä kannattaisi minusta huolestua siitä, että jotkut ihmiset syntyy paskoilla mahdollisuuksilla noin ylipäätään ja joillekin on tarjolla kultalusikka. Toiset saa kotoa mallin että tottakai mennään yliopistoon ja äidin vanha opiskelukaveri diilaa kesäduunit ja suhteet, toisissa perheissä malli on se että kossupullo päivässä on ihan ok ja että nyt kun oot 12 niin faija opettaa sut vetämään bentsoja. Ja kaikkea tältä väliltä, ja pahempaakin.
 
Jos saataisiin aikaan yhteiskunta, jossa kaikki pystyy hyvään elämääne lähtökohdista riippumatta, niin sit ei tarttis popparinkaan maksaa tulontasausta post-noise-industrial-drone-taiteilijalle.

Kyse on siitä mitä jokaine media päättää tuutata eetteriin. Jos ne tuuttais pelkkää okarinalla soitettua atlantislaista white metalia, niin se olis se mainstream ja Taylor Swift niche. Kuluttaja on valitettavasti niin vitun saapas, että se hyväksyy sen kaman mitä sille tuutatan. Niin maailma valitettavasti toimii.

soundmodel: Ei minullakaan ole nyt genetiikkaan hyvää lähdettä, mutta oma kokemukseni on, että oman maun muuttaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. En voi mitenkään tykätä rockista yms. Se ei vaan resonoi neuroneissa. Siksi en voi tuottaa rockia.
 
Hmh, olet jo lähtökohtaisesti rajannut musiikkisi länsimaiseen näennäiseen tasavireisyyteen ja kaksitoistasäveljärjestelmään. Oletettavasti myös nelijakoiseen rytmitykseen pienin variaatioin. Loppu on enempi tai vähempi semantiikkaa. Lopputuloksesta joku saattaa pitää. Tyypillistä musiikkia.
 
Taitava säveltäjä myy - tahi ei. Taide on hankala alue, kuten vaikka neurologia tai teoreettinen ydinfysiikka. Osasta saa enempi, osasta vähempi rahaa mutta tärkeämpi asia on se, mitä se tuottaa tekijälleen. Olen nähnyt monta tinkimätöntä muusikkoa (olen itse vain soittaja takarivistä), jotka käyvät päivätöissä vain saadakseen sen verran rahaa, että voivat taikoa omaa musiikkiaan. Tunnen menestyneitäkin muusikoita. Enkä ole heille tippaakaan kade: tinkimättömyys on vaatinut useimmilta luopumista jostain muusta.
 
Jos haluat tehdä rahaa tuottavaa musiikkia, muista moniko huipulle mahtuu ja millä ehdoilla. Halutaksesi rahaa, juokse sen perään. Luultavasti löydät sitä muualta kuin säveltämisen parista.

Bullitt:
Eli jos haluaa saavuttaa suuria yleisöjä, niin kannattaa tehdä suuria yleisöjä kosiskelevaa musaa. Jos taas haluaa tehdä marginaalimusaa täysin tinkimättä, niin sitten kannattaa muuttaa Islantiin. Siellä tajutaan.
 
Ite fiilaan keskustelun aloittajaa tuhannen auringon voimalla, mutta oon niin käärmeissäni koko Suomen musatouhuista juuri nyt että pidän suuni kiinni.
 
e: ai se oot sinä. Paljon parempaa sisältöä täällä kuin tuolla yhdessä toisessa ketjussa, siitä kiitämme.
 
e2: oon joskus tankannu isojakin tekstejä tuosta sosioekonomismusiikillisesta mishmashista. en tiedä kuinka hyvää tiedettä se on mutta tekstiä siitä kyllä piisaa. mulla ei ole siihen juuri nyt omaa mielipidettä, muuta kuin että sivistysporvaristo on kuollut ja valtaväestön valtaosa musiikillisesti tällä hetkellä larppaa elämämkoululaisia. oh well.
 
https://themusicnetwork.com/study-r … tween-social-class-and-music-taste/
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6294554/
https://thesis.eur.nl/pub/60954/Gasparyan-Irma.pdf
 
(en pitänyt suutani kiinni)