Yleistä keskustelua musiikista ›

Ikivanha topic, mutta aina ajankohtainen. Tulee tätä nykyä aika paljon osteltua musiikkia ja tälläkin hetkellä ainakin seitsemän cd/lp-levyä on jossain matkalla luokseni. LP-levyjä tulee jonkin verran osteltua, mutta lähinnä käytettynä: En näe mitään järkeä ostella digitaalisesti miksattuja / masteroituja levyjä LP-formaatissa. CD-kuuntelijalla on nyt ihan kulta-ajat, kun levyt eivät maksa turuilla ja toreilla oikeastaan yhtään mitään. Sama koskee myös DVD/Bluray-osastoa, mikä tuntuu todella hullulta, koska noita keikkoja tai muita ei löydy yhtään mistään suoratoistopalvelusta.

Näkisin, että luomumusiikille tulee olemaan ehkä jonkinlaista kysyntää. Luomuäänitteille ja luomukeikoille, 100% organic. Ei autotunea, ei korjailua, ei gridiä, ei taustanauhoja.
Sertifikaatti myönnettäisiin äänitysstudioille ja miksaajille, jotka sitoutuvat luomutuotannon kestävän kehityksen periaatteisiin, luonnon kunnioittamiseen sekä valvontaan.

Juu eihän kaikkea musiikkia tosiaan netistä löydä ja elävä musa on keksinnöistä parhaita.
 
Mutta kyllä täytyy Spotifyakin kehaista. En ole varsinainen kansanmusiikin himoharrastaja mutta satuin lukaisemaan muutamia Kansanmusiikki-lehden numeroita. Selvisi että kuuluisa Teppana Jänis on tosiaan ollut olemassa ja että hänen vahalieriöille tallennettua kanteleensoittoaan on siirretty myös nykyaikaisempaan formaattiin ja näitä äänityksiä löytyy Spotifystä.
 
Onhan se hulppeaa pistää Vaivazen pojan laulu kajahtamaan kajareista tuosta vaan. Musiikkimakuni on viime aikoina laajentunut muitakin noissa lehdissä mainittuja artisteja kuuntelemalla.
 
Spotifyssä vaan hävettää kuunnella levyjä sen takia että musan tekijöiden saamat korvaukset ovat onnettomia. Se nolottaa, mutta lompakkoni ei taivu siihen että hommaisin kaiken kiinnostavan musiikin fyysisessä formaatissa. Toki kunniallinen ihminen toimisi niin.
 
Hyvä kompromissi olisi kuunnella Spotifystä vain sellaista musaa joka on julkaistu pelkästään siellä. Onkohan mitään konstia rajata Spotifyn sinänsä pätevää suosittelu-algoritmia valkkaamaan vain sellaisia tallenteita?

Uudet LP:t ovat nykyään aivan tosi kalliita. Ostin vastikään kaksi uutta (ei tuplalevyjä) ja ne olivat alennuksen kanssa 70€. Eivätkä olleet edes vielä kalliimmasta riistolafkasta Äxästä. Siltikään en käytä Spotifyä juuri lainkaan. En löydä sille oikein käyttöä, vaikka tilaus onkin. Se on tytärtä varten. Hän kuuntelee paljon Spotifyä. Mulle riittää vinska ja cd:t. Ja kassu toisinaan. Mulla ei ole niin isoa tarvetta olla messissä siitä mitä musassa koko ajan tapahtuu, joten vinyylien hommaaminen on mulle ainoa oikea tapa kuluttaa musaa kotona.

Vinyylissä se kannen formaatti toki on ainoa oikea. Spotifyssä elämys jää auttamatta vaillinaiseksi kun kaikki musiikkiin liittyvä informaatio on hankalasti pöyhittävissä, epämääräistä ja aina yhtä tylsässä muodossa visuaalisesti.

Kefiiri: Vinyylissä se kannen formaatti toki on ainoa oikea. Spotifyssä elämys jää auttamatta vaillinaiseksi kun kaikki musiikkiin liittyvä informaatio on hankalasti pöyhittävissä, epämääräistä ja aina yhtä tylsässä muodossa visuaalisesti.
 
Olen kyllä joskus miettinyt, että paljonko olen valmis satsaamaan vinyylilevyn kansitaiteeseen ja siihen kaikkeen vinyyliin liittyvään mystiikkaan... Pakko myöntää, että jos levyn hinta on 30 euron tienoilla, niin monesti se Spotify tai CD voittaa, kun olen sen verran puukorva, etten kuule mitään sanottavampaa eroa formaattien välillä.

Marlowe: Olen kyllä joskus miettinyt, että paljonko olen valmis satsaamaan vinyylilevyn kansitaiteeseen ja siihen kaikkeen vinyyliin liittyvään mystiikkaan... Pakko myöntää, että jos levyn hinta on 30 euron tienoilla, niin monesti se Spotify tai CD voittaa, kun olen sen verran puukorva, etten kuule mitään sanottavampaa eroa formaattien välillä.
 
Tein testejä tuossa, jossa soittelin samoja levyjä Spotifysta, vinyyliltä ja CD:ltä. Ensin oli Spotify versus vinyyli ja ero oli todella huomattava nimenomaan vinyylin eduksi. Soundi ei välttämättä ollut mitenkään tarkempi, mutta se oli tietyllä tapaa täydempi ja miellyttävämpi. Sen jälkeen olinkin varsin asennoitunut vinyylin ylivertaisuuteen ja siirryin toiseen levyyn, jossa oli laadukas vinyylipainos ja joku 80-luvun CD-painos. Siinä taas ei eroja ollut juuri lainkaan ja lopulta meni arpa soundien puolesta tälle CD:lle.

Onkos se maksullisen Spotifyn sointi oikeasti parempi kuin mainoksellisen?

Henri Henri Olavi: Uudet LP:t ovat nykyään aivan tosi kalliita. Ostin vastikään kaksi uutta (ei tuplalevyjä) ja ne olivat alennuksen kanssa 70€. Eivätkä olleet edes vielä kalliimmasta riistolafkasta Äxästä.
 
Joo, tämä on kyllä harmillinen kehitys ollut, vaikka kuinka syyt ymmärtäisikin. Tietynlainen heräteostelu tai fiilispohjalta ostaminen oli omalla kohdalla iso osa sitä jutun viehätystä, mutta onhan se karsiutunut kokonaan pois. Tulee ostettua vain ns. varmoja nakkeja, mikä on toisaalta järkevää, mutta toisaalta tosi tylsää.
 
Käytettyjen osalta myös, kaikenlaisten löytöjen tekeminen on loppunut kokonaan. Myyjät katsoo hintaennätykset Discogista ja käytettyjenkin peruslättyjen hinnat on jotain 20e-30e helposti. Siihen kun vielä vajaan kympin postit päälle, niin alkaa jo tarkemmin miettimään mitä hyllyyn hommaa. Jos joku amatöörimyyjä sattuu pistämäänkin joskus jotain kuranttia kamaa vähän edullisemmin, niin kyllä ne on joku ammattimyyjä äkkiä poiminut omaan kolmenkympin laariinsa.

Kefiiri: Spotifyssä vaan hävettää kuunnella levyjä sen takia että musan tekijöiden saamat korvaukset ovat onnettomia. Se nolottaa, mutta lompakkoni ei taivu siihen että hommaisin kaiken kiinnostavan musiikin fyysisessä formaatissa. Toki kunniallinen ihminen toimisi niin.
 
Tämäkin on vähän suhteellista kyllä. Tuota artistien saamaa vähäistä summaa per kuuntelu kyllä käytetään argumenttina nykyään paljon ja sehän onkin toki pitkälti totta, mutta välillä tuntuu että sitä käyttävien omat kulutustottumukset ei välttämättä tuo sitäkään minimaalista rahavirtaa artisteille.
 
Viittaan nyt lähinnä sellaiseen nykyään hyvin yleiseen setätyyppiin joka ei pidä nykymusiikista eikä uusintapainoksista, arki-illat pyörii levypalstoilla ja viikonloput levymessuilla metsästämässä niitä ensipainoksiaan ja työntää satasia trokarin taskuun, niin siltihän se tukee sitä artistia/musabisnestä pyöreällä nollalla eurolla, kuukausimaksua maksava striimailija edes pisaran verran kartuttaa sitä puroa säännöllisesti. Kuitenkin ensiksimainittu luultavimmin ensimmäisenä ilmottautuu kulttuurin suureksi tukijaksi ja Spotifyn arkkiviholliseksi, kun hyllyt notkuu arvotavaraa.

Kyl se on totta; nykyään on kaikki musiikki liian helposti saatavilla. Ei pysty enää syventymään yhteen bändiin, kun on niin paljon mielenkiintoisia bändejä ja niitä kaikkia voi kuunnella levytolkulla youtubesta. Toista se oli silloin ennen wanhaan: ostin Doorsin c-kasetin ja kuuntelin sitä pari vuotta ja sitten ostin Black Sabbathin c-kasetin ja kuuntelin sitä seuraavat pari vuotta etc etc.
 
Se ylitarjonta / ylisaatavuus ajaa ikäänkuin ''nupin tukkoon''; ei jaksa keskittyä mihinkään musiikkiin. Paitsi klassiseen musiikkiin, joka toimii mainiona taustamusiikkinakin esim. siivoillessa.

Tuo on äärettömän helppo asia muuttaa: jättää sen Spotifyn ja muut sellaiset pois, ja alkaa kuunnella niitä kassuja.

Hankin vinyylilevyjä, ei niiden uuden tulemisen aiheuttaman mahdollisen katu-uskottavuuden luoksi sillä se on ollut aina 60-70 -luvun jazzäänitteiden perusformaatti.

CD -levyjä ostan. Välillä jopa kuulematta sisältöä ennakkoon. Olen yrittänyt pitää sen saman kulttuurin, minkä teininä omaksuin. Säilyy jännitys. Välillä osuu, välillä tulee huti.

Kefiiri: Onkos se maksullisen Spotifyn sointi oikeasti parempi kuin mainoksellisen?
 
Spotify on paskaa ilmaisena ja maksullisena, jos oikeasti haluaa parempaa äänenlaatua niin 1. Apple Music, 2. Tidal

Missä kaikki kasetit ovat? Kirppareilta löytyy vain ysäri iskelmää sun muuta psykopaattien musaa. Missä kaikki oikean musiikin kasetit on? Harvoin tietysti jotain löytyy, mutta todella yllättävän vähän siihen nähden, kuinka paljon niitä aikanaan on kulutettu.

KaRa: Missä kaikki kasetit ovat?
 
Kaatopaikalla? Sinne ainakin omani kannoin aikoinaan. Tosin ei niitä montaa edes ollut.

KaRa: Missä kaikki kasetit ovat? Kirppareilta löytyy vain ysäri iskelmää sun muuta psykopaattien musaa. Missä kaikki oikean musiikin kasetit on? Harvoin tietysti jotain löytyy, mutta todella yllättävän vähän siihen nähden, kuinka paljon niitä aikanaan on kulutettu.
 
Discogsista löytyy. Itse ostan kyllä suoraan lafkoilta.

Tympee Huttunen: Ikivanha topic, mutta aina ajankohtainen. Tulee tätä nykyä aika paljon osteltua musiikkia ja tälläkin hetkellä ainakin seitsemän cd/lp-levyä on jossain matkalla luokseni. LP-levyjä tulee jonkin verran osteltua, mutta lähinnä käytettynä: En näe mitään järkeä ostella digitaalisesti miksattuja / masteroituja levyjä LP-formaatissa.
 
En ole koskaan ostanut musiikkia digitaalisessa muodossa. En näe siinä minkään valtakunnan järkeä.
Ostan kaikki uudet levyt CD:nä (niitäkään ei montaa vuodessa tule) ja huuto.netistä sitten vanhempia jos ~halvalla saa.
Sielläkin hintapyynnöt on pääasiassa täysin järjettömiä.
 
Samaistun myös vahvasti tuohon, että miksi digitaalisesti miksatut/masteroidut on LP:nä edes myynnissä. Ite tosin keikkahuumassa ostin merkkitiskiltä pari Apulannan vanhempaa levyä uunituoreena LP:nä. En ole kuunnellut (kun en omista levysoitinta) mutta veikkaan, että ne on jotenkin remasteroitu ensin ja naarmutettu vinyylille vahvassa rahastusmielessä.
 
Nii ja itse_asiaan vielä, että ostan fyysisest levyt siksi, että a) luulevan tukevani bändiä paremmin b) haluan plärätä kansilehtiä.
Harvemmin kuuntelen niitä itse cd:tä vaan rippaan ne mp3:ksi koneelle ja kuuntelen sieltä.
Käyttäisin vielä winamppia kuunteluun jos sellaisen vielä saisi. Olen niin old-skool, nääs.
 
En käytä spotifytä ja välttelen youtubeakin jos vaan pystyn laadukkaampaa sourcea musiikille löytämään.
Toki videoita/livejä katon youtubesta mutta silloin pääasiassa on se video ja olen kuitenkin humalassa.
 
Semmosta. Eihän ketään kiinnostanut mutta tulipahan lätistyä!