Media ja viihde ›

Yksin kotona 2 (1992)
 
Jouluun ollessa kuukausi aikaa, on jälleen se aika vuodesta kun jokaisen kuvaruutuun pitäisi heijastua 11 kirjainta. Vaikka nuo kirjaimet voisivat sinne heinäkuussakin heijastua, jouluun kuuluu... Yksin kotona. Olen aiempina vuosina ottanut tavaksi arvostella Yksin Kotona -sarjan elokuvia, monien plussien arvoisesti tietenkin
 
Yksin Kotona 5, joka oli eräänlainen reboot itsenäisellä tarinalinjallaan ilman McCallistereita
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13782778#p13782778
 
Sekä aito ja alkuperäinen
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=14082352#p14082352
 
Mutta mennäänpä aiheeseen, eli ennen aiheen ryöstöviljelyä ja lypsämisyrityksiä ensimmäisen elokuvan hahmoille ja tekijätiimiin perustuva jatko-osa. Alussa ollaan tuttuun tapaan McCallisterien valtavassa omakotitalossa Illinois'n Winnetkassa, kerrostaloton entiteetti Chicagon metropolialueella. McCallistereilla on hulinaa ja kaikilla on kiire;
 
Paitsi Kevinillä, joka on kiinnostunut lähinnä Talkboy-sanelimestaan. Milfahtava äiti toimittaa Kevinille puhallettavan pellen uima-allasleluksi, mutta Kevin se jaksaa protestoida siitä, ettei Floridassa ole joulukuusia. En ala tämän enempää selostamaan Yhdysvaltojen puulajeista, mutta minun mielestäni palmu on yhtä hyvä joulupuu, luulisi Kevinin jo ymmärtävän.
 
Mutta joulukuusista vinkumisen jälkeen Kevin lähtee hakemaan kravattiaan kylppäristä, jossa kastroimisfantasioita elättelevä Frank-setä suihkutteleekin. Mutta se siitä ja joulujuhlaan, Buzz-veljen källi saa Kevinillä taas kannen mutkalle ja katastrofi on valmis. Perheen turpakäräjillä Kevin jälleen vinkuu siitä miten itärannikolla on vääränlaisia puita, Kaliforniassa ja Arizonassa olisi kuusiakin ollut vuorilla. Mutta nyt ei pitänyt edelleenkään puhua Yhdysvaltojen puulajeista, joten jatketaan. Katsojat jo odottavat, nukkuuko Kevin kellarissa ja unohtuu taas kotiin.
 
Koska elokuva tekee tässä vaiheessa itse itsestään formaattia, jälleen kerran nukutaan pommiin ilman yhtäkään ajoissa herännyttä. Kentällä jo mainitun sanelimen pattereita vauhdissa härvännyt Kevin seurailee isäänsä muistuttavaa kaveria väärään koneeseen ja siitä se sitten lähtee. Äidin telepaattiset kyvyt jo heräilevät, oikean ja väärän koneen ollessa vastakkaisilla kiitoradoilla.
 
Kevin laukkaa putkesta ulos JFK:lla. Katsokaapa kohtaus tarkkaan, putkesta tulee ulos myös Pölynimurikauppiaat -dokumentin takatukkajuntti Kimmo. Toisella laidalla Miamissa McCallisterit laukkubingoa pelatessaan huomaavat Kevinin arvan olevan tyhjä. Poika ei ole siis palmun alla. Nähdään myös ensimmäinen neljännen seinän rikkoontuminen, kun Kevin toteaa että puut ovat sinne päin, anteeksi siis olevansa New Yorkissa. Mitään 9/11 aiheista en sano.
 
Sitten onkin aika esitellä vanhat tutut Harry ja Marv. Ihmettelen syvästi, saivatko he vankilasta paetessaan omat vaatteensa haettua säilöstä, kun ei ole raitapaitoja päällä? Muttei spekuloida sillä, spekuloidaan sillä että kuulemma Donald Trump näkyy kohtauksessa missä Kevin astelee hotellin aulaan. Kelasin sen kohdan yli, joten unohdetaan se.
 
Kevin selittelyn lahjoillaan saa sviitin haltuunsa Rob Schneiderin ja Tim Curryn kytätessä.
 
Päästään jälleen formaattiin, mustavalkoisen film noirin tuijotteluun. Siis film noirin, ei Loirin vaikka mustavalko-Uunoilla olisi Kevinillekin jotain annettavaa. Mutta sitten räiskitään ja räiskeellä on tässäkin elokuvassa sijansa. Mutta sitä ennen Tim Curryn urkkiessa, hyödynnetään Frank-sedän kastraatiofantasiaa sanelimelta soitettuna. Samaan aikaan McCallisterin klaani saapuu Miamissa majoitukseensa, motelliin jossa on jynkkykanava. Wuhuu!
 
Nykissä taas Tim Currya vituttaa, kun Kevin ei paljastunut mutta luottokortin uudelleen höyläyksellä totuus tulee ilmi. Ja neljäs seinä rikkoutuu nyt muunkin kuin Kevinin avustuksella. Lelukaupassa sillä välin asioinut Kevin kohtaa taas vanhat tuttunsa ja Joe Pesci pääsee taas rajoittamaan kiroiluaan. Tai itseasiassa Joe Pesci saa iskua kallon pohjaan, mutta Tim Curry saa pitää vitut lausumatta.
 
Mustavalkopätkää soitetaan taas hämäyksenä ja tarina alkaa syömään omaa uskottavuuttaan, olihan tässä vaiheessa kaikille jo selvää että Kevin on yksin majoittunut hoteellinsa. Mutta Kevin painelee ulos jäädäkseen kerran rosvojen haltuun, mutta pelastuu kekseliäisyydellä. Luottokortin katoamisilmoituksen kautta kuitenkin McCallister -klaani saa tiedon että Kevin on vittu Nyy Joik sidissä. Nyy Joik Sidi! On pinkka isällä kunnossa kun lyhyellä varoitusajalla ostellaan 14 lippua.
 
Kevin joutuu taas palloilemaan puistoon ja kohtaa pululadyn. Joka tietenkin creepyllä tavalla lähestyy Keviniä à la Old Man Marley. En tiedä onko pululadyn hahmon tarkoitus olla irlantilainen, mutta jostain syystä tämä Irlannin aksentilla huastelloo. Oli miten oli, sitä ei selitetä miten nämä sniikkaavat itsensä köysiullakon kautta klasarikonserttiin. Mennään taas siihen helevatan formaattiin, taas keskustellaan henkeviä keski-ikäisen hylkiön ja alakoululaisen välillä. Ja Kevinin suuhun on laitettu jaloa filosofiaa luistimista ja muusta.
 
Olipa pululadyllakin jotain sanottavaa, koska Kevinillä ulkona käppäillessä heräävät taas sadistiset vaistot ja sotasuunnitelmaa hierotaan. Formaattia, formaattia, kuin Rocky -montaasi. Tällä kertaa ei ole iso omakotitalo vaan jäätävän kokoinen rivitalokämppä. Onkos kerrostalo? Ehkä? Remppaukkojen työturvallisuus ainakin on kyseenalainen kun kerrosten lattiat ovat yhtä Daltonin veljesten ansaa.
 
Leikataan takaisin hotelliin, missä Tim Curry selittelee kun meni Kevinin kiinniotto niin sanotusti vituix. Äitiähän ei edes Rob Schneiderin virnuilut vakuuta. Muu perhe majoittuu, mutta äiti lähtee etsimään Keviniä. Oliko edes knife mukana puertoricolaisten varalta?
 
Formaatin mukaisesti kello lyö ja Harry&Marv ovat valmiita kääntämään lelukaupan kassan. Ja kääntävät, rahaa on koneissa säkkikaupalla. Ja sitten! Sitten se tulee: koko elokuvan antikliimaksi, joka saa miettimään miksi tämä haluttiin tähän laittaa. Tai toiko varsinaisesti mitään lisäarvoa millekään. Harry avaa kassan ja tokaisee Merry Christmas. Ja sitten Marv avaa rahakirstun ja ... Happy Chanukah! Elikkäs roistoista tyhmempi ei ole pelkästään tyhmempi roisto vaan tyhmä juutalainen roisto.
 
Halpa gagi, mutta sellaisenaan hyvin arveluttava.
 
Mutta se juutalaisista roistoista, Kevin on ensimmäisen Kelju Kojootti -ansansa kanssa liikkeellä. Lennetään metrejä ilmassa, mutta se ei Kevinin teurastushalua lievennä. Ennen sadistisimpia ansoja neuvotellaan vähän ehdoista, toki kehnon jallitusyrittksen kera, mutta Kevin viskoo tiiltä naamalle.
 
Joe Pescillä on jälleen selviä haasteita pidätellä kiroilua koko perheen elokuvassa. Jos nyt koko perheen elokuvaan kuuluu kassien lävistäminen niittipyssyllä.
 
Muutamia ansoja myöhemmin .. tai no, välissä on replica vanhasta maalipurkkitempusta boostattuna valurautaviemärillä. Sellaisella paksulla muhvillisella putkella. Mutta nyt päästään talon ulkopuolelle ja tuttuun tapaan kiipeillään köydellä ja saadaan uutta väriä pintaan. Ja soitellaan lankapuhelimella ääntä muuttaen. Ihan kuin olisikin nähnyt tämän ennenkin. Perhana, niinhän olenkin nimellä Yksin kotona (1990) missä oli omakotitalo.
 
Kevinin onni kääntyikin ja kohta tulee pyssystä kuulaa otsaan. Mutta Old Man Marley pelastaa. Eikun pululady. Ja nokkaa tulee klassisen tervan ja höyhenien kylkeen.
 
Jotain vielä puuttuu? Olisiko jopa Kevinin perhe. Äiti juoksentelee kaduilla, mnetissäkin oli joskus ketju "kaduilla juoksentelu". Ja kyselee poikansa perään. Vieläkin säälittävämpää kuin kysellä Nyy Joik Sidissä, onko Suomi tuttu. Mutta sitten välähtää ja kelataan taas alkuun, se vitun joulukuusi. Edelleen sanon, että Lontoossa voi olla ihan hyvä joulun tunnelma, vaikkei siellä mitään kuusia kasva. Nyt ei ota enää selkoa, jutteleeko Kevin joulupuulle vai rikkooko taas neljättä seinää. Äiti kuitenkin löytyy, kaavan mukaan.
 
Klaani on yöpynyt hotellissa ja vanha vitsi kusifetissin omaavasta serkkupojasta toistetaan vielä kerran, ennen kuin päästään valtavan lahjavuoren ääreen. Paketteja availlaan karjuen, paitsi Kevin joka käy heittämässä pululadylle joulukuusen koristeen. Olisi nyt jumalauta antanut vaikka parikymppiä kebabiin ja tuoppiin. Kiero huumorintaju. Mutta, hyytyy Kevinkin hymy kun Rob Schneider toimittaa laskun pöytään.
 
Ja saa varmasti ruudun ulkopuolella jo lopputekstien aikana selkäänsä. Remmi pamahtaa paljaaseen peffaan, veikkaan. Mutta mitä jäi käteen? Alkuperäisen Yksin Kotonan juoni on suht yksinkertainen, joten väkisin menee toistamiseksi. Samat kohtaukset uudelleen vähän erilaisessa ympäristössä, lähiön sijasta nyt suurkaupungissa.
 
Arvioni on (Trump-kohta kelattuna, vaikken jälkisensuuria muuten kannatakaan) 5/5