Media ja viihde ›

Henri Henri Olavi: En ole pelannut kakkosta, koska sitä ei taida olla PS3:lle. En ykköstäkään pelannut läpi kun se oli niin tylsä.
 
Juu. Jos tarinan puolesta mietitään niin ekahan on vasta sellainen "intro" ja tutustelu. Kannattaa se pelata, aika lyhyt peli kuitenkin kyseessä. Kakkosta ei missään nimessä kannata testata jos ei ekan tarinaa ole nähnyt loppuun asti.

Itsekään en pitänyt ykköstä melkein minään. Se tuli ekalla kerralla tosin pelattua lähinnä tarinan kannalta melko hutaisten. Tokalla pelikerralla oli selvästi parempi, kun nostin vaikeustasoa ja rytmi oli hitaampi ja muutenkin itse pelaamisessa oli enemmän mieltä.

Cyberpunk maistuu mutta skilli systeemi on tosi sekava. En oikeasti ymmärrä noista perkeistä mitään mitä ne tekee. Olen tunkenut kaiken stenaan ja ammuskelen haulikolla kun muuta en ymmärrä.

Milkop: Sony julkisti eilen PS5 Pro:n. Hieman paremmat speksit, ei jalustaa tai levyasemaa ja hintaa rapiat $700. Sillä lailla sitten :) En osaa nähdä tuolle kovinkaan ruusuista tulevaisuutta tuolla summalla. Lisäksi Sony nostaa kaikkien ohjainten hintaa. Ahneudella ei ole rajaa.
 
Aivan turha. Itsellä on ensimmäinen versio levyasemalla ja se saa riittää. Laitoin siihen myös kahden teran SSD:n, ja PS4 pelit on tallennettuna ulkoiselle SSD:lle. 120hz/1080p resoluution pelaaminen on myös monissa peleissä mahdollista peruskonsolilla.

Henri Henri Olavi: Myöskään tuo RDR2 ei osunut muhun.
 
Onko mikään uudempi peli osunut? Vaikka TLOU on tarinavetoinen elokuvamainen homma ja siinä on sen vahvuus, niin jos se "itse pelaaminen" eli taktinen räiskintä, paikkojen koluaminen, loottaaminen, cräftääminen, hahmon ominaisuuksien managerointi yms. ei yhtään napostele, niin tuskin on sitten vaivan arvoista.

Uudemmista peleistä Baldur's Gate 3 kolahti aika kovaa tuossa viime keväänä, en ole tosin vähään aikaan jaksanut pelata sitä.
 
God Of Warit ja Elden Ringin voin myös nostaa sinne parhaimmistoon, tykkäsin myös molemmista The Last Of Us -peleistä.
 
Doom: Eternal ja Cyberpunk 2077 ovat vielä toistaiseksi pelaamatta, vaikka jälkimmäistä on jaksanut pari tuntia testata.
 
Uudemmille Resident Evil -peleille kanssa suositus, myös ne re-maket.
 
Star Wars Jedi: Fallen Order & Survivor tuli myös hakattua läpi.
 
Jos ei ole vähintään Playstation nelosta tai PC:tä joka jaksaa pyörittää, niin näistä mestariteoksista missaa suurimman osan.
 
Nintendon puolelta ehkä kiinnostelisi uudemmat Zeldat, mutta ei ole jaksanut laittaa rahaa uuteen konsoliin.

God of War ja Doom/Doom eternal viime vuosien parhaita itsellänikin. Peliin tuhlatussa ajassa mitaten selkeä ykkönen on kuitenkin Slay The Spire (269h). Tokana varmaan Baba Is You. Molempia voi pelata lyhyinä sessioina, niin tunteja kertyy huomaamatta.

Bongowing: Onko mikään uudempi peli osunut? Vaikka TLOU on tarinavetoinen elokuvamainen homma
 
Tällaiset ei yleensä napostele. Leffat leffoina.
 
taktinen räiskintä
 
Toimii joissakin peleissä, esim. vuoropohjaisissa.
 
paikkojen koluaminen, loottaaminen, cräftääminen, hahmon ominaisuuksien managerointi
 
Toimii roolispeleissä tai sellaisissa seikkailupeleissä, kuten vanhat Final Fantasyt.
 
Mutta mutta, odottelen josko joskus tulisi joku uusi peli, josta innostua.

Henri Henri Olavi: Leffat leffoina..
 
Jep mutta toisin kuin perinteisissä leffoissa, niin tietsikkapeleissä ei olla ainoastaan passiivisena osapuolena. Siitä sit parhaimmillaan syntyy omanlaisensa vänkä immersio ja omakohtaisuus.

ÄrGee: Nintendon puolelta ehkä kiinnostelisi uudemmat Zeldat, mutta ei ole jaksanut laittaa rahaa uuteen konsoliin.
 
Nämä kannattaa kyllä pelata, jos vaan mahdollisuus tulee.

LordWinter: Itsekään en pitänyt ykköstä melkein minään. Se tuli ekalla kerralla tosin pelattua lähinnä tarinan kannalta melko hutaisten. Tokalla pelikerralla oli selvästi parempi, kun nostin vaikeustasoa ja rytmi oli hitaampi ja muutenkin itse pelaamisessa oli enemmän mieltä.
 
Ite olin ykkösessä ihan sisällä prologista lähtien, yksi kovimmin iskeneitä pelikokemuksia ikinä. Kompakti mutta intensiivinen, koskettava ja kaunis tarina. Pelasin yhdessä viikonlopussa läpi, mikä varmasti vaikutti omaan immersioon tuohon pelimaailmaan ja tarinaan. Kakkoseen oli pelin pituuden ja juonen monipolvisuuden vuoksi vähän enemmän ongelmia päästä sisälle. Kyllä sekin iski lopulta kovasti, mutta ei se ihan yhtä intensiivinen kokemus ollut kuin ykkönen, kun tuli pelattua useamman viikon aikana kaikessa rauhassa.

Henri Henri Olavi: Tällaiset ei yleensä napostele. Leffat leffoina.
 
Ei minusta TLOUt ole varsinaisesti mitään elokuvamaisia pelejä, välivideot on kuitenkin tosi pieni prosentti pelien kestosta. Jos hyvän pelattavuuden lisäksi pelissä on myös hyvä ja tunteisiin vetoava juoni niin en ymmärrä miksi se olisi negatiivinen asia. Elokuvamaisiksi peleiksi sanoisin Heavy Rainia, Beyond: Two Soulsia, Until Dawnia yms. joissa itse pelaaminen on selkeästi pienemmässä roolissa ja siitäkin iso osa on quick time eventtejä.

bedlam: Ei minusta TLOUt ole varsinaisesti mitään elokuvamaisia pelejä, välivideot on kuitenkin tosi pieni prosentti pelien kestosta.
 
En sanonutkaan että se olisi. Bongo puhui elokuvallisista peleistä. Mä en diggaa niistä.

Bongowing: Vaikee nähdä miksi se olisi huono asia, jos pelissä on (kaiken muun hyvän lisäksi) taidokkaasti käsikirjoitettu ja tunteisiin vetoava tarina kiinnostavine hahmoineen, eli on siinä mielessä elokuvamainen tekele. Sen ymmärtää jos se räiskintä eli pelin pelaaminen itsessään ei kiinnosta. Minusta Tloussa nämä molemmat (pelaaminen ja tarina) vieläpä nerokkaasti tukee toisiaan, jolloin peli on enemmän kuin osiensa summa.
 
Mä en jaksa peleissä seurata tariaa. Skippaan aina kaikki välidemot, jos ne voi skipata. Kuitenkin "elokuvallisissa" peleissä se tarina on tärkeä, ja jos sitä ei seuraa, ei oikein pelaamisestakaan tule mitään. Pelit juonettomina kiitos! Kuten hyvät elokuvatkin. Tai, saa leffoissa olla jonkinlainen juoni joskus. Ne on ihan toimivia.

Henri Henri Olavi: Mä en jaksa peleissä seurata tariaa. Skippaan aina kaikki välidemot, jos ne voi skipata. Kuitenkin "elokuvallisissa" peleissä se tarina on tärkeä, ja jos sitä ei seuraa, ei oikein pelaamisestakaan tule mitään. Pelit juonettomina kiitos! Kuten hyvät elokuvatkin. Tai, saa leffoissa olla jonkinlainen juoni joskus. Ne on ihan toimivia.
 
Last of us kakkosessa välianimaatioita on 5 tuntia, ja jos laskee mukaan samoilun lomassa hahmojen keskenään käymät keskustelut yms., niin tarinaa edistävää ja tunnelmaa luovaa ei-pelillistä sisältöä on yhteensä 11 tuntia, joten tuskin sitten on sun juttu ihan.

Bongowing: Last of us kakkosessa välianimaatioita on 5 tuntia, ja jos laskee mukaan samoilun lomassa hahmojen keskenään käymät keskustelut yms., niin tarinaa edistävää ja tunnelmaa luovaa ei-pelillistä sisältöä on yhteensä 11 tuntia, joten tuskin sitten on sun juttu ihan.
 
Huh, joo ei tosiaan ole mun juttu :D

Bongowing: Last of us kakkosessa välianimaatioita on 5 tuntia, ja jos laskee mukaan samoilun lomassa hahmojen keskenään käymät keskustelut yms., niin tarinaa edistävää ja tunnelmaa luovaa ei-pelillistä sisältöä on yhteensä 11 tuntia, joten tuskin sitten on sun juttu ihan.
 
Google kertoi että välianimaatioita on n. 3,5 tuntia ja mulla meni koko pelin pelaamiseen yli 30 tuntia. Eli silti aika pieni prosentti. Mutta tossa pelissä mulle ainakin ne cut-scenet ja juoni nimen omaan on se juttu joka tekee siitä mestariteoksen, joten jos ne meinaa skipata niin ei mitään järkeä pelata koko peliä. Mikään leffa tai kirja ei ole samalla tavalla itseä koskettanut kuin tuo teos.

bedlam: Google kertoi että välianimaatioita on n. 3,5 tuntia ja mulla meni koko pelin pelaamiseen yli 30 tuntia. Eli silti aika pieni prosentti. Mutta tossa pelissä mulle ainakin ne cut-scenet ja juoni nimen omaan on se juttu joka tekee siitä mestariteoksen, joten jos ne meinaa skipata niin ei mitään järkeä pelata koko peliä. Mikään leffa tai kirja ei ole samalla tavalla itseä koskettanut kuin tuo teos.
 
Youtubessa on näitä pidempiä koosteita, mutta kai se on vähän että mikä lasketaan cut-sceneksi ja mikä ei.
 
Sisältää spoilereita:
 
https://youtu.be/E3U6byCOJIs?si=V6xVwDLGWlfh8OPH
https://youtu.be/Iss5bRQ7yVM?si=sddTx_ZticsZ9f2W

Tuli eilen viimeisteltyä Resident Evil 4 remake.
Tarjosi kyllä normaalillakin vaikeustasolla jotenkin keskimääräistä enemmän haastetta ja peli piti sisällään kyllä yhden vittumaisimmista vihollisyypeistä ikinä. Nämä itsensä muutamassa sekunnissa parantavat möhömahat, joista yhdenkin tappamiseen meni helposti koko repullinen ammuksia.
 
Alkuperäistä RE4 en ole koskaan pelannut. Kolmosta lukuunottamatta olen nämä RE-remaket pelannut ja nämä on kyllä mielestäni hyvin tehtyjä ja viihdyttäviä pelejä.
 
Jotenkin nyt on sellainen GTA fiilis ja taidan ottaa nelosen seuraavaksi pöydälle. Tuota on tullut tosi vähän pelattua ylipäätään.