Bassot ›

Näyttäisi ainakin englanninkielisten foorumien perusteella muodostuneen koulukunta, jonka mukaan bassoa voi soittaa ergonomisesti ajatellen vain yhdellä tavalla tai muuten vammakierre uhkaa. Mielenkiintoista sinänsä sillä oman elämänkokemukseni mukaan itseoppineilla soittajilla on hyvin vähän vammoja siihen nähden miten päin helvettiä he tuon mainitun koulukunnan mielestä vetelevät. Minkälaisia kokemuksia arvon basisteilla on aiheesta?

urpo: Näyttäisi ainakin englanninkielisten foorumien perusteella muodostuneen koulukunta, jonka mukaan bassoa voi soittaa ergonomisesti ajatellen vain yhdellä tavalla tai muuten vammakierre uhkaa. Mielenkiintoista sinänsä sillä oman elämänkokemukseni mukaan itseoppineilla soittajilla on hyvin vähän vammoja siihen nähden miten päin helvettiä he tuon mainitun koulukunnan mielestä vetelevät. Minkälaisia kokemuksia arvon basisteilla on aiheesta?
 
Mulla bassomaikka katsoi ekalla tunnilla mitenkä soitan, kysyi mitenkä paljon soitan ja että onko tullut kipuja/rasitusvammoja.
 
Koska ongelmia ei ollut, ei mitään muutettu. Siinä biisien seassa sitten tuli toki vinkkiä sormituksiin ja saattoi mainita että kokeileppa laittaa käsi näin.
 
Semmoisestakin kuullut että ollaan raajoissa kiinni ja väännellään käsia "oikeisiin asentoihin".

Ei oo soittaessa tullu vammoja, toki joskus aikasemmin kun riiputti vanerijazzaria vitun kaposella kitarahihnalla niin eihän se hyvää tehny.
 
Työnteko sen sijaan on tuhonnu about jokapaikan. Ja työnteko kuulemma kannattaa.

Polvet ja selkä paskana ja plekukäden etusormiki kääntyny nivelrikon myötä vinoon :D mut ei anneta sen haitata

urpo: Näyttäisi ainakin englanninkielisten foorumien perusteella muodostuneen koulukunta, jonka mukaan bassoa voi soittaa ergonomisesti ajatellen vain yhdellä tavalla...
 
Kerrotko, mikä se oikea tapa on?
 
Sähkösoittimien oikeita tapoja on useita johtuen soittajien ja soittimien mitoista. Soittotavallakin on vaikutuksensa asiaan (vrt. Mark King). Toisin on klasarisoittajilla, joitten soittimet ovat vakiintuneet vuosisatojen kuluessa.
 
Suosittelen kaikille basisteille peilin käyttöä, jotta voi ihan itse yrittää löytää sieltä kummallisuuksia, kuten vaikkapa pään, kropan ja käsien asennot. Jos käsivarsi nojaa soittimen reunaan, voi sillä olla vaikutusta verenkiertoon ja käsi mennä jumiin. Lihasvasara on silloin hyvä apuväline.
 
Kannattaa ajatella soittoa urheilulajina, johon kuuluu lihasten lämmittely ja lämpimänä pitäminen koko treenin tai keikan ajan. Just tulin treeneistä, jossa tahkosin alun kolmatta tuntia kappaleesta toiseen. Oli edes lämmin, vaikkakin hiostava ilma: kaula tuntui kamalan tahmealta ja se kuului taimissa ja tarkkuudessa. Lisää treeniä.

Niin, miten lie ?
 
Joka paikassa (tm) suositellaan tyyliin basson hihnan pituudeksi sellaista että basson korkeus on sama kuin istuessa.
 
Ei toimi ainakaan mulle, näppäilykäden ranne ja kyynärpää on järjettömällä mutkalla, otelautakäden ranne myös.
 
Pitemmällä hihalla ja seisten ja basso enemmän pystyssä pysyy näppäilykäden ranne ja kyynärpää suorana kuten myös oltelautakäden ranne. Kyynärpää on toki mutkalla muttei pahasti ja mutkan määrää voi helposti "säätää" lennossa.
 
Toimii mun vähäisillä soitoilla, YMMV.

Haitarin kuuleminen noin metrin etäisyydeltä ekoilla tanssikeikoilla joskus 17 vee jätti pysyvän haitarifobian. Vapinaa, hikoilua, hengen ahdistusta, meinaa tulla kakka housuun...

Haitarin kuuleminen noin metrin etäisyydeltä ekoilla tanssikeikoilla joskus 17 vee jätti pysyvän haitarifobian.
 
On ollu joko paska haitari, paska soittaja tai vähän molempia. :P

okabass: Vapinaa, hikoilua, hengen ahdistusta, meinaa tulla kakka housuun...
 
Haitaristilla melko normaalia.. :)

Suomalainen trio on perinteisesti mies, haitari ja jakkara.

ituvirtanen: Suomalainen trio on perinteisesti mies, haitari ja jakkara.
 
Muuttuu helposti kvartetiksi kun jakkaran viereen ilmestyy kossupullo.

ituvirtanen: Toisin on klasarisoittajilla, joitten soittimet ovat vakiintuneet vuosisatojen kuluessa.

Kerrotko mikä on se vakiintunut tapa?
 
Soitan klassista kitaraa ja siihen käyttämieni akustisten kitaroiden mensuurit ovat välillä 600-670mm. Kaulan leveyttä satulalla löytyy 48-53mm välillä. Kielten korkeus 12. nauhalla n. 3-4mm välillä, osassa on tasainen otelauta, eräässä kevesti kupera. Yhdessä koverretut nauhojen välit. Kaikukoppien koossa ja muodossa on isojakin eroja. Tällä hetkellä omistan vain kuusikielisiä, mutta yksitoistakielisen harppukitaran osto oli erittäin lähellä. Myös seitsemänkielistä venäläisen kitarakulttuurin edustajaa olen hiljakseen katsellut jos soittokelpoinen löytyisi kohtuuhintaan.
 
Soittoasennoissa ja -tekniikoissakin on eroja. Taannoin sain aikaiseksi jännetuppitulehduksen kun hankin uudenmallisen kitaran jolla treenailin runsaasti ja turhan varomattomasti.
 
Bassoa tuli soitettua ennen klassiseen kitaraan siirtymistä runsaasti, mutta sen kanssa ei ole kipeitä sormenpäitä lukuunottamatta vammoja tullut.

Viittasin enempi viulisteihin ja näihin vanhempiin soittimiin. Huomiosi oli kyllä järkevä, kun tietyt soitinperheet tarjoavat enemmän mahdollisuuksia.