Kitarat: kitarakamat ›

Jos kysyy mitä vintage tarkoittaa, vaikka joltain antiikkiliikkeen pitäjältä, niin ei se tarkoita 80 tai 90 lukua. Ei vaikka se tuote olisi kuinka harvinainen.
Mutta täällä muusinetissä samat perseilijät vetää mutkat suoriksi, se ei sinänsä yllätä...

mpekkanen: Jos kysyy mitä vintage tarkoittaa, vaikka joltain antiikkiliikkeen pitäjältä, niin ei se tarkoita 80 tai 90 lukua. Ei vaikka se tuote olisi kuinka harvinainen.
Mutta täällä muusinetissä samat perseilijät vetää mutkat suoriksi, se ei sinänsä yllätä...
 
Sait vahingossa plussan vaikka piti tulla lähinnä ojentamaan että kun jengi oikeesti kirjottaa sulle ihan oikeita määritelmiä vintage -termille ni se ei kyllä oo perseilijöiden mutkien suoraks vetämistä.

PIM: Tässä kun on nyt syksymmällä tiedossa muutama tonni irtonaista perintörahaa äidin kuoltua toissaviikolla, niin olen miettinyt, että ainakin jonkun osan siitä voisin sijoittaa johonkin vähän arvokkaampaan (ehkä max. 2 k€) )
 
Odottelisin ensin että kuolemasta johtuneet kulut tulevat hoidetuksi. Ei meinaan ole mitään halpaa hommaa. Mitähän sitä meni hiljattain vanhempieni kohdalla yht. n. kymppitonnin luokkaa.

No kyllä Matsumoko jne. -japanikitarat 70 -luvulta ja kasarin alusta ovat muuttuneet vintageksi tässä viimeisen noin kymmenen - viidentoista vuoden aikana. Aiemmin niistä ei juuri perustettu, nyt saa kovimillaan maksaa kohta pari tonnia.

mpekkanen: Jos kysyy mitä vintage tarkoittaa, vaikka joltain antiikkiliikkeen pitäjältä, niin ei se tarkoita 80 tai 90 lukua. Ei vaikka se tuote olisi kuinka harvinainen.
Mutta täällä muusinetissä samat perseilijät vetää mutkat suoriksi, se ei sinänsä yllätä...
 
Itse asiassa. The most widely accepted definition used by antique and vintage professionals is anything older than 20 (and less than 100) years old. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Vintage_(design)
 
Vintage viittaa ikään (viinien kohdalla enemmän rypäleiden kasvatuksen/valmistusprosessin tiettyyn tapahtumavuoteen), eikä tiettyyn aikakauteen. Vaan koska nyt 50-60 -luvut populaarikulttuurin osalta sopivat määritelmään, ei se tee siitä aikakauden nimeä.
 
Tai no mitä sitä selventämään, kun näkemys on jo kiveen hakattu niin ei se enää muutu. Ei ne vanhat laatukitarat ole aina ollut vintagea, eivätkä ne 50-60 -luvutkaan. Ajan myötä niistä tuli piiriin sopivia ja kun aika kiitää eteenpäin, muuttuu vintage-ajankohtakin. Uusista asioista tulee vintagea, ja nykyisestä vintagesta antiikkia.

mpekkanen:... ei se tarkoita 80 tai 90 lukua. Ei vaikka se tuote olisi kuinka harvinainen...
 
Kieli on ihmeellinen keksintö. Sanojen merkitys muuttuu vuosien saatossa. Lisäksi evoluutioprosessi on johtanut siihenkin, että ravintoketjun väärässä päässä oleva otus on oppinut valehtelemaan henkensä pitimiksi. Suojaväristä ja vaikkapa puun lehteä muistuttavasta ulkomuodosta (jota pidän huonona ideana hra Evoluutiolta, koska hyönteissyöjän ja kirahvin kokoero on melkoinen) on vain kukonaskel siihen, että viestinnässäkin turvaudutaan teeskentelemään jotakin muuta.
 
Sana lähti aikoinaan viinijuoppojen ahneista suista ja tarkoittaa lähinnä aikaisempia vuosikertoja. Viinirypäle on ihmeellinen elukka. Säätilasta ja sijainnista riippuu paljon sellaista, jota korkinhaistelijat pitävät tärkeänä. Poikkeavat siis muusikosta siinä, että jos muusikko ehtii haistamaan viinin aromia muualla kuin uloshengityksessä, hän kokee olevansa liian hidas juomaan. Lisäksi viini kypsyy hitaasti, ollen (joskus) parhaimmillaan useampien vuosien ikäisenä.
 
...eksyin aiheesta...
 
Joka tapauksessa sanasta voi halutessaan löytää ikääntyneeseen viiniin viittaavia osia.
 
Viini on liemi, jota tehdään perkeleesti. Yleensä se on halpaa arkikuraa, joka juodaan nuorena. Vintageksi voi päätyä ainoastaan jokin sellainen, joka oli jo lähdössä poikkeuksellisen hyvälaatuista ja joka - yleensä sattumien summana - sai osakseen poikkeuksellisen hyvät olot sekä luonnon, että kellarin osalta. Emme tule näkemään Feteascaa viinihuutokaupassa, vaikka joku satavuotiaan pullon löytäisikin.
 
(tähän jokainen rakentaa jonkun nokkelan aasinsillan itse, koska helle ja päänsärky liittyvät yhteen tukevammin kuin Merlot ja vintage)
 
Kun kitarahommissa alettiin puhumaan vintagesta, olitiin aika myöhään liikkeellä. Kuitenkin puhumme ajasta, jolloin valmistussarjat olivat satoja, korkeintaan muutamia tuhansia vuodessa. Vintagena pidettiin lähinnä laatusoitinta, joka oli säilynyt tietyn ajan ehjänä huolimatta siitä, mitä kaikkea muusikko sen päänmenoksi keksi. Vintageksi ylennetyt laitteet olivat siis harvinaisia pienten sarjojen sekä riskialttiin omistajaryhmän takia.
 
Ja nyt on aika koota tämän selityksen hajallaan lojuvat langanpäät yhteen ja sitoa myös alussa näennäisen epäloogisesti esiitynyt valehtelu mukaan kuvioon.
 
Siellä, missä on arvokkaita esineitä, on myös valehtelua. Resursseja itselleen kahmiva elukka ei aina kainostele keinoissaan. Siksipä me (=ihmiskunta) olemme katsoneet oikeudeksemme muuttaa sanojen tarkoitusta aina silloin, kun se on hyötymme kannalta sopivaa.
 
Tänään kitaratehtailta tulee miljoonittain kitaroiden Feteascaa. Juomakelpoista arkiviiniä, joka toimii tarkoituksessaan. Jos vertaisimme alussa viinien yhteydessä mainittua vintagen laatuvaatimusta kitaroihin, joutuisimme toteamaan että se ei täyttyisi valmistajista 99%:n tuotteissa.
 
Mutta me valehtelemme itsellemme ja muille. Soittokamoissa on "yhdessä sovittuja" sääntöjä, joiden mukaan jotkut satunnaiset kitarat alkavat kasvaa hinnassa (arvosta emme nyt oikeasti puhu tässä mitään) heti ostotapahtuman jälkeen.
 
Emme saa Feteascasta vintagea, eikä 100 000kpl:n sarjasta bulkkikitaroitakaan pitäisi saada. Käytännössä se, että valehtelemme itsellemme niin monessa asiassa, mahdollistaa kuitenkin hinnannousun. Ja sen, että ilmiö vaikuttaa vakaalta.
 
Kuitenkin kyse on kuplasta. Muodit tulevat ja menevät. Kun väki hoksaa, että sitä vintagea on todellisuudessa kaikkien nurkissa ihan helvetisti, on mahdollista että kupla puhkeaa. Siksipä voisi olla turvallisempaa sijoittaa ihan johonkin muuteen, kuin parin tonnin kitaraan.
 
Jokainen kuitenkin tietää paremmin ja tekee mitä tykkää. Itse asiassa maailmassa, jossa on aitoa vintagea ja sitten tätä uusmuotista vanhaa bulkkia, jälkimmäiseen sijoittaneen on turvallisinta yrittää ylläpitää tätä pyramidin tavoin kasvatettavaa rikastumisen ihmettä ja ostaa koko ajan sopiva määrä näitä "arvokkaita" taide-esineitä.
 
Silti. Yhtenä päivänä se on "poks", jonka jälkeen sijoituksestaan voi saada hyödyn vain, jos asumismuoto sallii puulämmityksen.

Pari vuotta takaperin sai JV Skujun n. 700 eurolla. Nyt niistäkin huudellaan jo 1200-1600 euroa. Eli koittaisin löytää pari JV Skujua n. 800 eurolla kappale. Jos eivät ole räpellettyjä, niin niille voi lähestulkoon samantien laskea puolet hankintahinnasta tuottoa.

Ei taida kitarasta olla isoksi nousuksi - mutta annan oman ääneni 90-luvun täysin alkuperäiselle (!) Fenkun usa Telecasterille. Myös värillä tuntuu olevan väliä.

McNulty: Pari vuotta takaperin sai JV Skujun n. 700 eurolla. Nyt niistäkin huudellaan jo 1200-1600 euroa. Eli koittaisin löytää pari JV Skujua n. 800 eurolla kappale. Jos eivät ole räpellettyjä, niin niille voi lähestulkoon samantien laskea puolet hankintahinnasta tuottoa.
 
Mä kattelin joskus 15 vuotta sitten kun näitä JV Squiereita oli mm Custom Soundsilla yli tonnin hinnoilla. Ostin silloin sitten halvemman USA kitaran...
En tiedä onko mint kuntoisia JV Skujuja ollut johonkin 800 hintoihin torilla. Erilaisia modattuja ja nauharemppaa vaativia kylläkin jne

Ritsankin soittimen hinta voi lähteä älyttömään (sic!) nousuun, jos soittaja nousee tähtiin, vrt. Kurt C. ja oppilasfenkut. Joku Musarin St. Vincent voisi olla esimerkki. Valmiiksi harvinaisempi markkinoilla.

ituvirtanen: Ritsankin soittimen hinta voi lähteä älyttömään (sic!) nousuun, jos soittaja nousee tähtiin, vrt. Kurt C. ja oppilasfenkut. Joku Musarin St. Vincent voisi olla esimerkki. Valmiiksi harvinaisempi markkinoilla.
 
Vaikea uskoa, että näinä päivinä tuollaista tapahtuisi. Cobainhan joidenkin höpötyksiensä mukaan osti niitä kun sai puoli-ilmaiseksi. Kaikki halusi tuohon aikaan superstratoa tai floikkakeppiä ja vastaavia.
 
Nyt on niin paljon valikoima ja tarjonta turvonnut, että jos joku stara alkaa käyttää jotain kitaraa, niin siitä tulee vaan jonkun soitinfirman mannekiini ja niitä siknatuureja löytyy sitten pilvin pimein. Ei ole tullut sitten 90-luvun mitään uutta suurta vaikuttajaa mun mielestä. Olenko väärässä?
 
No Hetfieldin "lawsuit" Espit vois olla kova juttu monelle. Niitäkin on varmaan kaikenlaisena piraattina saatavilla mielin määrin.

PRS:lle ääni täältäkin. Huono huudella muita kun ei tule mieleen. Itse ostin PRS custom 24:n n. 10 vuotta sitten sitten jos/kun myyn sen, saan ihan varmasti omat siitä pois ja vähän päällekin. Silloin sen ostin ihan käyttöön, mutta nyt sen kyllä on jäänyt vähän vähemmälle soitolle. Siitä en osaa sanoa että nouseeko ton kitaran arvo tuosta.
 
Rami
 
korvaoo: JOstain ehjä, siisti ja halpa custon 24 PRS, ei ehkä ihan 2ke lähde mutta 2200 saattaisi vielä irrota vapailta markkinoilta. Arvo tuskin tippuu kovin radikaalisti.
 
Gibsonit ja Fenderit taisi vähän mennä jo, hinnat on aika pilvissä ja hankala nähdä että miksi nousisivat ainakaan kovin paljoa ainakaan lyhyellä aikavälillä, ellei sitten jotkut yksittäiset sarjat.
 
Carvin, kiesel, charvel osasto saattaa hyvinkin yllättää, jos vielä saa halvalla siistejä.
 
Koren Epiphone osastokin taisi jo mennä menojaan, hinnat on tuplaantunut muutamassa vuodessa ja paha nähdä miksi enää isosti hinnat kipuaisi.
 
Vanhat Japanilaiset voisi vielä ehkä tulla, noita saa kuitenkin alta 500-600 euron edelleen ja ihmettelen jollei hinnat jossain vaiheessa vielä nouse.
 
Vanhat Tokait lienee kohtuu varma sijoitus, tosin katsastaisin enempi haluttuja sarjoja jos sattuisi löytymään kohtuu hinnalla.
 
Parhaan sijoituksen vaan taitaa tällä hetkellä tehdä ihan rahastoilla tai muuten sijoittamalla, niin tylsää kun se onkin :D tosin nuo ei näytä seinällä kovin hyvälle...

trih: Vaikea uskoa, että näinä päivinä tuollaista tapahtuisi. Cobainhan joidenkin höpötyksiensä mukaan osti niitä kun sai puoli-ilmaiseksi.
 
Vaikea sitä oli tajuta silloinkaan. Ennustaminen on edelleen vaikeaa: siksihän näitä suosituksia on niin hankala tarjota. Onhan arvokas nyt tietysti arvokas myöhemminkin. Mutta hintaraja kummittelee taustalla eikä 2000 euroa ole sama asia kuin 5000.

ituvirtanen: Vaikea sitä oli tajuta silloinkaan. Ennustaminen on edelleen vaikeaa: siksihän näitä suosituksia on niin hankala tarjota. Onhan arvokas nyt tietysti arvokas myöhemminkin. Mutta hintaraja kummittelee taustalla eikä 2000 euroa ole sama asia kuin 5000.
 
Joo totta tämä. Kitara sijoituksena, niin öö tuossa hintahaarukassa ei lohkea. Pitäisi olla jonkun staran kepukka.
 
Mutta jos suurin osa porukasta kuuntelee rap/edm, niin en kovin suurta arvonnousua odottelisi.

mpekkanen: Kun puhutaan vintagesta, niin se tarkoittaa 50 ja 60 lukua. Myöhemmin tehdyt soittimet Ei ole nyt tai tulevaisuudessakaan vintagea, vaikka voivat olla vanhoja ja jopa harvinaisia.
 

 
Nyt on taas niin höpöä että voi hyvää päivää

Itse ostin viitisentoista vuotta sitten 87 mallin LP customin vähän tuo sama mielessä, 1800 eurolla muistaakseni. Pyynnit alkaa nyt kolmosella, jopa nelosella, eli jos sama kaava toimii niin kyttäilee nyt vaikka 1990 luvun alun vastaavan parilla tonnilla. Kuten mainittu, 1990 luku on nyt muuttumassa vintageen suuntaan.
Päin vastoin kuin sijotusrahastolla, tällä sijoituksella voi sitten myös soitella ja bonuksena myös elvistellä kateellisille kavereille.

PIM:
Mitä sinä tse ostaisit nyt, jos käytettävissä olisi pari kiloa kahisevaa?
 
Jos rahat on tarkoitus sijoittaa maallikkona mahdollisimman korkealla tuotolla, niin missään nimessä en niillä ostaisi kitaroita tai muita kestokulutushyödykkeitä. Sen sijaan sijoittaisin rahat mahdollisimman alhaisella kulurakenteella (TER) olevaan hyvin hajautettuun sijoitusrahastoon. Mahdollisesti jopa parissa eri erässä, jos usko omaan markkinoiden ajoittamiseen ei ole timantinluja (tai vaikka olisikin..).
 
PIM: Ai niiku Kempoweria ja Nestettä salkuun, vai? ;) Niillä on vähän huono soitella ja myn sijoitusyritykset on mennyt aina niin perseelleen kun vain voi, että mieluummin laitan rahat johonkin konkreettiseen.
 
Kempower ja Neste eivät ole hajautettuja sijoitusrahastoja.. osakepoiminta ei kannata tilastojen valossa, joten parhaiten ei-ammattimainen sijoittaja todennäköisesti onnistuu sijoittamalla indeksirahastoon. Niitä osaa oma pankkisikin sinulle tarjota, ja taitaa sijoituspalvelulaki myös sellaista vaatia.
 
Laadukkaan soittimen ostaminen on toki myös eräs tapa käyttää nuo rahulit, ja tuskin kukaan tällä foorumilla sanoo että sellaista ei tulisi tehdä :)
 
Silloin vain tuo mainittu arvonnousu tai tuotto on huomattavasti riskisempi asia ja melko varmasti takkiin tulee monelta indeksistrategialta. Mutta salkulla ei tosiaan kovasti soitella.

Funkånaut: Itse asiassa. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Vintage_(design)
 
Vintage viittaa ikään (viinien kohdalla enemmän rypäleiden kasvatuksen/valmistusprosessin tiettyyn tapahtumavuoteen), eikä tiettyyn aikakauteen. Vaan koska nyt 50-60 -luvut populaarikulttuurin osalta sopivat määritelmään, ei se tee siitä aikakauden nimeä.
 
Tai no mitä sitä selventämään, kun näkemys on jo kiveen hakattu niin ei se enää muutu. Ei ne vanhat laatukitarat ole aina ollut vintagea, eivätkä ne 50-60 -luvutkaan. Ajan myötä niistä tuli piiriin sopivia ja kun aika kiitää eteenpäin, muuttuu vintage-ajankohtakin. Uusista asioista tulee vintagea, ja nykyisestä vintagesta antiikkia.
 
Kaikki vintage ei myöskään ole kullan hinnassa, vaikka moni mnetin torin myyjä niin kuvitteleekin. Kaikki vanhat halpiskasaripaskat muuttuvat "vintageksi" ja hinta vähintään kymmenkertaistuu. Moni vintageaarteen ostaja tulee vielä kokemaan pettymyksiä sijoitustensa kanssa.
 
Toisaalta vintage ei myöskään ole synonyymi sille, että joku on yli 20 vuotta vanhaa. Tämäkin harjakuvitelma tuntui olevan mnetissä tavallinen.
 
E. Kitaran arvon pidossa on myös hyvä huomioida inflaatio ja muuttaa ostohetken raha myyntihetken rahaksi. Jos ostaa kitaran tonnilla ja 15 vuoden päästä myy tonnilla, niin siitä ei ole saanut omiaan pois.

Tää ketjuhan lähti lentoo, kiitos siitä. ;)
 
Ehkä tota sijoituskulmaa tuli vähän ylikorostettua avauksessa, sillä tarkoitus on sijoittaa irtonaisia rahoja ensisijaisesti ihan soitto peliin, mutta pitää myös jälleenmyyntiarvo n. 10 - 15v. tähtäimellä mielessä niitä aikoja ajatellen, sitten kun yli seitenkymppisenä tulee eteen tilanne, että terveys yms. seikat menee kitarakamojen edelle.
 
Mitäs mieltä näistä torilta poimituista esimerkeistä?
 
Pärssisiä:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1915817
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927826
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927534
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1925180
 
Fender:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1932920
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1910115
 
Gibson:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927049
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1933951
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1905334
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1932689
https://muusikoiden.net/dyn/tori/1700996.jpg
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1933169
 
Mustat hevoset:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1931920
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1915467
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1905983
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1923445