Kitarat: kitarakamat ›

Niin, soittimessa on normaalia pyöreämpi kulma floikan syvennyksessä minkä johdosta floikan levy on puraissut palan pois. Kuten Sakukin sanoi ""Kyseisessä soittimessa vaurioitunut kulma on havaittavasti pyöreämpi kuin pitäisi" Eli alun alkaen kulma olisi pitänyt jyrsiä jyrkemmäksi eikä jättää noin loivaksi.

Valmistusvirhe. Ei noi ankkuritapit itsestään liiku. Huomaa kuvasta kyllä, että koko routtauksen viimeistely on kuin juosten kustu.
 
Ainoa toinen vaihtoehto on, että 1. omistaja on itse tehnyt uuden pintakäsittelyn tuolle alueelle.

trih: Valmistusvirhe. Ei noi ankkuritapit itsestään liiku. Huomaa kuvasta kyllä, että koko routtauksen viimeistely on kuin juosten kustu.
 
Ainoa toinen vaihtoehto on, että 1. omistaja on itse tehnyt uuden pintakäsittelyn tuolle alueelle.
 
Ja jos ois tappi muka liikkunu sehän ois aivan kiero ja säädettäessä menis puolelta toiselle eikä tallakaan varmasti toimis kuten pitäis

Täytyy vielä disclaimerina laittaa, että mulla on ollut ihan ok asiointi tän kaupan Helsingin kaikkien muuttaneiden pisteiden kanssa. Tää siis ihan keskiarvona kaikkiin muihin tsadin kauppoihin verrattuna, huvittavia myyntitilannemuistoja on melkein jokaisesta tsadin kaupasta :D

Ikihonka: Niin, soittimessa on normaalia pyöreämpi kulma floikan syvennyksessä minkä johdosta floikan levy on puraissut palan pois. Kuten Sakukin sanoi ""Kyseisessä soittimessa vaurioitunut kulma on havaittavasti pyöreämpi kuin pitäisi" Eli alun alkaen kulma olisi pitänyt jyrsiä jyrkemmäksi eikä jättää noin loivaksi.
 
Olen samaa mieltä, että tuo routtauksen kulma on väärin. Etuviistosta otetusta kuvasta on kuitenkin vaikea sanoa, olisiko tallalla ollut mitään edellytyksiä toimia ennen vauriota. Todennäköisesti ei, ellei tallan (ja sen pohjalevyn) liikkumiselle ole jätetty sitä millin tai parin väliä ennen routtauksen reunaa (eng. clearance).
 
Mun oli pakko napata OFR talla kouraan ja tarkastella, paljonko tuo pohjalevy keinuessaan (pohjalevyn ylä- ja alareunan radius) vaatii tilaa. Käytännössä ei paljoakaan, eli 0,5mm on silmämääräisesti arvioituna ihan riittävästi... hieman rajummassakin kampeamisessa. 1mm on jo reilusti tilaa. Käytännössä voi sanoa, että ankkuritapin "kruunu", siis se veitsen yläpuolelle jäävä osa jossa ku6usiokolo, ollessaan routtauksen sisäpuolella = riittävä väli tallan ja pohjalevyn liikkumiselle. Tällöin osumaa routtauksen reunaan ei pitäisi tulla.
 
Olisikin mielenkiintoista nähdä kuva Barakan soittimen tallasta luotisuoraan ylhäältä päin, koska sen perusteella näkisi onko tallalla ollut riittävästi tilaa toimia. Kyseisen loivan kulman kanssa tai ilman. Ennen tai jälkeen vaurion. Tuo itseasiassa voisi toimia Barakan asiassa entistä vahvempana näyttönä, että soittimella ei ole ollut mahdollisuuttakaan toimia oikein.
 
Itse en usko arveluihin siitä, että ankkuritappi olisi vinossa tai päässyt liikkumaan, mutta sen sijaan tuollainen suoraan ylhäältä otettu kuva kertoisi nopeasti, onko ankkuritappi asennettu alunperinkin väärin, eli liian lähelle routtauksen reunaa. Se taas olisi täysin selvä valmistusvirhe.
 
Saattaa olla Vuorensaku1.jpg -kuvassa oleva heijastuma, mutta minusta tuo koko routtauksen etureuna näyttää epätasaiselta. Todennäköisesti CNC-kone on jyrsinyt oikein, mutta viimeistely on tuolta osin jäänyt puutteelliseksi. Sekin siis kielisi valmistajan tekemästä virheestä, jolloin MM voisi siirtää asian ESP Takaminelle.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Musamaailmassa kesäkuun lopulla ja ostin Koreassa tehdyn n.1400€ ovh-hintaisen LTD:n. Tarkistin kitaran visuaalisesti erittäin tarkasti ja kuuntelin myyntipuheet siitä miten soitinrakentaja säätää jokaisen myyntiin tulevan kitaran. Kokeilin vahvistimen läpi että kaikki toimii, mutta kitara ei ollut yhtään säädöissään niin en sen tarkemmin sointia miettinyt.
 
Kotona kun aloin säätämään kitaraa huomasin että 2. nauha oli ylhäällä. Vein kitaran samantien takaisin ja suostuivat laittamaan samantien takuuhuoltoon soitinkorjaajalleen.
 
Parin päivän päästä ilmoittivat että on valmis noudettavaksi. Noudettaessa sanoivat että: "olit oikeassa, nauhat piti hioa". Kiitin, otin kitaran mukaan ja kävelin autolle.
 
Tuumasin että katson nyt kuitenkin vielä ennen lähtöä mitä sille on tehty. Nauhat tosiaan oli hiottu, tai siis tasattu. Eli timantilla oli lähes kaikkien nauhojen yli vedetty niin että nauhan yläpinta oli tasainen. Nauhojen muotoilu, hionta ja kiillotus oli siis tekemättä. Vein kitaran takaisin ja sanoin että homma pitää tehdä loppuun asti.
 
Omistaja sanoi että: "tämä on nillitystä, nämä nauhat toimivat aivan hyvin". Minä en antanut periksi ja hän kävi vielä toisessa huoneessa soittamassa soitinkorjaajalle. Minua käskettiin kirjoittamaan lapulle mitä kitaralle piti tehdä ja kitara suostuttiin vielä kerran laittamaan huoltoon tutkittavaksi.
 
Meni pari päivää ja minulle soitettiin että se on todella iso homma jos kaikki nauhat pitää muotoilla ja kiillottaa. Se kuulemma maksaa ainakin 170€. Minä sanoin että toki siinä työtä on mutta kyllä niiden pyöreät pitäisi olla. Sitten sanottiin että: "lisähinnasta sellainen työ voidaan tehdä, mutta nuo nauhat ovat aivan riittävän hyvät tuollaiseen tonnin kitaraan". Sitten sanottiin että kitaran voi tulla sellaisenaan noutamaan liikkeestä seuraavana päivänä.
 
Tässä vaiheessa v-käyrä oli jo sen verran korkealla että ajattelin säästää itseäni ja tehdä homman loppuun itse.
 
Otin kitaran työn alle ja luotin siihen että nauhat oli tasattu joten muotoilin ne, sekä hioin ja kiillotin. En tämän jälkeen kuitenkaan saanut actionia järkeväksi tai kitaraa soimaan ilman särinöitä. Ei auttanut kun ottaa kitara pöydälle ja tutkia uudestaan miten nauhat oli hiottu.
 
Tässä yksilössä kaulan kanssa sai olla todella tarkkana että sen sai hiontaa varten suoraksi. Hiottavaa oli yllättävän paljon, mutta hionnan, muotoilun ja kiillotuksen jälkeen actionin sai 10-setillä: 12.nauhalta E 1.9mm - e 1.7mm, eli aika hyväksi. Ei siis ollut mennyt edes nauhojen "hionta" putkeen.
 
Tämän lisäksi kuten aiemmin kirjoitin kitaraa ei oltu säädetty oikein mitenkään, eli Evertunessa oli kaikki säädöt missä sattuu. Soittovalmis voi tarkoittaa montaa asiaa mutta tässä tapauksessa suoritus oli kyllä aika toivoton. No tulipahan kaksi reissua kerralla kyseiseen liikkeeseen: ensimmäinen ja viimeinen.
 
Kuvia on, sekä kuitit ostosta ja huollosta jos joku epäilee että onko tarina tosi. Voin myöhemmin ladata pari kuvaa "hiotuista" nauhoista.

Millä logiikalla nauhojen hionta ei sisällä kruunausta ja kiillotusta?
 
Melkosta.

Onneksi ei ollut tonnin sijaan vaikka 500 euron kitara?

Huoltolapussa luki että: "Nauhoituksen oikaisu 1h", oli kuulemma maksanut 69€.
Ilmeisesti tunnin ajankäytöllä ja veloituksella saa tuollaista jälkeä.
 
Mistään muustahan tuossa ei ole ollut kyse kun rahan säästöstä. Tunnissa / tunnin hinnalla kukaan tuskin pystyy nauhojen hiontaa kunnolla tekemään. Pistää vaan miettimään että mikä huollon tehneen sepän ammattiylpeys on kun päästää tuollaista käsistään.
 
Ja kaikki nuo kommentit mitä kirjoitin on sanasta sanaan mitä minulle kerrottiin, eli kuvasin tapahtumat ja keskustelut niin tarkasti kun pystyin.

Mielestäni kaupat olisi voinut perua jo silloin kun kaikki nauhat oli menty hiomaan ilman ostajan lupaa. Menetettyä nauhan korkeutta ei saa enää takaisin, ja varsinkin jos työ on tehty huolimattomasti, pitää nauhoille helposti tehdä toinenkin hionta. Jos lähdetään korjaamaan paria nauhaa niin sitten olisi pitänyt vain ne korjata. Jos kosketaan kaikkiin nauhoihin, pitäisi viimeistelyn olla vähintään samalla tasoilla kuin tehtaalta.
 
Fakta tosiaan että uusista kitaroista on vaikea löytää täydellistä nauhatyötä; kuuluuko se sitten liikkeelle liimata, prässätä, hioa, kruunata, pyöristää ja kiillottaa kaikki nauhat, joka on oikeasti ainut tapa saada kitara priimakuntoon.
 
Yksi Edwards kävi liikkeessä nousseiden nauhojen takia hionnassa, kiillotus oli jäänyt puolitiehen joten kiillottelin itse. Nauhat oli hiottu takuuna, tosin 15..17 nauhalta eteenpäin nauhoihin oli hiottu ramppi, jonka vuoksi ylänauhojen actionia ei saanut alas. Mielestäni tällainen pitäisi olla erikseen kysyttävä ominaisuus.. Otelautaa ei siis saanut täysin suoraksi. Seuraavana talvena nauhat alkoivat taas nousemaan ylös eebenotelaudasta, ja möin kitaran.

Pikkasen ollut takaraivossa josko vielä uuden kepin ostaisi. Tätä lukiessa alkaa tulla vaikutelma, että nykyään myydään hirveään hintaan pelkkää paskaa. Tähänkö tää on mennyt?
 
En ikinä sietäisi sitä, että uudessa kitarassa (hinnalla ei väliä) olisi nauhat vtuillaan.
 
Kaikissa halvoissa ja kalliissa mitä on ollut, on ollut nauhat tähän mennessä ok. En tosin ole syynännyt LTD:n nauhatyötä, kun en tarvitse mitään tosi tarkkaa actionia. Onkohan nekin joku mahdollisesti vetänyt jollain viilalla matalaksi...
 
Karua tarinaa. Seuraavaksi jos ostan yhtään kalliimpaa kitaraa, niin syynään sen suurennuslasilla läpi.
 
ESP:n laaduntarkkailu pistää vähän miettimään.

Moi.
 
Metalkallo: Aika ihme huoltaja siellä töissä jos eivät saa kitaroita soitettavaan kuntoon kunnolla vaikka sitä lupaavat.
 
Kyseessä on Musamaailma, joten ainakaan itseä ei asia ihmetytä lainkaan, tuollaiset asiat eivät vaan yksinkertaisesti ole heille tärkeitä.
 
Ainoa heille tärkeä asia on ainakin omaan kokemukseen perustuen ollut:
 
Retrohevi: Mistään muustahan tuossa ei ole ollut kyse kun rahan säästöstä.
 
Ja jos joidenkin mnettiläisten kuvitteleman mainehaitan vuoksi sattuu jäämään muutama instrumentti -tai jopa kymmenen- vuodessa muiden ostettavaksi, mitenpä tuo heitä liikuttaisi suuntaan tai toiseen.
Heille on herttaisen yhdentekevää kuka instrumentin ostaa koska reklamointeihin ei kuitenkaan tarvitse kuvetta kaivaa.
 

 
Retrohevi: Tunnissa / tunnin hinnalla kukaan tuskin pystyy nauhojen hiontaa kunnolla tekemään.
 
Kyllä ammattilaisen kaulajigein ymv. erikoistyökaluin tasaus- ja kruunausviilojen lisäksi pitää pystyä halutessaan saamaan aikaiseksi laadukasta jälkeä tunnissa UUDEN instrumentin nauhoihin jos homman oikeasti osaa.
Jigittä tai oikeaoppisesti kielten veto päällä nauhat tasaten menee ~puolisen tuntia enemmän aikaa.
Se on tietysti tyyten toinen juttu miksi pitäisi kiirehtiä jolleivät rahkeet normivauhtiin riitä ;).
 
Harrasteurallani olen vuosikymmenten saatossa muutamia uusien instrumenttien/kaulojen nauhaviimeistelyjä suorittanut, maks. 5 nauhaan on tarvinnut kruunausviilalla koskea tasauksen jälkeen, muissa on ollut kymppi-kaks tasaista nauhamateriaalista ja instrumentista riippuen.
Sama tietenkin nauhojen vaihdossakin, tarkoitus ei ole rouhia yhtä kokonaista hiontaa nauhoista pois, ellei haluta syystä tai toisesta profiililtaan jotain sellaista jota ei valmiina löydy.
 

 
Retrohevi: Pistää vaan miettimään että mikä huollon tehneen sepän ammattiylpeys on kun päästää tuollaista käsistään.
 
Sen kummemmin seppää tuntematta tai tietämättä, veikkaan että vaikka jonkinlaista ammattiylpeyttä olisi joskus mukana ollutkin, lienee se aika nopeasti karissut matkan varrelle samalla tapaa kuten työnantajallaankin.
"Seura tekee kaltaisekseen" ja niinedespäin.
 
Kesken jätetyn "nauhatyön" laaduttomuudesta päätellen teit ainakin mun mielestä täysin oikein kun et suostunut "täydestä" nauhatyöstä maksamaan, ainakaan itse en näe että tarina olisi saanut onnellisen lopun, päinvastoin.
 
T:Samuli

Moi.
 
trih: Tätä lukiessa alkaa tulla vaikutelma, että nykyään myydään hirveään hintaan pelkkää paskaa.
 
Omasta mielestä -ja vanhojen pierujen vuosikymmententakaisten tarinoiden siivittämänä- sanoisin että tunne juontaa juurensa siitä että kilpailun kovenemisen aiheuttama katteiden hupeneminen vähensi suuremmilla toimijoilla uusiin instrumentteihin suoritettavien tarkastusten ja viimeistelyjen osuuden nollaan.
 
Ennenvanhaan vähintään yhtä suuri viimeistelytarve jäi soitinliikkeiden ja sisäpiirin tiedoksi.
 

 
trih: Tähänkö tää on mennyt?
 
Vaikken kohderyhmään kuulukaan koska en näe että uutta arvoinstrumenttia (~500€+) enää koskaan ostaisin, sanoisin että on mennyt.
 
Siitä voidaan tietysti vääntää loputtomasti peistä koska meno alkoi.
80-luvun puolessa välissä harrastuksen aloittaneena sanoisin että 90-luvun loppua kohden alkoi alamäki olemaan jo varsin jyrkkä.
Aiemmin aloittaneet varmaan toteavat että laatu heikkeni jo aiemmin, myöhemmin aloittaneista on paha edes arvata mitään.
 
Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä että varsinkin alle 1500Mk/250€ hintaluokassa instrumenttien peruslaatu ja viimeistelyn taso -valikoimasta puhumattakaan- on noussut hurjasti vuosikymmenten saatossa.
Myös Kiinalaisissa kun unohdetaan ensimmäinen ~vuosikymmen kun maahantuojille ja jälleenmyyjille vain halvalla hinnalla oli merkitystä.
 
Nykyään satasella-kahdella saa instrumentin joka tehdasviimeistelyltäänkin on aivan jotain muuta kuin mitä samalla rahalla sai 90-luvun lopussa, 80-lukuisista puhumattakaan.
 
Arveluttava laatu/laaduntarkkailu ja heikolla tolalla oleva viimeistely koskettaakin ainakin omasta mielestä lähinnä 1000€+ soittimia, mikä sinänsä on todella nurinkurista.
 

 
Hintaluokasta riippumatta uuden massatuotantoinstrumentin ostajan lienee pakko laskea satanen-kaks viimeistelytöihin jos haluaa tehdasviimeisteltyä paremman soittimen.
Tai tiedostaa asia ja opetella viimeistelemään itse ;).
 
T:Samuli

Onneksi kaikki liikkeet eivät ole yhtä paskoja kuin Musamaailma, vaan hoitaa reklamaatiot ja takuuasiat kuten kuuluu - jotkut jopa paremminkin.

trih: Pikkasen ollut takaraivossa josko vielä uuden kepin ostaisi. Tätä lukiessa alkaa tulla vaikutelma, että nykyään myydään hirveään hintaan pelkkää paskaa. Tähänkö tää on mennyt?

 
Olen kyllä ihan eri mieltä. Musta nykyään saa jo 600e ällistyttävän korkealaatuisia ja viimeisteltyjä soittimia jos vertaa vaikka kymmenen vuoden takaiseen. Suomessa suurin osa maahantuojista käy soittimet läpi ja tuohon haaviin jää paljon huonoja yksilöitä. Taitaa olla enää muutama merkki jotka lähettävät sukkana tehtaalta suoraan kitaransa jälleenmyyjille ja laatu voi sitten olla mitä vaan niinkuin Squiereissa ja Fendereissä esim. on.
 
Espeistäkään ei pahoja kokemuksia. Kaikki takuut hoidettu, joskin tuo kitsaus on paistanut välillä asioiden hoidossa läpi mitä ei tarttisi olla enää tuon kokoluokan firmalla.

trih: Pikkasen ollut takaraivossa josko vielä uuden kepin ostaisi. Tätä lukiessa alkaa tulla vaikutelma, että nykyään myydään hirveään hintaan pelkkää paskaa. Tähänkö tää on mennyt?
 
Varmasti joka merkiltä löytyy hyviä ja huonoja yksilöitä, mutta ne erot korostuvat sitten siinä miten mahdolliset virhetilanteet hoidetaan. Suomessa kun ESP:n maahantuoja on musamaailma, niin loppuviimein sama pulju siellä on takuuasioista vastaamassa ostitpa kitaran sitten mistä liikkeestä vain. Tokihan joku pulju voi omaan piikkiinsä tulla vastaan vaikka maahantuoja ei tulisi, mutta uskaltaako tähän luottaa? Käyt kitaran tarkkaan läpi liilkeessä ja 6kk jälkeen kaula onkin propelli, maahantuoja ei korvaa koska oli ostettaessa kunnossa. Itse en uskaltaisi enää mitään musamaailman maahantuomaa Suomesta tämän vuoksi ostaa.

Eli uudet ESP/LTD/E-II/jne. -kitarat kannattaa Suomessa asuvan ostaa Thomannilta? Onko niin että silloin ei ole vaaraa siitä, että joutuisi ongelmatilanteessa asioimaan virallisen kotimaisen maahantuojan kanssa?

On kyl huvittavaa kun mainostavat tota soittovalmis-palvelua. Sit kun se ei päde niin huoltavat huonosti ja sit reklamoinnin jälkeen pistävät maksamaan isomman huollon. Ja Musamaailman sivuilla sanotaan huoltojen kohdalla seuraavaa:
Mikäli pian huollon jälkeen ilmenevä vika soittimessa tai laitteessa on jäljitettävissä puutteeseen huollossa, korjaamme sen takuuna mahdollisimman nopeasti.
 
Ihan haistapaskatouhua, boikottiin menee pikkutavaroidenkin osalta.

Omistaja sanoi että: "tämä on nillitystä, nämä nauhat toimivat aivan hyvin".
 
"lisähinnasta sellainen työ voidaan tehdä, mutta nuo nauhat ovat aivan riittävän hyvät tuollaiseen tonnin kitaraan".
 
Musamaailmalle sellaiset terveiset, että
 
-asiakaskokemus on se, millä voisitte kilpailla esmes Thomannin kanssa. Tällaiset asiakkaan palautteen kutsumiset nillittämiseksi ei ole millään mittarilla hyvää asiakaspalvelua
 
-tonni on paljon rahaa, varsinkin nykypäivänä. Tosin palvelun pitää toimia vaikka olisi halvempikin kitara. V-käyrän sietääkin huutaa hoosiannaa jos asiakas lyö 1400e tiskiin ja te sanotte käytännössä, että tämä nyt on tällaista alle 2t paskaa joten sen takia laadun ei tarvitse täsmätä
 
Ite saan aina surkeaa palvelua tuolta varsinkin jos jotain pitää palauttaa. Hymyissä suin kyllä myydään ja kehutaan omia myytäviä mutta heti kun tulee reklamaatiota niin tehdään selväksi kyllä miten perseestä asiakas myyjän mielestä on.
 
Kannustan kaikkia ostamaan Thomannilta.