Klassinen ›

Suuret tunteet liittyvät reseption lisäksi musiikin tuottamiseen. Eikä näitä kahta voi aina edes erottaa toisistaan. Suuret tunteetkin pitäisi määritellä jotenkin.
 
Nykyään on mahdollista kuvantaa aivojen aktivoituminen erilaisten ärsykkeiden yhteydessä. Ja silti voimme pohtia aivojen toiminnan ja tunnekokemusten vastaavuutta.
 
Musiikilla on vaikutuksia tunteisiin. Ja ehkä voimme ajatella, että vaikutukset ulottuvat sekä kokemuksiin että tomumajojemme mitattaviin, fysikaalisiin reaktioihin.
 
En ruvennut kuuntelemaan taidemusiikkia siksi, että se olisi jonkinlainen statussymboli tai osoitus jostakin sosiaalisesti suotavasta. Ensimmäisiä kosketuksiani tähän taiteenlajiin olivat kaupunginorkesterin lasten- ja joulukonsertit, Olipa kerran ihminen -sarjan tunnusmusiikkina soiva Bachin Toccata d-mollissa ja satunnaiset hetket, joina kukaan ei sulkenut radiota, kun sieltä tuli klassista musiikkia. En muista niuden kokemusten aiheuttaneen suuria tunteita. Ihan hyvä: monissa nämä musapläjäykset näyttivät aiheuttavan suurta turhautumista ja vihaa. Tunteita nekin lienevät.
 
Ensimmäiset suuret musiikkiin liittyvät tuntemukset kehkeytyivät varhaisnuoruuteni pop- ja rock-musiikista, joissa kuulin kyllä huomattavan paljon muutakin kuin rumpukompin. Yläasteen musiikintunneilla perehdyttiin muutamaan klassisen musiikin keskeiseen teokseen ja opeteltiin tunnistamaan joitakin sinfoniaorkesterin soittimia kuulonvaraisesti. Ei ollut vaikeaa. Taidemusiikki alkoi vähitellen kasvattaa osuuttaan kuuntelemastani musiikista. Mutta eivät ne välittömät tunteet kummoisia olleet. Lähinnä minua ilahdutti erilaiset sävelkuviot. Siinä hötäkässä huomasin kuitenkin että kuuntelen musiikkia eri tavoin kuin kaverini ja että makuni on erilainen.
 
Tänä päivänä koen suurimmat tunteet populaarimusiikkia kuunnellessani. Ja suurten tunteiden joukkoon voi laskea myös jatkuvan, tyhjän jumputuksen aiheuttaman vastenmielisen turhautumusen. Ihan samaa turhautumista voi tosin aiheuttaa myös jokin Pianosonaatti, Köhhel kuusimiljoonaaviisi. Tyhjää plinkutusta, taustamusaa, soita jotakin muuta tai ole hiljaa. Psallamus-kuoro veisaa virrestä viisi, ja niin veisaan minäkin: Te laaksot, notkot, nouskaa, minä en! Virsien jääminen pois kouluista on kuitenkin vahinko. Paitsi, että niitä tatvitaan hädän hetkellä, ne myös vaivihkaa opettavat, kuinka tehdään laulettavaksi kelpaavia melodioita. Kun ei osata eikä ymmärretä, tyydytään räppiin ja örinämetalliin. Tehokeinosta tulee pääsisältö, kun muuhun ei kyetä. Ja elämän karuilla hetkillä jo minun polveni tyytynee jankuttamaan haudan partaalka, että miksi ihmeessä isäsi on rovasti. Nuorempi polvi tuskin tajuaa edes tuon räpätyksen ja vakavien hetkien eroa...
 
Suurta surua, ja sen vuoksi suurta iloa, on aiheuttanut esimerkiksi Goreckin kolmas sinfonia. Bachin Toccata ja fuuga d-molli ja Brandenburgilaiset konsertot tuottavat iloa yhä. Melkoisia haltioitumisia on koitunut mm. Mendelssohnin Hebridit-alkusoitosta, Palestrinan Sicut lilium -motetista ja Luca Marenzion Cantate ninfe -madrigaalista. Alatyylin ystävänä Orlandon Matona mia cara riemastuttaa minua anarkistisessa räävittömyydessään. Päättäkee te, onko se suuri vai pieni tunne. Päätöksenne tuskin vaikuttaa minuun.
 
Duruflen Toccata, Yngwie Malmsteenin varhaiset kitarataituroinnit js Vaccain vokaliisit... Yhteen aikaan soittelin lähinnä D-duuriasteikkoa, koska se tuntui sormissa niin mukavalta, ja mikä tahansa jonkun muun soittama tai äänitteeltä kuuluva musiikki lähinnä etoi.
 
Pe... Ars longa, vita brevis!