Klassinen ›

Suuri sanallinen nero ja filosofi Schopenhauer on kirjoittanut mm. että "käsittämättömiä tunteita alkaa muodostua musiikin vaikutuksen alaisessa. Hän uskoo voivansa käsittää käsittämättömän ja suorittaa sen mikä on mahdotonta." Mitä tästä väitteestä voi päätellä?
 
Muistin väärin. Leo Tolstoi on sanonut sen Kreutzer sonaatissaan. Mutta Schopenhauerin mukaan muusikko mm. lausuu syvimmän totuuden kielellä, jota hänen järkensä ei ymmärrä. Aivan kuten magneettiseen uneen nukahtanut selittää asioita, joista hänelle herätessään ei ole aavistustakaan, etc.
 
Schopenhauer joko oli vastaanottokyvyltään erityisen lahjakas filosofi tai jopa nero, mutta ainakaan hänen tunteensa ja ajatuksensa eivät olleet "latistuneet ja köyhtyneet".
 
Itse soisin nuo käsittämättömät tuntemukset vain kaikkein suurimpien musiikillisten nerojen hengentuotteita koskeviksi, mutta onhan mahdollista että pienemmätkin mestarit voivat teoksissaan sellaisia kuulijan nautinnoksi ilmaista objektivoitua tunnetta teoksiinsa kenties valettuaan.
 
Mutta voihan tunteiden köyhtyminen olla myös suhteellista, ts. että nuorena lukiolaisena on yltänyt Schopenhauerilaisiin mittasuhteisiin musiikillisessa reseptiossa ja enää ei vanhana pappana siihen kykene vaikka tunteita koenkin ja liikutun musiikista. Kun joku muu ei ole juuri liikutusta enempää eikä vähempää kokenut musiikista milloinkaan. Ts. hänen tunteensa eivät ole latistuneet tai köyhtyneet maksimaalisesta reseption tasosta ajan kuluessa hiukkaakaan, mutta minun ovat. Joka tosiasiassa johtuu useistakin eri syistä, kuuntelutottumusten ja tapojen muuttumisesta luonnollisen rapistumiseen saakka, jos näin voi sanoa.
 
Tämä on ristiriidassa Hildesheimerin teorioiden kanssa, joiden mukaan Mozart kokemukset ovat hellittämättömiä. Puhun nyt vain itsestäni, jolle ei ole suotu hellittämättömiä Mozart kokemuksia enkä koe Eeva Liisa Mannerin ylistämän Möriken oivallisen Mozart novellin tavoin sitä Mozartin musiikkiin liittyvää " ihmettä" jossa "meidät nostetaan pois tavanomaisesta minästämme" ja " tuntuu kuin ääretön koskettaisi rintaa, täyttäisi sen ja tahtois riistää sielun pois" Siinäpä vasta todella voimakkaita tunteita.
 
Olen silti joskus pikkupoikana kokenut vastaavaa ja olin koulussa loistava oppilas jolle elämä hymyili ja viihdyin kavereiden kanssa ja autoin mummoani kaikin tavoin ja sain erinomaisen työtodistuksen kauppakorkeakoulusta, jossa olin työharjoittelussa lähettinä.
 
Alunperin piti kysyä: Koetteko suuria tunteita taidemusiikista vai oletteko mieltyneet yksinomaan popitukseen lyömäsoitinten luomaa rytmitaustaa vasten? Tämä ei liity edelliseen mitenkään, mutta muistan kun Mozart kirjassa kysyttiin, oletteko viehtyneet Ancient regimeen sulokkuuteen vai oletteko mieltyneet vain galanttiin taiteeseen?

hernan-1: Kiitän Megatheriumia runsaasta ja laadukkaasta, ja pitkään jatkuneesta älyllisestä keskustelusta musiikista näillä palstoilla. Se ei ole tavallista. Se on harvinaista. Toivon sille hyvää jatkoa. - Palaan tähän nimenomaiseen aiheeseen myöhemmin.
 
Kiitoksia paljon kohteliaisuudesta. Olen hyvin otettu. Nämä sanat lämmittävät suuresti mieltäni. Toivon myös teidän soittourallenne hyvää jatkoa, sillä olette lahjakas muusikko ja säveltäjä, jonka musisointia on nautinto kuunnella.

Kiitoksen sanat lämmittävät myös minua. Kiitos niistä. - Lausumani edellä perustuu aitoon kokemukseen, Megatherium, kirjoituksistasi. Tässähän voimme nähdä myös että aihevalintasi jo yksinään nostaa esiin kanssalukijoissa ja -kirjoittajissa myönteisiä tuntoja.

Megatherium: oletko julkaissut mitään painettuna ? Jos et ole, kannattaisi. Suomalaisen ennakkoluulottoman, tasokkaan ja laaja-alaisen musiikkikirjoittamisen merkityksen korostamiseksi.

hernan-1: Megatherium: oletko julkaissut mitään painettuna ? Jos et ole, kannattaisi. Suomalaisen ennakkoluulottoman, tasokkaan ja laaja-alaisen musiikkikirjoittamisen merkityksen korostamiseksi.
 
En ole vielä tullut kirjoittaneeksi ainuttakaan musiikki aiheista kirjaa tai tullut myöskään lähettäneeksi taikka tarjonneeksi vaatimattomia kirjoituksiani musiikkilehtien julkaistaviksi, mutta kiitokset näistä ylistävistä sanoista kuitenkin. Ehkä teidän kannustuksenne vielä innostaa ja motivoi minua tekemään niin ja julkaisemaan jotakin myös painetussa muodossa, jahka saisin taas hitusen inspiraatiota uusien juttujen kirjoittamiseen.

megatherium: En ole vielä tullut kirjoittaneeksi ainuttakaan musiikki aiheista kirjaa tai tullut myöskään lähettäneeksi taikka tarjonneeksi vaatimattomia kirjoituksiani musiikkilehtien julkaistaviksi, mutta kiitokset näistä ylistävistä sanoista kuitenkin. Ehkä teidän kannustuksenne vielä innostaa ja motivoi minua tekemään niin ja julkaisemaan jotakin myös painetussa muodossa, jahka saisin taas hitusen inspiraatiota uusien juttujen kirjoittamiseen.
 
Olisi tärkeää että kirjoituksiasi julkaistaisiin - kun asiantunteva editointi on tehty - painettuina. Ensinnäkin siksi että kirjoituksesi osoittavat laaja-alaista ja pitkäjänteistä kiinnostusta aiheeseen, perehtyneisyyttä ja kykyä oman kokemuksen refleksiivisyyteen. Toiseksi, siksi, että silloin kirjoitukset säilyvät myös tuleville lukijapolville joissakin kirjastoissa, joihin kirjoja on hankittu, ja varsinkin siksi että maassamme painetuista kirjoista yksi - kaksi kappaletta säilytetään Helsingin yliopiston kirjaston arkistossa.

Suuret tunteet liittyvät reseption lisäksi musiikin tuottamiseen. Eikä näitä kahta voi aina edes erottaa toisistaan. Suuret tunteetkin pitäisi määritellä jotenkin.
 
Nykyään on mahdollista kuvantaa aivojen aktivoituminen erilaisten ärsykkeiden yhteydessä. Ja silti voimme pohtia aivojen toiminnan ja tunnekokemusten vastaavuutta.
 
Musiikilla on vaikutuksia tunteisiin. Ja ehkä voimme ajatella, että vaikutukset ulottuvat sekä kokemuksiin että tomumajojemme mitattaviin, fysikaalisiin reaktioihin.
 
En ruvennut kuuntelemaan taidemusiikkia siksi, että se olisi jonkinlainen statussymboli tai osoitus jostakin sosiaalisesti suotavasta. Ensimmäisiä kosketuksiani tähän taiteenlajiin olivat kaupunginorkesterin lasten- ja joulukonsertit, Olipa kerran ihminen -sarjan tunnusmusiikkina soiva Bachin Toccata d-mollissa ja satunnaiset hetket, joina kukaan ei sulkenut radiota, kun sieltä tuli klassista musiikkia. En muista niuden kokemusten aiheuttaneen suuria tunteita. Ihan hyvä: monissa nämä musapläjäykset näyttivät aiheuttavan suurta turhautumista ja vihaa. Tunteita nekin lienevät.
 
Ensimmäiset suuret musiikkiin liittyvät tuntemukset kehkeytyivät varhaisnuoruuteni pop- ja rock-musiikista, joissa kuulin kyllä huomattavan paljon muutakin kuin rumpukompin. Yläasteen musiikintunneilla perehdyttiin muutamaan klassisen musiikin keskeiseen teokseen ja opeteltiin tunnistamaan joitakin sinfoniaorkesterin soittimia kuulonvaraisesti. Ei ollut vaikeaa. Taidemusiikki alkoi vähitellen kasvattaa osuuttaan kuuntelemastani musiikista. Mutta eivät ne välittömät tunteet kummoisia olleet. Lähinnä minua ilahdutti erilaiset sävelkuviot. Siinä hötäkässä huomasin kuitenkin että kuuntelen musiikkia eri tavoin kuin kaverini ja että makuni on erilainen.
 
Tänä päivänä koen suurimmat tunteet populaarimusiikkia kuunnellessani. Ja suurten tunteiden joukkoon voi laskea myös jatkuvan, tyhjän jumputuksen aiheuttaman vastenmielisen turhautumusen. Ihan samaa turhautumista voi tosin aiheuttaa myös jokin Pianosonaatti, Köhhel kuusimiljoonaaviisi. Tyhjää plinkutusta, taustamusaa, soita jotakin muuta tai ole hiljaa. Psallamus-kuoro veisaa virrestä viisi, ja niin veisaan minäkin: Te laaksot, notkot, nouskaa, minä en! Virsien jääminen pois kouluista on kuitenkin vahinko. Paitsi, että niitä tatvitaan hädän hetkellä, ne myös vaivihkaa opettavat, kuinka tehdään laulettavaksi kelpaavia melodioita. Kun ei osata eikä ymmärretä, tyydytään räppiin ja örinämetalliin. Tehokeinosta tulee pääsisältö, kun muuhun ei kyetä. Ja elämän karuilla hetkillä jo minun polveni tyytynee jankuttamaan haudan partaalka, että miksi ihmeessä isäsi on rovasti. Nuorempi polvi tuskin tajuaa edes tuon räpätyksen ja vakavien hetkien eroa...
 
Suurta surua, ja sen vuoksi suurta iloa, on aiheuttanut esimerkiksi Goreckin kolmas sinfonia. Bachin Toccata ja fuuga d-molli ja Brandenburgilaiset konsertot tuottavat iloa yhä. Melkoisia haltioitumisia on koitunut mm. Mendelssohnin Hebridit-alkusoitosta, Palestrinan Sicut lilium -motetista ja Luca Marenzion Cantate ninfe -madrigaalista. Alatyylin ystävänä Orlandon Matona mia cara riemastuttaa minua anarkistisessa räävittömyydessään. Päättäkee te, onko se suuri vai pieni tunne. Päätöksenne tuskin vaikuttaa minuun.
 
Duruflen Toccata, Yngwie Malmsteenin varhaiset kitarataituroinnit js Vaccain vokaliisit... Yhteen aikaan soittelin lähinnä D-duuriasteikkoa, koska se tuntui sormissa niin mukavalta, ja mikä tahansa jonkun muun soittama tai äänitteeltä kuuluva musiikki lähinnä etoi.
 
Pe... Ars longa, vita brevis!

Kyllä Mozartin pianosonaateissa on merkittäviäkin teoksia ja osia riippumatta Köchelin numeron suuruusluokasta Glenn Gouldin pitäessä Mozartin ensimmäisiä säilyneitä sonaatteja koko joukon parhaimpina, vaikka ehkä merkittävin sonaateista onkin luultavasti joko a-molli, c-molli tai jopa D-duuri sonaatti. Haydnillakin on merkittäviä sonaatteja.
 
Miksiköhän Haydnilta ei ole juurikaan levytetty aitoudeltaan epäilyttäviä teoksia, joiden aitoutta ei ole pystytty vahvistamaan, jollaisesta esimerkkinä mainittakoon vaikka kuningas Lear alkusoitto? luulisi, että suurelta säveltäjältä olisi kiehtovaa tutustua kaikkeen mahdolliseen musiikkiin ja tehdä itse johtopäätökset teosten aitoudesta. Sitten rupesin pohtimaan säveltäjiin liittyvien sanontojen mielekkyyttä ja totesin vanhan sanonnan:" Haydn on maan lapsi, joka leikkii" ja Mozart on mukamas sitten se taivaan lapsi. Kaikkihan ovat maan lapsia ja Haydnin musiikilla on, mitä suuremmasta ja merkittävämmästä teoksesta on kyse, vakava pohjasävy ja laaja tunneulottuvuus, eikä edes musiikillinen huumori ja pilat, jotka edustavat pintakuorta kykene riistämään musiikilta sen syvempiä emotionaalisia dimensioita, joten leikkiminen tuntuu absurdilta väitteeltä Haydnin musiikin suhteen, mutta kuvaa kenties maallikkojen sangen pintapuolista näkemystä haydnista, joka ei vastaa objektiivista totuutta kuvatessaan vain erästä puolta Haydnilta
musiikkiin pintailmiönä liittyen. Itse Mozart sanoi mm., että Haydn saa tuntemaan hänet sielunsa syvimpiä myöten. Haydniltahan on kadonnut paljon teoksia, kuten esim. useimmat marionetti oopperat, mutta ihmetyttää, että miksi kaikkia menuettejakaan orkesterille ei ole levytetty ym. Tuubissa olikin niitä aika paljon, mm. Menuette ballabili etc., 24 menuetti tai redoute-menuetti ym. ohella. Joku tuubissa tuntui pitävän erityisen paljon Haydnin C duuri viulusonaatista, joka ei ole sovitus vaan originelli teos, kuten B-, ja D duuri sonaattikin, ja sanoi, että tämä ensin mainittu on "ei tästä maailmasta olevaa musiikkia".
 
https://youtu.be/7aIfRjqi394?t=192