Keskustelua raskaammasta musiikista ›

sori tupla

Kova keikka oli, eturivissä ampu Marshallit niin lujaa että korvat helisee vieläki. Hyvässä vedossa äijä edelleen ja viihdyttävää touhua vaikka välillä meniki hieman komiikan puolelle :)

Oispa ollut kiva jos Ynkällä olis ollut vaikka vähän kiippareita biiseissään :( Mikseripöydän etupuolella kuului vain vieno kuiskaus, vaikka kiipparisti soitti hiki hatussa.
 
Muutoinhan tuo oli melkoista kaahausta Ynkältä. Ehkä vähän itseään toistavaa joissain kohdin, mutta viihdyttävää. Suurin kuluerä kiertueella on selvästi plektratekniikan, joita Ynkkä viljeli jatkuvasti yleisöön, roudarin riemuksi.

Pakko arvostaa Ynkkää:
1. Jäätävät pulisongit
2. Jäätävä läjä marsuja stagen takareunalla
3. Biisistä voi jättää 2. säkeistön ja 2. kertsin pois jotta päästään nopeammin kitarasooloon(ottakaa kiaristit tästä vinkki)
4. Biisin voi itse asiassa sen jälkeen lopettaa, koska soolo tuli jo soitettua, niin ei sitä viimeistäkään säkeistöä tai kertsiä tarvita

badcompany: Pakko arvostaa Ynkkää:
1. Jäätävät pulisongit
2. Jäätävä läjä marsuja stagen takareunalla
3. Biisistä voi jättää 2. säkeistön ja 2. kertsin pois jotta päästään nopeammin kitarasooloon(ottakaa kiaristit tästä vinkki)
4. Biisin voi itse asiassa sen jälkeen lopettaa, koska soolo tuli jo soitettua, niin ei sitä viimeistäkään säkeistöä tai kertsiä tarvita
 
Unohdit napaan asti avoimen kauluspaidan.

Jimi
Eddie
Yngwie
 
Siinä merkittävimmät rock-sähkökitaristit. Nyt on 2/3 nähty livenä, ja tuollaisena tuo luku tulee pysymäänkin.
 
Aika raju keikka. Soundi oli vittumaisen huono, ja dilsaa joka paikassa liikaa, kitara kuului huonosti ison osan aikaa.
 
Kitaransoitto oli hämmentävän hyvää, käytännössä koko ajan oli soolo, plus lisäksi vielä spottisoolo.
 
Maestro keekoili lavalla sopivan itsevarmasti, soundi oli hunajaa sillon ku se kuului kunnolla, taimi ja vibra ihan omaa luokkaansa.

mpekkanen: En ole kuullut ensimmäistäkään.
 
Olen samaa mieltä tuosta maanisesta soolon vetämisestaä ja tiluttamisesta, se on ihan päätöntä jauhamista. Siksi en voi Y:n keikalle mennäkään.
Mutta kuunteles nyt ne ekat levyt, kyllä on loistavia biisejä mitä se teki Soton ja Turnerin kanssa. Ja ihan vielä Facing The Animalsiin asti.
En siis sano että niistä pitää tykätä, mutta hyviä biisejä, silleen.

badcompany: Pakko arvostaa Ynkkää:
3. Biisistä voi jättää 2. säkeistön ja 2. kertsin pois jotta päästään nopeammin kitarasooloon(ottakaa kiaristit tästä vinkki)
4. Biisin voi itse asiassa sen jälkeen lopettaa, koska soolo tuli jo soitettua, niin ei sitä viimeistäkään säkeistöä tai kertsiä tarvita
 
Tullut mieleen, että jos YJM tuolla tavalla periksiantamatta, mutta tahattomasti ajaa itsensä havahtumiseen, että biisi pitää soittaa kokonaan, että soololla on merkitystä ja sitten joutuu laittamaan oman versionsa bändistä (aka. ryhmä ihmisintrumentteja) levynteon merkeissä taas pystyyn.

gotthard: Olen samaa mieltä tuosta maanisesta soolon vetämisestaä ja tiluttamisesta, se on ihan päätöntä jauhamista. Siksi en voi Y:n keikalle mennäkään.
Mutta kuunteles nyt ne ekat levyt, kyllä on loistavia biisejä mitä se teki Soton ja Turnerin kanssa. Ja ihan vielä Facing The Animalsiin asti.
 
Cd:nä löytyy hyllystä levyt Facing the Animaliin asti.

sirdickyj: Jimi
Eddie
Yngwie
 
Siinä merkittävimmät rock-sähkökitaristit. Nyt on 2/3 nähty livenä, ja tuollaisena tuo luku tulee pysymäänkin.
 
Aika raju keikka. Soundi oli vittumaisen huono, ja dilsaa joka paikassa liikaa, kitara kuului huonosti ison osan aikaa.
 
Kitaransoitto oli hämmentävän hyvää, käytännössä koko ajan oli soolo, plus lisäksi vielä spottisoolo.
 
Maestro keekoili lavalla sopivan itsevarmasti, soundi oli hunajaa sillon ku se kuului kunnolla, taimi ja vibra ihan omaa luokkaansa.
 
Itse listaisin kenties samalla tavalla top kolmosen kitaristit. Satriani olis varmaan neljäs. Ja eihän Ynkän musiikista tarvitse tykätä havaitakseen sen kuinka
taitava kitaristi hän on, edelleen. Ekoja levyjä vaivaa paskat soundit ja rumpukoneet, ei ollut vielä ulkopuolista tuottajaa.

2randpo: Itse listaisin kenties samalla tavalla top kolmosen kitaristit. Satriani olis varmaan neljäs. Ja eihän Ynkän musiikista tarvitse tykätä havaitakseen sen kuinka
taitava kitaristi hän on, edelleen. Ekoja levyjä vaivaa paskat soundit ja rumpukoneet, ei ollut vielä ulkopuolista tuottajaa.
 
Ei Satriani ole mun ,ieoestä mikään uranuurtaja.
 
Toi lista ei todellakaan ollut mun henk.koht. TOP 3 kitaristit, vaan ne, jotka on tuonut hommaan jotain uutta. Onhan maailma täynnä n.s, taitavampia soittajia, kuten vaikka Bumblefoot tai Guthrie Govan tai Bonamassa tai aika moni muu.,Yngwie kuitenkin loi tyylisuunnan, ja on toki lisäksi itsekin timanttisen kova soittaja. Myös muussa tyylilajisa kuin tilutuksessa.

sirdickyj: Jimi
Eddie
Yngwie
 
Siinä merkittävimmät rock-sähkökitaristit. Nyt on 2/3 nähty livenä, ja tuollaisena tuo luku tulee pysymäänkin.
 
Aika raju keikka. Soundi oli vittumaisen huono, ja dilsaa joka paikassa liikaa, kitara kuului huonosti ison osan aikaa.
 
Kitaransoitto oli hämmentävän hyvää, käytännössä koko ajan oli soolo, plus lisäksi vielä spottisoolo.
 
Maestro keekoili lavalla sopivan itsevarmasti, soundi oli hunajaa sillon ku se kuului kunnolla, taimi ja vibra ihan omaa luokkaansa.
 
Hyvä listaus. Toisaalta vois lisätä vielä Uli Jon Rothin joka oli edelläkävijä ja siinähän olis polku nykyhevikitarointiin noin kärjistäen. Ehken vielä Michael Schenker messiin. Sitten on tietysti fuusiojazzin ukkoja joilla on ollut vaikutusta kuten John McLaughlin tai Al DiMeola ,mutta nehän ei rock-kitaristeja olekaan.

sirdickyj: Ei Satriani ole mun ,ieoestä mikään uranuurtaja.
 
Toi lista ei todellakaan ollut mun henk.koht. TOP 3 kitaristit, vaan ne, jotka on tuonut hommaan jotain uutta. Onhan maailma täynnä n.s, taitavampia soittajia, kuten vaikka Bumblefoot tai Guthrie Govan tai Bonamassa tai aika moni muu.,Yngwie kuitenkin loi tyylisuunnan, ja on toki lisäksi itsekin timanttisen kova soittaja. Myös muussa tyylilajisa kuin tilutuksessa.
 
Joo, vähän samalta pohjalta itsekin ajattelin, mutta jos pelkästään tuo on kriteerinä,
niin sit Eddie olis mun mielestä ykkönen. Oliks se nyt muuten Satriani kun tässä hiljattain tunnusti, että maailmassa on paljon häntä taitavampia YouTube-kitaristeja, joille hän antaa mielellään krediitit. Ja lisäsi, että erona on toki se, että ne ei kykene soittamaan niitä juttujaan stagella.

2randpo: Joo, vähän samalta pohjalta itsekin ajattelin, mutta jos pelkästään tuo on kriteerinä,
niin sit Eddie olis mun mielestä ykkönen. Oliks se nyt muuten Satriani kun tässä hiljattain tunnusti, että maailmassa on paljon häntä taitavampia YouTube-kitaristeja, joille hän antaa mielellään krediitit. Ja lisäsi, että erona on toki se, että ne ei kykene soittamaan niitä juttujaan stagella.
 
Jäbä ohittaa Henkan? Kova.
 
Mutta toki Ediie pystyis iihen mihin Henkka ei; soittamaan omat juttunsa kerrasta toiseen samalla tavalla, hyvin. EVH soitti aikalailla sävellettyjä sooloja, ja vielä omall stailillaan.
 
Siinä mielessä kyllä ykkönen, että keksi itelleen oman stailin, siihen oman kitaran, ja keksi vielä musan johon hänen stailinsa sopii. Päälikköjen päällikkö. Ja komppaajana omaa luokkaansa.

Ihan hienoa katsottavaahan tuo ynkän heiluminen ja soittaminen on, mutta kyllä se vois välillä soitella niitä biisejä levynkin tyyliin eikä koko ajan improta.
 
Ei oma video - Yngwie Malmsteen - Rising Force-I'll See the Light Tonight live Helsinki 2024 https://www.youtube.com/watch?v=h2eO9C6mukE

Metalkallo: Ihan hienoa katsottavaahan tuo ynkän heiluminen ja soittaminen on, mutta kyllä se vois välillä soitella niitä biisejä levynkin tyyliin eikä koko ajan improta.
 
Ei oma video - Yngwie Malmsteen - Rising Force-I'll See the Light Tonight live Helsinki 2024 https://www.youtube.com/watch?v=h2eO9C6mukE
 
Ihanasti keikari keimailee nahka-asussaan.

Komiaa kuultavaa ja katottavaa. Onhan se kuningas.

sirdickyj: Varmasti nuo Roth ja Schenker on kovia, ja kuuntelen esim. Schenkerin soittoa helpommin kuin YNgwien, mutta en ihan heti oivalla, että mitä se hänen tuomansa uraauurtavuus on.
 
Tämä siis on maa tietämättömyyttäni.
 
Joo Miihkali on vähän siinä ja siinä. Rothin otin tuohon kun on linkki Henkan ja Yngwien välissä -Uli Jon Rothin ekan soolon (Electric Sun) kannen oli maalannut tyttöystävänsä Monika Danneman joka taas oli Hendrixin vika tyttöystävä ja maalauksen nimi oli "Rising Force" josta taas Yngwie otti soolobändinsä nimen- mutta myös soitannollisesti oli edelläkävijä. Scorpionsin Sails of charon kannattaa tsekata. Levytetty Taken by force levylle joka ilmestyi samana vuonna kuin VH:n debyytti. Sitten tietysti Clapton, Page ja Blackmore..:-D

PsychedelicWarlord: Joo Miihkali on vähän siinä ja siinä. Rothin otin tuohon kun on linkki Henkan ja Yngwien välissä -Uli Jon Rothin ekan soolon (Electric Sun) kannen oli maalannut tyttöystävänsä Monika Danneman joka taas oli Hendrixin vika tyttöystävä ja maalauksen nimi oli "Rising Force" josta taas Yngwie otti soolobändinsä nimen- mutta myös soitannollisesti oli edelläkävijä. Scorpionsin Sails of charon kannattaa tsekata. Levytetty Taken by force levylle joka ilmestyi samana vuonna kuin VH:n debyytti. Sitten tietysti Clapton, Page ja Blackmore..:-D
 
Ei Clapton, Page ja Blackmore mitään uudistaneet, mutta olivat kyllä törkeen kovia soittajia. Page enimmäkseen kova muusikko ja riffimaakari, Balckmore ja Clapton sitten myös mestsrinitaristeja. Mutta bluesin pohjalta he ponnistivat, olemassaolevista eväistä. Hienosti kyllä.