Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pedroz: Eternal Idol tuosta tietysti puuttuu kun eri yhtiöllä oli, toivottavasti tuota ei oikeasti mainosteta minään Tony Martin Completena kuten Blabbermouth tuon tavallaan muotoilee. Idol mainitaan kyllä siellä paljon alempana.
 
Sekös harmittaa, kun Eternal Idol on yksi Ozzyn jälkeisen Sabbathin kovimpia levyjä ja nimibiisi Sabbathin parhaimpia.

Torniojaws: Sekös harmittaa, kun Eternal Idol on yksi Ozzyn jälkeisen Sabbathin kovimpia levyjä ja nimibiisi Sabbathin parhaimpia.
 
On muutes. Tuli joskus hommattua tuo cd varmaan joku 15 vuotta sitten mutta kauhean vähälle kuuntelulle jäi. Jotenkin se kasariheavyrock ja Sabbath ei oikein omassa päässä tuntunut oikealta kombolta, mutta tuossa yhden kesän kuuntelin autossa tuota levyä ja aloin tykkäämään paljonkin. Loistavia biisejä.

Idol oli kyllä pitkään hyvin saatavilla samassa remaster-sarjassa kuin muukin tuotanto siihen asti, en tiedä mikä on nykyään tilanne. Siellä on kyllä jokunen oikein hyvä biisi, etenkin Hard Life to Love on kyllä ihan parhaita Martin-kauden juttuja, erinomainen rokkibiisi. IRS-kauden levyt joutui jostain huutonetistä aikoinaan metsästämään varmaan kaikki.
 
Ainiin tuostahan oli vielä sekin painos jossa on Ray Gillenin laulamat versiot myös, sitä ei omasta hyllystä löydy.

Ei saakeli, satasen kustantaisi CD-versiokin, eli mitäpä tuota parin bonusbiisin takia hankkimaan kun alkuperäiset on hyllyssä. Nightwing on kyllä sitten se paras Martin-biisi.
 
https://www.levykauppax.fi/artist/b … bbath/anno_domini_1989_1995/#928094

Pedroz: Ei saakeli, satasen kustantaisi CD-versiokin, eli mitäpä tuota parin bonusbiisin takia hankkimaan kun alkuperäiset on hyllyssä. Nightwing on kyllä sitten se paras Martin-biisi.
 
https://www.levykauppax.fi/artist/b … bbath/anno_domini_1989_1995/#928094
 
Levyikkunasta saa 89e hintaan eikä ole pk.

Nyt on uusi Martinin ajan(1989-1995) boksi julkaistu. Forbidden miksattu uudelleen kokonaan, muut remasteroitu.
 
https://www.youtube.com/watch?v=m30 … OVmskhYlhrywgLTyuvp7gU8&index=9

Dinorocker: Nyt on uusi Martinin ajan(1989-1995) boksi julkaistu. Forbidden miksattu uudelleen kokonaan, muut remasteroitu.
 
https://www.youtube.com/watch?v=m30 … OVmskhYlhrywgLTyuvp7gU8&index=9
 
Ui juma nämä on vihdoin myös Spotifyssä. Pitääpä ottaa jossakin vaiheessa taas Black Sabbath-maratoni ja kuunnella kaikki studiolevyt julkaisujärjestyksessä läpi.

Vielä kun Born Again saisi ansaitsemansa remasteroinnin. Toisaalta tykkään siinä pitkälti vaan nimikkokappaleesta mutta se nousee meikäläisen kirjoissa yhdeksi bändin parhaimmista teoksista.

Uusimmassa Soundissa Iommi puhuu Born Again -remiksauksesta, että semmoinen on tulossa jollain epämääräisellä aikataululla joskus. Alkuperäiset nauhat löytyi jostain varastosta ja on saatu digitoitua.

En ole koskaan kuunnellut yhtään Born Again levyn biisiä ja nyt päätin muuttaa sen. Kuuntelin ekan biisin kokonaan ja nimibiisiä puoleen väliin ja se riitti. Gillanin kiekuminen on niin kauheaa, etten pysty enempää kuuntelemaan. Myös Deep Purple on minulle ollut aina täysin paska, koska tuo kiekuminen ei nappaa yhtään ja en myös tykkää kosketinsoittimesta.
Deep Purple olis ollut kova bändi kunnon laulajalla ja ilman hammond kaveria. Onneksi maailmasta löytyy myös hyviä bändejä ja levyjä, ettei ihan kaikkea paskaa tarvitse kuunnella.
Tuskin tulee enää Born Again levyä yritettyä. Ei myöhemminkään paremmalla miksayksella jos ei sitten lauluja ole äänitetty uusiksi jonkun oikeasti hyvän laulajan kanssa. Sitä ei varmasti koskaan tapahdu ja tuskin sillä on niin väliä...

mpekkanen:
Deep Purple olis ollut kova bändi kunnon laulajalla ja ilman hammond kaveria.

 
Se "Hammond kaveri" sattui olemaan jopa isompi osa Purplea kuin itse Blackmore :D
Mut eihän kaikki uppoa kaikille, ei siitä voi kiistellä ;) Born Again ei uppoa minullekaan ja vielä vähemmän Gillanin oma soolotuotanto, mutta Purpleen se on kyllä ollut kuin nenä kaverin pyllyyn.

JanneO: Se "Hammond kaveri" sattui olemaan jopa isompi osa Purplea kuin itse Blackmore :D
Mut eihän kaikki uppoa kaikille, ei siitä voi kiistellä ;) Born Again ei uppoa minullekaan ja vielä vähemmän Gillanin oma soolotuotanto, mutta Purpleen se on kyllä ollut kuin nenä kaverin pyllyyn.
 
Gillanin levyistä iskee Toolbox ja Naked Thunder ainakin meikäläiselle... Ja tietysti se ainoa Purpleen sopiva laulaja vaikkei enää ihan nuoruutensa sfääreihin yletykkään;). Keskirekkari toimii edelleenkin.

mpekkanen: En ole koskaan kuunnellut yhtään Born Again levyn biisiä ja nyt päätin muuttaa sen. Kuuntelin ekan biisin kokonaan ja nimibiisiä puoleen väliin ja se riitti. Gillanin kiekuminen on niin kauheaa, etten pysty enempää kuuntelemaan. Myös Deep Purple on minulle ollut aina täysin paska, koska tuo kiekuminen ei nappaa yhtään ja en myös tykkää kosketinsoittimesta.
Deep Purple olis ollut kova bändi kunnon laulajalla ja ilman hammond kaveria. Onneksi maailmasta löytyy myös hyviä bändejä ja levyjä, ettei ihan kaikkea paskaa tarvitse kuunnella.
Tuskin tulee enää Born Again levyä yritettyä. Ei myöhemminkään paremmalla miksayksella jos ei sitten lauluja ole äänitetty uusiksi jonkun oikeasti hyvän laulajan kanssa. Sitä ei varmasti koskaan tapahdu ja tuskin sillä on niin väliä...
 
nyt sitte, Born Again on paska levy mutta Gillan huh, ei nyt sentää aleta yhtä legendaarisimmista laulajista mollaamaan. Rockin pitääki olla räkästä eikä mitään Devin Townsend tyylistä disney laulua

Purple olisi hyvä ilman Gillania ja Lordia. Huh huh
Metallica olis vaiks kuin hyvä jos siinä olisi vaan yksi panhuilu ja triangeli ja ne soittaisi bossanovaa.

Heh, itsekin aikoinaan aluksi vierastin Purplea sen hammond-soundin vuoksi ja kuuntelin paljon enemmän Rainbowta, joka oli jotenkin modernimman kuuloinen. Myöhemmin iski kyllä sitten Purple lujaa ja kovaa, mutta tosiaan tuo hammond oli se vedenjakaja. Uriah Heepissä vähän sama, arvostan bändiä kovasti, mutta isolle miksattu urku ei oikein toimi omaan korvaani.

krautio: Heh, itsekin aikoinaan aluksi vierastin Purplea sen hammond-soundin vuoksi ja kuuntelin paljon enemmän Rainbowta, joka oli jotenkin modernimman kuuloinen. Myöhemmin iski kyllä sitten Purple lujaa ja kovaa, mutta tosiaan tuo hammond oli se vedenjakaja. Uriah Heepissä vähän sama, arvostan bändiä kovasti, mutta isolle miksattu urku ei oikein toimi omaan korvaan

Minulle taas isolle miksattu Hammond on parasta bestiä. Ilman koskettimia sekä Deep Purple että Uriah Heep olis paljon epämielenkiintoisempia, tavanomaisempia bändejä. Ei ihan sama, mutta vähän sinne päin kuin sanoisi, että "Jethro Tull, ihan hyvä bändi, mutta onko siinä pakko olla sitä huilua? Ja eivätkö olisi vain voineet jatkaa sitä bluesin veivaamista esikoisalbuminsa jälkeen seuraavat yli 50 vuotta. Pakkoko sitä on lähteä hakemaan jotain omaa juttua?"

vanha_pieru: Minulle taas isolle miksattu Hammond on parasta bestiä. Ilman koskettimia sekä Deep Purple että Uriah Heep olis paljon epämielenkiintoisempia, tavanomaisempia bändejä.
 
Näinpä. Sitä paitsi Hammond on oikeastaan ainoa hewimpään musaan sopiva kosketinsoitin (tietysti nykyisin on vastaavia synia ym.) äänenvärinsä vuoksi. Olisi monet nykypäivänkin kosketinvoittoiset bändit (esim. Nightwish/Europe) aika oudon kuuloisia jos pimputeltaisiin vain sitä perinteistä pianoa/flyygeliä biisistä toiseen;)...
 
Sori off-topic

Mun mielestä Lordin hammondit oli juuri se elementti mikä erotti purplen aikalaisistaan esim black sapatista ja zepukoista. mun on vaikee kuvitella monia purplen biisejä ilman lordin hammondeja

Ketju on Sabbathista mutta Purplesta puhutaan, eli sanotaan just se että Deep Purplen ominaissoundiin kuului nimenomaan ne urut. Ei mun mielestä ole mitään järkeä puhua siitä, millainen bändi se olisi ollut ilman urkuja. Se olisi ollut eri bändi.
 
Jos nyt Sabbathiin tekee paluuta keskustelussa, niin ihan mielenkiinnosta kysyisin teidän suhdetta Technical Ecstasy -levyyn. Itsellä on hiukan merkillinen suhde tähän. Ensimmäinen levy minkä BS:ltä ostin oli Never Say Die. Tämä oli aikaa ennen internetin suurta räjähdystä ja lähimmän supermarketin levyosaston valikoiman armoilla mentiin. Ostin siis semmoisen Black Sabbath -levyn, mikä näytti kannen ja vuosiluvun perusteella parhaalta valinnalta. Ilman mitään muuta kontekstia tai tietoa bändistä tykkäsin levystä. Seuraava levyhankinta olikin sitten Master of Reality, joka räjäytti tajunnan ja ymmärsin yhtäkkiä, että miksi Black Sabbath oli niin legendaarinen bändi.
Tämän jälkeen hommasin loput 70-luvun kataloogista nopeaan tahtiin ja tulin faniksi. Technical Ecstasyyn päästessä olin vähän kaksijakoinen mielipiteen suhteen. Parempi se oli kait kuin Never Say Die, mutta oliko se nyt niin kauhean hyväkään? Tuntui omiin korviin, että bändi oli tuolla levyllä vähän hukassa.
Jotkut siitä kuitenkin diggaa. Jotkut diggaa tosi paljon Never say Diestakin. Mitäs mielipiteitä?