 Artturi
01.09.2023 22:39:11 | |
|---|
Joo, vahva suositus tsekata jossei ole vielä tuttu! On hieno dokumentti ja se menee syvälle erilaisiin tunteisiin, ei ihan perinteisin pläjäys! |
 HaloOfFlies
04.09.2023 15:39:44 | |
|---|
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
 phiit
05.09.2023 07:41:09 (muokattu 05.09.2023 07:41:24) | |
|---|
|
 Alfons Åberg
07.09.2023 09:04:52 | |
|---|
Pitääpä katsella, hienoa että tällainen on tehty.
Mielestäni Frippin jäyhyys on viime vuosina jo väistynyt, kun tekee vaimonsa kanssa Youtube-pätkiä. Varmasti mies on kyllä vuosikymmeniä "piireissä" tunnettu huumor_miehenä, mutta tätä puolta ei ole vain julkisuudessa nähty. "Oh yeah, ketchup please. Die Hard kakkone" |
Mortte
11.11.2023 10:15:19 | |
|---|
Kaikinpuolin mielenkiintoista katseltavaa tuo uus dokkari, piti katsoa 2 kertaa!
Tällä viikolla hain postista "Music Is Our Friend" 3LP version. Komia on! Alunperin siis CD:nä 2021 julkaistu, sisältää bändin toistaiseksi viimeisen keikan. Don't you know that I'm losing hold |
|
 jtpennane
03.04.2024 09:33:04 | |
|---|
|
 Vessajono
03.04.2024 10:32:51 | |
|---|
jtpennane: En tiedä mitä Fripp nykyään vetää, mutta samaa mulle kiitos.
In other news: https://www.dgmlive.com/news/belew-levin-vai-carey - varsin mielenkiintoinen kokoonpano. Meen katsomaan, jos tulee lähellekään Osloa. Montreal taitaa olla lähimpänä Osloa, mutta noh, pitäs kai sitä tietysti joskus eläessään uudellakin mantereella käydä. Once is a mistake, twice is a jazz |
 antnis
03.04.2024 18:34:14 | |
|---|
Crimson hirvein kausi ja Belew, minne oksennan. |
Vessajono
03.04.2024 18:46:38 | |
|---|
antnis: Crimson hirvein kausi ja Belew, minne oksennan.
Tähän ketjuun näköjään. Once is a mistake, twice is a jazz |
jtpennane
03.04.2024 20:01:08 | |
|---|
Vessajono: Tähän ketjuun näköjään.
Pahoinvointi on semmosta. Eivät taida tosiaan lähemmäksi tulla, saattaa olla vaikea saada aikatauluja osumaan yhteen. |
phiit
04.04.2024 07:23:47 | |
|---|
antnis: Crimson hirvein kausi ja Belew, minne oksennan.
Täähän on just parasta, Belew on nero |
 bedlam
04.04.2024 20:04:49 | |
|---|
Belewin aikainen KC just sitä parasta. Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com |
 Henri Henri Olavi
04.04.2024 20:26:45 | |
|---|
bedlam: Belewin aikainen KC just sitä parasta.
Eiku se levy just sitä ennen. Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
bedlam
04.04.2024 21:47:09 | |
|---|
Henri Henri Olavi: Eiku se levy just sitä ennen.
Itse en perusta Red-levystä lainkaan, vaikka tiedän että se on monen suosikki. Levynkannet, logot, keikkajulisteet, nettisivut yms. http://www.petrilampela.com |
Artturi
05.04.2024 00:31:04 | |
|---|
Musiikkimaku on ihmeellinen asia!! Mulle esim. Reditä löytyvä Starless on se Crimsonin syvin ja hienoin yksittäinen kappale. Ja rakastan myös tuota kasarivärisuoraa, menisin kyllä BEATia kattoon kans jos nyt jonnekin Juuropaan tulisivat! |
 Dave Dangerous
05.04.2024 07:45:31 | |
|---|
Artturi: Musiikkimaku on ihmeellinen asia!! Mulle esim. Reditä löytyvä Starless on se Crimsonin syvin ja hienoin yksittäinen kappale. Ja rakastan myös tuota kasarivärisuoraa, menisin kyllä BEATia kattoon kans jos nyt jonnekin Juuropaan tulisivat!
Niin, ihmisen maku muuttuu tai pitäisi muuttua ajoittain.
Tosiaan .... Starless on todellakin lopulta , yllättäen , jalokivi Crimsonin tuotannossa.
Kasarikauttakin alkaa taas rakastaa.
Maku on tänään tällainen:
Paras : LIZARD
2. : Starless and Bible Black
3. : Red
4. : In The Court ....
5. : In The Wake ....
6. : Islands
7. : Discipline hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
 Rämppy
05.04.2024 09:12:52 | |
|---|
Mulle tärkeimmät kc-levyt ovat
Red
Larks tongues in aspic
Discipline
Johtunee osin siitä, että näihin levyihin tutustuin jo teininä ja siksi ovat jättäneet vahvan jäljen. Tulin, näin, soitin. |
 carnation
06.04.2024 00:43:26 | |
|---|
Kummahan se on kyllä. Itselleni In the Court ja Red ovat ainoat, joita jaksaa kuunnella. Muu 70-luvun tuotanto on melko huurua tai jotain improvisatorista fuusiojazzia johon ei mitään tarttumapintaa, 80-luvulla ne kuulosti lähinnä Talking Headseilta ja 2000-luvulla aika etäistä, tunneköyhää, mekaanista kikkailua. Mutta toden totta viimeiseen asti progressiivista musiikkia. "Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua." |
Dave Dangerous
06.04.2024 07:40:54 | |
|---|
carnation: Kummahan se on kyllä. Itselleni In the Court ja Red ovat ainoat, joita jaksaa kuunnella. Muu 70-luvun tuotanto on melko huurua tai jotain improvisatorista fuusiojazzia johon ei mitään tarttumapintaa, 80-luvulla ne kuulosti lähinnä liikaa
Talking Headsiltä ! tai ainakin kovin köyhältä.
2000-luvulla aika etäistä, tunneköyhää, mekaanista kikkailua. Mutta toden totta viimeiseen asti progressiivista musiikkia.
2000 luvun tuotanto on itsellenikin ollut kauan vaikea sulattaa,
ei tunnu miltään,
erilaisia ääniä vain eikä
juuri mitään säveltä !
LTIA oli kauan suosikkini 90 luvulta
pitkälle 2000 luvulla, mutta nyt liian köyhää
pelkkää viulunvingutusta Brufordin pörinöillä.
Court ja Red perinteisempää helppoa sävelillä
leikittelyä, mainioita levyjä kuitenkin.
Tällä vuosikymmenellä siis
Lizard on miellyttävin ja sitten kaikki muut 1969-1974 eli
Red:iin asti . Discipline alkaa myös taas maistua. hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
