Media ja viihde ›

Taas BotW-päivitystä pelitovereille. 100 tuntia peliaikaa täynnä, enkä ole vieläkään mennyt Goronien alueelle. Sen sijaan olen suorittanut sivutehtäviä, pääasiassa kaivellen erinäisien asujen osia ympäri karttaa. Etenin myös ensimmäistä kertaa Hyrule Castleen, ja siellä muuttui pelin tunnelma kertaheitolla traagiseksi ja eeppisen tummasävyiseksi. Löytyi mm. Hylian Shield, Royal Guard Uniformin osat, sekä yksi shrine. Mukaan tarttui myös röykkiöittäin muinaisia koneenosia, sillä guardianien totaalinen raiskaustuhoaminen on mm. Urbosa's Furyn ja Master Swordin myötä käynyt nautinnollisen helpoksi huviksi. Ganoninkin aktivoin vahingossa, mutta en jäänyt tässä vaiheessa vielä tappelemaan. Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia sen pohjoisilla vuorilla leijailevan 200-metrisen lohikäärmeen suomu Spring of Poweriin pudotettavaksi, ja suorittaa loput Sword Trialit miekan vahvistamiseksi lopulliseen muotoonsa.
 
Suorastaan ahdistavan koukuttavaa hommaa tämä pelaaminen.

Milkop: Joku täällä kirjoitteli muistaakseni, että alun kärryssä istuessa loppui into :) Samat fiilikset itselläkin. Mikään määrä modeja ei saisi palaamaan tuohon kun aikanaan sen puhki pelasi. Se pelimoottori on vain ihan perseestä.
 
Se kärryintro on kyllä käsittämätön veto kehittäjiltä. Siihenkin tosin on modi. Itsellä tökkii enemmän mitäänsanomattomat NPC:t. Taisteluista ja muista roolipelielementeistä nautin kyllä.

Nuages: Se kärryintro on kyllä käsittämätön veto kehittäjiltä. Siihenkin tosin on modi. Itsellä tökkii enemmän mitäänsanomattomat NPC:t. Taisteluista ja muista roolipelielementeistä nautin kyllä.
 
Nuo npc:t on kyllä uskomattomia ja rikkoo ikävästi immersiota. Tuosta syystä olen vältellyt elder scrolls -pelisarjaa. First person kuvakulma ei myöskään mielestäni sovi roolipeleihin, niin hyvin kuin third person.

Zed: Taas BotW-päivitystä pelitovereille.
 
Jospa minäkin myös. Eilen hoitelin Gerudon alueen kamelipomon (kaikki Beastit suoritettu) ja kaikki tornit on myös kavuttu ja koko kartta siis esillä. Gerudo Cityyn pääsy laittoi hymähtelemään kun piti naisten hepenissä päästä sisään :) Royal Stallionin löysin myös ja sain kesytettyäkin. Mukava olla tuollainen nopea hevonen jättimäisen tankin ohella, tilanteen mukaan noita sitten vaihtelee. Tykkään ratsastaa paikasta toiseen (jollei ole aivan älytön matka) kun ei tiedä mitä matkan aikana tulee vastaan. Kaksi valokuvaa puuttuu vielä (niitä muistoja) ja sitten voisi mennä Kakarikoon mummon kanssa turisemaan ja samalla käydä keijulähteellä päivittämässä asusteita. Hurylen linnaan ei ole mikään kiire, ensin voisi hoidella Guardianeja ja käydä sitten Robbielta ostamassa muinaiset haarniskat.
 
Saa nähdä koska kyllästyminen ja ähky iskee, mutta ei ainakaan vielä silti tunnu. Ja seuraava peliostos Switchille on aika selviö :D

rakula: Hieno peli, tuli vähän vuoropohjainen Hades tästä mieleen. Oli pakko vetää jokaisella classilla erikseen tämä ns. läpi.
 
Mitä muuten tarkoitat läpipeluulla? Sain nyt tehtyä ekan läpipeluun sillä ekalla jäbällä. Sitten selvisi että vaikeustasoja on 20/jäbä, ja tuo läpipeluu oli vaikeustasoa 0. Vaikuttaa melkoiselta elämäntapapeliltä tämä nimittäin, eli pelattavaa ja opeteltavaa piisaa tolkuttomasti. Siitä plussaa että tätä voi pelata lyhyinä sessioina.
 
Pakanrakentelupelit on kyllä mukavata puuhaa, aiemmin tullut pelailtua useita sellaisia pöytäpeliversioina.

Bongowing: Mitä muuten tarkoitat läpipeluulla? Sain nyt tehtyä ekan läpipeluun sillä ekalla jäbällä. Sitten selvisi että vaikeustasoja on 20/jäbä, ja tuo läpipeluu oli vaikeustasoa 0. Vaikuttaa melkoiselta elämäntapapeliltä tämä nimittäin, eli pelattavaa ja opeteltavaa piisaa tolkuttomasti. Siitä plussaa että tätä voi pelata lyhyinä sessioina.
 
Pakanrakentelupelit on kyllä mukavata puuhaa, aiemmin tullut pelailtua useita sellaisia pöytäpeliversioina.
 
Näinkös se meni? Muistan kesälomillani hakatessani että jokin viimeinen vastus sieltä putkahti ja kuvittelin pelin olevan läpi. Pitää varmaan uudestaan avata kyseinen peli ja koukuttua jälleen.

rakula: Näinkös se meni? Muistan kesälomillani hakatessani että jokin viimeinen vastus sieltä putkahti ja kuvittelin pelin olevan läpi. Pitää varmaan uudestaan avata kyseinen peli ja koukuttua jälleen.
 
Kyseessä ascension -modifierit, jotka tarjoaa lisähaastetta.
 
https://slay-the-spire.fandom.com/wiki/Ascension
 
e: näköjään löytyy myös "act 4"
 
https://slay-the-spire.fandom.com/wiki/Act_4

Sattumalta näköjään justiin on valmistunut myös Slay the Spire -lautapeli Kickstarteriin.
https://www.kickstarter.com/project … games/slay-the-spire-the-board-game

Ensimmäinen lynel hoidettu BotW:ssa. Meni kymmenen satsia ruokaa :D Taktiikka vaatinee hiomista.

Jos Slay the Spire nappaa niin vahva suositus uudelle indieilmiölle nimeltä Balatro. Kyseessä siis pokeriperustainen roguelike, monella tapaa hyvin samankaltainen kuin Slay the Spire. Voisin melkein lyödä vetoa, että StS-fanit rakastaa varmasti myös tätä.

Milkop: Ensimmäinen lynel hoidettu BotW:ssa. Meni kymmenen satsia ruokaa :D Taktiikka vaatinee hiomista.
 
Aluksi pyrin lähitaistelussa väistelemään lynelin rivitalon kokoisen aseen huitaisuja saadakseni "bullet timen" avulla iskusarjan, mutta huomasin paremmaksi taktiikaksi tehdä kilvellä vastaisku, jolloin lynel horjahtaa, ja itselle jää aikaa hyppylyöntiin ja muutamaan sivallukseen. Sitten vain nuolta naamaan (tarvittaessa stasis-pysäytyksen avulla), jolloin lynel lakoaa, ja itse pääsee nousemaan selkään huitomaan takaraivoon. Ancient arrowilla tippuu laakista, mutta ei taida jäädä loottia.

Scrobble: Jos Slay the Spire nappaa niin vahva suositus uudelle indieilmiölle nimeltä Balatro. Kyseessä siis pokeriperustainen roguelike, monella tapaa hyvin samankaltainen kuin Slay the Spire. Voisin melkein lyödä vetoa, että StS-fanit rakastaa varmasti myös tätä.
 
No siis, jos korttipelin ja seikkailun yhdistelmä kiinnostaa, niin MtG Duels of the Planeswalker (1998) on ihan kuningas.

Milkop: Ensimmäinen lynel hoidettu BotW:ssa. Meni kymmenen satsia ruokaa :D Taktiikka vaatinee hiomista.
 
Nää kaatu kivasti omalla kohdalla niillä x3 boweilla. Vinkkinä että nuo bowit kuluttaa vain yhden nuolen, vaikka kolme lähtee bowista.

Scrobble: Jos Slay the Spire nappaa niin vahva suositus uudelle indieilmiölle nimeltä Balatro. Kyseessä siis pokeriperustainen roguelike, monella tapaa hyvin samankaltainen kuin Slay the Spire. Voisin melkein lyödä vetoa, että StS-fanit rakastaa varmasti myös tätä.
 
Tämä on pyörinyt Youtuben suosituksissa ja vaikuttaa kyllä kiintoisalta.

Viimeaikoina nyt taputellut pikkuhiljaa tuota Alan Wake II:sta läpi. On se hieno peli. Kuin Twin Peaksia välillä pelailisi. Ja on perhana taas musiikit lyöty peliin. Ahdin tulkitsema "yötön yö" on kyllä mahtava suomi-iskelmän uusi helmi. Ja Old Gods of Asgard vetää ns. täysiä kyllä.

Slay The Spireä pelattu läpi kahdella ekalla hahmolla ascensionit 0, 1 ja 2. Varsinkin sillä tokalla hahmolla pelaaminen on parhaimmillaan/pahimmilllaan todella kaoottista sekoilua. Haastavaa, hauskaa ja koukuttavaa, mutta kun tulee huippuhyvä "runi", niin harvemmin jää sellanen olo että tulipa pelattua taktisesti hieno sessio, vaan aina on kosolti tuuria ja onnekkaita sattumuksia mukana. Toisaalta ne kaoottiset superkombot joita välillä syntyy on kyllä pelin suola.

Mass Effect 3 huononee kyllä joka pelikerralla. Eka läpipeluu oli hyvä mutta nyt alkaa tuntua enemmän ja enemmän Phantom Menacelta.

Ei tuota skyrimiä kauaa jaksanut. Laitoin ass creed valhallan latautumaan. Tämäkin mulla jo aikaisemmin oli mutta motivaatio lopahti koska olisi pitänyt tehdä accountti että pääsee pelaa. Nykypelit on kaikki kyllä ihan huonoja.

Ed_Guy: Ei tuota skyrimiä kauaa jaksanut. Laitoin ass creed valhallan latautumaan. Tämäkin mulla jo aikaisemmin oli mutta motivaatio lopahti koska olisi pitänyt tehdä accountti että pääsee pelaa. Nykypelit on kaikki kyllä ihan huonoja.
 
Suositan lämpimästi Valheimia pienellä kaveriporukalla, jos Skyrim/Witcher/AssCreed -osasto kiinostaa. Sillä ehdolla ettei netistä katso apuja mihinkään. Se löytämisen ilo on melko mahtavaa.