Media ja viihde ›

Zed: On kyllä ihan helvetinmoinen. En muista samanlaista jokaiseen koloon ja ilmansuuntaan vetävää vapaan maailman viettelystä kokeneeni sitten World of Warcraftin julkaisun. Yksi ulkoilmabossi on tuhottu, kymmenkunta shrineä suoritettu, hevo(i)nen kesytetty matkalla Kakarikoon, ja eilen lopetin Hateno villageen, jossa tiedenais tekee päivityksen älypuhelimeen. Seuraavaksi täytyy palata perkaamaan Hatenon ja Kakarikon väliset tienoot huolella, missä saanee pari iltaa kulumaan.
 
Tutkittavaa riittää kyllä jatkuvasti joka puolella :D Silti kaikesta jää vielä sellainen fiilis ettei mitään ole lisätty maailmaan turhaan. Se on hyvä saavutus se.

Doom Eternal on suunnilleen yhtä hyvää adrenaliinivyörytystä kuin edeltäjänsä. Ainut vika on siinä, että en löydä sopivaa vaikeustasoa. Helpoin on liian helppo ja seuraava liian vaikea. Tasoloikkaosuuksiin muodostui viharakkaus -suhde. Toisinsanoen niissä vaikeustaso on varmaan sit just kohillaan.

Itse tykkäsin enemmän Eternalista kuin edeltäjästä. Pelasin helpoimmalla joka oli tällaisen muumion reflekseille ihan tarpeeksi haastava. Voisikin taas pelata joskus uudestaan. Tosin tieto että pitäisi taas kohdata Marauderit, ei juurikaan houkuttele :D

Milkop: Itse tykkäsin enemmän Eternalista kuin edeltäjästä. Pelasin helpoimmalla joka oli tällaisen muumion reflekseille ihan tarpeeksi haastava. Voisikin taas pelata joskus uudestaan. Tosin tieto että pitäisi taas kohdata Marauderit, ei juurikaan houkuttele :D
 
Ne on mulkkuja, mutta piirileikki super shotgunin kanssa on mukavata.

Yöllä meni läpi Cyberpunk 2077:n pääjuoni toista kertaa. Olihan tuossa paljon ehtinyt unohtaa sitten edellisen kerran ja 2.0. päivitys muutti peliä aika radikaalisti monilta osin. Ei tästä varmaan hirveää analyysiä tarvitse sepustaa, oletan pelin olevan kaikille tuttu ja jos ei niin hop hop kokeilemaan. Tällä kertaa tuli hieman epähuomiossa valittua Silverhandin loppuratkaisu mikä toisaalta oli hyvä, kun ekalla kerralla valitsin V:n päätöksen. Johnnyn epilogi sai melkeinpä silmät kostumaan. Hyvä peli muuttui päivityksen jälkeen vieläkin paremmaksi ja eihän käsikirjoituksen tasossa CD Projectin tasolle pääse oikeastaan kuin Rockstar. Autolla ajelu on tosin vähän tunnotonta ja massatonta kohellusta joten siitä rokotan pisteen. Muutoin yksi kaikkien aikojen pelejä. Ainakin minulle.
 
9/10

Zed: On kyllä ihan helvetinmoinen. En muista samanlaista jokaiseen koloon ja ilmansuuntaan vetävää vapaan maailman viettelystä kokeneeni sitten World of Warcraftin julkaisun.
 
BotW oli itsellekin next level pelikokemus. Oli myös hieno tunne että vielä tässäkin iässä pystyy innostumaan jostain pelistä yhtä paljon.
 
Aloin pelaamaan Mass Effect Legendary editionia. Ei ole kyllä erityisen legendary mutta kyllä tämä vieläkin toimii vaikka taitaa olla neljäs pelikerta kahden vuoden sisään.

LordWinter: BotW oli itsellekin next level pelikokemus. Oli myös hieno tunne että vielä tässäkin iässä pystyy innostumaan jostain pelistä yhtä paljon.
 
Aloin pelaamaan Mass Effect Legendary editionia. Ei ole kyllä erityisen legendary mutta kyllä tämä vieläkin toimii vaikka taitaa olla neljäs pelikerta kahden vuoden sisään.
 
Voisi kyllä hommata. Masse on yksi kovimmista pelisarjoista ikinä, ja itselläni on vielä lisärit kokemati.

Huh Waterblight Ganon hoidettu. Kyllä tämä tästä. BotW täälläkin siis menossa.

Nyt on BotW:ssa melkein kaikki tornit kiivetty, kaksi Divine Beastia hoidettu, Master Sword hommattu ja jättihevosen sain äsken kesytettyä. Vittu mikä möhkö, tulukee kahtoon. Melkein joka säälle löytyy vaatteet (kuuman kelin lumput vielä jostain), sydämiä on 10 ja yksi extra staminapyörä on kerätty täyteen. Eli aika hyvin tämä koukuttaa kun alkuvaikeuksista pääsi yli. Pitäisi vissiin mennä nukkumaan mutta jos vielä "vähän" :--D

Täällä kun jengi jauhaa BOTWista, niin iski himo päästä takaisin Hyruleen ja ostelin jatko-osan TOTKin. Voi pojat, tämä peli kyllä ruokkii luovuutta kaikkine rakenteluineen. Pidän myös, että puzzleja voi ratkoa monella eri tapaa, eikä vain ole yhtä ratkaisua. Samoin kyllä tykkäsin suurimmasta osasta BOTWin puzzleista.

Milkop: Nyt on BotW:ssa melkein kaikki tornit kiivetty, kaksi Divine Beastia hoidettu, Master Sword hommattu ja jättihevosen sain äsken kesytettyä. Vittu mikä möhkö, tulukee kahtoon. Melkein joka säälle löytyy vaatteet (kuuman kelin lumput vielä jostain), sydämiä on 10 ja yksi extra staminapyörä on kerätty täyteen. Eli aika hyvin tämä koukuttaa kun alkuvaikeuksista pääsi yli. Pitäisi vissiin mennä nukkumaan mutta jos vielä "vähän" :--D
 
Minulla taitaa olla 1 tai 2 tornia jäljellä, Divine Beasteja on kesytetty 3. Master Sword hankittu, ja siihen liittyen ensimmäinen Sword Trial tehty. Trialissa oli pari todella kyrpää kohtaa, joihin yritys kaatui muutaman kerran. Sitten pääsin perustrialit päättävälle Hinoxille vajaalla sydämellä, mutta se hoituikin ottamatta yhtään osumaa, vaikkakin kädet hikoillen. Erikoiskamppeita on kertynyt mm. hyökkäysvoimaa kasvattavat barbaarihousut, ja sähkökestävyyttä lisäävä kumipuku. Tässä vaiheessa ajattelin suorittaa pois sivutehtäviä pitkäksi kertyneeltä listalta. Jättihevoseen en ole törmännytkään, mutta löysin kirsikkapuun alta hevoisen statseja parantavan erikoissatulan. Hevosia huomaan silti käyttäneeni erittäin vähän, koska suurin osa ajasta menee liidellessä, kiipeillessä ja kolutessa maastossa, jossa ruunasta ei hyötyä olisikaan, ja pidemmät siirtymät hoituvat sitten tornien ja pyhättöjen välillä teleporttaillen.
 
Jos jotakin heikkoutta pitää pelistä mainita, suuren avoimen maailman illuusio kärsii hieman jo Twilight Princessistä ja Wind Wakerista tutulla toisteisuudella: saat suoritettua erittäin salamyhkäisiä tehtäviä tyyliin seisten verikuun noustessa vuorenhuipulla alasti koilliseen katsoen, ja palkintona on kerta toisensa perään Korok Seed, uusi shrine, tai arkku josta löytyy jalokivi tai rahaa. Jee. Lisäksi vihollisvalikoima tuntuu hyvin suppealta: maailma on täynnä keskenään identtisiä possu- tai liskoleirejä, joiden raivaaminen alkaa tuntua työltä. Varianssia saisi helposti luomalla erilaisia eventtejä ja pesäkkeitä käyttäen sarjan edellisten osien vihollistarjontaa laajemmalla skaalalla. Myös Divine Beastien loppupomot ovat olleet todella helppoja; maastosta löytyvä yksittäinen Lynelikin tarjoaa huomattavasti kovemman vastuksen. Lyneleistä huomasin muuten sen, että he eivät käy päälle jos itsellä ei ole aseita esillä.
 
Loistava peli siltikin, ja vaikka yli 80 tuntia on jo vietettykin pääosin muiden aktiviteettien kuin pääjuonen parissa, mennee vielä toinenkin mokoma ennen kuin peli on läpäisty itseäni tyydyttävällä perusteellisuudella.

Enshrouded = vitunmoin.

Retrohommat jatkuu: aloitin Final Fantasy VIII:n. Joskus nuorena tämä tuli aloitettua mutta jäi kesken, joten koitetaans nyt uusiksi.

On se Skyrim kyllä edelleenkin vitummoin.

Latasin eilen Slay The Spiren ja kyllähän se koukutti välittömästi.

Bongowing: Latasin eilen Slay The Spiren ja kyllähän se koukutti välittömästi.
 
Hieno peli, tuli vähän vuoropohjainen Hades tästä mieleen. Oli pakko vetää jokaisella classilla erikseen tämä ns. läpi.

Silent Hillin uusin oli/on ilmaiseksi jaossa PsStoressa. Ei oikein riitä ylisanat niihin ensimmäisiin, kun ekan kerran suunnisti sumussa ja radio alkoi särisemään.

Nuages: On se Skyrim kyllä edelleenkin vitummoin.
 
Joku täällä kirjoitteli muistaakseni, että alun kärryssä istuessa loppui into :) Samat fiilikset itselläkin. Mikään määrä modeja ei saisi palaamaan tuohon kun aikanaan sen puhki pelasi. Se pelimoottori on vain ihan perseestä.

rakula: Hieno peli, tuli vähän vuoropohjainen Hades tästä mieleen. Oli pakko vetää jokaisella classilla erikseen tämä ns. läpi.
 
Googlen wikikäännöksen mukaan "roistomainen kannenrakennuspeli".