Kitarat: kitarakamat ›

Allekirjoittanut etsii tosiaan enintään puolentoista tonnin sähkökitaraa loppuelämän tarpeisiin ja kaipaa mielipiteitä itseään viisaammilta asiaan. Pohjustuksena mainittakoon, että oma soittotuntuma on viime vuosina hieman kadonnut vähäisemmän soittamisen takia ja markkinat ovat käsittääkseni muuttuneet melkoisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
 
Kitara olisi tulossa todennäköisesti vain kotisoittoon, mahdollisesti viidentoista vuoden päästä ruuhkavuosien ollessa ohi voisin kuvitella keski-iän kriisissä heittäväni keikkaa joskus.
 
Pääasiassa etsin kitaraa raskaamman musiikin soittoon. Suuri plussa olisi toisaalta kitaran monipuolisuus, sillä tykkään soittaa välillä kevyempää musiikkia, jazzahtavaa ja popahtavaakin tarvittaessa näin esimerkkeinä mainiteksani.
 
Seuraavassa niitä juttuja, mitä haluaisin kitarassa olevan:
-laadukas kelluva talla
- 24 nauhaa
- otelauta ison miehen isoon käteen :D (pääasiassa rytmikitaran soittoon, mutta toisaalta haen ikään kuin nopeampaan soittoon otelautaa) Tällä hetkellä itsellä Vintage-merkin LP-mallin kitara, ja se tuntuu hieman liian järeältä nopeiden riffien soittoon.
 
Olen pääasiassa soitellut elämäni aikana n. 500 euron kitaroilla ja kaikilla on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Jos saisin valita, haluaisin Jacksonin otelaudan, LP-mallin mukavuuden tasapainon suhteen ja istualtaan soittaessa ja EMG:n aktiivit. Toisaalta, omat suosikit ovat olleet B.C. Richin Mockinbird ja Dimegabin Razorback-mallin kitarat, jos katsoo kokonaisuutta kitaroiden suhteen.
 
Pahoittelen, että tiedot ovat hieman sekavia. Tavallaan tiedän, mitä etsin. Toisaalta en tiedä ollenkaan. On tosiaan pitkä aika, kun olen kunnolla soittanut. Vastailen mielellään kysymyksiin.
 
Ei ole väliä, onko kitara uusi vai käytetty. Ja tiedän, vain kokeilemalla selviää parhaiten. Pyydän silti ystävällisesti suuntaviivoja. Kiitos toverit!

Basisti sanoo... helpot:
SG, Les Paul, Tele, Strato, PRS.
 
Toinen tapa:
Etsi kauppa. Soita kaikkia kitaroita ilman ennakko-odotuksia. Hahmottele ergonomiaa ja fiilistä. Nollaa tuntemukset ja käy kierros uudestaan. Mikä tuntuu nyt hyvältä?
 
Luota fiiliksiin.
 
Edit:
Seppä on aina vaihtoehto mutta silloin omassa päässä saa olla hyvin jäsennelty ajatus lopputuloksesta. Sepän kanssa käytävän keskustelun pitää alusta asti sujua hyvin, jotta instrumentti on toivottu.

Musarin Steve Morse mallit on aikamoisia Leathermaneja.

Täällä ruuuhakavuodet, 2- ja 4-vuotiaat pojat, mutta kyllä niitä keikkoja tulee soitettua. Lätkää parikertaa viikossa ja bändihommia ainakin se kerta viikoon. Muutenki hiihdän ja ulkoilen paljon, lastenkin kanssa, ruuhkavuodet ei ole este, vaan hidaste
 
Aikakin ltd:n 1000sarjaa voin suositella, hyvä Floikka, ja taitaa reiluun puoleentoista tonniin saada

masterhat: Aikakin ltd:n 1000sarjaa voin suositella, hyvä Floikka, ja taitaa reiluun puoleentoista tonniin saada
 
En ikimaailmassa ostaisi LTD:n tonnisarjalaista uutena, kun niitä saa käytettynä reippaasti alle tonnilla. Ja esim. 700-800 euron hintaluokkaan ovat kyllä mainioita vehkeitä.
 
Jos on haluja käyttää koko budjetti, niin jo edellä mainittu käytetty M-II olisi aika pirun kova sana. Jacksonilla on huonosti välimallin tuotteita, tahtoo loikata noin tonnin hintaluokasta suoraan sinne custom shoppiin.

ituvirtanen: Edit:
Seppä on aina vaihtoehto mutta silloin omassa päässä saa olla hyvin jäsennelty ajatus lopputuloksesta. Sepän kanssa käytävän keskustelun pitää alusta asti sujua hyvin, jotta instrumentti on toivottu.
 
Tuskin on vaihtoehto 1500 euron budjetilla, jos vielä laatufloikkaakin ja muuta merkkirautaa on tarjoitus olla mukana. Ei taida aloittajan spekseillä saada mistään kotimaista custom-kitaraa alle kolmentonnin itse teetettynä. Lähtisikö edes sillä, epäilen. Tekijöitäkään ei taida olla kovin monia hänen spekseillä. Käytettyjä voi saada, mutta tälläkin palstalla on muutaman suomipajan hevicustomeita käsitelty hiukan ikävämmissä merkeissä.
 
Jos omia kitaroita ajattelen, niin lähimmäksi osuisi ehdottomasti Lag Arkane 3000. Saatavuus tietenkin on ongelma. En ole koskaan Suomessa törmännyt toiseen, ja käytettyä saisi ulkomailtakin metsästää. Uutena menisi selvästi yli budjetin. Mutta aina silloin tällöin Reverbissä näitä näkee. Linkin kitarakin on jo myyty.
 
https://reverb.com/en-fi/item/60610 … g-arkane-3000-master-made-in-france
 
Olisi siinä ainakin persoonallisempi vaihtoehto kuin perus-ESP tai Ibanez. Kaula on omassani tuhdihko ja pyöreähkö eikä ollenkaan ns. tilukaula. Tuohon kun vielä vaihtaa EMG:t perinteisiksi humppareiksi puolituksilla kuten omassani, niin todellakin voi puhua monipuolisesta kitarasta. Ja silmänruokaa löytyy yksityiskohdista. Ei ole liukuhihnalta kitara tullut.

Onko kellään Jake E Lee -Charvelista kokemusta? Tai vastaavista SO-CAL -malleista. Kiinnostaisi itseäkin, 80-90 / heavy -yleisveitseksi.

dajackal: En ikimaailmassa ostaisi LTD:n tonnisarjalaista uutena, kun niitä saa käytettynä reippaasti alle tonnilla. Ja esim. 700-800 euron hintaluokkaan ovat kyllä mainioita vehkeitä.
 
Jos on haluja käyttää koko budjetti, niin jo edellä mainittu käytetty M-II olisi aika pirun kova sana. Jacksonilla on huonosti välimallin tuotteita, tahtoo loikata noin tonnin hintaluokasta suoraan sinne custom shoppiin.
 
En minäkään, 650 taisin omasta arrowsta laukulla maksaa, mutta jos ketjun aloittaja haluaa fiinin kitaran kotisoitteluun suoraan pakasta, niin tällöin sillä 1,5k€ budjetilla sellaisen saa

dajackal: En ikimaailmassa ostaisi LTD:n tonnisarjalaista uutena, kun niitä saa käytettynä reippaasti alle tonnilla. Ja esim. 700-800 euron hintaluokkaan ovat kyllä mainioita vehkeitä.
 
Jos on haluja käyttää koko budjetti, niin jo edellä mainittu käytetty M-II olisi aika pirun kova sana. Jacksonilla on huonosti välimallin tuotteita, tahtoo loikata noin tonnin hintaluokasta suoraan sinne custom shoppiin.
 
Onhan se Japanissa valmistettava MJ-sarja olemassa:
 
https://www.thomann.de/fi/jackson_dkr_mah_dinky_mj_series_swh.htm

Onhan yksi vaihtoehto sekin että ennakoi vähän tulee ja ostaa jo nyt valmiiksi hyvän straton tai Les Paulin. Japanilaista Tokaita saa tuolla rahalla ja minusta laatu on erinomaista ja pärjää vertailussa hyvin jopa kalliimpien merkkien kanssa.

mpekkanen: Onhan yksi vaihtoehto sekin että ennakoi vähän tulee ja ostaa jo nyt valmiiksi hyvän straton tai Les Paulin. Japanilaista Tokaita saa tuolla rahalla ja minusta laatu on erinomaista ja pärjää vertailussa hyvin jopa kalliimpien merkkien kanssa.
 
Yhdessäkään Tokaissa ei taida olla kuitenkaan 24-nauhaa, laadukasta kelluvaa tallaa eikä EMG-mikitystä.

The Jack: Yhdessäkään Tokaissa ei taida olla kuitenkaan 24-nauhaa, laadukasta kelluvaa tallaa eikä EMG-mikitystä.
 
Ei olekkaan. Yleensä kuitenkin kun ikää kertyy enemmän niin porukka siirtyy enemmän klassikoiden pariin ja sen voi ennakoida kun ostaa jo valmiiksi straton, telen tai Les Paulin.

mpekkanen: Ei olekkaan. Yleensä kuitenkin kun ikää kertyy enemmän niin porukka siirtyy enemmän klassikoiden pariin ja sen voi ennakoida kun ostaa jo valmiiksi straton, telen tai Les Paulin.
 
Näkisin että tuo on sellainen faktoihin perustumaton oletusyleistys. On melko todennäköistä että se on vastaus jota alkuperäinen kysyjä ei ollut vailla.
 
Niillä ikääntyneillä pelimanneilla voi olla useammankin tyyppisiä sähkökitaroita. Myöhemmin mahdollisesti kehittyvä kiinnostus antiikkia kohtaan ei välttämättä syrjäytä ergonomisempien soittimien käyttöä kokonaan.

mpekkanen: Ei olekkaan. Yleensä kuitenkin kun ikää kertyy enemmän niin porukka siirtyy enemmän klassikoiden pariin ja sen voi ennakoida kun ostaa jo valmiiksi straton, telen tai Les Paulin.
 
Totta, hienoa ennakointitaitoa. Olisi pitänyt viime kesänä puhua puolisolle järkeä ettei turhaan mene ostamaan uutta polkupyörää vaan laittaa suosiolla rahat Eslan rollaattoriin. Sellaisella sitä kuitenkin 50 vuoden kuluttua päästellään, viimeistään.

mpekkanen: Ei olekkaan. Yleensä kuitenkin kun ikää kertyy enemmän niin porukka siirtyy enemmän klassikoiden pariin ja sen voi ennakoida kun ostaa jo valmiiksi straton, telen tai Les Paulin.
 
Dementoitumista voi onneksi lykätä sillä että laittaa mahdollisimman räikeän hevikulmion.

Oan: Dementoitumista voi onneksi lykätä sillä että laittaa mahdollisimman räikeän hevikulmion.
 
Yleensä se menee siihen että se heittotähtikitara jää mätänemään vaan nurkkaan.

Elikkäs nyt noin parikymppiset oletettavasti kuuntelevat savi_kiekolta eldankajärvenjäätä noin 60 iän saavutettuaan, ja ehkä rämppäävät orkesterikitaraa vuodelta 1955?

jakezzz: Musarin Steve Morse mallit on aikamoisia Leathermaneja.
 
Toimii moneen makuun, mutta kaula on ohuehko, siis isokätiselle. Mulle sopi hyvin. :)
 
Edit. lisäys.

zedder: Elikkäs nyt noin parikymppiset oletettavasti kuuntelevat savi_kiekolta eldankajärvenjäätä noin 60 iän saavutettuaan, ja ehkä rämppäävät orkesterikitaraa vuodelta 1955?
 
Ja kesäisin aletaan kulkemaan ylioppilaslakki päässä ja naapurin Virtasen vaimoa aletaan kutsumaan Virtaskaksi. Samalla kannattaa säätää telkkarin väriasetukset mahdollisimman haaleiksi (OLED-telkkareista ei taida saada ihan mustavalkokuvaa.)
 
Tässä vaiheessa taidan ottaa popparit esiin :D
 
EDIT: Loppuelämän kitara on konseptina vähän sellainen, että kannattaako soitinta edes ajatella sellaiseksi? Soittaminen lienee kuitenkin harrastus (tai ammatti) ja harrastuksiin menee rahaa. Jos tuntuu parin vuoden päästä, että kitara ei ollutkaan se itselle paras, voi sen myydä pois (lähes aina tappiolla) ja ostaa jonkin toisen kitaran tilalle. Ja jotta soittaminen olisi mielekästä, kannattaa hankkia sellainen kitara joka sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta.