Yleistä keskustelua musiikista ›

Kapis: On myös hienoa, ehkäpä yllättävääkin että albumeita julkaistaan ja niihin nähdään niin paljon vaivaa, vaikkei musiikin julkaiseminen ole mikään kultakaivos nykyisin, eikä se varmaan koskaan ole kovin marginaalisille artisteille ollutkaan.
 
Tämän vuoden (2023) kiinnostavia albumeita on tiedossa tässä vaiheessa jo senverran että voi ennustaa tästäkin tulevan varsin hyvä levyvuosi:
 
- Kristiina : ?
- Behm : ?
- Teini-pää : ?
- Pambikallio : ?
- Lyyti : ?
- Arppa : Valeria 10.3
- Maustetytöt : Maailman onnellisin kansa
- Vesala : ?
- Ursus Factory : ?
- Jukka Nissinen : IV
- Ismo Alanko : Me olemme ihme
- Kauko Röyhkä : Pilvet Meren Yllä
 
Ennakkoon julkaistun "Hai" sinkun perusteella voi odottaa paljon Kristiinan debyytiltä, samoin Ursuksen, Arpan ja Kaukon biisit on olleet sentyyppisiä että ennakko-odotukset korkealla. Joitain muita odottelen ehkä enempi pelonsekaisesti, mutta saapa nähdä..
 
---
 
Nyt kun 2023 vuosi on lopuillaan niin ennenkuin joku (tm) avaa parhaat albumit ketjun niin katselen vähän noita vuoden takaisia ennakoita:
 
Kristiinan debyytti oli hyvä niinkuin odottaa saattoi, lyhyt, tiivis ja muodoltaan varsin täydellinen albumi (one chord net - sivustolla oli vuoden ykkönen kaikista albumeista ja ihan ymmärrettävää sinänsä) - valitettavasti aiemmin mainitun Hai-sinkun tasolle ei mikään toinen kappale aivan yllä, tasaisen kova albumi silti.
 
Behmin albumiin uskoin vahvasti, mutta ilman yksityiskohtaisempaa analyysiä niin vaikea toinen levyhän tämä selkeästi ja valitettavasti oli.
 
Teini-pään kakkonen on hieman luonnosmainen ja kuulostaa paljon ensimmäiseltä levyltä yli jääneeltä materiaalilta (on olemassa tapauksia joissa näin on syntynyt hyvinkin vahva albumi) - tässä tapauksessa "Sata syytä aloittaa" ei kuitenkaan loistavalle debyytille pärjää, mutta on kuitenkin oikein kelpo levy.
 
Pambikallion toista levyä varjosti ennen levyä ilmestyneet sinkut "Eden", "Verikoirat" ja "Enkeli" ja näiden perusteella odotin melkoista mahalaskua. Pienen sulattelun jälkeen albumimitassa paljastui kuitenkin omanlaisensa, huuruisempi, psykedeelisempi toisaalta myös hilpeämpi albumi, joka jatkaa ja laajentaa ensimmäisellä levyllä esiteltyä maailmaa. Albumilla ei ole sellaisia todella kovia kappaleita kuten "Vallasta" tai "Antaa tulla vaan" - mutta varsinkin levyn keskivaiheet ja loppu tekevät albumista todella kiinnostavaa kuunneltavaa.
 
Lyytin albumi oli mielestäni vuoden paras albumi suurehkolla marginaalilla. Eipä tässä kohtaa nyt muuta.
 
Arpan Valeria on kolmesta kolmen kappaleen sarjasta koostuva aika hajanainen albumi, finaalikolmikko "Maailman hitain biisi", "Kartta väärinpäin" ja "Valeria" on todella kovia ja jos levyltä pois jääneet Karuselli ja Avaruuskakut olisi sisällytetty albumille niin tästä olisi saanut rakennettua vähän toisenlaisen, mielestäni paremman kokonaisuuden. Esim. alkupään "Luulin että" on aika yhdentekevä omaan makuun.. Kaverin Synttärillä ja Paha meno pengerkadulla - ovat itsessään ihan ok kappaleita, mutta ovat osasyy miksi tähän levyyn on aika vaikea päästä sisälle samalla tapaa kuin edellisiin.
 
Maustetyttöjen levy on ok, parhaat biisit on oikein hyviä - jotenkin levyn punainen lanka, nimi ja kaikki on väärällä tavalla hieman liian ankeaa kuvastoa. Levyä pystyy kuuntelemaan, mutta sen pariin ei oikein tee mieli palata ja toivon kovasti että maustarit löytävät jonkun hieman tuoreemman suunnan tulevaisuudessa. Vesalaan pätee oikeastaan aika samat sanat, joskin Vesalan albumilla on selvemmin ihan oikeasti huonojakin kappaleita ja lyriikkaa.
 
Ursus Factoryn albumi julkaistiin kummallisesti kahdessa osassa, joista ensimmäinen puolisko antoi odottaa mahdollisesti vuoden parasta albumia, toinen puoli sitten jotenkin onnistui katkaisemaan hyvin alkaneen spurtin ja loppualbumi on muutamista onnistuineista kappaleista huolimatta aika raskasta kuunneltavaa, vähän outo juttu, eipä tule oikein vastaavia mieleen.
 
Jukka Nissiseltä ei tullut levyä. Pehmoainoa en maininnut, mutta ei tullut levyä vaikka piti (tulee kyllä tammikuussa 2024) - Kaukolta tuli levy, mutta en ole kuullut kokonaan.
Ismon levy ihan OK ismon myöhempien aikojen albumi, mutta vaikea innostua tai edes muistaa levystä paljoa (edes heti kuuntelun jälkeen).
 
Hulda Huiman levyn "Muurahaiset nukkuu" mainitsin toisessa ketjun viestissä ja sehän on varsin jännittävä ja suositeltava albumi. Tapa kirjoittaa allegorisia luontokuvauksia on varmaan monen makuun senverran taiteellisen kuivakka että pientä sulattelua vaatii (eikä Minna-Kaisan lauluääni välttämättä helpota asiaa) - levyä kuuntelemalla tajusi että samantapainen kirjoittamistapa on ollut vahvasti läsnä ainakin "Maa" ja "Ilma" levyillä, vaikkei sitä ole aivan samaan tapaan tullut niillä ajatelleeksi, ehkä se tässä on hieman alleviivatumpaa. Kedonkukkanen on omaan makuun levyn paras kappale, kolmen ja puolen minuutin mittaan on ahdettu riittävästi tavaraa ja kitaraleadi tuo hyvällä tavalla mieleen jotkin Pixiesin Surfer Rosat ja tämmöiset - venkoileva ja vähän lastenlaulumainen kertosäkeistö jää kerrasta päähän ja se että mistä tässä oikeastaan kerrotaan jää hyvällä tavalla epäselväksi.