Yleistä keskustelua musiikista ›

HaloOfFlies: Isoimpia pettymyksiä sitten Red Hot Chili Peppersin molemmat levyt.
 
En muistanut noita ollenkaan... enimmäkseen tykkäsin. Olisin laittanut hyvien levyjen listan jatkoksi kyllä.

Ghost, Eddie Vedder, Ozzy ja Michael Monroe.

Henri Henri Olavi: Mukavaa kun vielä kuunnellaan suomalaista musiikkia. Sehän on tänä päivänä paljon mielenkiintoisempaa kuin suurin osa esim. jenkeistä tulevasta listamusasta.
 
On myös hienoa, ehkäpä yllättävääkin että albumeita julkaistaan ja niihin nähdään niin paljon vaivaa, vaikkei musiikin julkaiseminen ole mikään kultakaivos nykyisin, eikä se varmaan koskaan ole kovin marginaalisille artisteille ollutkaan.
 
Tämän vuoden (2023) kiinnostavia albumeita on tiedossa tässä vaiheessa jo senverran että voi ennustaa tästäkin tulevan varsin hyvä levyvuosi:
 
- Kristiina : ?
- Behm : ?
- Teini-pää : ?
- Pambikallio : ?
- Lyyti : ?
- Arppa : Valeria 10.3
- Maustetytöt : Maailman onnellisin kansa
- Vesala : ?
- Ursus Factory : ?
- Jukka Nissinen : IV
- Ismo Alanko : Me olemme ihme
- Kauko Röyhkä : Pilvet Meren Yllä
 
Ennakkoon julkaistun "Hai" sinkun perusteella voi odottaa paljon Kristiinan debyytiltä, samoin Ursuksen, Arpan ja Kaukon biisit on olleet sentyyppisiä että ennakko-odotukset korkealla. Joitain muita odottelen ehkä enempi pelonsekaisesti, mutta saapa nähdä..

Kefiiri: Jukka Nissinen on kurko, sen huikeutta eivät kriitikot oikein tajua. Vaikka tykkäävätkin, niin puolihuolimattoman oloinen tyyli hämää eikä sen biisejä kuunnella ajatuksen kanssa.
 
Huumori on vähän hankala asia, se peittää musiikin muut (mahdolliset) ominaisuudet helposti alleen. Toki Nissisen tapauksessa kallistuisin itsekin siihen että.se huumori on niiden biisien suurin vahvuus, mutta on niissä tosiaan muutakin.

Kapis: Huumori on vähän hankala asia, se peittää musiikin muut (mahdolliset) ominaisuudet helposti alleen. Toki Nissisen tapauksessa kallistuisin itsekin siihen että.se huumori on niiden biisien suurin vahvuus, mutta on niissä tosiaan muutakin.
 
Naurattavathan ne jutut ehdottomasti, ja siinä kaikinpuolisessa keveydessä on semmoista tuoreutta että rokkimusan tulevaisuus näyttää taas vaihteeksi vallan hyvältä.

Kapis: On myös hienoa, ehkäpä yllättävääkin että albumeita julkaistaan ja niihin nähdään niin paljon vaivaa, vaikkei musiikin julkaiseminen ole mikään kultakaivos nykyisin, eikä se varmaan koskaan ole kovin marginaalisille artisteille ollutkaan.
 
Tämän vuoden (2023) kiinnostavia albumeita on tiedossa tässä vaiheessa jo senverran että voi ennustaa tästäkin tulevan varsin hyvä levyvuosi:
 
- Kristiina : ?
- Behm : ?
- Teini-pää : ?
- Pambikallio : ?
- Lyyti : ?
- Arppa : Valeria 10.3
- Maustetytöt : Maailman onnellisin kansa
- Vesala : ?
- Ursus Factory : ?
- Jukka Nissinen : IV
- Ismo Alanko : Me olemme ihme
- Kauko Röyhkä : Pilvet Meren Yllä
 
Ennakkoon julkaistun "Hai" sinkun perusteella voi odottaa paljon Kristiinan debyytiltä, samoin Ursuksen, Arpan ja Kaukon biisit on olleet sentyyppisiä että ennakko-odotukset korkealla. Joitain muita odottelen ehkä enempi pelonsekaisesti, mutta saapa nähdä..
 
Tuo Ursus Factory tuli itselle uutena tässä taannoin ja kyllä on parasta suomalaista musiikkia hetkeen. Erittäin ilmaisuvoimainen ja vapaasti virtaava duo / bändi.

lifer: Tuo Ursus Factory tuli itselle uutena tässä taannoin ja kyllä on parasta suomalaista musiikkia hetkeen. Erittäin ilmaisuvoimainen ja vapaasti virtaava duo / bändi.
 
UF on minusta osa "suomalaisen erikoismusiikin" kaanonia ja oikeastaan sen ainut aktiivinen edustaja tällä hetkellä - törmäsin bändiin kun Heikki Salo hehkutti useampaan otteeseen "Äiti" biisin lyriikoita ja kävin katsomassa keikan ja sehän oli livenä ihan tajuttoman raju bändi (raju oli kyllä yleisökin)
 
Pinkki Pilven ilmestyttyä tajusin että kyllähän tämä oikeasti muiltakin osin on hyvää musiikkia. UF:lla ja Jukka Nissisellä on se yhdistävä tekijä että Nelonen median radiopäällikkö Jussi Mäntysaari on kehunut podcastissään molempia.. eipä taida kuitenkaan suomipopilla kumpikaan tulla soimaan riippumatta millaiset levyt tulee ulos.
 
Listasta unohtui muuten Hulda Huiman albumi, joka on jo nauhoitettukin. (Liisa Tani ilmeisesti tuottaa ja miksaa)

Kapis: UF on minusta osa "suomalaisen erikoismusiikin" kaanonia ja oikeastaan sen ainut aktiivinen edustaja tällä hetkellä - törmäsin bändiin kun Heikki Salo hehkutti useampaan otteeseen "Äiti" biisin lyriikoita ja kävin katsomassa keikan ja sehän oli livenä ihan tajuttoman raju bändi (raju oli kyllä yleisökin)
 
Pinkki Pilven ilmestyttyä tajusin että kyllähän tämä oikeasti muiltakin osin on hyvää musiikkia. UF:lla ja Jukka Nissisellä on se yhdistävä tekijä että Nelonen median radiopäällikkö Jussi Mäntysaari on kehunut podcastissään molempia.. eipä taida kuitenkaan suomipopilla kumpikaan tulla soimaan riippumatta millaiset levyt tulee ulos.
 
Listasta unohtui muuten Hulda Huiman albumi, joka on jo nauhoitettukin. (Liisa Tani ilmeisesti tuottaa ja miksaa)
 
Siinä kuuluu aika laajalta skaalalta vaikutteet ja ovat rohkeasti tehneet persoonallista musiikkiaan. Arvostan myös sitä, että siellä on niin sanoja kuin laulusovituksia myöten sävellykset erittäin terävällä kynällä tehtyjä.
 
Ja jottei menisi ihan off topic muiden kehumiseksi niin kehutaan itseäkin. Kampelan neljäs on onnistunut tekele ja varmasti Manserockin Top20 julkaisuissa 2022.

lifer: Siinä kuuluu aika laajalta skaalalta vaikutteet ja ovat rohkeasti tehneet persoonallista musiikkiaan. Arvostan myös sitä, että siellä on niin sanoja kuin laulusovituksia myöten sävellykset erittäin terävällä kynällä tehtyjä.
 
Ja jottei menisi ihan off topic muiden kehumiseksi niin kehutaan itseäkin. Kampelan neljäs on onnistunut tekele ja varmasti Manserockin Top20 julkaisuissa 2022.
 
No tosiaan manserockilta kuulostaa! Ja vähän kyllä progeltakin, tiukkaa soittoa on kyllä, onneksi olkoon! :)

https://www.soundi.fi/jutut/parhaat-albumit-2022/
 
Soundin listasta kun lähdin kokeilemaan, niin ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Wet Legin nimikkolevyyn. Tämä on tämmöstä hieman punkahtavaa/uusiaaltomaista perusrockia, mutta ainakin tuntuu toimivan varsin hyvin.

Itse olen tässä ihan viime aikoina jäänyt koukkuun Jockstrapin esikoislevyyn, vaikka sitä vähän makustelin jo joitain kuukausia sitten. En sanoisi, että se levynä mikään tasavahva ja virheetön olisi, mutta aivan vastustamattomia biisejä siltä löytyy.
Kuten tämä Concrete Over Water:
 
https://www.youtube.com/watch?v=FfXwm3jwVbI

Henri Henri Olavi: Nostaisin yhdeksi vuoden levyksi Black Thoughtin ja Danger Mousen "Cheat Codes". Extra-pojot siitä, että siinä saa kuulla vielä jotain uutta MF DOOM:ilta.
 
Tää oli kyl kans ihkupoksu.

Ilmestyikö mitään ehkä tutustumisen arvoista _kokeellisempaa_ musiikkia?

sub zero: Ilmestyikö mitään ehkä tutustumisen arvoista _kokeellisempaa_ musiikkia?
 
En osaa sanoa, mutta ehkä ei. Fantanon vuosilistauksesta on yleensä löytynyt kokeellisempia levyjä joista oon tykännyt, mutta tänä vuonna ei ole oikein lähtenyt, hyvät ulkomaiset levyt ovat olleet melko traditionaalista poppia tms. ja tuossa omassa kotimaisten listassa "kokeellista" musiikkia ei pahemmin ole. MELOn shoegazen ja autotunetetun laulun yhdistelmä Helenalla ehkä eniten kokeellista. Stinakon ja Vestan levyjen kokeellisuus asteella Björk, mut ei nyt 2020-luvulla enää mitään kovin avantgardea. Toivottavasti tänä vuonna julkaistaan jotain kunnon kokeellista sekoilua, tosin Ruusujen uusi sinkkukin oli ehkä tavanomaisempi kuin odotti ja Pehmoainonkin uusi sinkku oli aika PMMP:tä (siinä viime vuoden EP:ssä oli sentään jotain pientä jännyyttä ilmassa)

Jambinaita suosittelen kyllä kaikille, joita kiinnostaa persoonallinen musa, mun mielestä ehdottomasti 2010-luvun paras bändi, liikkuu Ministryn ja Pink Floydin välimaastossa, mutta ei mahdollisesti kyllä tietoisesti ollenkaan ammenna noista. Bändiltä tuli viime vuoden puolella uusi e.p., löytyy kokonaisuudessaan tuubista:
 
https://www.youtube.com/watch?v=5YgGqnDNPVw&t=1s

sub zero: Ilmestyikö mitään ehkä tutustumisen arvoista _kokeellisempaa_ musiikkia?
 
Black midi? Monet vauhkoaa siitä, mutta itse en ole jaksanut kauheasti perehtyä.

Kapis: On myös hienoa, ehkäpä yllättävääkin että albumeita julkaistaan ja niihin nähdään niin paljon vaivaa, vaikkei musiikin julkaiseminen ole mikään kultakaivos nykyisin, eikä se varmaan koskaan ole kovin marginaalisille artisteille ollutkaan.
 
Tämän vuoden (2023) kiinnostavia albumeita on tiedossa tässä vaiheessa jo senverran että voi ennustaa tästäkin tulevan varsin hyvä levyvuosi:
 
- Kristiina : ?
- Behm : ?
- Teini-pää : ?
- Pambikallio : ?
- Lyyti : ?
- Arppa : Valeria 10.3
- Maustetytöt : Maailman onnellisin kansa
- Vesala : ?
- Ursus Factory : ?
- Jukka Nissinen : IV
- Ismo Alanko : Me olemme ihme
- Kauko Röyhkä : Pilvet Meren Yllä
 
Ennakkoon julkaistun "Hai" sinkun perusteella voi odottaa paljon Kristiinan debyytiltä, samoin Ursuksen, Arpan ja Kaukon biisit on olleet sentyyppisiä että ennakko-odotukset korkealla. Joitain muita odottelen ehkä enempi pelonsekaisesti, mutta saapa nähdä..
 
---
 
Nyt kun 2023 vuosi on lopuillaan niin ennenkuin joku (tm) avaa parhaat albumit ketjun niin katselen vähän noita vuoden takaisia ennakoita:
 
Kristiinan debyytti oli hyvä niinkuin odottaa saattoi, lyhyt, tiivis ja muodoltaan varsin täydellinen albumi (one chord net - sivustolla oli vuoden ykkönen kaikista albumeista ja ihan ymmärrettävää sinänsä) - valitettavasti aiemmin mainitun Hai-sinkun tasolle ei mikään toinen kappale aivan yllä, tasaisen kova albumi silti.
 
Behmin albumiin uskoin vahvasti, mutta ilman yksityiskohtaisempaa analyysiä niin vaikea toinen levyhän tämä selkeästi ja valitettavasti oli.
 
Teini-pään kakkonen on hieman luonnosmainen ja kuulostaa paljon ensimmäiseltä levyltä yli jääneeltä materiaalilta (on olemassa tapauksia joissa näin on syntynyt hyvinkin vahva albumi) - tässä tapauksessa "Sata syytä aloittaa" ei kuitenkaan loistavalle debyytille pärjää, mutta on kuitenkin oikein kelpo levy.
 
Pambikallion toista levyä varjosti ennen levyä ilmestyneet sinkut "Eden", "Verikoirat" ja "Enkeli" ja näiden perusteella odotin melkoista mahalaskua. Pienen sulattelun jälkeen albumimitassa paljastui kuitenkin omanlaisensa, huuruisempi, psykedeelisempi toisaalta myös hilpeämpi albumi, joka jatkaa ja laajentaa ensimmäisellä levyllä esiteltyä maailmaa. Albumilla ei ole sellaisia todella kovia kappaleita kuten "Vallasta" tai "Antaa tulla vaan" - mutta varsinkin levyn keskivaiheet ja loppu tekevät albumista todella kiinnostavaa kuunneltavaa.
 
Lyytin albumi oli mielestäni vuoden paras albumi suurehkolla marginaalilla. Eipä tässä kohtaa nyt muuta.
 
Arpan Valeria on kolmesta kolmen kappaleen sarjasta koostuva aika hajanainen albumi, finaalikolmikko "Maailman hitain biisi", "Kartta väärinpäin" ja "Valeria" on todella kovia ja jos levyltä pois jääneet Karuselli ja Avaruuskakut olisi sisällytetty albumille niin tästä olisi saanut rakennettua vähän toisenlaisen, mielestäni paremman kokonaisuuden. Esim. alkupään "Luulin että" on aika yhdentekevä omaan makuun.. Kaverin Synttärillä ja Paha meno pengerkadulla - ovat itsessään ihan ok kappaleita, mutta ovat osasyy miksi tähän levyyn on aika vaikea päästä sisälle samalla tapaa kuin edellisiin.
 
Maustetyttöjen levy on ok, parhaat biisit on oikein hyviä - jotenkin levyn punainen lanka, nimi ja kaikki on väärällä tavalla hieman liian ankeaa kuvastoa. Levyä pystyy kuuntelemaan, mutta sen pariin ei oikein tee mieli palata ja toivon kovasti että maustarit löytävät jonkun hieman tuoreemman suunnan tulevaisuudessa. Vesalaan pätee oikeastaan aika samat sanat, joskin Vesalan albumilla on selvemmin ihan oikeasti huonojakin kappaleita ja lyriikkaa.
 
Ursus Factoryn albumi julkaistiin kummallisesti kahdessa osassa, joista ensimmäinen puolisko antoi odottaa mahdollisesti vuoden parasta albumia, toinen puoli sitten jotenkin onnistui katkaisemaan hyvin alkaneen spurtin ja loppualbumi on muutamista onnistuineista kappaleista huolimatta aika raskasta kuunneltavaa, vähän outo juttu, eipä tule oikein vastaavia mieleen.
 
Jukka Nissiseltä ei tullut levyä. Pehmoainoa en maininnut, mutta ei tullut levyä vaikka piti (tulee kyllä tammikuussa 2024) - Kaukolta tuli levy, mutta en ole kuullut kokonaan.
Ismon levy ihan OK ismon myöhempien aikojen albumi, mutta vaikea innostua tai edes muistaa levystä paljoa (edes heti kuuntelun jälkeen).
 
Hulda Huiman levyn "Muurahaiset nukkuu" mainitsin toisessa ketjun viestissä ja sehän on varsin jännittävä ja suositeltava albumi. Tapa kirjoittaa allegorisia luontokuvauksia on varmaan monen makuun senverran taiteellisen kuivakka että pientä sulattelua vaatii (eikä Minna-Kaisan lauluääni välttämättä helpota asiaa) - levyä kuuntelemalla tajusi että samantapainen kirjoittamistapa on ollut vahvasti läsnä ainakin "Maa" ja "Ilma" levyillä, vaikkei sitä ole aivan samaan tapaan tullut niillä ajatelleeksi, ehkä se tässä on hieman alleviivatumpaa. Kedonkukkanen on omaan makuun levyn paras kappale, kolmen ja puolen minuutin mittaan on ahdettu riittävästi tavaraa ja kitaraleadi tuo hyvällä tavalla mieleen jotkin Pixiesin Surfer Rosat ja tämmöiset - venkoileva ja vähän lastenlaulumainen kertosäkeistö jää kerrasta päähän ja se että mistä tässä oikeastaan kerrotaan jää hyvällä tavalla epäselväksi.

Kapis: Pehmoainoa en maininnut, mutta ei tullut levyä vaikka piti (tulee kyllä tammikuussa 2024)
 
Pehmoainon cover Indican Ikuisesta Virrasta oli kyllä yksi viime vuoden huonoimmista julkaisuista. En tykännyt yhtään, aivan löysä ja mitäänsanomaton tekele onnettomalla laulusuorituksella höystettynä.

HaloOfFlies: Pehmoainon cover Indican Ikuisesta Virrasta oli kyllä yksi viime vuoden huonoimmista julkaisuista. En tykännyt yhtään, aivan löysä ja mitäänsanomaton tekele onnettomalla laulusuorituksella höystettynä.
 
Näköjään tullut jo 2022, ei tee mieli kuunnella, varsinkaan nyt. Pehmoaino esitti livenä varsin tylsää coveria NH!:n Pikkuveli - biisistä. Mut saa nähdä millainen tuleva levy on, vaikea ennustaa..