Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henri Henri Olavi: Samaa mieltä, mutta munsta noille osuu kyllä pahoja hutejakin. Joka levylle. Otetaan esimerkiksi vaikka Rime of the Ancient Mariner. Sanoituksellisesti ja sävellyksellisesti sellainen pökäle, ettei mitään rajaa. En tajua miten niin pahasti on jäbillä arviointi pettänyt.
 
Itse kuuntelen Powerslavea kokonaisuutena ja minusta tuo pitkä viimeinen levyn biisi toimii ihan hyvin. Oma kielitaito on niin huono, etten tiedä mitä siinä lauletaan ja oikeastaan ei edes kiinnosta.
Joskus joku kaveri sanoi minulle, että jos ymmärtäisin paremmin englantia, niin monet suosikit ei olisi enää niin hyviä. Noin se menee ja ei haittaa yhtään.
Nyt voi keskittyä enemmän musiikkiin kun en turhaan kuuntele mitä lauluissa lauletaan. Perinteisesti rock musassa on aika typeriä ja yhdentekeviä sanoituksia.

dajackal: Esimerkiksi Deep Purple on julkaissut vielä Rapture of the Deepin jälkeenkin neljä lättyä, joiden musiikillinen anti taitaa olla nollan ja yhdentekevän välimaastossa. Uriah Heepiltä on tullut tällä vuosituhannella viisi levyä ulos, hardcore-fanien lisäksi kukaan tuskin osaa nimetä näiltä yhtään biisiä.
 
Menee hieman off-topikiksi mutta en malta sanoa että Rapture oli kyllä ilmestyessään ainakin mulle aika pettymys... Biiseistä ei juuri jäänyt mieleen muita kuin nimibiisi. Taitaa olla huonoin Morsen ja Aireyn ajan levy? Mitä Heepiin tulee niin Purpleen verrattuna uusimpien levyjen taso on kuitenkin pysynyt suht tasaisen hyvänä. Biisejä voisin kyllä nimetä mutta taidan jättää sen Heep-topikkiin;)...

mpekkanen: Perinteisesti rock musassa on aika typeriä ja yhdentekeviä sanoituksia.
 
Rock on aika laaja käsite, mutta näinhän se tietyllä tapaa on. On Maidenilla upeitakin sanoituksia, kuten vaikkapa Infinite Dreams.

mpekkanen: Itse kuuntelen Powerslavea kokonaisuutena ja minusta tuo pitkä viimeinen levyn biisi toimii ihan hyvin. Oma kielitaito on niin huono, etten tiedä mitä siinä lauletaan ja oikeastaan ei edes kiinnosta.
Joskus joku kaveri sanoi minulle, että jos ymmärtäisin paremmin englantia, niin monet suosikit ei olisi enää niin hyviä. Noin se menee ja ei haittaa yhtään.
Nyt voi keskittyä enemmän musiikkiin kun en turhaan kuuntele mitä lauluissa lauletaan. Perinteisesti rock musassa on aika typeriä ja yhdentekeviä sanoituksia.
 
Holy Smoke! :)

phiit: Holy Smoke! :)
 
Tuo on minusta ihan rehellisesti yksi Maidenin parhaita biisejä. Todella kova rock-biisi, missä jotenkin näyttäytyy peribrittiläinen Monty Python-meininki. Täyttä koukkuahan tuo on ja video on mainio.
 
Lyriikathan tuossa on todella hyvät ja kriittiset.

Tympee Huttunen: Tuo on minusta ihan rehellisesti yksi Maidenin parhaita biisejä. Todella kova rock-biisi, missä jotenkin näyttäytyy peribrittiläinen Monty Python-meininki. Täyttä koukkuahan tuo on ja video on mainio.
 
Lyriikathan tuossa on todella hyvät ja kriittiset.
 
Ainakin paras video.

Tympee Huttunen: Tuo on minusta ihan rehellisesti yksi Maidenin parhaita biisejä. Todella kova rock-biisi, missä jotenkin näyttäytyy peribrittiläinen Monty Python-meininki. Täyttä koukkuahan tuo on ja video on mainio.
 
Lyriikathan tuossa on todella hyvät ja kriittiset.
 
Biisihän on pirun hyvä

Tsiisus teidän kanssa :---D

No Prayer on oikein hyvä rokkilevy, mutta se on huono Maiden-levy. Jos haluan kuunnella Maidenia, en halua kuunnella tuommoista.

Henri Henri Olavi: Rock on aika laaja käsite, mutta näinhän se tietyllä tapaa on. On Maidenilla upeitakin sanoituksia, kuten vaikkapa Infinite Dreams.
 
on siellä hyviä sanoituksia mutta toisaalta myös melkosta jöötiä. Muistan aina sen kun me nuorina miehinä kuunneltiin ekaa kertaa Piece of Mindia ja sieltä kappaletta Quest for Fire, se "In a time when dinosaurs walked the earth / When the land was swamp and caves were hooooome" niin vierestä huoneesta tuli epäuskoinen ihminen kysymään että mitä vittua se oikeen laulaa, kuulinko oikein.
 
Olihan ne vähän hoopot sanat, mut sitä se oli - bändissä silloin viehätti myös se että ne biisit käsitteli myös muutakin kuin panemista toisin kuin monet aikalaisensa. Joitakin hyviä elokuviakin on tullu katottua näiden lyriikkojen pohjalta, Quest for Fire ei ole yksi niistä, mutta tuli katottua joo.

Hessos: No Prayer on oikein hyvä rokkilevy, mutta se on huono Maiden-levy. Jos haluan kuunnella Maidenia, en halua kuunnella tuommoista.
 
elä ny, hyvä levyhän se o, just itellä pyöri toissapäivänä vallan C-kasetilta läpi

phiit: elä ny, hyvä levyhän se o, just itellä pyöri toissapäivänä vallan C-kasetilta läpi
 
On se varmaan huonoin ennen 2000-lukua julkaisuista levyistä tai ainakin huonommasta päästä, en oikeen tiiä miten suhteuttaisin ne Di'annon aikakauden levyihin kun ne on vähä köppäisiä vähän semmosilla erilaisilla tavoilla.
 
On No Prayerissa toki hyvääkin mutta siinä on aika paljon kummaa - Ehkä suurimpana on se Dickinsonin laulutyyli joka oli silloin semmoista säveleen rähjäämistä kun se tulkitsee siinä aika "väkevästi", se sopii joihinkin biiseihin ja joihinkin sit ei.

Twinkle: On se varmaan huonoin ennen 2000-lukua julkaisuista levyistä tai ainakin huonommasta päästä, en oikeen tiiä miten suhteuttaisin ne Di'annon aikakauden levyihin kun ne on vähä köppäisiä vähän semmosilla erilaisilla tavoilla.
 
Täh? Eka ja Killershän ovat mahtavia levyjä. Mun Maiden top-3 on SSOSS, Killers, S/T.

Noin kokonaisuutena Somewhere in Time on minusta Maidenin komein paketti. Tuotanto on upeaa, materiaali vahvaa ja bändi huippukunnossa. En olisi välttämättä ollut tätä mieltä kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin SiT kuulosti vähän liian taiteelliselta ja siistiltä Powerslaven jälkeen, mutta vuosikymmenet ovat muuttaneet mielipidettä. Olin minä siitä kyllä jo sen ilmestyessäkin innoissaan, ostin mm. Fazerilta sen tabulatuurikirjan. Ensimmäinen albumi on hieno myös. Siinä on sitä 70-luvun loppupuolen Lontoon ilmapiiriä ja punkhenkeä. Se on vähän kuin Smackin debyytti, se kuulostaa kadulta. Tailgunner-biisistä olen aina tykännyt Prayerillä.

Henri Henri Olavi: Täh? Eka ja Killershän ovat mahtavia levyjä. Mun Maiden top-3 on SSOSS, Killers, S/T.
 
Ite en kyllä jaksa yhtään. Mut toki olen vähän jäävi sinällään sanomaan kun Killers oli aikoinaan viimeinen levy jonka Maidenilta onnistuin haalimaan, siinä vaiheessa siis voidaan puhua onnistumisesta kun levyjen ostaminen oli vielä verraten vaikeeta taloudellisesti ja aika pitkälle oltiin myös kiinni siitä, mitä divarista sattuu just silloin löytymään kun se 30 markkaa onnistui jostakin haalimaan.
 
Killers joka tapauksessa jäi hirveen vähälle kuuntelulle silloin, vois kyllä ottaa nyt taas kokeiluun kun siitä on varmaan kohta 25 vuotta kun sitä viimeksi yritti ajatuksella kuunnella.
 
Voisin ottaa hommaksi kuunnella ne kaikki, josta voiskin tehä youtube-sarjan ja "reagoida levyihin".

Tympee Huttunen: Nykyään arvostaa ihan eri tavalla sitä energiaa ja raakuutta, mikä noilla levyillä on. On se vaan huikea bändi ollut aina.
 
Ei Dickinson olisi mitenkään sopinut laulamaan kahden ekan levyn biisejä. Kun kuuntelen niitä paria kappaletta, joita vetävät/ovat vetäneet livenä kahdelta ekalta levyltä Dickinsonin kanssa, eivät ne toimi ollenkaan. Siihen soundiin ja niihin biiseihin Di'Anno on the dude. Mulle henk. koht. The Number Of The Beast oli aivan älytön pettymys kahden ekan levyn jälkeen ja pidän sitä toiseksi huonoimpana Maiden-levynä heti No Prayerin jälkeen (aikakaudella S/T-Fear Of The Dark, jonka jälkeen loppui mun Maidenin kuuntelu).

Twinkle: Ite en kyllä jaksa yhtään. Mut toki olen vähän jäävi sinällään sanomaan kun Killers oli aikoinaan viimeinen levy jonka Maidenilta onnistuin haalimaan, siinä vaiheessa siis voidaan puhua onnistumisesta kun levyjen ostaminen oli vielä verraten vaikeeta taloudellisesti ja aika pitkälle oltiin myös kiinni siitä, mitä divarista sattuu just silloin löytymään kun se 30 markkaa onnistui jostakin haalimaan.
 
Killers joka tapauksessa jäi hirveen vähälle kuuntelulle silloin, vois kyllä ottaa nyt taas kokeiluun kun siitä on varmaan kohta 25 vuotta kun sitä viimeksi yritti ajatuksella kuunnella.
 
Voisin ottaa hommaksi kuunnella ne kaikki, josta voiskin tehä youtube-sarjan ja "reagoida levyihin".
 
Kohtahan on taas tammikuu, ja vuorossa on perinteinen vuoden aloitus: alkuun kuuntelen koko Iron Maidenin tuotannon, ja heti perään koko Rushin tuotannon. En ole tämän vuoden aikana Maidenia hirveämmin kuunnellut, muutoin kuin kesän keikan jälkimainingeissa tuli kuunneltua, ja toki tuo tammikuun projekti myös. Mutta nyt kun tässä eräänä iltana kitaralla rämpyttelin ja laitoin Powerslaven soimaan, niin vaikka bändin tuotanto on niin täysin läpikaluttua kuin voi olla, silti siellä pistää aina korvaan tiettyjä mukavia koukkuja. Oikeastaan jokaisella levyllä jopa.
 
Debyyttialbumi ei mulla nouse suosikkilistalla kovinkaan korkealle, mutta Killers menee ehkä jopa kakkoseksi Somewhere in timen jälkeen. Jotenkin se raakuus ja Di'Annon kiekuminen lämmittää sydäntä.

Die with your boots on ja Heartin Barracuda. Bruce on ottanut vaikutteita :D

Henri Henri Olavi: Ei Dickinson olisi mitenkään sopinut laulamaan kahden ekan levyn biisejä. Kun kuuntelen niitä paria kappaletta, joita vetävät/ovat vetäneet livenä kahdelta ekalta levyltä Dickinsonin kanssa, eivät ne toimi ollenkaan. Siihen soundiin ja niihin biiseihin Di'Anno on the dude. Mulle henk. koht. The Number Of The Beast oli aivan älytön pettymys kahden ekan levyn jälkeen ja pidän sitä toiseksi huonoimpana Maiden-levynä heti No Prayerin jälkeen (aikakaudella S/T-Fear Of The Dark, jonka jälkeen loppui mun Maidenin kuuntelu).
 
Prowleristahan on olemassa Dickinsonin laulama versio joka hakkaa alkuperäisen mennen tullen.