Kitarat: kitarakamat ›

Sukulaismukulalle pohdin joulupakettiin kitaraa, kun on sellaisista kiinnostunut.
 
Mitä sitä nykypäivänä kannattais kattella? 10v tytölle luulis että lyhytskaalainen olis kiva, mutta ei kuitenkaani tarvi mitään 3/4 soittimia hakea.
 
Oma täysin fiilispohja ettis jotain squier/epi yms eri merkkien alasarjoja, ja olen siinä kuvassa, että esim harley bentonit on viime vuosina olleet ihan hyvää tavaraa aloittelijalle? Mitä kokemuksia aiheesta porukalla noin muuten?
 
Säätäminen ja fiksailu onnistuu kotikonstein, eli viimeistelyä voin sujuvasti jatkaa jos ei tehtaalla ole tehty kaikkea.
 
E. Tarkennettakkoon että tarkoitus olisi alle 100e löytää käytettynä. Torille laitoinkin ostoilmoa jos hyviä tulis tarjolle.

https://www.thomann.de/fi/fender_squier_mini_strat_v2_bk_il.htm
 
Tuollaisella pääsee varmaan hyvin alkuun?

19691970: https://www.thomann.de/fi/fender_squier_mini_strat_v2_bk_il.htm
 
Tuollaisella pääsee varmaan hyvin alkuun?
 
Jotain tollaisia hiukan vilkuillutkin. Toi kunnolla lyhytskaalainen, luulisin että perus 24,75 toimis riittävästi, ja vois olla pidemmäks aikaa. Nykyinen kitaransa taitaa olla normaalikokoinen myös.

Minä aloitin 10 vuotiaana normi kokoisella Landolalla ja ihan hyvin toimi. Nylon kielisessä on muutenkin hieman leveämpi kaula kuin sähkökitarassa, mutta ei se rämpyttelyä haitannut. Tuon ikäinen kasvaa myös aika vauhdilla, että minusta voi hankkia ihan normi skaalaisen soittimen. Tietysti joku Gibson skaalaisen on hieman lyhyempi kuin se normi 25,5 tuumaa.
Olisi varmaan hyvä jos sitä satasen budjettia voisi hieman kasvattaa, niin ei tarvitsisi sitten ihan heti uutta hommata. Voihan noita lahjoja hommata kimpassakin, vaikka en tosin tapausta tunnekaan...

gemisti: Nylonkielinen muksulta löytyy jo, nyt on ollut kiinnostuksena nimenomaan sähköinen. Just gibson-skaala on ollut omassa pohdinnassa siis juu.
 
Budjettia vois toki kasvatella, mutta toisaalta tossa alle 100 hintaluokassa tuntuis pyörivän ihan kohtalaisesti tarjontaa, ja sillä kyselen onko jengillä ensikäden fiilistä. Ostoilmoon tuli jo viestinä LTD M-50 yhdeksi ehdokkaaksi, vissiin fenkkuskaala, mutta muuten kai ihan jees, ainakin merkistä ja mallista olen ennenkin kuullut.
 
Soitin Jylhässä on käytetty Squier Bullet Mustang HH kitara 95€.
Ei ole soittimesta tarkempaa kokemusta. Kuvassa vaikuttaa ainakin siistiltä ja varmasti eka sähkökitaraksi ihan hyvä. Kitarassa on 24 tuuman skaala.

mpekkanen: Soitin Jylhässä on käytetty Squier Bullet Mustang HH kitara 95€.
Ei ole soittimesta tarkempaa kokemusta. Kuvassa vaikuttaa ainakin siistiltä ja varmasti eka sähkökitaraksi ihan hyvä. Kitarassa on 24 tuuman skaala.
 
Itellä on kaksi noita, ekan ostin uutena 102 eurolla ja toisen käytettynä neljällä kympillä. Vaikea nyt yhtäkkiä keksi parempaakaan ensisähkistä alamittaiselle soittajalle.

PIM: Itellä on kaksi noita, ekan ostin uutena 102 eurolla ja toisen käytettynä neljällä kympillä. Vaikea nyt yhtäkkiä keksi parempaakaan ensisähkistä alamittaiselle soittajalle.
 
Taitaa nykyään olla 150€ kieppeillä uudet.

Ostin pari talvea sitten pojalle (tuolloin +/- seitsemänvuotias ritsaviikari) Ibanezin pgm mikron, kun edukkaasti sain. Kitara on yllättävän hyvä ja pikkuviilauksella raapivat nauhanpäätkin saatiin kuriin. Kun kakaralla alkoi into loppumaan, niin otin tuon vaivihkaa omaan arsenaaliin, koska Paul Gilbert ja onhan se nyt hienoa, että yhdellä otteella voi kattaa miltei koko oktaavin ilman nivelsiteiden repeämistä.
 
Tekeleen hinta vain poikkeaa tuosta toivotusta ja nykyhinnat huikentelevatkin tuossa 250 euron tietämillä. Mutta jos tulee vastaan sopivassa kilohinnassa, niin siinä olisi ainakin yksi oiva vaihtoehto.

Oon silleen vanhankantanen, että akustisella on ensi soinnut opeteltava. 3/4 kokonen Landola oli itellä aikoinaan ja semmosen pojallekin toi ekana joulupukki.

Edti. Jep se akustinen siis niillä on eli eivät ole ihan aloittelijoita. Yksinkertainen sähkis siinä tapauksessa ilman vibrakampea tele tai sg tai semmonen olisi minun valinta.

Mä taisin hommata aikoinaan yläasteikäiselle tyttärelle ekaksi kitaraksi Ibanezin sähkiksen 25,5" skaalalla. Vasta myöhemmin nylon-kielinen tuli kuvioihin mukaan musaopistohommien myötä, ja sitä vehjettä sekä varsinkin opiston opetustapaa taidettiin vihata heti alusta asti.(?)
 
edit: ja itseasiassa sama toistui myöhemmin toisen tyttären kohdalla mutta ilman musaopisto-hommia

Mitäs lapsi tykkäisi ehkä soitella? Jos se on yhtään "rokkia" suuntaan ja tasajalkaa samalla hyppien niin unohtaisin nylon-landolat. Onhan se kuitenkin ihan eri laji näppäillä kynsillä sellaisia letkuja kuin rämpyttää plekulla. Kiva jos saa vähän säröäkin niin se ehkä innostaa jos lapsi on kovin pieni eikä mikään pedantti sointujen pänttääjä.

jkiva: Oon silleen vanhankantanen, että akustisella on ensi soinnut opeteltava. 3/4 kokonen Landola oli itellä aikoinaan ja semmosen pojallekin toi ekana joulupukki.
 
Tämä on kyllä logiikka, joka ei täysin aukea minulle.
 
Jos muksu haluaa nimenomaan sähkökitaran, tuomalla joku nailonkielinen kyllä tapetaan kiinnostusta harrasteeseen hyvin, kun on aivan eri laitteesta kyse eikä kyseessä ole soitin, joka motivoisi soittamaan. Jos muksu haluaisi jääkiekkomailan, niin tuskin jengi toisi lahjaksi salibandymailaa, vaikka se onkin kevyempi ja silläkin oppii silmä-käsikoordinaatiota.

Samaa mieltä, kyllä nailonkielinen ja teräskielinen - etenkin sähköinen - ovat kaksi eri soitinta. En ostaisi klassisesta kitaramusasta innostuneelle lapselle sähkökitaraa, enkä sähköisestä musasta kiinnostuneelle klassista kitaraa. Välillä näkee noita ilmoituksia, joissa myydään nailonkielistä "kun ei tullut meidän muksusta soittajaa". Mukana muutama plektra, eli aika hyvällä todennäköisyydellä kitara ei ainakaan ole auttanut ehdan soittoinnon heräämisessä.
 
Mutta että minkä sortin kitaraa?
 
Varmaan aika sirokaulainen on viisainta hankkia. Halvemman pään Yamaha Pacifica on ainakin minun käteen ollut aika hyvä vehje, ja muistelisin, että niissä ei kaula ole järin paksu. Mensuurihan siinä on toki n. 650mm.
 
Toinen, jonka olen joskus hyväksi havainnut, on Epiphone Les Paul Special II. Siinähän on 630mm mensuuri Les Paulien tapaan.
 
Nykyään taitaa nuo edullisemmatkin soittimet olla pääsääntöisesti ihan tolkullisia kunhan ei jotain maanantaikappaletta satu ostamaan. Ja pistää säädöt kuntoon.

Funkånaut: Tämä on kyllä logiikka, joka ei täysin aukea minulle.
 
Jos muksu haluaa nimenomaan sähkökitaran, tuomalla joku nailonkielinen kyllä tapetaan kiinnostusta harrasteeseen hyvin, kun on aivan eri laitteesta kyse eikä kyseessä ole soitin, joka motivoisi soittamaan. Jos muksu haluaisi jääkiekkomailan, niin tuskin jengi toisi lahjaksi salibandymailaa, vaikka se onkin kevyempi ja silläkin oppii silmä-käsikoordinaatiota.
 
Juurikin näin.

Funkånaut: Tämä on kyllä logiikka, joka ei täysin aukea minulle.
 
Jos muksu haluaa nimenomaan sähkökitaran, tuomalla joku nailonkielinen kyllä tapetaan kiinnostusta harrasteeseen hyvin, kun on aivan eri laitteesta kyse eikä kyseessä ole soitin, joka motivoisi soittamaan. Jos muksu haluaisi jääkiekkomailan, niin tuskin jengi toisi lahjaksi salibandymailaa, vaikka se onkin kevyempi ja silläkin oppii silmä-käsikoordinaatiota.
 
Jos kiinnostus kuolee siihen, että soittotaidon eteen pitää tehdä työtä, niin silloin se joutaakin kuolla..... jää enemmän aikaa sille mikä elämössä on tärkeää.
 
Akustisen kitaran etu sähkikseen verrattuna on, että sen signaaliketju on paljon yksinkertaisempi ja lyhyempi joten huomio pysyy soittamisessa. Toinen näkökohta on, että akustinen kitara on passiivisempi, niin se opettaa aktiivisempaa soittoa ja tekniikka hioutuu tarkemmaksi kun virheet kuuluu eikä soitin soi jos sitä ei soita oikein. Silloin soittoon ei pääse juurtumaan sellaista falskiutta josta myöhemmin pitäisi pyrkiä eroon. Sähkökitarastakin saa enemmän irti kun on ensin opetellut perusasiat kunnolla.
 
Mutta mitä motivaatioon tulee, niin eihän sitä ole, jos sitä pitää kamoista hakea, sehän me ollaan nähty kymmenissä kamarunkkausketjuissa.

hallu: Jos kiinnostus kuolee siihen, että soittotaidon eteen pitää tehdä työtä, niin silloin se joutaakin kuolla..... jää enemmän aikaa sille mikä elämössä on tärkeää.
 
Akustisen kitaran etu sähkikseen verrattuna on, että sen signaaliketju on paljon yksinkertaisempi ja lyhyempi joten huomio pysyy soittamisessa. Toinen näkökohta on, että akustinen kitara on passiivisempi, niin se opettaa aktiivisempaa soittoa ja tekniikka hioutuu tarkemmaksi kun virheet kuuluu eikä soitin soi jos sitä ei soita oikein. Silloin soittoon ei pääse juurtumaan sellaista falskiutta josta myöhemmin pitäisi pyrkiä eroon. Sähkökitarastakin saa enemmän irti kun on ensin opetellut perusasiat kunnolla.
 
Mutta mitä motivaatioon tulee, niin eihän sitä ole, jos sitä pitää kamoista hakea, sehän me ollaan nähty kymmenissä kamarunkkausketjuissa.
 
Soitan pääasiassa nailonkielisellä klassista, ja olen näistä vähän eri mieltä. Etenkin jos on kyse aloittelijasta, joka haluaa soittaa säröllä ja täysillä.
 
En nyt silleensä ole musiikkipedagogian ammattilainen, mutta pitäisin kyllä myötäkarvaista soitinta alkuvaiheessa vaikeasoittoista parempana. Työtä soiton oppimisen kanssa kyllä riittää, ja mielestäni epäsoveltuvan instrumentin haasteiden kanssa painiminen ei ole se olennainen työ, jota soittouran alkuvaiheessa kannattaa painottaa. Epätarkoituksenmukaisesta soittimesta huolimatta säilynyt motivaatio ei ole sen arvokkaampaa kuin kelvollisen soittimen avulla säilynyt motivaatio.
 
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että akustisen kitaran opettelu voi olla hedelmällistä myös sähkökitaristille jossain vaiheessa soiton opettelua. Vaan jos on halu soittaa sähköistä musaa, niin kyllä sähkökitarallakin voi sähkökitaran perusasioita opetella. Väittäisimpä jopa, että sillä se on parempi tehdä kuin nailonkielisellä, jonka soittotekniikka on täysin erilainen. Voi olla vaikea päästä niistä klassisen kitaran tottumuksista pois jos ne on juurtunut lujaan.
 
Alkuvaiheessa kannattaisi minusta keskittyä löytämään soittohommasta mukavia ja kannustavia puolia. Lapsi ei ehkä osaa ajatella siten, että nyt kun jaksaa muutaman vuoden tapella lopettamisen hinkua vastaan, niin joskus sitten pääsee soittamaan sitä Paranoidia ihan oikealla sähkökitaralla. Toki se käy Landolallakin, mutta on se vähän huonoa. Tiedän tämän kokemuksesta. Lapsena halusin ruveta soittamaan kitaraa. Sain sitten Jamahan see-neljäkymppisen ja minut istutettiin soittotunneille. Eikä se ollut ollenkaan sitä, mitä olisin halunnut. Vuoden kävin tunneilla ja lopetin. Onneksi parin vuoden päästä paikkakunnan nuorisopalvelu järjesti bänditoimintaa penskoille ja menin siihen mukaan. Sittemmin se into muuntui klassiseen kitaraan.
 
...ja minusta soittokamoista haettava motivaatio voi olla ihan kelpoa motivaatiota sekin. Pitkän tauon (kahdeksan vuotta) jälkeen olen nyt palaillut kitaran pariin ja soittanut paljon. Ehkä aktiivisemmin kuin juuri koskaan elämässäni. Ja motivaatio on osittain kyllä soittovehkeistä kiinni. Kyllä se on joskus jäänyt mökillä soittamatta kun klassinen kitara on ollut kaupungissa ja kova hinku hioda jonkin klassisen kappaleen tekniikkaa tai tulkintaa. Ei ole vain huvittanut ruveta nurkassa lojuvalla neuvostoliittolaisella sähkökitaralla sitä tekemään, kun kyse on sen verran erilaisesta soittimesta. Enkä kyllä jaksa nähdä mitään vikaa siinä, että motivaatio on tarkoituksenmukaiseen soittimeen ainakin jossain määrin sidottu. Ja kyllä ne sähkökitarasoitotkin on aika vähiin välillä jäänyt kun tuo lainassa oleva neuvostoliittolainen on mitä on. Enkä oikein omista kitaravahvistintakaan tällä hetkellä.
 
Jos lapsen motivaatio on kiinni siitä, että saa soittaa säröllä akustisen sijaan, niin minusta tässä voi oikein hyvin hyväksyä kamarunkkauksen.

Miksi täällä tyrkytetään nylon kielistä kun ketjun aloittaja on jo kertonut, että muksulta löytyy jo nylon kielinen. Onko tosiaan niin vaikea lukea vielä varsin lyhyttä ketjua...

hallu: Jos kiinnostus kuolee siihen, että soittotaidon eteen pitää tehdä työtä, niin silloin se joutaakin kuolla..... jää enemmän aikaa sille mikä elämössä on tärkeää.
 
Nih, esimerkiksi sähkökitarointiin akustisen sijasta ;)
 
On olemassa valideja syitä, miksi kitaransoitto kannattaisi aloittaa pianonsoitolla. Ei se silti tarkoita, että syyt muodostaisi sellaisen kokonaisuuden, että näin kannattaisi toimia.