Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä tarkoittaa "pitää cringenä"?

Jucciz: Mitä tarkoittaa "pitää cringenä"?
 
Noloutta tai myötähäpeää.

headhead: Mitä listaa katsoit..? Esim. tässä listassa ei näy Pink Floydia, Zeppeliniä, jne. https://en.wikipedia.org/wiki/Billb … rd_Year-End_Hot_100_singles_of_1975
 
Jos oikein ymmärsin niin tuo Billboard Hot 100 olisi jotakuinkin tarkka listaus aikaksuden suosituimmista artisteista. Eli sama pointti kuin ylemmässä viestissäni, ne mitä nykyään pidetään ikivihreinä eivät välttämättä olleet sitä julkaisuvuotenaan..?
 
Lista ei kerro ihan kaikkea, etenkin kun tuo käsittää ainoastaan jenkkimarkkinat ja perustuu ainoastaan singlemyyntiin. Led Zeppelinin ja Pink Floydin tapauksessa sinkut eivät näytelleet kovin suurta roolia, vaan yhtyeiden menestys perustui keikkailuun ja albumikokonaisuuksiin.

Marlowe: Lista ei kerro ihan kaikkea, etenkin kun tuo käsittää ainoastaan jenkkimarkkinat ja perustuu ainoastaan singlemyyntiin. Led Zeppelinin ja Pink Floydin tapauksessa sinkut eivät näytelleet kovin suurta roolia, vaan yhtyeiden menestys perustui keikkailuun ja albumikokonaisuuksiin.
 
Juu, ei tehnyt Pink Floyd Echoesista single-edittiä radioaalloille..
 
Eivät varmaan Miles Davis ja John Coltranekaan yhtään singleä myyneet ikänään

Alfons Åberg: Juu, ei tehnyt Pink Floyd Echoesista single-edittiä radioaalloille..
 
Eivät varmaan Miles Davis ja John Coltranekaan yhtään singleä myyneet ikänään
 
Miles Davisilta löytyy itse asiassa sinkkuja aikamoinen kasa, epäilemättä Coltraneltakin! Mutta joo, jatsin merkkiteokset lienevät enemmän albumeita kuin yksittäisiä singlejä.

Marlowe: Lista ei kerro ihan kaikkea, etenkin kun tuo käsittää ainoastaan jenkkimarkkinat ja perustuu ainoastaan singlemyyntiin. Led Zeppelinin ja Pink Floydin tapauksessa sinkut eivät näytelleet kovin suurta roolia, vaan yhtyeiden menestys perustui keikkailuun ja albumikokonaisuuksiin.
 
Kyllä! Täysin samaa mieltä. Mutta ketjussa käsiteltiin mm. Rick Beaton spotify top10 -analyyseja, niihin tuo lista voi olla ihan pätevä verrokki. Eli yhtä lailla nekään eivät anna koko kuvaa nykymusiikista.
 
Ja haen takaa että paras musa ei ole koskaan löytynyt listojen kärjestä.

Ianuarius: Mulla ei ole kyllä näin yhtään. Kuuntelin silloin 12-20-vuotiaana Maidenia ja Dream Theateria niin paljon että harvoin tulee enää pistettyä päälle. Sen sijaan olen kuunnellut viimevuosina todella paljon elektronista musiikkia, joka kyllä iskee lujaa. Hevimetalli ja proge on jäänyt paljon vähemmälle ja tuon elektronisen (trance, synthwave yms) lisäksi sen on korvannut rokki, poppi ja soundtrackmusa.
 
Räppiä ja jazzia en oo vieläkään alkanu kuunteleen, mutta kai tässä on vielä elinvuosia jäljellä.
 
Nojjoo! Joudun ottamaan vähän takaisin. Kun vähän tilastoautisti olen, tutkin tarkemmin Last.fm:n avulla mitä itse olen kuunnellut viimeisenä kahtena vuonna. Jaottelin bändit sen mukaan minkä ikäisenä olen alkanut kuuntelemaan niitä: alle 20-vuotiaana, 20-30 vuotiaana vai yli 30-vuotiaana.
 
Kahden viime vuoden aikana top 10 kuuntelemistani bändeistä neljään olen tutustunut yli 30-vuotiaana, neljään 20-30 -vuotiaana ja vain kahteen alle 20-vuotiaana.
 
Top 50:ssä pysyy sama suhde: 40 % bändeistä olen alkanut kuuntelemaan 20-30 vuotiaana, 38 % yli 30-vuotiaana ja 22 % alle 20-vuotiaana. MielenkiintoisTAH! Genreistä nyt ei paljon muuta osaa sanoa kuin että perus punk-, rock- ja pop-johdannaisten jatkeeksi on parikymppisenä tullut mukaan jazz ja hip hop ja kolmekymppisenä elektro ja stoner.
 
Mainittakoon että kahden vuoden otannan perusteella alle 20-vuotiaana kuuntelemistani bändeistä kuuntelen nykyään eniten Red Hot Chili Peppersiä, Cardigansia, NOFX:ää ja CMX:ää. Ha! Neljä bändiä, joilla ei ole musiikillisesti kyllä yhtään mitään tekemistä keskenään. Kompleksista!
 
Takaisin siihen New York Timesin "tutkimukseen" (alkuperäinen juttu kategorisoitu "mielipiteenä"). Siinä sanottiin, että 14-vuotiaana diggailtu musiikki näkyy myös myöhemmässä musiikkimaussa. Tämän allekirjoitan kyllä, mutta juttu tuntuu väittävän myös, että 14-vuotiaana kuunneltu musiikki _määrittää_ musamaun tulevaisuudessa. "Songs we listen to during our teen years set our musical taste as adults". Hitto miten huono analyysi. Enemmänkin ne mieltymykset on perimässä ja teininä niitä nyt alkaa vaan voimakkaammin ilmaisemaan ja toteuttamaan. Esim. kuuntelemalla musiikkia.
 
"We start listening to music during our teen years" ois pitäny olla, mutta eihän se olis kuulostanut yhtään niin jännittävältä.

Piepe: ...Takaisin siihen New York Timesin "tutkimukseen" (alkuperäinen juttu kategorisoitu "mielipiteenä"). Siinä sanottiin, että 14-vuotiaana diggailtu musiikki näkyy myös myöhemmässä musiikkimaussa. Tämän allekirjoitan kyllä, mutta juttu tuntuu väittävän myös, että 14-vuotiaana kuunneltu musiikki _määrittää_ musamaun tulevaisuudessa. "Songs we listen to during our teen years set our musical taste as adults". Hitto miten huono analyysi. Enemmänkin ne mieltymykset on perimässä ja teininä niitä nyt alkaa vaan voimakkaammin ilmaisemaan ja toteuttamaan. Esim. kuuntelemalla musiikkia.
 
"We start listening to music during our teen years" ois pitäny olla, mutta eihän se olis kuulostanut yhtään niin jännittävältä.
 
Ehkä tuokin otsikko pitää ottaa hieman clickbaitina. Artikkelin puolivälistä löytyy ikäjakauma, jossa tuo 13-14 vuotta on korkeimmillaan. Eli ei se tietenkään ehdotonta ole, mutta ehkä tilastollisesti merkittävää.
 
Toinen seikka, esim. mä aloin soittamaan sähkökitaraa vähän yli 20-vuotiaana, mikä avasi musiikissa täysin uusia ulottuvuuksia, ts. aloin pitämään kitaramusiikista, ja sama muiden soittimien kanssa. Veikkaisin että muusikoihin tuo tutkimus ei välttämättä päde niin hyvin koska heillä on tapana uudistaa musiikkimakuaan enemmän kuin satunnainen kuuntelija.

headhead:
 
Toinen seikka, esim. mä aloin soittamaan sähkökitaraa vähän yli 20-vuotiaana, mikä avasi musiikissa täysin uusia ulottuvuuksia, ts. aloin pitämään kitaramusiikista, ja sama muiden soittimien kanssa. Veikkaisin että muusikoihin tuo tutkimus ei välttämättä päde niin hyvin koska heillä on tapana uudistaa musiikkimakuaan enemmän kuin satunnainen kuuntelija.
 
Tää.. iteki ku alko soittelemaan herran vuonna '91 niin kyllähän sitä alko myös kuuntelemaan musiikkia vähän eri korvalla ja itse sitä soittoakin, samalla tuo musiikkimakukin vähän kasvoi ettei enää jaksanu sitä 5mk bläkkistä saati kiljupunkkia

Marlowe: Miles Davisilta löytyy itse asiassa sinkkuja aikamoinen kasa, epäilemättä Coltraneltakin! Mutta joo, jatsin merkkiteokset lienevät enemmän albumeita kuin yksittäisiä singlejä.
 
Iso osa jazzin merkkiteoksista ovat vanhempia kuin LP-levy, eikä se sinkkujen aika siihen vuoteen 1948:kaan vielä loppunut.

Piepe: Toisaalta. Äsken töistä tullessa liikennevaloissa viereisestä autosta tolkuttoman lujaa raikanut ulvonta (itämaistyylistä tanssimusiikkia) sai pään kääntymään ja kuski oli arviolta etelä-aasialaissyntyinen mies. Mietin vaan, että jos olisin itse viettänyt lapsuuden Pakistanissa 80-luvulla ja muuttanut Suomeen 25-vuotiaana, kuuntelisinko samanlaista musiikkia kuin nyt? No en varmasti. Että ehkä musiikkimaun oleminen perimässä oli aika höhlä ajatus, sen sijaan ympäristön vaikutteet ja koettu musiikkikulttuuri syntymästä teini-ikään asti on tärkeämpi tekijä.
 
Pointti oli ehkä enemmänkin että jos se ois syntyny täällä niin kuuntelisko se jotain suomalaistyylistä tanssimusiikkiulvontaa.

Joo en kyllä menisi uskomaan että tulee perimästä vaan kulttuurista.

sub zero: Iso osa jazzin merkkiteoksista ovat vanhempia kuin LP-levy, eikä se sinkkujen aika siihen vuoteen 1948:kaan vielä loppunut.
 
Sekin on kyllä ihan totta, esimerkkinä vaikkapa Louis Armstrong ja muut pioneerit, mutta silti taitaa albumi määritellä lajityyppiä enemmän kuin singlet. En ole kyllä asiantuntija, joten saatanpa olla väärässäkin!

headhead: Joo en kyllä menisi uskomaan että tulee perimästä vaan kulttuurista.
 
Noh, uskomukset on sitten asia erikseen.
Kiinnostava aihe kumminkin.

Ianuarius: Pointti oli ehkä enemmänkin että jos se ois syntyny täällä niin kuuntelisko se jotain suomalaistyylistä tanssimusiikkiulvontaa.
 
Ei ollut, vaan se, että jos minä olisin kasvanut Pakistanissa, kuulostaisiko itämainen molliasteikko ja itämaiset rytmit jotenkin paremmalta kuin Ramones tai Kuumaa.