Rock, pop, alternative ›

Uudelleen miksatun kakkosen ensivaikutelmat ovat kaksijakoiset niinkuin varmasti monen muunkin. Yleissoundi on mun mielestä paikoin toki paljon selkeämpi ja orkkiksen jokseenkin muhjuinen äänimaailma on kyllä saatu tässä siistittyä hienosti. Itselle kyseinen albumi on erittäin tärkeä ja oma korva vaatii luonnollisesti enemmän aikaa uuden mixin parissa, jotta tästä pystyis sanomaan jotain tarkemmin. Ollaan toki myös aina vaarillisilla vesillä kun omaa ehdotonta suosikkilevyä aletaan ronklaamaan ja kakkosta ehkä noin 15 vuotta sairaalloisen paljon kuunnelleena pari pointteria tuli tietysti mieleen.
 
Kuuntelin orkkiksen ja heti perään samoilla asetuksilla uuden mixin kuulokkeilla. Olen itse lähtökohtaisesti musadiggari ja soittaja, en miksaaja tai musatuotannon ammattilainen. Toisin sanoin en tiedä teknisestä väsäämisestä mitään.
 
Nopeat feidit uusissa paikoissa muuttivat levyn sujuvuutta ja soljuvuutta biisistä toiseen. Levyn dynamiikan kannalta osa ratkaisuista oli mielestäni täysin oikeutettuja, mutta oli myös todella erikoista jäädä kuulematta tiettyjä siirtymiä ja ambiensseja. On tietty täysin subjektiivista miten näitä feidejä kelailee, mutta osa niistä särähti pahasti korvaan. Tuntu vähän siltä että nyt on myös sävelletty eikä pelkästään miksattu.
 
Äänikuvan siistiminen on joissain tilanteissa varmasti tarkoittanut tilakaijun siistimistä, mikä omasta mielestä muutti kokonaiskuvaa levystä isosti. Tuntui että nyt kuunnellaan huomattavasti kompressoidumpaa(?) matskua. Rumpalina ja isona Kuoppisfanina tuntui myös siltä että balanssia on haettu rumpujen kustannuksella levyn yleisiä tasoja miettien. Ehkä se rähjähtävyys puuttui osin sieltä missä sitä kaipasin.
 
Balansseissa tuntui olevan myös biisikohtaisia eroja, niin hyvässä kun pahassa. Kääntöpuolena kuului toki tietynlainen instrumenttien selkeys ja tasapaino, josta isoa plussaa orkkikseen verrattuna. Mitä pidemmälle levy eteni, sitä enemmän korva tottui ja erilaisia muutoksia ja ratkaisuja alkoi ymmärtämään. Erityisesti Peten voksujen tasojen nostaminen oli mielestäni tosi hyvä ratkaisu.
 
Loppupeleissä tykkäsin suuresta osasta uudelleenmiksatun levyn ratkaisuista, vaikkakin orkkis on ja tulee olemaan mulle täysin korvaamaton osa suomalaista musiikkihistoriaa.
 
Ja niin kun Jylli, Kuoppis & Palomäki ovat haastatteluissa ja muissa tilaisuuksissa painottaneet, eihän uusi julkasu poista niitä vanhoja levyjä tai kuulijoiden suhdetta niihin. Musta on helvetin hienoa että tän bändin ympärillä on pöhinää ja että huutoon vastataan.
 
Ja vielä jos aivan mielettömän tiukka kinkkarifiiistely kiinnostaa, niin kannttaa napata flabat äkkiä Kinky Thingin syysrundille. Oltiin lämppäämässä heitä toukokuussa ja lähti melkein tukka päästä niiden Lepiksen keikalla. Hyvä meininki!