Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
Kylyma: Onko tuo johtava maali nyt sitte hyvä vai huono asia?
 
Oikein tehtynä ja alkuperäisillä -tai samalla tapaa toteutetuilla- sähköillä ehdottomasti hyvä asia.
 
Ja tietysti huonosti tehtynä ja hutiloiden tehdyillä sähköillä huono asia.
On myös käytännössä likipitäen mahdotonta poistaa muuten kuin jyrsimällä, seikka jolla voi jollekin olla suurempi merkitys kuin jollekulle toiselle.
 
Oikein julmetun huonoksi johtava maali muodostuu jos innokas askartelija menee väsäämään toisen suojaavan kerroksen kupari- tai alumiiniteipillä, joskus riittää maatasofoliolla varustetun elektroniikkataskun kokoisen potikkapiirilevynkin käyttäminen.
Noin toimien kun on melko todennäköistä että tulee tehneeksi kondensaattorin joka sitten sopivasti varautuen ja purkautuen aiheuttaa häiriöitä.
Kenkuksi nuo kondensaattorihäiriöt tekee se ettei niitä välttämättä soittotilanteessa huomaa, äänitteeltä sitten senkin edestä.
 

 
Kylyma: Mikä sen merkitys on ja mitkä osat siihen saa osua?
 
Kuten jäsen Kefiiri totesi, merkitys on:
 
Kefiiri: ...eiköhän johtavan maalin idea ole muodostaa jonkinlainen häiriöitä ulkopuolelleen sulkeva Faradayn häkki.
 

 
Kefiiri: Eiköhän se yleensä yhdisty maadoitukseen, joten siihen saavat osua vain osat joiden kuuluu olla maapotentiaalissa, kuten jakin runko ja sen semmoiset.
 
Vaikka noin yleensä tehdäänkin ja varsin usein riittävän hyvin toimiikin, mielellään ei, vaan niin että RFI-suoja on vain yhdestä pisteestä signaalimaassa kiinni, tavallisimmin samassa pisteessä kuin Sax-papan mainitsema tähtimaakin:
 
Sax-pappa: Ihanteellinen maadoitus ei muodosta ketjuja eikä verkkoja. Kaikki maadoitettavat osat kytketään suoraan yhteen pisteeseen, esim. jakin runkoon.
 

 
Kefiiri: No juu sillä vältetään maalenkit. Mutta monissa sähkökitaroissa ja bassoissa tuota periaatetta ei kumminkaan noudateta. Virrat ovat niin pieniä että ketjumaisempi maadoituskaan ei käytännössä aiheuta pulmia?
 
Tähtimaa-periaatetta eikä etenkään sitä että suojarakenne on vain yhdestä pisteestä signaalimaapotentiaalissa ei noudateta syystä että kustannussäästö katsotaan mahdollisimman hyvää häiriöttömyyttä tavoiteltavammaksi asiaksi.
Lähes poikkeuksetta vaillinainenkin kytkentä kuitenkin toimii käytännössä riittävän hyvin, ja ainakin 80-luvun puolesta välistä lähtien kun itse instrumenttipuuhastelun aloitin, kaikenlaiset teinitsesäästin suojaukset ovat olleet alan lehtien ja -harrastajien kestosuosikkeja.
Eikä liene uusi juttu ollut tuolloinkaan ;).
 

 
Tässä keskustelun aiheena olevassa tapauksessa veikkaan kyllä että kyse ei ole sen enempää johtavasta maalista kuin sen aiheuttamista maalenkeistäkään.
 
Mho: Mulla tullut vastaan viallinen EMG:n piuha, ihan uutena.
 
Vaikka harvinainen onkin, jäsen Mho:n mainitsema viallinen piuha on täysin mahdollinen vaihtoehto.
Liittimetkään eivät ole varsinaisesti valkattu laatu edellä, joten voi olla hyvinkin todennäköistä että jotain on mennyt joko valmistaessa tai mahdollisesti kytkiessä pieleen.
Samoin jokainen uudelleenkäytetty osa/johto kytkennässä on syytä tarkistaa aina kun uutta ja vanhaa samassa kytkennässä käyttää.
 
Jos mikkivalitsin on mallia "Gibson", noissa on vastaan tullut kaikenlaisia vekkuleita vikoja, onneksi ovat pääsääntöisesti purettavia joten osat voi irroittaa toisistaan puhdistusta varten.
 
Nykyään yleinen tuplasuojattu johto aiheuttaa myös herkästi erikoisia vaikeasti paikannettavia vikoja jollei hoksaa poistaa myös johtavaa muovivaippaa ainakin niin pitkälle ettei ota juotokseen kiinni.
 
Vaikka ymmärränkin paremmin kuin hyvin halun ja tarpeen käyttää vanhoja osia uusien rinnalla, ennustettavampaan lopputulokseen pääsee yleensä kun kaikki on uutta, tai ainakin varmasti toimivaksi todettua.
 
Kyllä tuokin kytkentä systemaattisesti diagnosoimalla vielä kuntoon tulee :).
 
T:Samuli