Kitarat: kitarakamat ›

Muutama viikko sitten myin GK250ML:n ja Mostortionin.
Alkaa jo kaduttamaan, vaikka sain molemmista reilusti enemmän kuin pyysin ja molemmat lähinnä keräsivät pölyä hyllyssä.
Tuli laitettua ne kiertoon asenteella, että jos niistä jollekin olisi hyötyä enemmän.
 
Molemmat alkaa olla niitä pelejä joita ei enää rahallakaan saa. Eikä ne nyt niin paljoa tilaakaan vieneet.

Joskus varmaan 80-luvun lopulla annoin vaihdossa 30 wattisen Teisco kitaravahvistimen, kun muka piti saada isompi ja komeampi tilalle. Se Teisco transistorivahvistin ei oikeastaan ollut hullumpi.

Joskus myin Scarlet burst PRS Custom 22:n jossa oli Lindy Fralinin one-off mikit. Toi olis pitänyt pitää noiden mikkien takia. Muut ei kaduta.

Kaivoin esiin vanhan ketjun, koska tätä on tullut mietiskeltyä lähipäivinä.
 
-Guyatone
Ensimmäinen kitarani, joka ei ollut mikään kovin kummoinen vehje. En muista tästä paljoakaan, taisi olla Mosrite-kopio. Maksoin 300mk ja annoin myöhemmin vaihdossa vahvistimeen, taisin saada saman hinnan. Nykyään, kun kaikki kämävehkeet kiinnostaa, olisi tätä ihan kiva päästä rämppäämään. Ja olihan se ensimmäinen sähkökitarani. Että silleen olisi ollut ihan kiva säilytellä jossain kaapin perällä ja ottaa välillä esille kaljapäissään ihmeteltäväksi.
 
-Charvel
Toinen kitarani oli joku Charvel. En näistä tajunnut oikein mitään kun tämän sain. Vanhemmat vaan totesi, että kun nyt kerran kitaran soitto ei unohtunut saman tien, niin voivat maksaa osan toisesta kitarasta. Tämän ostin. Ylöspäin sojottava lapa, aktiivimikit (tallassa humbucker, kaulalla yksikelainen, EMG?), jokin floikka. Volume, tone ja mikkikytkin. 2 000mk maksoin ja annoin myöhemmin vaihdossa Tokain Les Pauliin. Jotenkin on tuntu, että tämä saattoi olla aika hyvä kitara, mutta ei oikein istunut minun tarpeisiin lopulta. Myöhemmin olen tätä harmitellut, koska oli kuitenkin ihan kelepo vehje. Kyllähän yksi aktiivipelikin olisi hyvä olla olemassa.
 
-Tokai Loverock
Joku Korean Les Paul. Nuo edelliset kaduttaa aika kevyesti, mutta tämän vaihto oli ihan vain pöljyyttä. Tällä tuli soitettua helvetisti ja tykkäsin siitä kovasti, vaikkei mikään huipputason soitin ollutkaan. Siinä ei ollut oikeastaan mitään vialla etenkään sen jälkeen, kun vaihdoin jotain Seymour Duncaneita tai DiMarzioita alkuperäisten mikkien tilalle. Tokai oli paitsi miellyttävä soittaa, siihen muodostui kiintymyssuhde. Niin siinä kuitenkin kävi, että syystä tai toisesta piti saada vaihtelua. Vaihdoin tämän Meksikon Stratoon. Olin kyllä soitellut erilaisia Stratoja aiemminkin aika paljonkin, mutta oman hommattuani ymmärsin aika pian, etten niistä niin välitä ja alkoi kaduttaa. Straton vaihdoin myöhemmin Ibanez Artcoreen, oiskohan ollut as-73. Enkä tykännyt siitäkään. Sittemmin keskityin bassoon ja klassiseen kitaraan, enkä ole omistanut sähkökitaraa varmaan reiluun kymmeneen vuoteen. Oikeastaan tämä Tokai on ollut ainoa sähkökitarani, josta voin sanoa oikeasti pitäneeni. En vieläkään pidä Stratocastereista, ehkä osin siksi, että tästä vaihdosta jäi niin paska maku suuhun.
 
Muok.
Näin ne muistikuvat vaan pettää. Luin jotain vanhoja kirjoituksiani toisesta vastaavasta ketjusta, ja niiden perusteella samojen kitaroiden myynti harmitti, mutta olin tyytyväinen Stratooni. Joka ei ollut meksikolainen, vaan jenkkiläinen. Mikä lie, että nyt on muistikuvat toiset. Ehkä tyytymättömyys on tuoreempaa kerrostumaa.

Amfisoundin hieno ja hyvä V-mallinen kitara piti myydä rahapulassa 2015. Se on vähän harmittanut jälkikäteen. Välillä miettinyt, että pitäiskö laittaa etsintäkuulutus ja ostaa takas, mutta toisaalta en enää raski niin paljon laittaa kitaraan rahaa, mitä se vaatis nelinumeroisia summia.

Onhan noita hyviä kitaroita tullut kymmenittäin hävitettyä. Joskus on vaihdettu jopa selvästi huonompiin kun nyt miettii, mutta mitäpä sille enää voi. Toisaalta samanlaista kokemusta erilaisista soittimista en olisi saanut jos olisin jättänyt aikoinaan kaupat tekemättä.
Tällä hetkellä on kuitenkin ihan hyviä soittimia, että ei tässä huonosti ole asiat ollenkaan.
Mutta joo, olisi ihan mukava päästä vielä testaamaan muutamia soittimia mitä on ollut. Olisiko ne vielä niin hyviä kun ne joskus olivat vai onko aika kullannut muistot. Tosin nyt on kokemusta myös oikeasti hyvistä soittimista enemmän kuin ennen ja musamaku on soittimien kohdalla muutenkin enemmän perinteiset kun joskus tykkäsin kaikenlaisista heavykitaroista.

PRS McCarty 10top, Gretsch Tennessee Rose, Orangen pikkasen modattu AD30 -nuppi. Ei pitäis ikinä myydä mutta "kun oli pakko".

Music Man JP12 myyntiä kadun kaikista eniten. Aivan mahtava ja rakas kitara. Ehkäpä joskus ostan ainakin samanlaisen tilalle.

Useita harmituksia on että kun pitänytkin luopua mutta onneksi se yksi ja ainoa oikea kitara vielä löytyy jolla opettelin oikeasti soittelemaan, Jackson Kelly.

Kaduttanut pitkään, että myin puukuorisen dual recton ja vielä aika halvalla.
 
Ei näitä tule vastaan Suomessa juurikaan.
 
Näyttää siis tältä: http://www.fjamods.com/images_mesa/RK450.jpg

ihan eka hyvä kitara joka oli ibanez rs1000,en ymmärtänyt sen arvoa aikanaan,yksi HW1 strato jäi harmittamaan ja yksi tokai japanstrato jossa SD kuumat singlecoilit sekä viimeisimpänä FGN mythic jonka myin yhden ulkomusiikillisen hankinnan takia joka ei sitten toteutunutkaan

Kaduttaa Tokain-straton myyminen. Kysessä oli tuolloin melko uusi (about 2014) kermanvalkoinen, tummalla ruusupuuotelaudella oleva Japaninstrato. Olihan tuossa omiin tottumuksiin vähän sellaisia epäsovinnaisia ominaisuuksia, kuten pieni radius otelaudassa.
 
Mutta hieno ja hyvä keppi oli. Onnittelut ostajalle, joka torista tämän nappasi :D. Taisin myydä joskus 2015.

Kadun, oi kadun kovasti :-(. Boss RE20, sitä ei olisi koskaan pitänyt myydä. Mesa TA15 (tämän taisin jo tuolla aikaisemmin mainita, mutta sapettaa vieläkin joku sai järjettömän hyvän vahvistimen, toivottavasti osaa arvostaa sitä). Yamaha BB405 (sitä ei valmisteta enää ja lisäksi myin sen ihan liian halvalla :-( olen kyllä ehtinyt siitäkin jossakin marisemaan, mutta kun tämä on tämmöinen marina ketju, niin itketään itkut nyt vielä täälläkin :-(

Parhaimmat soundit olen saanut Peavey VTM60 nupista ja Metaltronix 4X12 kaapista kun olen edessä käyttänyt Fulltone Fulldrive 2 särkijää boosterina. Siitä yhdistelmästä sai kaikki soundit mitä tarvitsin. Bluesista metalliin. Ja vaikka ei uskoisi, niin siitä sai todella hyvän blues soundin. Varsinkin minihumbuckereilla varustetun H. S. Andersson Modernen kanssa.
Noiden rojujen sointia on ollut ikävä, mutta kun enää en soita bändissä, vaan kerrostalovolumella, niin eihän noilla vehkeillä enää mitään tee. Soundi oli kyllä mielettömän hyvä ja olen soittanut & kokeillut vaikka minkälaisia vermeitä.
Firebird kyllä löytyy nytkin jos minihumbucker soundilla haluaa soittaa...

Lyhyesti: en.

VHT Fatbottom 4x12 -kaapin myynti on viime aikoina harmittanut vähän. Oli rouhea peli.
 
E: Myynnistä on noin 10 vuotta.

Charvelin Model 2 chainsaw -laukulla
Ibanezin law suit -tele vuodelta 1973
 
Noi olis voinut pitääkin.

Kadun melkein kaikkien kitaroiden myymistä jollain tasolla. Toisten enemmän kuin toisten, mutta kaikkien niiden hankkimiselle on ollut joka kerta jokin syy ja monilla jonkinlainen tunneside. Joskus on kuitenkin pakko luopua jostain, onneksi melko harvoin.

Ai stna että kirveltää vieläkin. Meni JCM 800 2204-nuppi ja Gibson Les Paul Custom silverburst 2010.