Kitarat: kitarakamat ›

Kaivoin esiin vanhan ketjun, koska tätä on tullut mietiskeltyä lähipäivinä.
 
-Guyatone
Ensimmäinen kitarani, joka ei ollut mikään kovin kummoinen vehje. En muista tästä paljoakaan, taisi olla Mosrite-kopio. Maksoin 300mk ja annoin myöhemmin vaihdossa vahvistimeen, taisin saada saman hinnan. Nykyään, kun kaikki kämävehkeet kiinnostaa, olisi tätä ihan kiva päästä rämppäämään. Ja olihan se ensimmäinen sähkökitarani. Että silleen olisi ollut ihan kiva säilytellä jossain kaapin perällä ja ottaa välillä esille kaljapäissään ihmeteltäväksi.
 
-Charvel
Toinen kitarani oli joku Charvel. En näistä tajunnut oikein mitään kun tämän sain. Vanhemmat vaan totesi, että kun nyt kerran kitaran soitto ei unohtunut saman tien, niin voivat maksaa osan toisesta kitarasta. Tämän ostin. Ylöspäin sojottava lapa, aktiivimikit (tallassa humbucker, kaulalla yksikelainen, EMG?), jokin floikka. Volume, tone ja mikkikytkin. 2 000mk maksoin ja annoin myöhemmin vaihdossa Tokain Les Pauliin. Jotenkin on tuntu, että tämä saattoi olla aika hyvä kitara, mutta ei oikein istunut minun tarpeisiin lopulta. Myöhemmin olen tätä harmitellut, koska oli kuitenkin ihan kelepo vehje. Kyllähän yksi aktiivipelikin olisi hyvä olla olemassa.
 
-Tokai Loverock
Joku Korean Les Paul. Nuo edelliset kaduttaa aika kevyesti, mutta tämän vaihto oli ihan vain pöljyyttä. Tällä tuli soitettua helvetisti ja tykkäsin siitä kovasti, vaikkei mikään huipputason soitin ollutkaan. Siinä ei ollut oikeastaan mitään vialla etenkään sen jälkeen, kun vaihdoin jotain Seymour Duncaneita tai DiMarzioita alkuperäisten mikkien tilalle. Tokai oli paitsi miellyttävä soittaa, siihen muodostui kiintymyssuhde. Niin siinä kuitenkin kävi, että syystä tai toisesta piti saada vaihtelua. Vaihdoin tämän Meksikon Stratoon. Olin kyllä soitellut erilaisia Stratoja aiemminkin aika paljonkin, mutta oman hommattuani ymmärsin aika pian, etten niistä niin välitä ja alkoi kaduttaa. Straton vaihdoin myöhemmin Ibanez Artcoreen, oiskohan ollut as-73. Enkä tykännyt siitäkään. Sittemmin keskityin bassoon ja klassiseen kitaraan, enkä ole omistanut sähkökitaraa varmaan reiluun kymmeneen vuoteen. Oikeastaan tämä Tokai on ollut ainoa sähkökitarani, josta voin sanoa oikeasti pitäneeni. En vieläkään pidä Stratocastereista, ehkä osin siksi, että tästä vaihdosta jäi niin paska maku suuhun.
 
Muok.
Näin ne muistikuvat vaan pettää. Luin jotain vanhoja kirjoituksiani toisesta vastaavasta ketjusta, ja niiden perusteella samojen kitaroiden myynti harmitti, mutta olin tyytyväinen Stratooni. Joka ei ollut meksikolainen, vaan jenkkiläinen. Mikä lie, että nyt on muistikuvat toiset. Ehkä tyytymättömyys on tuoreempaa kerrostumaa.