Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikkia ei ole koskaan liikaa, mutta se tietynlainen arkipäivistyminen ja magian katoaminen on tuhonnut sen viehättävyyttä.
 
Olen onnekas, että olen saanut kokea sen hurmion lukiessa Suosikkeja, missä artistit oli elämää suurempia tähtiä. Gene oli lohikäärmeen poika ja Ozzy flirttaili mustalla magialla. Jonkun kappaleen ensisoitto radiossa oli iso asia ja kassuille napattiin materiaalia aina, kun oli mahdollista. Levyt maksoi paljon, mutta ne oli prioriteeteissä aina korkealla.

Sellaistakin musiikkia lienee, jossa ei ole juurikaan mainitsemaasi magiaa, mutta kyllä musiikissa pitää olla sitä tiettyä magiaa, jotta siitä saisi elämyksiä, sillä kuten Hildesheimerkin on niin osuvasti todennut, että mihin sitten ylisummaan tarvitsisimme musiikkia, ellei se tyydyttäisi emotionaalisten kokemusten tarvettamme. Itse olen löytänyt paljon magiaa siitäkin vähäisestä määrästä suomalaista musiikkia, jota on tarjolla, mutta monet suuret ja loistavat elämykset merkittävien sinfonioiden ym. parissa antavat odottaa itseään, eikä niistä ehkä koskaan pääse osalliseksikaan, kun suositaan vain paria tunnettua säveltäjänimeä joilta levytetään ja esitetään yhä uudestaan niitä samoja teoksia, jotka on levytetty jo vaikka kuinka monta kertaa.

Tympee Huttunen: Musiikkia ei ole koskaan liikaa
 
Jokainen Kari Peitsamon levy on tärkeä!!

Tympee Huttunen: Musiikkia ei ole koskaan liikaa, mutta se tietynlainen arkipäivistyminen ja magian katoaminen on tuhonnut sen viehättävyyttä.
 
Olen onnekas, että olen saanut kokea sen hurmion lukiessa Suosikkeja, missä artistit oli elämää suurempia tähtiä. Gene oli lohikäärmeen poika ja Ozzy flirttaili mustalla magialla. Jonkun kappaleen ensisoitto radiossa oli iso asia ja kassuille napattiin materiaalia aina, kun oli mahdollista. Levyt maksoi paljon, mutta ne oli prioriteeteissä aina korkealla.
 
Tämä. Se artistien kunnioitus oli silloin valtavaa. Koivistolandiassa ei ollut virikkeitä samalla lailla kuin nykyään, niin ne levyt olivat päänräjäyttäviä kokemuksia. Vanhempien paheksunta toi siihen vielä sellaisen kielletyn hedelmän maun. Teit jotakin joka oli vanhempiesi mielestä paheksuttavaa rappiota, kuuntelit rokkilevyä huoneessasi kuulokkeilla.
 
Mitä nykynuoren täytyisi tehdä kotonaan, että kohtaisi samanlaista tuohtumusta vanhemmiltaan? Onko enää mitään? Joku avoimesti uusnatsiksi ryhtyminen saattaisi ehkä herättää keskiluokkaisissa vanhemmissa hieman samantyyppisen reaktion nyt, kuiin Kissin kuunteleminen silloin. En tiedä, vaikea keksiä. Itse olin juuri herkimmässä iässä omaksumaan vaikutteita, kun tuli ZZ Topin Eliminator, Van Halenin 1984, Iron Maidenin Powerslave, Hanoi Rocksin Two Steps From The Move jne. Ei jessus, rock kuulosti taivaalliselta.

shuffle: Mitä nykynuoren täytyisi tehdä kotonaan, että kohtaisi samanlaista tuohtumusta vanhemmiltaan? Onko enää mitään?
 
Onlyfans tili.
Jos nyt sekään enää liikuttaa ketään.

sub zero: Eikös se iskelmälevyjen soitattaminen aiheuta ihan vastaavaa **tutusta hevarivanhemmissa?
 
Ei tarvi olla hevarivanhemmatkaan, kyllä iskelmää kuunteleva nuori tuntuu olevan jo valmiiksi pilalla :D
 
Ei nuoruutta saisi käyttää semmoiseen.
 
Todellisuudessahan tuo on vain vanhemman (rokki)väen turhaa ulinaa. Ihminen se tulee iskelmän kuuntelijastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.

Musiikki kertyy. Milloin sitä sitten on liikaa? Ja eikö se sitä paitsi poistu sitä mukaa kuin se kulloinkin loppuu, sehän on silloin ohitse?
 
Huonolta musiikilta pystyy suojautumaan nykyäänkin varsin hyvin jos ei ole töissä sellaisessa paikassa missä sitä väkisin soitetaan.
 
Kokonaan toinen asia on se yhteiskunnallinen keskustelu, joka kysyy, heikentääkö huono musiikki ihmisten todellisuudentajua, älykkyyttä tms. Tähän voi tietysti vastata että kyllähän se sen tekee ja musiikin avulla voidaan markkinoida mitä tahansa tavaraa tai mielipidettä tms. Musiikkia voi käyttää myös suggerointiin ja käytetäänkin.