Rock, pop, alternative ›

Sain eilen Aroluoman kirjan luettua loppuun ja nyt piti tulla katsomaan vieläkö tämä ketju on olemassa ja onhan se! Kirja oli mielenkiintoinen, olisi tosin kaivannut aika roimaa edittiä.
 
Hämmensi kyllä kirjassa olleet mielipiteet Tri-logystä, niin kirjoittajan kuin bändin muiden jäsenten. Ei ole biisejä, pelkkää jumitusta, miksi nämä synat on niin kovalla jne. Hämmentävän konservatiivisia, jossei kerrassaan junttimaisia kommentteja. Pääsi epäuskoinen nauru kun luin, että levystä on jopa tehty uusi miksaus, jossa synat ovat ilmeisesti hiljemmalla ja niitä on otettu kokonaan pois. Kuinka väärin voi musiikin ymmärtää?
 
Kiviäkin kiinnostaa, mutta mielestäni KW:n kaksi ekaa ovat ihan jees retrorokkia, joilla molemmilla on hetkensä, mutta joita molempia kannattelee biisimateriaalin sijaan helvetin kova soitto. Kolmoslevy, etenkin raidat 2-8, ovat taas musiikillisesti omaan korvaani intensiivisintä psykerokkia mitä Suomessa on koskaan tehty Circlen Prospektin ohella. Ihan maailmanlaajuisestikin kyseessä on musaa jolle ei oikein vertailukohtia löydy. Joku Ozric Tentacles varmaan joo, mutta eivät he ole koskaan päässeet tri-logyn kaltaiseen intensiteettiin. Spiritualizedin Pure Phase tulee siinä mielessä mieleen, että siinä hyödynnettiin ison osan ajasta soivaa dronea, joka sitoo kappaleet yhteen Tri-logyn synapulputusten ja didgeridoo-dronen tavoin.
 
Tuli jotenkin surullinen fiilis lukea, kuinka Tri-logy ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta edes tekijöidensä keskuudessa. En sitten tiedä kuinka paljon nämä on jotain ego-juttuja; jos bändi on aiemmin ollut yhteissoitosta elävä trio, niin voihan se soittajan näkökulmasta tuntua ankealta toimia yhtäkkiä visionäärin palkkaorjana; kirjasta tuli aika selväksi ettei kukaan muu kuin Walli tuntunut ymmärtävän ollenkaan mitä oltiin tekemässä. Kiinnostaa kyllä kuulla minkälainen se uusi miksaus tulee olemaan. En tiedä miten tuota alkuperäistä voisi parantaa.

RobertPalomäki: Vernissassa rakennettiin lava risereista, kasattiin backline, lamppurigit, taustakangas ja kaikki muu sälä, tehtiin soundcheck rumpujen ja basson osalta ja venailtiin Peteä saapuvaksi mestoille. Hahmo tuli vähän myöhässä ja kiusallisesti vielä aika lähellä ovien avautumista, mut kuitenkin lava oli kuulemma metrin liikaa oikealla salista katsottuna, joten siirrettiin sit kaikkea sen verran. Siinä tais muutama vieteri vähän jengillä kiristyä päässä.
 
"rintamasuunta tämä, toimikaa!" se tais olla jossain muualla?

Jos nyt ihan suoraan oman mielipiteen sanon, niin mun mielestä Tri-Logy olisi tiukka rocklevy, jos siitä leikkaisi puolet pois. Tämä olisi tietenkin törkeää taiteellista väkivaltaa. Sillä on paljon hyvää matskua, mutta ne on venytetty äärimmilleen sen progeilun keskelle.
 
Tämä näkemys on tietenkin tavallaan paradoksi, koska kahdella ekalla albumilla se hieman hillitympi progeilu toimii todella hyvin ja on tärkeä osa musaa. Kolmannella se menee vähän yli eikä toimi enää niin hyvin osana musaa, vaan kulostaa ikään kuin irralliselta, ei enää luonnolliselta.
 
En missään nimessä ole progevastainen. Itsellä oli aikanaan vahva Jeff Beck-kausi, ja äänitin jopa progealbumin johon soitin kaikki itse. Mutta noin kokonaisuutena lyhyempi Tri-Logy olisi mielestäni palvellut paremmin sekä säveltäjän että yleisön odotuksia ja ambitioita. Petri taisi olla Tri-Logyn aikaan niin syvällä siinä Bock-kelassa että levystä tuli tavallaan sen peili.
 
Jos Tri-Logyn ottaa sellaisena, niin kyllä se tietyllä levelillä toimii nytkin. Kirja, molemmat kirjat ovat mielestäni hyviä ja teksti vetää. Olisin mielellään lukenut enemmänkin. Tullut vasta viime kuukausina treenailtua skeballa joitain Kingstonin biisejä. Se on aina mielenkiintoista, pääsee tavallaan aina tietyn kitaristin sointuajattelun "sisään". Jokaisella kitaristilla on aina vähän oma logiikkansa.
 
Petri oli kitaristina aika uniikki. Perinteisiä bluesvaikutteita tuli Hendrixiltä, mutta osin Petrin vaikutteet ovat mielestäni kauko-idän harmonioissa sekä flamencossa. Intia ja Espanja, ne minä kuulen siellä taustalla. Moni kitaristi jää jumittamaan sinne Mississippin suistoon, mutta Petrin vaikutteet ovat myös muualla. Hendrix meets flamenco meets sitar. Uniikki keitos, jonka syntymiseen Hassella oli varmaan vaikutuksensa.

Nuo aikakauteen sidotut jutut ikävä kyllä vain tekevät musasta ikävällä tavalla vanhentumiselle alttiita, hyvänä esimerkkinä vaikka Portishead, joiden levyjä välillä vituttaa kuunnella sen scratchauksen takia, vaikka muuten olisivat hienoja. Ja noi Miraget ja Väthit kyllä kuulostavat ihan paskalta.

McNulty: Mun mielestä Tri-Logyn ääniraita on ennen kaikkea psykedeliaa. Se on sen aikakauden trance- ja ambient-kamaa. Konemusaa. Progressiivista se on ehkä siinä mielessä, että Pete pulttasi "konesoundin" osaksi omaa jamirokkia.
 
Näin. Kakkoslevy on eniten varsinaista progea. Kolmosella taas biisit on simppelimpiä mutta koneiden tahdissa jumittavia. Tykkään kyllä kovasti kolmosen saundimaailmasta ja konseptista, mutta ihan maaliin se kokonaisuus ei mene joidenkin kehnompien biisien ja lyriikoiden vuoksi.

shuffle:
Petri oli kitaristina aika uniikki. Perinteisiä bluesvaikutteita tuli Hendrixiltä, mutta osin Petrin vaikutteet ovat mielestäni kauko-idän harmonioissa sekä flamencossa. Intia ja Espanja, ne minä kuulen siellä taustalla. Moni kitaristi jää jumittamaan sinne Mississippin suistoon, mutta Petrin vaikutteet ovat myös muualla. Hendrix meets flamenco meets sitar. Uniikki keitos, jonka syntymiseen Hassella oli varmaan vaikutuksensa.
 
Mun mielestä taas vahvasti kuuluu lähi-itä monissa melodioissa.

Tulin vaan ilmoittamaan lukeneeni nyt lomalla Puustisen ja Aroluoman kirjat, jotka valottavat toisiaan tukien hienosti bändin tarinaa ja tuo ihmiset esiin tehden asioiden kulusta näin vuosikymmenten takaa jotenkin ymnärrettävämmän ja läheisemmän.
 
Jännästi kiinnostava tarina vaikka musiikki itsessään ei ole itselle ollut niiiiiiin kova juttu koskaan, että olisin mitenkään upputunut levyihin tai biiseihin. Silti soittamiseen tuli rutkasti lisää inspiraatiota ja toisaalta vertaistuelliseksi koin kamarunkkauksen Aroluoman kirjassa. Alkoi heti tehdä mieli joko puolituksia kolvata humppariin tai hankkia humpparillinen strato.
Myös delayta aloin ketjuuni sovitella välittömästi ja onhan KW-tyyli ihan oma käsitteensä soittohommissa ja sitä lauotaan melko nopeastikin tietenlaisen jumituksen ja rytmisen hämyisyyden tavoittelussa.

Hieman reipas kuukausi vielä odottelua, sitten tulee II-levyn re-versio pihalle.
Itsehän laitoin vinyylin tilaukseen heti kun mahdollista, vieläpä signeeratun valokuvan kera. Kallista, mutta kerran se vaan kirpasee. Muita kohtalotovereita?

Mulla tuli Tri-Logysta julkaisuaikanaan jotenkin sillisalaattimainen fiilis, enkä päässyt siihen sisään oikein millään. Mulle kolahti kaks ekaa tosi kovaa ja KW oli tuolloin mulle viiden parhaan bändin joukossa koskaan missään. Keikkoja näin muutaman, asuin tuolloin Savossa, joten Stadin klubikeikat jäi välistä, mutta festareilla suurin osa.
 
Rupesin Tri-logyn aikoihin kuuntelemaan myös enemmän hipimpää konemusaa (Chemical Brothers, Massive Attack, Future Sound of London yms.) ja Tri-logy kuulosti lähinnä rokin ja konemusan päälleliimatulta sekasikiöltä, öljyä ja vettä. Jotenkin halusin rokin rokkina jne. ja muita nuoren mielen vähän tyhmästi lokeroivia ajatuspinttymiä mukaillen.
 
Näin "uudella kierroksella" se kuulostaa jo paljon paremmalta ja tajuan sen jujun paremmin, vaikkei se edelleenkään pärjää kahdelle ekalle. Mutta olipa siinä sellainenkin hauska aspekti mukana, että oli tavallaan kokonainen levy KWtä tutustuttavana ja ihan samoja juttujahan siellä on taustalla, kuin kahdella ekallakin. Sikäli ymmärrän uudelleenmiksauksetkin.
 
Aroluoman kirjaa lukiessa tajusin myös, että mulla oli aika lähelle sama fiilis kuin kirjoittajalla, etten pystynyt pitkään (pariin vuosikymmeneen) kuuntelemaan KWta Wallin kuoleman jälkeen. Sen muisto ja kahden ekan levyn fiilis oli jotenkin liian väkevät esiin kaivettavaksi, mutta VHB-inkarnaation ja keikkojen myötä pääsin siihen uudelleen sisään ja ihan samat fiilikset nousi pintaan kuin parikymppisenä. Huomasin jopa ymppääväni doombändimme tulevalle lätylle joitain itämaisia, perin KW-johdannaisia juttujakin mukaan...

Juu ei maistunut KW pitkään, pitkään aikaan ysärin jälkeen. Nykyään maistuu taas. On tullut skeballakin treenailtua biisejä. Asuin silloin ysärin puolivälissä Runeberginkatu 36 B (kiitos sinne Migulle!), ja olen syntynyt 2806 aikaisin aamulla Kättärillä. Pääsin 1996 Hesperiaan, Petri ei jonkun mulkun työntekijän takia. Tilanne oli varmaan kyllä sekava ja Petri täysin zonella. Haudalla oli yhä pleguja, siihen paistaa aurinko hyvin keskipäivällä. Join pullon calvadosta ennen tämän kirjoittamista. Starat on staroja, me riffaillaan.

Kuin iso ero on näillä uusiila vs alkuperäisillä ? Uusia en oo kuullut, alkuperäiset hommattu aikanaan cd-versioina. Hyvä bändi, myös se hertseenien kanssa keikkaillut.

mystinen metsätyömies: Kuin iso ero on näillä uusiila vs alkuperäisillä ? Uusia en oo kuullut, alkuperäiset hommattu aikanaan cd-versioina. Hyvä bändi, myös se hertseenien kanssa keikkaillut.
 
Itselle se upposi hyvin (1.). Omaan korvaan ajattomampi ja neutraalimpi yleisvaikutelma. Ei ehkä hurjan dramaattinen äkkiseltään peruskuulokkeilla. Tuntui että sai paremmin selvää yksityiskohdista, esimerkkinä vaikka jotkut taustakitararaidat, ilman että se olisi ollut liikaa tai muualta pois.

mystinen metsätyömies: Kuin iso ero on näillä uusiila vs alkuperäisillä ? Uusia en oo kuullut, alkuperäiset hommattu aikanaan cd-versioina.
 
Spotifylla voi nopeasti testata... uusi miksaus ja masterointi on selkeämpi, mutta samalla vähemmän hämyisä. Hyvin vaikea kuvailla adjektiiveilla, mutta jos alkuperäisen miksauksen jotkin asiat ovat hieman verhojen takana niin uusi remiksaus on siirtänyt verhoja sivuun, joissain tapauksissa ehkä poistanut niitä tai vain ohentanut hieman kangasta.
 
Ykkös- ja kakkoslevy ovat varmasti "helpoimpia" tuoda nykyaikaan muuttamatta liikaa alkuperäistä. Kuten Robert sanoi itsekin, niin tietyt asiat on tehty paremmin. Nykytekniikan, tiedon ja taidon ansiosta. Mä kyllä huomaan itse palaavani usein tuohon alkuperäiseen kiekkoon, koska se vaan kuulostaa omaan korvaan siltä oikealta. Siltä mitä olen vuosikausia tottunut kuuntelemaan ja kuulemaan. Se ei siis johdu miksauksesta tai niiden paremmuudesta vaan ihan puhtaasti siitä mihin on itse tottunut.
 
Suurin ero taitaa olla siinä, että esim. Nepal on raitana n. 1min ja 20s lyhyempi uudella remiksatulla levyllä kuin alkuperäisellä. Tämä hieman hämmentää, koska alkuperäisellä se alun hörhöily kuuluu Nepaliin, uudella julkaisulla taas Waste of Timen outroon. Sama ilmiö toistuu muutamassa muussakin kohdassa. Tätä ei huomaa jos levyä kuuntelee alusta loppuun keskeytyksettä, mutta biisi kerrallaan sieltä täältä poimiessa jäin itse ihmettelemään tätä.

Just lähti soimaan We cannot move uusi miksaus älpyltä ja jumalauta, nyt on hyvä! Jo ekat äänet paljasti.
Odotan innolla loppulevyä!
Jos ekalevyn uudessa miksauksessa pellit tuli yli, niin nyt ei.
 
Edit: koko levy tuli kuunneltua ja nyt on kova. Aivan timanttinen miksaus. Kaikki on kirkasta, tiukkaa ja selkeää. Wallin laulu kuulostaa myös paremmalta ja on välillä todella intiimi
Kiitos Palomäki!

McNulty: Hieman reipas kuukausi vielä odottelua, sitten tulee II-levyn re-versio pihalle.
Itsehän laitoin vinyylin tilaukseen heti kun mahdollista, vieläpä signeeratun valokuvan kera. Kallista, mutta kerran se vaan kirpasee. Muita kohtalotovereita?
 
Just eilen sain saman setin kotiin. Tämäkin meni muoveissaan hyllyyn. Milloinhan Tri-Logyn ennakkomyynti alkaa? Saa nähdä mitä sen extrana sitten on.

Milloinkahan II tulee striimauspalveluihin?

Tänään pääsin käsiksi II-levyn uuteen versioon ja mieleen tuli heti, että " ai tältäkö ja näin hyvältäkö tämä kuulostaakin?!" Hemmetisti kiitoksia asian osaisille ja hienoa, että LPt soivat taas!

18is9: Milloinkahan II tulee striimauspalveluihin?
 
Eka tais tulla kuukauden jälkijunassa. Toivottavasti tämäkin tulee ens kuussa saataville, kun ei ole soitinta millä tuota LP:tä kuuntelisi :)

Moikka!
 
Kingston Wallin II-levyn digitaalinen versio julkaistaan perjantaina 6.10, joten ajattelimme järjestää sen kunniaksi Custom Boardsilla todellisen Kingston Wall -fanien unelmaillan teemalla:
 
KINGSTON WALL II MASTERCLASS WHAT MAKES THIS ALBUM GREAT?
 
Haluaisitko kuulla miten Petri Walli soitti studiossa ja miten II-levyn kitaraosuudet ja samalla koko levy on tallennettu ja kerrostettu raita raidalta?
 
Järjestämme sunnuntaina 15.10.2023 klo 16.00-19.00 Custom Boardsin Herttoniemen päämajallamme koulutustilaisuuden, jonka aiheena on Kingston Wallin II-levy. Tarjoamme kaikille mahdollisuuden "päästä studioon" kuulemaan omin korvin miten Kingston Wall on kakkoslevynsä äänittänyt. Pureudumme samalla myös autenttisen laitteiston kera eri efektiyhdistelmiin, joita Petri Walli hyödynsi Kingston Wallin musiikissa.
 
Vieraanamme on Kingston Wallia jo 90-luvulla miksannut Robert Palomäki, joka on myös vastuussa uusista 2023 MIX -versioista.
 
Koulutuksen aikana opit:
 
- Miten kitaraosuudet on soitettu ja taltioitu Kingston Wallin levyille?
- Mitä kaikkea II-levyn raidoilta löytyy ja miten kokonaisuus on rakennettu
- Miten II-levyn 2023 MIX -versiota lähestyttiin studiossa?
 
Jotta tilaisuuden luonne säilyy intiiminä, otamme kurssille vain 10 ensimmäisenä lippunsa lunastanutta. Toimi siis nopeasti, puolet lipuista on jo myyty.
 
Ja tässä vielä linkki alla, odotan itsekin tätä innolla, joten toivottavasti nähdään kurssilla!
 
https://www.customboards.fi/collect … rclass-what-makes-this-album-great?
 
Terveisin
 
Kimmo Aroluoma/Kingston Wallin perintö -kirjan kirjoittaja ja Custom Boardsin perustaja.