Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikä bändi/bändit sai teidät aloittamaan tämän niin mahtavan homman? Itse sain alkusysäyksen kuunneltua Jesus Loves Junkies-yhtyettä. Bändin perustaja rakasti nauhoittamista ja soittamista ja se oli hänelle tärkeintä elämässä. Sama ajatusmaailma tarttui minuun. Haluaisin kuulla teidän tarinoita

Olin n. 11 vuotta. Kaveri soitti pasuunaa ja siitä tuli into, että kait tuota voisi jotain soittaa itsekin. Vanhemmat pisti kitaratunneille, mutta ei se klassinen oikein napannut. Vuoden jälkeen jäi homma kesken. Pian kuitenkin menin paikallisen nuorisopalvelun järjestämään bänditoimintaan, johon tuli aika tarkalleen bändillisen verran porukkaa. Vuosi pari kai niiden kanssa soiteltiin, mutta ei siinä oikein sellaista kipinää ollut. Olin muutamaan muuhun soittavaan tyyppiin tutustunut ja niiden kanssa sitten jatkettiin isommalla innolla.
 
Muutin muualle opintojen myötä, eikä sieltä sitten oikein löytynyt soittohommia. No olis kait noita löytynyt kun olisi ennakkoluulottomammin itseään tunkenut soittoporukoihin. Tuumiskelin, että joskos se klassinen kitara olisi kivempi yksin soiteltava ja siirryin sen pariin. Ja olihan se perkeleen hyvää hommaa, sillä tiellä edelleen.
 
Eilen tosin oli puheita jostain bändihommasta, johon saattaisin mennä pasistin rooliin

Alice Cooper joskus 87-88, siitä se innostus hevimusiikkiin lähti ja sille tielle jääty

No lapsuuden kodista sain kimmokkeen, kun siellä harrastettiin musaa. Etupäässä klasaria, mutta tietysti kyllä muutakin. Äitee lauloi lapsena jossain kuorossakin. Hyvä ääni ja korva, osaa homman. Sitten kavereina oli kersoja, joiden kotona soitettiin porukalla livenä. Siellä suuntaus oli enemmän kevyempään tanssimusiikkiin. Bändeissäkin soittelivat ja heittivät keikkaa. Että kai se virike on tullut osin veren perintönä, osin ympäristötekijänä.

Musiikki on aina ollut kiinnostuksen kohteista siellä kärkikahinoissa, tarhaikäisestä lähtien. Oli luonteva jatkumo musiikin diggailulle yrittää myös itse musiikkia luoda. Tyylisuunnat, instrumentit ja panostuksen määrä on vuosikymmenten varrella muuttunut aina elämäntilanteen mukaan, mutta aina se on jossain muodossa mukana roikkunut.
 
Bändisoitto, coverien veivaaminen, jammailu tai esiintyminen ei ole kiinnostanut pitkään aikaan tai koskaan, mutta se oman musiikin tuottamisen into on edelleen vahvana ja onneksi on löytynyt myös oma tapa sitä tehdä, ilman että tarvitsee miettiä enää moisia epämukavuusalueita.

Rumputunteja olisin halunnut joskus 10-11 -vuotiaana. En saanut, mutta postimyyntilandolan sain sitten myöhemmin. Tahittuani sen kanssa omin päin opin jotain, löysin mm. voimasoinnut, mutta palaset loksahti oikeasti paikalleen viikon pituisen musaleirin myötä joskus 15-vuotiaana ja siitä oikeastaan alkoi varsinainen soittaminen, kitaraa ja bassoa.
Innoittajina lienevät olleet Deep Purple, Sweet, Roxy Music ja muut sen ajan jytäaktit.

Kaverin vanhempien levyhyllystä löytyi Hurriganesia ja Jimi Hendrixiä ja hänen omasta levyhyllystään Metallicaa. Sitten aloin kuuntelemaan 14 vuotiaana Creamia, Doorsia, Zeppeliniä yms yms lähinnä 60-70-luvun (hard) rockia, kiitokset siitä silloiselle Radio Citylle. Enpä muuten varmasti moisiin musiikkeihin olisi tutustunutkaan, kun olen sitä ikäpolvea, että omassa nuoruudessani kuunneltiin vaan räppiä (siis meidän koulussa ei ollut muita kuin räppäreitä ja höntsääjiä). Joskus 15 vee aloin itse soittelemaan rumpuja ja pari vuotta myöhemmin tuli kitara. Ja kyllä mä jo lapsena tykkäsin lastenlauluista ja vanhasta humpasta ja iskelmästä.

Silloin kun tuli MC Taakibörstan levy, aloin räppää niin et siin on läppää.

Kiss ja Animalize -vinyyli ilmestyessään. Hittimittarissa pyöri Heaven's on fire liekkivideoineen.

Hurriganes

Ku olin tokaluokalla niin vanhemmat kysy että haluatko soittaa pianoa ja sanoin huvikseni joo, nii pistettiin pianotunneille.

Rolling Stones, Eppu Normaali ja Hanoi Rocks. Niitä me diggailtiin Yliskylän ylä-asteella kasineljä. Toki Kiss ja Accept olivat myös kovia ja suosiossa.
Aloitin soittamisen aika myöhään suhteessa johonkin Hulkon Andyyn. Mulla tuli ensin intohimoinen musadiggailu, sitten vasta paljon myöhemmin soittaminen. Aloin soittamaan vasta 15vee-ikäisenä.

4v olin, enpä muista aikaa jolloin en olisi osannut soittaa kitaraa/pianoa.
Kolmosluokalla oli eka esiintyminen.
16v aloin laskemaan ja kirjaamaan soittoharjoitustunnit ylös.
 
Vasemman jalan reisilihaksessa on 10cm pitkä ja 5mm syvä muistutus siitä,
että kitara on ollut kymmeniä tuhansia tunteja sylissä. (Sähköä neoklassisesti)

Olin 14v ja naapurin vanhempi kaveri soitti minulle Rushin Permanent Wavesin.
Tokihan samoihin aikoihin sattui paljon muutakin. Roadrunner, Easy Livin

Hurriganes.

Isobroidi ja ajatus siitä että bändikitaristina irtoaa pimpsaa.

Iron Maiden ja Judas Priest. Ja se kun ala-asteen vitosluokalla täysin varoittamatta porukat osti miulle rummut joululahjaksi. Edelleenkin paras joululahja ikinä vaikka rummut oli aivan luokattoman huonolaatuiset.

Joku siinä musiikissa kiinnosti ja toinen juttu oli se, ettei maalla pikku pitäjässä ollut kasarilla mitään muuta tekemistä.

The Beatles, CCR, The Shadows, Juice, Hector, Hurriganes.