Rock, pop, alternative ›

Kipander: Moikka!
 
Ja mitä olen kakkosen miksejä kuunnellut, niin sen kanssa liikutaan sellaisella pseudotieteen alueella, johon mulla ei ole enää mitään relevanttia kantaa. Kunhan puhun "syleilystä" ja "kurnuttamisesta", mutta levyjen estetiikan suhteen ei kyllä jätetty yhtään kiveä kääntämättä.
 
Kaikilla meistä on mielipide, mutta jonkun pitää tehdä se lopullinen päätös ja seison täysin näiden uusien versioiden takana. Perustelut vaatisivat muutaman tunnin keskustelun, ehkä sellainenkin saadaan joskus aikaiseksi.
 
Kimmo
 
Laittakaa pliis tokalle levylle ihan _vähän_ samaa ilmavuutta mitä ekan alkuperäisessä!

AoA: Laittakaa pliis tokalle levylle ihan _vähän_ samaa ilmavuutta mitä ekan alkuperäisessä!
 
Eiköhän se ole jo miksattu ja masteroitu. Taitaa olla sen verran pitkiä nuo vinyyliprässien jonot, että tekeleet pitää olla hyvissä ajoin jonossa odottamassa vuoroaan.

Juuh...
 
Monenlaista kommenttia on tullut eri suunnista - osalle uudet versiot tuntuu toimivan tosi hyvin ja osalle sit taas ei lainkaan. Aika perustilanne siis. Subjektiivisuuden ytimessä kun liikutaan, on jokaisella tietenkin oikeus omiin tunnelmiinsa eikä se ole keneltäkään muulta pois.
 
Tää on mielenkiintoinen homma ja melko ainutlaatuinenkin tilanne monella tapaa. Mun rooli on ollut toimia bändin, perikunnan ja levylafkan kanssa yhteistyössä ja koittaa saada toimitettua pihalle sellaista materiaalia mihin he kaikki olisivat tyytyväisiä. Tähän ollaan ymmärtääkseni myös päästy ja sehän on oikeastaan ainoa asia, millä mun positiossa toimivalle henkilölle on väliä. Kaikenlaiset realiteetit jotka omalta osaltaan tekee tästä sekä hankalan, kiinnostavan että ainutlaatuisen duunin jää tietenkin piiloon lopputuotteen kuulijalta samoin kuin kaikissa muissakin tallenteissa.
 
Periaatteessa projektin voi jakaa kolmeen erilliseen, mutta rinnakkain ja toisiinsa vaikuttaen etenevään osaan. Ensimmäisenä on tietenkin vanhoilta nauhoilta kaivettujen materiaalien fiksaaminen sellaiseen kuntoon, että koko proggikseen oli mitään järkeä ryhtyä. Toisena pitää tunnistaa yhtyeen estetiikasta kaikista oleellisimmat, "pyhimmät" elementit ja pitää niistä kiinni kynsin hampain, samaan aikaan kun kolmannella kaistalla mietitään heitetäänkö jokin ääni-partikkeli siihen laariin, missä mihinkään ei voi koskea (paitsi salaa) vai siihen, jossa todetaan kyseessä olevan just vaikkapa 90-luvun masterointitapoihin liittyvä tekninen asia, joka ei varsinaisesti kuulu materiaaliin vaan pikemminkin häiritsee alkuperäisen tavoitteen kuulumista.

Äänihenkilön päätökset tän, kuten muidenkin projektien eri vaiheissa perustuu monesti noin 3-100 erilaisehkoon, testattuun vaihtoehtoon. Niistä lopulliseksi päätynyt saattaa olla parhaalta just siinä kohtaa tuntunut ratkaisu, tai sit aika on loppunut, tai keinot työkaluboksista. Hyvin harvoin kuitenkaan liikutaan subjektiivisten termien maailmassa, vaan ratkaisuille on aina jokin tekninen tai sisällöllinen peruste. Tai sit vaan ei osannut/pystynyt paremmin/huonommin/oikeammin tehdä just jotain tiettyä asiaa jonka tietty kuulija kokee merkitykselliseksi. Ja samaan aikaan joku toinen kuulija ei yhäkään huomaa koko asian olemassaoloa koska samaan aikaan huomio on aina kiinnittynyt johonkin toiseen asiaan.
Tässä tapauksessa on tietenkin se ero uuden musan tekemiseen, että vertailukohtana on aina ne alkuperäiset "oikeat" versiot. Jotka tosin ei nekään aikanaan olleet kenenkään osallisen mielestä aivan mielettömän just niinku piti, koska kaikenlaista rajoitetta oli silloinkin ilmoilla, kuten kaikissa julkaisuissa aina. Ensimmäisen version definitiivisyyden vedenpitävyys voidaan siis myös dropata subjektiivisuuden laareihin.
 
Sikäli ollaan myös onnellisessa asemassa, että kaikki vanhat versiot c-kaseteista cd-levyihin ja cd-mastereista tehtyihin vinyylipainoksiin jatkavat olemassaoloaan planeetallamme, joten kuultavan version valinta jää aina kuulijalle, mikä onkin ainoastaan oikein.

Tässähän aukeaa jo uusi markkinarako kaikille tyytymättömille.
Ei muuta kuin irtoraidat myyntiin biisi kerrallaan niin kukin voi miksata niistä just sellaiset että kelpaa :)

Olis mahtavaa saada jonkinlainen dokumentti tästä uudelleenmiksausprosessista. Ylekin saattais tarttua aiheeseen, mutta jos se vaikuttaa tai osoittautuu liian työlääksi niin ihan Youtube-videot aiheesta olisivat varmasti monille mieleisiä. Niissäkin riittäisi hätätapauksessa ihan vaan puhuvat päät. Siinä mielessä tietysti podcastkin kävisi. Esim. Maren kanssa tehty jakso kuusikielistä taivasta oli tosi hyvä.
 
Mitä itse olen kuunnellut uusia miksauksia, niin jotenkin tuntuu siltä että joka biisissä ois nostettu tempoa 10-20%. Omissa kirjoissa tämä on siis puhtaasti positiivinen asia. Eikä tempoja varmasti siis ole nostettu, mutta siltä se vaan tuntuu. Bändi on enempi liekeissä ja silmillä.

Ei kukaan jaksa duunata tollasia videoita, mutta tolkullisinta saattais olla järjestää jonkunlainen teemapäivä asian ympärille ja koostaa siitä atk:lla joku pätkä.

KW- teemapuisto vois olla kova. Siel vois jokainen tehdä omia miksauksia biiseistä, hypätä benjihyppyjä (naru jalassa, ei ilman!), tietokilpailuja vois olla liittyen Pertin kitaran osiin ja pedaaleihin, rumpalit vois kilpailla kuka soittaa makeimman rumpuintron Fireen, Chevy-van simulaattorilla vois kaahailla ympäri Stadii. Mahdollisuudet olisivat rajattomat.

Mä diggaan Robertin mixauksia. Olen niitä koekuunnellut luonnollisesti ennen lopullisia versioita ja niistä kommenttini antanut. Minusta lopputulos on loistava.

StJerky: Voisi olla joku Rockin klassikkolevyt tyyppinen ohjelma suomalaisista levyistä.
 
Ylen Kosketuksessa-sarjahan oli tällainen joskus 15-20 vuotta takaperin. Tai siinä oli vielä sitten se konsertti jossa soitettiin levyn biisejä mutta kyljessä oli myös dokumentti jossa kuunneltiin yksittäisiä raitoja jne

Olen tässä kuunnellut ykköslevyn uutta miksausta suurella mielihyvällä. Tässä muodossa sitä haluaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Kaikki erottuu paremmin ja rummut kuulostavat paremmalta. Im not the onessa huomaa mielestäni parhaiten miten tunnelma välittyy myös uudessa miksauksessa paremmin. Ja mikä parhainta, alkuperäinen sisältö on säilyttänyt luonteensa. Suurkiitos, Robert!

Vaadimme teemapuistoa!
 
Meitä faneja toki hellitään kaikenlaisella uudella KW- herkulla mutta olisipa juuri tuollainen rockin klassikkolevyt- tyylinen ohjelma esim KW:stä.. ehkä yleisö suomessa on kuitenkin kovin rajallinen mutta ai että olis hienoa.

Voisi olla jonkunlaisen 55-vuotis juhlakiertueen paikka, kun kirjoja ja levyjen remixejä pukkaa. Kirjaa olen lukenut puoleen väliin ja on todella mielenkiintoista asiaa.

Jonkin verran alkanut myös Youtubessa tulemaan vastaan "KW reaction"-videoita. Ihan hyvää mainosta maailmallakin, josko yhä useampi löytäisi bändin musiikin.

Kingstonin musa on sellaista että se on kestänyt, ja tulee kestämään aikaa miksauksesta riippumatta. Paras musa ei kuole koskaan. Aika on armottomin mutta myös rehellisin tuomari. Bändille olisi suonut paremman taloudellisen menestyksen silloin aikanaan, mutta se oli sitä grunge-aikaa. Se on hirveä tilanne kun taiteilija tekee huippumatskua mutta on eriparia aikansa kanssa. Näinhän on käynyt historiassa monta kertaa, ja taiteen laatu on täysin ymmärretty vasta myöhemmin. Missä lie se Chevy vani nykyään, varmaan romiksella.

Ekan kerran kuulin bändistä sivarikurssilla Vaasassa 1992 alkuvuodesta. Siellä myös sain eka levyn kasetilla. Ekan kerran näin livenä saman vuoden Provinssirockissa. Hippimeininki oli ollut meillä päällä jo useamman vuoden, joten Kingston Wall kolisi heti. Viimeisen kerran näin 1993 Ilosaarirockissa. Tri-Logy meni jotenkin ohi ja tutustuin siihen vasta tällä vuosituhannella. Wallin kuolema kyllä sattui, vaikka bändi oli jo vähän unohtunut siinä vaiheessa.

Epämuusikko: Makiaa että tuolla yhdellä -93 -keikalla soi myös Police!
 
Mikä keikka on kyseessä? Kiinnostaa kuulla!

https://www.youtube.com/watch?v=dTEm8WjC6VY tuolla Fireen naitettuna

Alkuperäinen Ulla Katajavuoren Konevitsan Kirkonkellot. Ensimmäinen tallenne siis. Tuli tsekattua, kun luen juuri kirjaa Hasse Wallista. Moni varmaan tietääkin, mutta laitan. Se jylhä alamelodia on jo tuossa ekassakin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=XvbfpTldl0U

shuffle: Alkuperäinen Ulla Katajavuoren Konevitsan Kirkonkellot. Ensimmäinen tallenne siis. Tuli tsekattua, kun luen juuri kirjaa Hasse Wallista. Moni varmaan tietääkin, mutta laitan. Se jylhä alamelodia on jo tuossa ekassakin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=XvbfpTldl0U
 
Bassokuvio on Antti Hytin tekemä.