Kitarat: kitarakamat ›

msalama: kunnolla säädetty ja sulle sopivasti kielittetty kitara on lähes poikkeuksetta nopea soittaa JOS JA KUN SUN PIKKAUSKÄSI LEPÄÄ HYVIN JA ERGONOMISESTI ELI TOIMII OPTIMAALISESTI. Eli se ei ollenkaan aina oo se kaula, vaan just se toinen pää joka ratkaisee, jollet sä sitten soita ihan pelkkää legatoa ja pikkikäsi ei tee juuri mitään.
 
Vähän samankaltaisia olen lähipäivinä miettinyt. Kuten jo varmaan sataan kertaan olen tässä maininnut, niin mainitsen jälleen selkeyden vuoksi, että tässä on siis klassisesta kitarasta kyse ja siinä mielessä vähän eri asia kuin sähkökitara. Mutta katselin tuossa noita kitaroitani ja vertailin soitettavuutta. Ensinnäkin Zen-Onilla soitto on keveämpää ja joutuisampaa kuin Landolalla. Keskeiset erot näissä ovat se, että Zen-Onin kaula on paksumpi, eikä sen otelaudassa ole silmämääräisesti katsottuna lainkaan kaarevuutta. Landolan kaula on ohkaisempi ja otelaudassa on klassiselle kitaralle epätyypillisesti hiukan kaarevuutta. Näillä tiedoilla Landola mennee paremmin keskustelussa hahmoteltuun nopean kaulan määritelmään.
 
Hitaamman Landolasta tekee pitkä mensuuri (672mm, Zen-Onissa 650mm), hiukan korkeammalla olevat kielet ja se, että siinä on hiilikuitukielet. Ne ovat yleensä vähän jäykempiä soitettavia kuin nailoniset. Kokonaisuus vaikuttaa enemmän kuin varsinaisesti kaula. Ja mainittakoon, että tässä on kyse paremman pään Landolasta 1970-luvun lopulta. Sinänsä ihan vakavasti otettava kitara, ei hinnat alkaen -koulumalli.
 
Ja sitten siihen, mitä oikeastaan olen lähipäivinä miettinyt. Siis soitettavien kappaleiden merkitys asiassa. Pitääkö kaulaa nuohota edestakaisin vai soitetaanko enemmän yhdestä asemasta, onko kyse sooloista, riffittelystä vai soinnuista ja niin edelleen. Jonkun blues-äiän nopea on eri asia kuin flamencon soittajan. Erilaiset ovat myös vaatimukset soittimelle.
 
Lopulta vielä jokaisen soittajan yksilölliset ominaisuudet. Miten iso koura, miten pitkä käsi, miten vahvat lihakset, miten pitkät ja kapeat sormet ja paljonko sormia kädessä sattuu olemaan jäljellä. Jokunen sivu sitten mainitsin muinis-luuttukitarani D'orson (https://muusikoiden.net/dyn/users/177643.jpg), jossa on ohkainen, kapea kaula (muistaakseni 44mm satulalta). Koverrettu otelauta ja kielet matalalla. Mensuuri on lyhyt (630mm). Se on kuitenkin minulle vähän vaivalloinen, koska kaula on pienenpuoleinen. Monet nopeammista soitoistani tapahtuvat ykkösasemassa ja kyllähän siellä tahtoo välillä tulla ruuhkaa, vaikkeivät sormeni olekaan erityisen paksut ja ovat pituudeltaan aikalailla keskimittaiset. Varmasti joku soittaja jotain eri sortin musaa soittaessaan pääsisi tällä kovempaa kuin Landolalla. Minä en. Sitten toisaalta muutaman päivän ahkeran soittelun jälkeen alkaa taas sujua paremmin. Tottumus vaikuttaa paljon siihen, millaisella kaulalla soittaja pääsee satasta.
 
Nämä nyt ei varsinaisesti vastaa aiheeseen millainen on nopea kaula, mutta kuten msalamakin tuossa sanoi, niin kaula on lopulta vain osa kokonaisuutta jos vain nopeutta ajatellaan. Kokonaisergonomia ratkaisee. Lisäksi tulee sitten se musa, jota soitat ja sen luomat vaatimukset sekä soittajan yksilölliset ominaisuudet. Ei kaula merkityksetön ole missään nimessä. Erittäin tärkeähän se on soitettavuuden kannalta, mutta taitaa olla mahdotonta määritellä yksiselitteisesti ja yleispätevästi nopean kaulan fyysiset ominaisuudet.