Kitarat: kitarakamat ›

msalama: No jonnekin kasarille tultaessa voi olla, mutta joka ainoa nk. vintageikäinen neukkusähkis mitä mä olen koskaan räplännyt on ollut silti ihan hirveätä paskaa. Tosin sen verran mielenkiintoisia elektroniikkaratkaisuja joissakin, että aika häröä saundia on kyllä löytynyt joskus :D
 
Itse en ole montaa neukkusähkistä päässyt kokeilemaan mutta se nauhatyön jälki on aina ollut vielä karseampaa kuin akustisissa. Nollanauhakin niin korkea että ekoilta nauhoilta mahdoton soittaa vireisesti.

Jos kaksi kitaran kaulaa pudottaa talon katolta asfalttipihalle, nopeampi kaula on se, joka painaa enemmän.

Taisi Aristoteles olla näitä pesismailalla soittavia.
 
E: Tele_ucko, epäilen.

Aristoteleukko, selvähän se.

Nopeat kaulat, joo. Mä tykkään sekä mun Gretschin että mun Deluxe Telen kauloista kuin hullu puurosta ja ainakin mulle ne on nopeita soittaa, mutta kun yks aika tärkeä pointti minkä ihmiset usein sivuuttaa, on että kunnolla säädetty ja sulle sopivasti kielittetty kitara on lähes poikkeuksetta nopea soittaa JOS JA KUN SUN PIKKAUSKÄSI LEPÄÄ HYVIN JA ERGONOMISESTI ELI TOIMII OPTIMAALISESTI. Eli se ei ollenkaan aina oo se kaula, vaan just se toinen pää joka ratkaisee, jollet sä sitten soita ihan pelkkää legatoa ja pikkikäsi ei tee juuri mitään. Mutta kuka nyt niin soittaa jos minkäänmoista koherenssia siihen hommaansa haluaa?

msalama: kunnolla säädetty ja sulle sopivasti kielittetty kitara on lähes poikkeuksetta nopea soittaa JOS JA KUN SUN PIKKAUSKÄSI LEPÄÄ HYVIN JA ERGONOMISESTI ELI TOIMII OPTIMAALISESTI. Eli se ei ollenkaan aina oo se kaula, vaan just se toinen pää joka ratkaisee, jollet sä sitten soita ihan pelkkää legatoa ja pikkikäsi ei tee juuri mitään.
 
Vähän samankaltaisia olen lähipäivinä miettinyt. Kuten jo varmaan sataan kertaan olen tässä maininnut, niin mainitsen jälleen selkeyden vuoksi, että tässä on siis klassisesta kitarasta kyse ja siinä mielessä vähän eri asia kuin sähkökitara. Mutta katselin tuossa noita kitaroitani ja vertailin soitettavuutta. Ensinnäkin Zen-Onilla soitto on keveämpää ja joutuisampaa kuin Landolalla. Keskeiset erot näissä ovat se, että Zen-Onin kaula on paksumpi, eikä sen otelaudassa ole silmämääräisesti katsottuna lainkaan kaarevuutta. Landolan kaula on ohkaisempi ja otelaudassa on klassiselle kitaralle epätyypillisesti hiukan kaarevuutta. Näillä tiedoilla Landola mennee paremmin keskustelussa hahmoteltuun nopean kaulan määritelmään.
 
Hitaamman Landolasta tekee pitkä mensuuri (672mm, Zen-Onissa 650mm), hiukan korkeammalla olevat kielet ja se, että siinä on hiilikuitukielet. Ne ovat yleensä vähän jäykempiä soitettavia kuin nailoniset. Kokonaisuus vaikuttaa enemmän kuin varsinaisesti kaula. Ja mainittakoon, että tässä on kyse paremman pään Landolasta 1970-luvun lopulta. Sinänsä ihan vakavasti otettava kitara, ei hinnat alkaen -koulumalli.
 
Ja sitten siihen, mitä oikeastaan olen lähipäivinä miettinyt. Siis soitettavien kappaleiden merkitys asiassa. Pitääkö kaulaa nuohota edestakaisin vai soitetaanko enemmän yhdestä asemasta, onko kyse sooloista, riffittelystä vai soinnuista ja niin edelleen. Jonkun blues-äiän nopea on eri asia kuin flamencon soittajan. Erilaiset ovat myös vaatimukset soittimelle.
 
Lopulta vielä jokaisen soittajan yksilölliset ominaisuudet. Miten iso koura, miten pitkä käsi, miten vahvat lihakset, miten pitkät ja kapeat sormet ja paljonko sormia kädessä sattuu olemaan jäljellä. Jokunen sivu sitten mainitsin muinis-luuttukitarani D'orson (https://muusikoiden.net/dyn/users/177643.jpg), jossa on ohkainen, kapea kaula (muistaakseni 44mm satulalta). Koverrettu otelauta ja kielet matalalla. Mensuuri on lyhyt (630mm). Se on kuitenkin minulle vähän vaivalloinen, koska kaula on pienenpuoleinen. Monet nopeammista soitoistani tapahtuvat ykkösasemassa ja kyllähän siellä tahtoo välillä tulla ruuhkaa, vaikkeivät sormeni olekaan erityisen paksut ja ovat pituudeltaan aikalailla keskimittaiset. Varmasti joku soittaja jotain eri sortin musaa soittaessaan pääsisi tällä kovempaa kuin Landolalla. Minä en. Sitten toisaalta muutaman päivän ahkeran soittelun jälkeen alkaa taas sujua paremmin. Tottumus vaikuttaa paljon siihen, millaisella kaulalla soittaja pääsee satasta.
 
Nämä nyt ei varsinaisesti vastaa aiheeseen millainen on nopea kaula, mutta kuten msalamakin tuossa sanoi, niin kaula on lopulta vain osa kokonaisuutta jos vain nopeutta ajatellaan. Kokonaisergonomia ratkaisee. Lisäksi tulee sitten se musa, jota soitat ja sen luomat vaatimukset sekä soittajan yksilölliset ominaisuudet. Ei kaula merkityksetön ole missään nimessä. Erittäin tärkeähän se on soitettavuuden kannalta, mutta taitaa olla mahdotonta määritellä yksiselitteisesti ja yleispätevästi nopean kaulan fyysiset ominaisuudet.

Penasol:
Hitaamman Landolasta tekee pitkä mensuuri (672mm, Zen-Onissa 650mm), hiukan korkeammalla olevat kielet ja se, että siinä on hiilikuitukielet. Ne ovat yleensä vähän jäykempiä soitettavia kuin nailoniset.
 
Korkeammalla olevien kielien, pidemmän skaalan ja jäykempien kielien yhteisvaikutus varmasti jo tuntuu, mutta millaisia ovat hiilikuitukielet? Miten hiilikuidulla edes voi korvata yksiytimisen nailonkielen? Jotenkin punomalla tai palmikoimallako?

Mikko1978: Korkeammalla olevien kielien, pidemmän skaalan ja jäykempien kielien yhteisvaikutus varmasti jo tuntuu, mutta millaisia ovat hiilikuitukielet? Miten hiilikuidulla edes voi korvata yksiytimisen nailonkielen? Jotenkin punomalla tai palmikoimallako?
 
En osaa sanoa niistä sen tarkemmin kuin että hiilikuitukielinä niitä myydään ja olen siinä ymmärryksessä, ettei tämä kauppanimi ole täysin totuudenmukainen. En ole asiaan sen syvemmin paneutunut, vaan hyväksynyt asian minulle sinänsä yhdentekevänä.
 
. . .
 
Paneuduin nyt kuitenkin hivenen ja löysin tiedon "Carbon strings are not made of carbon. If you really want to know, they are polyvinylidene fluoride (PVFD) also known as fluorocarbon. String manufacturers taught us to call them carbon for short." Oiskos nää nyt sitten polyvinyylidifluoridia?
 
Lähde: https://www.nylonplucks.com/accesso … on-strings-on-your-classical-guitar

"Nopea kaula" on soitinmaailman ikioma "ajolleen hyvä".

On tämä mnet varsinainen turhuuden runsaudensarvi: Seitsemän sivua kaikenlaista tuubaa, ja tälläkin sivulla samat jutut kuin ekoilla. Lihatsut ja hyvät ajelut vain kiertävät lähtöruudun kautta takaisin alkuun.
 
Eiköhän se jo ole selvää, että se "nopea kaula" ei ole mikään kovin eksakti määre?
 
Mutta samapa tuo, kai se kisa voi ja saa taas jatkua seuraavalle kierrokselle, kun se puiden sointi -ketjukin taitaa olla luovalla tauolla:
 
Jos tästä järjestettäisiin jonkinmoinen äänestys suurella otannalla ja sähkökitaroita koskien, niin veikkaisin että enemmistön kanta olisi se että tuolla tarkoitetaan melko ohutta kaulaa, ja jonkinlaisia jumbo-nauhoja, siis jos ne katsotaan osaksi kaulan määreitä.

Kaikenlaista tuubaa juu, mutta toisaalta oma häpee jos sen ottaa liian vakavasti. Nikn ja ainahan voi pysyä vallan poissakin jos ihan liikaa närästää?

msalama: Kaikenlaista tuubaa juu, mutta toisaalta oma häpee jos sen ottaa liian vakavasti. Nikn ja ainahan voi pysyä vallan poissakin jos ihan liikaa närästää?
 
No ei ainakaan minua nyt närästäkään. Lähinnä ns. hymyilyttää. Eikä täällä kai oikein paranisi mitään ottaa liian vakavasti.
 
Satuin vain vahingossa katsomaan tuota ekaa sivua, ja tein sen virheen, että kirjoitin siitä seuranneen ajatukseni.. Pahoittelut jos joku tuosta mielensä pahoitti.

Niin siis kuulosti lähinnä siltä, että sä pahoitit mieles tuubasta. Mutta jatketaan....

Mutta oliko tuubassa nopeat venttiilit?

Oan: Mutta oliko tuubassa nopeat venttiilit?
 
Ne muuten ovat yllättävän hitaat jos ei ole hetkeen putsattu & voideltu.

Jos soittaa tuuballa tuubaa, niin se on täyttä tuubaa ja huonokin kitarointi siten vain puolituubaa.

Kefiiri: Ne muuten ovat yllättävän hitaat jos ei ole hetkeen putsattu & voideltu.
 
Tuuban kanssa ei ilmeisesti voi hyödyntää lihapiirakkaa, paitsi ehkä sordiinona?