Keskustelua raskaammasta musiikista ›

bedlam: En tarkoita, tämä juttuhan meni tietääkseni ihan oikeuteen asti ja selvittelivät kai sitten lopulta jollain summalla. Tunnistanet varmaan mihin biisiin käytettiin: https://www.youtube.com/watch?v=qaC0vNLdLvY&t=83s
 
Pari muutakin tulee mieleen, mutta ne nyt ei ihan noin pahoja.
 
La Villa Strangiaton osaltahan tuo kuulostaapi... Ei olisi ihan heti tullut mieleen että olisi muualta pöllitty;).

Mitä enemmän uutta levyä kuuntelee, sitä paremmalta vaikuttaa! Ei yhtään sysipaskaa piisiä, jokaisessa jotain hyvää ja etenkin kolme vikaa piisiä nostaa levyn arvosanaa mun päässäni hyvin paljon!

LTViihde: Inamoratan muhjuriffit ja yleinen tuntu on semmone et vihdoin ne ukot pääsee lentoon. Melodiaharmoniat ja mitävielä. Koko levyn panttasivat. Aivan ehdotonta Metallicaa. Vähä vituilllaa iha muiden kiusaksi. Tykkään duureista sävyistä t. sitruunalaku.
 
Viimeisen parin sivun kirjoitusten perusteella et olisi tyytyväinen, vaikka Metallica julkaisisi MoP tia AJFAn tänään. Paskaa koska Metallica. Tärkeää myös että mahdollisimman moni näkisi negatiivisen näkemyksesi.
 
Hemmetin papparokkia.

Vloppu kuunneltuna ja kyllä tää nousee Loadien jälkeen ehkäpä parhaaksi levyksi, Hetfieldillä on hyvä meininki ja Hammetillakin muutama ihan veikeä soolo ja vielä ilman wahia.
 
Miinusta tulee isolla kädellä Larsille, yhtä samaa humppaa ja fillit ala-astelaisen tasoa mutta minkäs teet näillä mennään

Ojankaivaja: Viimeisen parin sivun kirjoitusten perusteella et olisi tyytyväinen, vaikka Metallica julkaisisi MoP tia AJFAn tänään. Paskaa koska Metallica. Tärkeää myös että mahdollisimman moni näkisi negatiivisen näkemyksesi.
 
Hemmetin papparokkia.
 
Sekoititkohan johonkin toiseen? En löytänyt lainaamaltasi nimimerkiltä yhtään negatiivista kommenttia koko levystä.

bedlam: Sekoititkohan johonkin toiseen? En löytänyt lainaamaltasi nimimerkiltä yhtään negatiivista kommenttia koko levystä.
 
Samaa pähkäilin itsekin, kun selasin mielenkiinnosta muutamia sivuja taaksepäin.

Muistan Hardwiredin jälkeen olleeni jopa hämmästynyt muusikoiden.netissä kirjoitetuista levyä koskevista posiitivisista kommenteista. 72 Seasonsin kohdalla voidaan todeta paluun arkeen tapahtuneen. :D
 
Minä tykkään uudesta levystä kovasti. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen olo kieltämättä oli hieman hämmentynyt ja tuntui, että tarttumapintaa ei juurikaan löytynyt. Useamman kuuntelun jälkeen voin kuitenkin todeta, että kyseessä on todella onnistunut tekele. Levy on ennen kaikkea tasainen kokonaisuus. Ainoastaan Sleepwalk My Life Away ja varauksella Screaming Suicide on kappaleita, jotka olisin jättänyt pois. Sen sijaan Shadows Follow, You Must Burn!, Crown of Barbed Wire ja etenkin Inamorata on todella vahvaa suorittamista. On jopa hämmentävää kuinka hyvin Inamorata kantaa koko 11-minuuttisen pituutensa.
 
Erityisesti tykkään siitä, että Hetfield on yrittänyt tuoda laulumelodioihin jotain aiemmasta poikkeavaa. Useammassa kappaleessa on hyvinkin vahvasti Alice in Chains:iltä tai muilta grunge-aikalaisilta ammennettuja laulumelodioita.
 
Huonojen puolien osalta komppaan kyllä yleistä mielipidettä. Karsittavaa riittäisi. Etenkin 2000-luvun Metallicalle on tyypillistä, että kappaletta pitkitetään lisäämällä vielä yksi tai kaksi riffiä biisin perään ilman, että se tuo mitään lisäarvoa. Tiivistämistä levy siis kaipaisi.

cerulean: Ainoastaan Sleepwalk My Life Away ja varauksella Screaming Suicide on kappaleita, jotka olisin jättänyt pois.
 
Mun mielestä tuossa Sleepwalkissa on tarttuvin kertsi koko levyltä, ei siinä melodiassa sinänsä ole mitään ihmeellistä mutta se miten Hetukka laulaa ne "dreaming" ja "repeating" kuulostaapi vaan tosi kivalta. Oon sanonu että You Must Burn tippuis mulla ekana levyltä pois, mutta nyt se biisin loppupuolisko alkaa toimia niin hyvin että en tiedä sittenkään. Mua ärsyttää kertsiriffin viimeinen nuotti, en osaa sanoa miksi :D
 
E: pääsin tähän levyyn itse sisälle vähän ehkä kummasti niin että kuuntelen randomisti biisejä sieltä täältä. Pötkössä koko levy tuntui liian puuduttavalle alkuun.

cerulean: Muistan Hardwiredin jälkeen olleeni jopa hämmästynyt muusikoiden.netissä kirjoitetuista levyä koskevista posiitivisista kommenteista. 72 Seasonsin kohdalla voidaan todeta paluun arkeen tapahtuneen. :D
 
No joo Hardwired oli kuitenkin vähän parempi/tiukempi kokonaisuutena kuin 72 Seasons mielestäni. Ei hirveästi täytebiisejä kuten nyt tuntuisi olevan. Tosin en ihan täysin lyttää tätä uusinta, hyviäkin juttuja löytynee kunhan vain kuuntelee enemmän... Niin kävi ajan mittaan Hardwiredinkin kanssa. Ja kuten joku totesikin, Kirkin wahi hävisi tai hajosi kun en bongannut tuota uudelta levyltä;)... Muuten, yhdesä biisissä (Screaming Suicide) Kirk vetää Purplen Speed Kingin soolosta muutaman soinnun (vähän alennettuna sentään). Ilmankos kuulostikin tutulta:D.
 
edit. Ääh puukorva iski. Onhan se wahi olemassa vieläkin;).

Regalis Apertura: Ja kuten joku totesikin, Kirkin wahi hävisi tai hajosi kun en bongannut tuota uudelta levyltä;)...
 
Melkein kaikissa uuden levyn biiseissä taitaa olla Kirkalla wahi käytössä, jollei kaikissa. E: yhdestä biisistä en löytänyt.

cerulean: Erityisesti tykkään siitä, että Hetfield on yrittänyt tuoda laulumelodioihin jotain aiemmasta poikkeavaa. Useammassa kappaleessa on hyvinkin vahvasti Alice in Chains:iltä tai muilta grunge-aikalaisilta ammennettuja laulumelodioita.
 
Aiemmasta poikkeavaa ehkä, mut samalla ne on myös yks levyn heikoimpia lenkkejä. Jotenkin tosi keskinkertaista ja laiskaa suorittamista, tulee jotenkin sellanen fiilis että siellä on suunnilleen jätetty jotkut "pitäskö kokeilla jotain tämmöstä" -asteella olevat demolaulut jokaseen biisiin.
 
Nimenomaan siis melodioiden osalta tämä, laulut sinänsä yks niistä harvoista asioista joista ei oo paljoakaan pahaa sanottavaa.

IMO levyin isoin miinus tulee siitä, että selkeät Kuningasriffit loistavat poissaolollaan. Aiemmin Metallican uutuudet ovat aina saaneet tarttumaan kitaraan, mutta nyt ei innostanut.
 
Hammetin touhuissa ei mitään järkeä, MUTTA pelkästään se että tällä levyllä hän revittelee otekaulalla korkealta kuulostaa todella paljon paremmalta ja villimmältä kuin mitä edeltävällä kahdella levyllä (Spittiä lukuunottamatta).
 
Biisit ovat ok-hyvä tasoa, mutta jotenkin on vaikea uskoa että tämä tuotos olisi jalostunut bändin alitajunnassa viimeiset seitsemän vuotta. Enempi tulee fiilis, että levy on rysätty hirveällä kiireellä kasaan kun tuo viime kesän Stranger Thingsin tuoma hype piti saada hyödynnetyksi.

valtoi: IMO levyin isoin miinus tulee siitä, että selkeät Kuningasriffit loistavat poissaolollaan. Aiemmin Metallican uutuudet ovat aina saaneet tarttumaan kitaraan, mutta nyt ei innostanut.
 
Minusta tällä uudella on just hyviä riffejä enempi kuin muutamalla edellisellä. E: no ei montaa kyllä silti, mutta Shadows Followin pääriffi on mulle paras sitten ysärin.

Parin kuuntelun jälkeen tykkään itsekin. Onhan se aikuisrokkia verrattuna herrojen nuoruusaikoihin kuten aika moni aikaisempikin lätty mutta riffit toimii ja soitto on ihan tiukkaa.

Levy olisi saattanut toimia hitusen paremmin jopa noilla biiseillä, jos sille olisi ruuvattu kunnon soundit, eikä tuollaisia juurikin AOR-osaston teeleipäkattausta.

Saundeista jos puhutaan ni soisin vähä elävämmät rummut. Sormiha siinä kipeytyy ku hakkaa rumpukoneesta sitä samaa sämpleä. Muu koneisto jyrää ihan näppärästi. Kirkin soolot on hyvii ja siellä vilahtaa Holy Wars jossain kohassa. Pituuksista oon vähä pöljä sanomaan ku kuuntelen musaa semmosena kanvaasina ja mielentila-asiana. Riffien pauhu pitää mörköt piilossa!
 
Edit: Chasing Lightissa 5 minsan nurkilla on tuo mun kuulema Holy Wars xD

Ekaksi ajatus oli paskaa kun netistä kuuntelin mutta kun tänään sain LP:n niin mielipide muuttui. Paras änkyrän jälkeen. Hitaat introt puuttuu tosin edelleen mutta Cliff on mennyt. Misery oli loistava veto vanhan miseryn kunniaksi.

Vessajono: tulee jotenkin sellanen fiilis että siellä on suunnilleen jätetty jotkut "pitäskö kokeilla jotain tämmöstä" -asteella olevat demolaulut jokaseen biisiin.
 
Näitä kommentteja en oo koskaan tajunnut. Osaisitko vaan sanoa, ettet pidä vai mikä tarve keksiä tällaisia muka-hauskoja letkautuksia?
 
Itse levyyn: veikkaan että tästä tulee ihan samanlainen itelle kuin kaikista levyistä sitten Loadin. Ihan hyviä biisejä siellä täällä, mutta veikkaan ettei tule ensikuuntelun jälkeen koskaan kuunneltua kokonaisuutena alusta loppuun. Tai oisinkohan Re-Loadin saattanut joskus kuunnellakin?

Nyt on ehtinyt kuuntelemaan levyn muutamaan otteeseen ja sulattelemaan. Onhan tämä perhanan hyvä.
 
Soundit sais olla lähempänä jotain Black/Load -maastoa, eikä tätä todella kliinistä mikä on nykymetallican trademark, mutta kyllä tämäkin menee. Ei kuitenkaan puhuta mistään Death Magnetic tason soundeista, jotka tekee levystä rasittavan kuunnella.
 
Suosikkeja tällä hetkellä: 72 Seasons, Shadows Follow, Crown of Barbed Wire, If Darkness Had a Son ja Inamorata.
 
Ps. veikkaan että Inamorata liittyy Fixxxerien ja muiden raitojen joukkoon, joita ei koskaan kuulla livenä. Toivottavasti olen väärässä.