Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ekat 4 biisiä loivat positiivisen kuvan, mutta sitten lässähti ja rajusti. Pidemmän päälle puuduttavaa papparokkia. Ulrichin haitsu helisee taas kuin viimeistä päivää joka saatanan välissä.
 
Vaatii kyllä pari kuuntelukertaa lisää, mutta ekalla läpikuuntelulla ei lähde alun jälkeen.

Imorata aivan timanttia, eikä tunnu ollenkaan liian pitkältä vaikka on 11min. Muihin en vielä päässyt syventymään mutta hyviä ralleja.

temander: Ekat 4 biisiä loivat positiivisen kuvan, mutta sitten lässähti ja rajusti. Pidemmän päälle puuduttavaa papparokkia. Ulrichin haitsu helisee taas kuin viimeistä päivää joka saatanan välissä.
 
Vaatii kyllä pari kuuntelukertaa lisää, mutta ekalla läpikuuntelulla ei lähde alun jälkeen.
 
mitä on papparokki?

If Darkness Had A Son live: https://www.youtube.com/watch?v=TOm8BUTvPQA

Hesari on tehnyt aika vittumaisen arvostelun, missä haukutaan kaikkea mahdollista mieleen tulevaa. Jos täällä foorumilla nyt suhtaudutaan uuteen levyyn melko suopeasti, niin tämän arvostelun on pakko olla täysin väärässä
 
Levyarvostelu | Metallican yhdes_toista levy on autopilotilla tehty nostalgia_yritelmä, jossa ei ole mitään uutta tai klassista: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-200 … re=47da6f2b46721a9f09f9935c3e48c5d3

phiit: mitä on papparokki?
 
No se on nyt sellanen vähän löyhä termi, jota tulee viljeltyä omassa kaveriporukassa kaikista, jotka julkaisevat uutta musaa ja fiilis biiseistä vuosi toisensa perään on lähinnä "äh, miks taas tätä. Missä vanha kunnon..." jne jne. En tiedä käyttääkö tuota termiä juuri muut :D

Kyllä tää uusin levy ainakin Hardwiredin pieksee ihan 6-0.

HS antoi 2 tähteä. Melko anteliasta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009500082.html

Milkop: HS antoi 2 tähteä. Melko anteliasta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009500082.html
 
Edgyä pitää olla.
 
On tosin paljon edgympää nykyään ihan vaan tykätä Metallicasta vailla sen suurempia murheita tai odotuksia.

72 vuodenaikaa -albumi alkaa jouluisissa tunnelmissa Larsin kulkusten helkkeessä.

temander: Ekat 4 biisiä loivat positiivisen kuvan, mutta sitten lässähti ja rajusti. Pidemmän päälle puuduttavaa papparokkia. Ulrichin haitsu helisee taas kuin viimeistä päivää joka saatanan välissä.
 
100% tämä. Mitä pidemmälle levyä kuuntelee, niin haitsun tasainen nakutus taustalla alkaa puuduttamaan kuin tatuointineulan surina neljännen perättäisen tunnin kohdalla. Myös turhan framille nostettu virveli aiheuttaa samaa tuskailua, Lars kun ei tunnu enää muistavan käyttää muita rumpusettinsä osia filleissään.
 
Keskitempoisten biisien junnaavuutta lisää myös steriili ja persoonaton tuotanto, bändi kaipaisi kipeästi ympärillä pyörivien jees-tyyppien sijasta kunnon tuottajaa, joka puuttuisi myös biisien rakenteisiin ja ehdottaisi väliin trimmaamisen saloja.

Tympee Huttunen: Edgyä pitää olla.
 
On tosin paljon edgympää nykyään ihan vaan tykätä Metallicasta vailla sen suurempia murheita tai odotuksia.
 
Tai sitten tykkää siitä mistä oikeasti tykkää, eikä välitä tähdistä lehdessä tai bändin nimestä. Mulle ei tämä uusi pudonnut, mutta eipä ole mikään muukaan Metallican tekele pudonnut S/T -levyn jälkeen. Vaikka Metallica oli lapsena kova, niin ei levyt saa armoa bändin nimen perusteella, vaan niitä arvioin puhtaasti musiikin perusteella.

Minusta tämä levy olisi parempi jos biiseissä olisi vähämmän joutokäyntiä. Samalla olis voinut tipputtaa muutaman kappaleen kokonaan pois.
Näin äkkiseltään kuitenkin muutama ihan ok ralli. Ei yllä mitenkään viime vuosituhannen levyjen tasolle, mutta ei kai sillä niin väliä.
Kirkin soolot on kyllä muutamissa biiseissä ihan kummallista räpellystä...

mpekkanen: Minusta tämä levy olisi parempi jos biiseissä olisi vähämmän joutokäyntiä. Samalla olis voinut tipputtaa muutaman kappaleen kokonaan pois.
Näin äkkiseltään kuitenkin muutama ihan ok ralli. Ei yllä mitenkään viime vuosituhannen levyjen tasolle, mutta ei kai sillä niin väliä.
Kirkin soolot on kyllä muutamissa biiseissä ihan kummallista räpellystä...
 
Joo ihan liian pitkä levy. Pari biisiä pois ja tiivistystä rakenteisiin niin ihan hyvä levy olisi. Nyt tämmöinen ihan ok taustamöly levy jossa välillä osuu korvaan hyvä riffi. James muuten laulaa tosi hyvin tässä, jotenkin uusia sävyjä löytynyt.

mpekkanen: Minusta tämä levy olisi parempi jos biiseissä olisi vähämmän joutokäyntiä. Samalla olis voinut tipputtaa muutaman kappaleen kokonaan pois.
Näin äkkiseltään kuitenkin muutama ihan ok ralli.
 
Musiikintekoa kotistudiossa harrastavana täytyy osittain häpeillen myöntää, että Hardwired-levyä aikoinaan kuunnelleena päätin joissain delirium-mielenhäiriöissäni ottaa kevyeksi väliprojektiksi kyseisen levyn uudelleensovittamisen ja editoinnin - olihan netissä pyörinyt jo vuosia huhuja hurjasti paremmasta Death Magnetic-editistä...
 
Larsin studio-olosuhteissakin paikka paikoin laahaavaa rumpalointi asetti omia haasteita leikkaa-liimaa-touhuilleni, mutta lopputuloksesta tuli ainakin itselle helpommin nieltävä kokonaisuus. Toki siinä vaiheessa ei voida enää suoraan puhua 100% Metallican taiteellisesta luomuksesta, vaan yhden pakkomielteisen harrastelija-äänittäjän näkemyksestä.

Arvostelut on arvosteluja, Metal Hammerista muistan useammankin antaneen jo mustalle levylle 2/5, taisi joku heittää jopa 1/5. Kyseinen levy oli suurin pettymys itselleni henkilökohtaisesti ikinä, mutta olisin tuolloinkin 16-vuotiaana älynnyt että 3/5 on kuitenkin huonoin arvosana mitä kyseiselle tuotokselle voi antaa vaikka kuinka kiukuttaisi. Panteran Vulgar Display of Power sai kans useamman 2/5 tuomion ja Dream Theaterin I&W ja Mr Bunglen debyytti parilta kriitikolta 1/5. Minusta tällaisia arvioita on ihan hauska lukea jälkikäteen, varsinkin tapauksista joissa tyrmätty levy on noussut jonkinlaisen klassikon asemaan. Sama leffojen kanssa, joku elokuvalehti löytyy 80-luvulta jossa käsitellään isossa artikkelissa sitä miksi Kubrickin Shining-filmatisoinnista tuli niin surkea.

Henri Henri Olavi: Tai sitten tykkää siitä mistä oikeasti tykkää, eikä välitä tähdistä lehdessä tai bändin nimestä.
 
Huviahan noi arvostelut aina on ja viihteenä ne pitääkin ottaa.
 
Mulle ei tämä uusi pudonnut, mutta eipä ole mikään muukaan Metallican tekele pudonnut S/T -levyn jälkeen. Vaikka Metallica oli lapsena kova, niin ei levyt saa armoa bändin nimen perusteella, vaan niitä arvioin puhtaasti musiikin perusteella.
 
Joo, paha se on sanoa, että kuinka nostalgiset syyt laittaa tykkäämään noista biiseistä. Toisaalta mietin aika usein, että jos nyt perämettistä tulisi kotimainen bändi, mikä pistäisi kehiin vaikka Chasing Lightin riffimyllytyksen, niin olisiko se heti Soundin kannessa. Tavallaan se historia ja menestys voi olla myös painolastina. Mutta kukin tykkää mistä tykkää.

phiit: mitä on papparokki?
 
No ainakin omasta mielestäni tuolla tarkoitetaan sellaisen pitkän linjan bändin musaa joka on aika ennalta arvattavaa ja wanhojen tavaramerkkien toistamista ja samalla kuvitellaan että se riittää vielä wanhoilla päivilläkin kun ikää kertyy ja jatkunee uran loppuun saakka... Kuitenkin musan laatu vaihtelee huippukauden levyistä (no milloin mitenkin itse kunkin bändin kohdalla) laidasta laitaan vaikka kuinka yritettäisiin 50-60-vuotiaina soittaa kuten ennen wanhaan 20 v. ikäisenä. Eli vähän negatiivinen määritelmä. Näin yleisellä tasolla.

Rocking Rolling Man: Hesari on tehnyt aika vittumaisen arvostelun, missä haukutaan kaikkea mahdollista mieleen tulevaa. Jos täällä foorumilla nyt suhtaudutaan uuteen levyyn melko suopeasti, niin tämän arvostelun on pakko olla täysin väärässä
 
Levyarvostelu | Metallican yhdes_toista levy on autopilotilla tehty nostalgia_yritelmä, jossa ei ole mitään uutta tai klassista: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-200 … re=47da6f2b46721a9f09f9935c3e48c5d3
 
"Lux Eterna on plagiaatti Hit the lightista". ......Okei..... Tuossa vaiheessa putoaa taas pohja koko arvostelulta.