Media ja viihde ›

Otin ja muutaman kuukauden kestäneen tauon jälkeen aloin taas pelailemaan tuota elden ringiä. Sinänsä hauska alkaa taas, kun ei oikeastaan mitään muista... Ihan hakusessa koko homma. Muistan, että ennen kyllästymistä pistin Margit the fellin nippuun ja lähdin etenemään stormveil castlessa, mutta ei mitään haisua enää mihinpäin olin suuntaamassa. :)

Europa Universalis -pelisarjasta on julkaistu uusi lautapeli. Massiiviselta ja raskaalta vaikuttaa.
https://boardgamegeek.com/boardgame … 4127/europa-universalis-price-power

Pitkästä aikaa tuli laitettua Switchille pelattavaa: Super Mario 3D All Stars sekä Zelda Skyward Sword HD käytettyinä. Mariolla lähdetään liikkeelle, tavoitteena kyntää kaikki kolme klassikkoa läpi, sillä alkuperäiset ovat jääneet itseltäni väliin.
 
Näiden lisäksi ennakkotilaukseen lähti Metroid Prime Remastered ja Zelda Tears of the Kingdom. Eiköhän näillä hetken pärjää.
 
Tunnustaudun konsolipelaajaksi, vaikka pelikelpoinen PC taloudesta löytyy. Taloudesta löytyy Switch ja Series X, joista ensinmainittu on nykyisin kovemmalla käytöllä.

Guitaristi: Pitkästä aikaa tuli laitettua Switchille pelattavaa: Super Mario 3D All Stars sekä Zelda Skyward Sword HD käytettyinä. Mariolla lähdetään liikkeelle, tavoitteena kyntää kaikki kolme klassikkoa läpi, sillä alkuperäiset ovat jääneet itseltäni väliin.
 
Näiden lisäksi ennakkotilaukseen lähti Metroid Prime Remastered ja Zelda Tears of the Kingdom. Eiköhän näillä hetken pärjää.
 
Tunnustaudun konsolipelaajaksi, vaikka pelikelpoinen PC taloudesta löytyy. Taloudesta löytyy Switch ja Series X, joista ensinmainittu on nykyisin kovemmalla käytöllä.
 
Switchissä on pari huonoa puolta... Pelit ovat aivan jumalattoman kalliita, vaikka olisivat kuinka vanhoja. Naurattaa aina, kun pleikkarilla katsoo tarjoustarjontaa ja siellä on ties mitä 10-40 euron hintalapulla. Sitten menee nintendon kauppaan ja katsoo tarjouksia... Tjoo, tämä ja tämä indiepeli intiasta, mikä ei kiinnosta Erkkiäkään, on vitosen, mutta auta armias, jos kyseessä on zelda, super mario tai vaikkapa kirby, niin jopas hintaa on 60 euroa.
 
Toinen huono puoli on ohjainten driftaaminen herkästi. Juuri jouduin vaihtamaan vasempaan joyconiin tatin, kun edellinen lähti omille teilleen ja Link käveli aina välillä tornista/kalliolta kuolemaansa, kun tatti päätti, että nyt on aika kävellä eteenpäin.
 
Silkkaa vittuilua molemmat asiat nintendon puolelta. Kunhan on taas saatavilla, niin ostaa pamautan hall-anturitatit molempiin jyoconeihin ja loppuu se driftaus kokonaan.

Decadetroll: Switchissä on pari huonoa puolta... Pelit ovat aivan jumalattoman kalliita, vaikka olisivat kuinka vanhoja. Naurattaa aina, kun pleikkarilla katsoo tarjoustarjontaa ja siellä on ties mitä 10-40 euron hintalapulla. Sitten menee nintendon kauppaan ja katsoo tarjouksia... Tjoo, tämä ja tämä indiepeli intiasta, mikä ei kiinnosta Erkkiäkään, on vitosen, mutta auta armias, jos kyseessä on zelda, super mario tai vaikkapa kirby, niin jopas hintaa on 60 euroa.
 
Totta joka sana. Tämän takia olen ostanut suurimman osan Switch-peleistäni käytettynä. Silloinkin Mariot ja Zeldat maksavat sen 30-40e, mutta niistä saa myös omansa pois, kun ne läpipeluun jälkeen myy eteenpäin. Olen pitänyt lähinnä multiplayeriin keskittyvät pelit itselläni ja pistänyt loput kiertoon. Eli sinänsä hinta ei fyysisissä ole ongelma - diginä en ole ostanut mitään juuri sen takia, että hinnat ovat sikamaisia, vaikka mikä tarjous olisi päällä.
 
Toinen huono puoli on ohjainten driftaaminen herkästi. Juuri jouduin vaihtamaan vasempaan joyconiin tatin, kun edellinen lähti omille teilleen ja Link käveli aina välillä tornista/kalliolta kuolemaansa, kun tatti päätti, että nyt on aika kävellä eteenpäin.
 
Tätä ongelmaa ei itselläni ole tullut vastaan. Ymmärrän kyllä vitutuksen varsin hyvin.

Decadetroll: Switchissä on pari huonoa puolta... Pelit ovat aivan jumalattoman kalliita, vaikka olisivat kuinka vanhoja. Naurattaa aina, kun pleikkarilla katsoo tarjoustarjontaa ja siellä on ties mitä 10-40 euron hintalapulla. Sitten menee nintendon kauppaan ja katsoo tarjouksia... Tjoo, tämä ja tämä indiepeli intiasta, mikä ei kiinnosta Erkkiäkään, on vitosen, mutta auta armias, jos kyseessä on zelda, super mario tai vaikkapa kirby, niin jopas hintaa on 60 euroa.
 
Nintendon omien pelien hinnat kyllä hurjia mutta nintendo is gonna nintendo. Onneksi sentään lähes aina hemmetin laadukkaita pelejä joista ihan mielellään maksaakin.

Elden Ring jatkuu jälleen. Tälläkertaa säntäilin stormveil castlessa ja läpsin Godrick the Graftedia niin perusteellisesti, että säälittävän lohikäärmelarppauksen jälkeen herra luikki toiseen ulottuvuuteen pyllynposket punaisina hohkaen. Sen jälkeen kävin sitten hieman tutkimassa taas ympäröivää maailmaa ja keräilemässä kartan palasia. Godrickin seuraan liittyivät mm. Tree Sentinel, Stonedigger Troll ja Bloodhound Knight Darriwil. Satuinpa löytämään myöskin paavinhattuisen jättikilpparin ja ties mitä hauskaa.

Oon nyt hakannu tuota Mass Effect ykköstä, ja vaikka pelialue on tavallaan laaja, ei se kyllä tunnu siltä. esim. Final Fantasyt, Phantasy Starit, Eye of the Beholderit, Ultimat ja ties mitkä ysärihelmet tuntuvat alueeltaan paljon laajemmilta. Tuossa jokainen planeetta on tyyliin joku postimerkki, ja jokainen rakennus mihin mennään sisään ei ole paria huonetta isompi.
 
+ mitä haahuiluun tulee, niin tulispa MIDWINTER -pelistä tolkun remake.

Tuli pelattua Persona 4, peli josta olin useasti kuullut ylistäviä asioita. Vastasi hyvin odotuksia, tuossa yhdistyi kolme genreä (rpg, visual novel, social simulation) ja kaikki toimivat vallan mainiosti.
 
Epämuusikko: Oon nyt hakannu tuota Mass Effect ykköstä, ja vaikka pelialue on tavallaan laaja, ei se kyllä tunnu siltä. esim. Final Fantasyt, Phantasy Starit, Eye of the Beholderit, Ultimat ja ties mitkä ysärihelmet tuntuvat alueeltaan paljon laajemmilta. Tuossa jokainen planeetta on tyyliin joku postimerkki, ja jokainen rakennus mihin mennään sisään ei ole paria huonetta isompi.
 
Olisin toivonut noihin vähän enemmän planeettoja, joissa olisi voinut käydä missioneiden jälkeenkin tekemässä side questeja yms. En muista pystyikö ykkösessä nuo laskemaan yhden käden sormilla. Galaxy mapissa oli kyllä oma charminsa mutta tutkimusmatkailu oli hieman kuin Asteroidsia pelaisi.

Crash Bandicoot 4 tuli viime viikolla hypittyä läpi pleikkari nelosella, ja oli kyllä haasteena pahimmillaan/parhaimmillaan melkoista tasoloikkadarksoulsia, ei ihan vastannut niitä vanhojen crash-pelien muistikuvia vaikeusasteen osalta :D Mukava peli kuitenkin tilanteessa, jossa videopeleille ei ole ihan mahdottoman paljoa aikaa - tarjosi reilusti haastetta, mutta pidemmänkin tauon jälkeen simppeleihin kontrolleihin ja selkeään etenemiseen pääsi nopeasti kiinni. Esimerkiksi Horizon Zero Dawn jäi aikanaan kesken, kun jonkun kuukauden tauon jälkeen ei ollut enää mitää käsitystä kontrolleista, juonesta tai kesken jääneistä tehtävistä.
 
Tästä innostuneena tuli heti perään hankittua Tails Of Iron, 2D soulslike joka ei ainakaan vielä ole tyrmännyt liian pahalla vaikeustasolla, eikä kontrollit tai pelimaailmakaan ole liian monimutkaisia. Aiemmin melko vastaavanlaisina peleinä olen muuten pitänyt Salt & Sanctuarista sekä Hollow Knightista, mutta niiden metroidvaniamaisuus on melkoista myrkkyä juurikin rajallisen pelaamiseen käytettävän ajan takia, kun jokaisessa tunnin sessiossa haluaisi selkeän tunteen pelin etenemisestä.
 
Otan mielellään PS4-suosituksia vastaan jos näillä spekseillä tulee mieleen vastaavanlaisia haastetta tarjoavia pelejä, joihin pääsee kuitenkin helposti sisään.

Zelda-asiaa:
 
Joulukuussa tuli hommattua kätsä 8bitdon langaton ohjain tietsikalle jonka avulla olen paikkaillut missattuja Zeldoja emulaattorilla eli Wind Waker HD, Twilight Princess HD sekä Skyward Sword HD oli lainassa Switchille. Nämä osin siksi että z-hypet käynnissä tässä ennen Tears of the Kingdomin julkaisua.
 
Kannettavista Zeldoista pelaamatta on vielä Phantom Hourglass ja Spirit Tracks mutta en välttämättä niihin jaksa koskea kun ei ne kynäilyjutut kuulosta ainakaan emuloituna kovin järkevältä, vaikka kiitosta on pelit saaneetkin.
 
Nintendo Onlineen tuli vastikään Gameboy-sovellukset johon Oracle of Ages/Seasons ilmestyy kai myöhemmin, mutta ajattelin nekin tässä emulaattorilla spelailla läpi, sen jälkeen varmaan kerkeää vielä Minish Capin.

Itsellä on käytössä ihan perus langaton Xbox One - ohjain ja Dolphin-emu millä olen pelaillut GC-pelejä. Twilight Princess on vuosikaudet ollut jumissa siellä loppupuolella haamumaailmassa missä pitää kuljettaa se pallo kentän lopusta alkuun, ennen kuin käsi nappaa sen takaisin. Viimeinen kohta olisi jäljellä mutta ei vain onnistu. No joku päivä vielä tuon selvitän. Muutoin aivan huima Zelda-seikkailu tähän mennessä.

https://youtu.be/OsVGP0vWeTc
 
Bethesdan Starfield ilmestyy 6.9. Jaa-a, enpä tiedä. Voihan tuo olla hyväkin mutta on se nyt saatana kun tuosta Morrowindin enginestä ei ole päästy vieläkään eroon.

Milkop: https://youtu.be/OsVGP0vWeTc
 
Bethesdan Starfield ilmestyy 6.9. Jaa-a, enpä tiedä. Voihan tuo olla hyväkin mutta on se nyt saatana kun tuosta Morrowindin enginestä ei ole päästy vieläkään eroon.
 
Juu, internets-tietäjät kun ois päässy kehittään ni ois jo uus Elder Scrolls ulkona. Ei se oo ku vaihtaa Unrealiin ja pam pam
 
Itse aiheeseen: Starfield ei kauheesti jaksa innostaa, näyttäs tosi geneeriseltä scifihommalta. Pitäähän se silti varmaan testata joskus.

Milkop: https://youtu.be/OsVGP0vWeTc
 
Bethesdan Starfield ilmestyy 6.9. Jaa-a, enpä tiedä. Voihan tuo olla hyväkin mutta on se nyt saatana kun tuosta Morrowindin enginestä ei ole päästy vieläkään eroon.
 
Skyrim avaruudessa? Ei jatkoon. Eikö avaruus nyt ole aiheena vähän passé videopeleissä?

Sorruin taas wowittamaan. Tein tuoreelle yksityiselle Everlook-vanillaserverille hahmot molemmille puolille, ja hauskaa on pitkästä aikaa ollut. Porukkaa on todella paljon; mihin tahansa alueelle menee, löytyy aina tovereita tehtävien suorittamiseen. Lukuun ottamatta mahdollisuutta tehdä samalla tunnuksella hahmo sekä Hordelle että Alliancelle, serveri toimii täsmälleen kuten Blizzardin palvelimet, eli mitään kokemuspistekertoimia tms. ei ole. Jos joku muukin nostalgikko innostuu kokeilemaan, saa ilmoittautua, niin jeesailen kyllä tehtävissä ja varustautumisessa.

Tympee Huttunen: Aloitin Last of Us-pelin alusta sarjan innoittamana. Olin näemmä tyystin unohtanut tuon alkupään juonen. Olin myös tyystin unohtanut, kuinka hiton vaikea tuo peli onkaan. Mutta tuo Remastered-versio näyttää ja tuntuu kyllä upealta ja kaikkinensa tuo on ihan huippulaadukas peli ja kestää vertailun mihin vaan.
 
Itse juuri läpäisin Last of Usin ensimmäisen osan originaalina PS3-versiona. Hieno tarina ja erityisesti sen toteutus, mitään vastaavaa en ole kokenut aikaisemmin. Jo prologissa tuli tippa linssiin. Valitettavasti pelillinen puoli olikin sitten vähän sinnepäin. "Puzzlet" ja jatkuva kädestäpitely alkoi ärsyttämään. Peli alkoi myös toistamaan itseään nopeasti. Hauskinta oli larpata Ramboa jousipyssyn, polttopullon ja naulasaksi-ansapommin kanssa. Osuuksista "talvi" ja lopetus oli onnistuneimmat.
 
Peli oli myös todella helppo hard-vaikeustasolla, olisi pitänyt valita survivor. Remasterissa on kuulemma moodi, jossa yksi kuolema pakottaa aloittamaan pelin kokonaan alusta.
 
Uudelleenpeluuarvo 0.

Kesällä tuli pelailtua molemmat osat (ja Left Behind) ekaa kertaa. Pelillisestihän nuo toistaa itteään tosi paljon, samaa infektoituneiden/pahisten lahtaamista valitsemallaan tyylillä ja loputonta kaman keräilyä. Myöskin kentät aika putkijuoksua, erityisesti ykkönen. Kakkosessa sentään oli vähän kiinnostavampia kenttäsuunnitteluja välillä. Hardilla pelasin ja oli itselle ihan sopivan tasoista. Tykkäsin hiiviskellä huomaamatta mahdollisimman pitkälle ja napsia tarvittavat pahikset puukolla tai jouskarilla kaikessa hiljaisuudessa, vaikka muutamissa kohdissa olikin pakko ruveta räiskimään.
 
Tarinat ja tunnelmahan noissa oli ihan priimaa. Hirveä kuumotus koko ajan kun kamat on aina lopussa ja jostain kuitenkin ilmestyy taas yllärinä joku örkki. Tekisi mieli pelata vielä joskus vaikeammallakin tasolla uudestaan ihan vaan tarinan uudelleen kokemisen ja itsensä haastamisen takia.

Tulipa pelattua sellanen puzzle-peli kun Return of the Obra Dinn. Vanhalle laivalle sijoittuva mysteerisyydessään yllättävän koukuttava vakuutusetsiväpeli, jossa selvitellään mitä miehistö on röytänyt. Hauska heureka-fiilis tuli aina kun hoksas kohtaloita.