Yleistä keskustelua musiikista ›

Kefiiri: Ystävällisen kirjoituksesi kannustamana kuuntelin Miragea uudestaan ja paranihan se loppua kohti hieman, tai sitten kyseessä oli jokin placebo-efekti mutta yhtä kaikki. Sitten huomasin katsoa löytyykö orkalta mitään konserttimatskua Youtubesta ja BBC Live vuodelta 1977 oli ihan sympaattinen. Kitaristilla oli vakuuttavia proge-ilmeitä ja puhaltimia porukalta löytyi joka lähtöön ja välillekin.
 
Puhaltimet ovat mielestäni yleisesti ottaen vain haitaksi kaikessa muussa paitsi jatsissa, (jota kuuntelen ahkerastikin). Camelille puhallinten käyttäminen kuitenkin sopi komeasti kuin kyttyrä dromedaarille.
 
Youtuben suosituksista hokasin tuon Rajaz-levyn. Se on aina kiinnostavaa että millaiseksi pitkäikäisten tai välillä hajonneiden porukoiden musiikki on ajan mittaan kehittynyt. Joskus vanhoilta konkareilta syntyy vain tekotopakkaa pinnistelyä, mutta Rajaz kuulosti oikein mukavalta ja ihan soittamisen ilosta tehdyltä musiikilta. Täytyy jatkossa perehtyä Camelin tuotantoon enemmänkin.
 
Ketjun otsikkoon viitaten siis vastaan: Camelista!
 
Vau! Hienoa, että aloit lämmetä Camelille.
Jännä juttu sinänsä, että onkohan tuolla mnetin progealueen Camel-ketjussa koskaan käyty näin vilkasta keskustelua bändistä. Keskuudessamme on siis sittenkin salacamelfaneja!
Ja kyllä, progeilmeet on tärkeitä! Niihin kannattaa satsata. Tuolla BBC 1977 -livellä Latimerilla on muistaakseni myös sellaiset haalarivetimet yllään, että kyllä kelpaa. Lisäuskottavuutta kaksikaulaisesta Gibson EDS-1275 CH:stä. Jos ei näillä ulkoisilla seikoilla ala proge lähteä, niin ei sitten millään.

Camel on mahtava. Aina muistan kun isä soitti Moonmadness -älppäriä ja se kolahti jo silloin, jopa ennen finnejä -iässä. Nyt juuri laitoin osittain tämän ketjun innoittamana ko. levyn soimaan ja onhan tämä edelleenkin aivan upeaa. Lunar Sean alun Latimerin soolo on vaikuttanut taatusti omaan soitteluun ja tuo lopun revittely, voi juma :D Näiden tahtiin treenattiin pitsanaamana ja kai siitä jotain on jäänyt sormiinkin. Ja jos vielä progebändeistä joutaa tässä ketjussa vielä hetken puhua niin tykkään monista (vanhoista klassikoista), mutta Genesis Gabrielin ajalta on se rakkain. Sanokaa mitä sanotte :) Dancing With the Moonlit Knight, aina karvat pystyyn. Onneksi on noita vinyyleitäkin.

Kefiiri: Pitäisi kuunnella ilman kuvaa, vaalea nainen varasti mielenkiinnon.
 
: D. Eiköhän siitä löytyne versio, missä se kamala levynkansikuva, sitte ainaki mielenkiinto säilyy musassa. Tuo video kyllä mulla toimii aika hienosti taustana tolle aika maagiselle biisille, siis ilman mitään erikoisempaa vastakkaisen sukupuolen aiheuttamaa keskittymisen herpaantumista muuhun ku musaan, vaikka myönnän toki siinä kauniita ladyja olevan.

Milkop: Camel on mahtava. Aina muistan kun isä soitti Moonmadness -älppäriä ja se kolahti jo silloin, jopa ennen finnejä -iässä. Nyt juuri laitoin osittain tämän ketjun innoittamana ko. levyn soimaan ja onhan tämä edelleenkin aivan upeaa. Lunar Sean alun Latimerin soolo on vaikuttanut taatusti omaan soitteluun ja tuo lopun revittely, voi juma :D Näiden tahtiin treenattiin pitsanaamana ja kai siitä jotain on jäänyt sormiinkin. Ja jos vielä progebändeistä joutaa tässä ketjussa vielä hetken puhua niin tykkään monista (vanhoista klassikoista), mutta Genesis Gabrielin ajalta on se rakkain. Sanokaa mitä sanotte :) Dancing With the Moonlit Knight, aina karvat pystyyn. Onneksi on noita vinyyleitäkin.
 
Annoin kuule ihan plussan sun Genesis-fanitukselle!! Kyllä mun muuttumaton mielipide on, että Genesis-älpyt Trespassista Lamb Lies Downiin pesee kaikki Camelin levyt (myös ne kuuntelemattomatki) mennen tullen!! Ei mitään Camelia vastaan, mutta se nyt vaan ei iskeny ollenkaan mulle 80-luvulla samalla tavalla kun nuo Genesiksen levyt!! Kertakaikkisen hienoa musiikkia täynnä kaikki tyyni! Toki mulla menee Wigwam, Pink Floyd, King Crimson, Jethro Tull, Family, Traffic, Faust, Can, Caravan ja Magma tällä hetkellä Genesiksen ja Yessinki ohitse, mutta kyllä kovan luokan progesta puhutaan näitte kaikkien bändien yhteydessä!

Käärijä
 
Helvetti on vihdoinkin jäätynyt, kun löysin rap-artistin josta oikeasti diggaan ja vieläpä suomeksi vetävä. Suomirap, kun on vielä asteen paskempaa kuin normirap. Toivottavasti voittaa UMK:n ja koko Europaskan.

Tämän artistin tuotantoon on tutustuttava.
 
Masayoshi Takanaka All Of Me (1979)
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZxGiEoczryg

Kun tässä nyt on ollut vahva progeteema, niin linkittelenpäs tähän pari vuotta sitten vastaan tulleen neuvosto-yllärin, eli Arielin. Viime talvena tuli kulutettua tätä puhki aika innolla. Kuuntelin myös muita bändin tuotoksia, enkä löytänyt oikein mitään kiinnostavaa.
 
https://youtu.be/SplOIa3e-os

Penasol: Kun tässä nyt on ollut vahva progeteema, niin linkittelenpäs tähän pari vuotta sitten vastaan tulleen neuvosto-yllärin, eli Arielin. Viime talvena tuli kulutettua tätä puhki aika innolla. Kuuntelin myös muita bändin tuotoksia, enkä löytänyt oikein mitään kiinnostavaa.
 
https://youtu.be/SplOIa3e-os
 
Mää tykkään tosta kans, ei nyt ihan ykköslevyksi mulla ole noussu, mutta hienoa sinfonista progea jokatapauksessa! Vähä kans kuunnellu bändin muita levyjä eikä kyllä tosiaankaan nousseet ton tasolle.

Sepi Kumpulainen Band. Bändilevy tuntuu alkuun löperöltä Sepin tiukkoihin sooloesityksiin verrattuna, mutta enemmän kuunneltuna "Hyväntahtoinen lähettiläs" -levy alkaa upota.
 
Esimerkiksi "Hyttynen saunoo" tuo hetkittäin mieleen King Crimsonin.

Meteor Vortex

Vuoret, jotain indierockia.
 
https://www.soundi.fi/levyarviot/ar … -albumi-on-monisaikeinen-manifesti/
 
Uuden levyn selväpiirteisimpiä biisejä Epäonnistujat https://www.youtube.com/watch?v=BvI … JCIiUXA&ab_channel=Vuoret-Topic

King Gizzard & the Lizard Wizard. Youtuben algoritmi suositteli, ja sitä löytyy tuubista vaikka kuinka. Mainiota meininkiä. Olivat kai tulossa tänne Suomeenkin mutta peruuntui tai jotain.

Leonid & Friends, pändi joka soittaa mm. Chicago-covereita ja h-vetin hyvin.
Muusikot mm. Ukrainasta ja sieltä idästä päin. :)

The Warning ja varsinkin uusimmat livet

The D.U.D.E.S.
 
Bändi on Oulusta, ensimmäinen single on ilmestynyt ja kyllä on komeaa:
 
https://youtu.be/aPa0zAF0SnA
https://youtu.be/2qzkZjhDoEU

Löysin parin videomeemin kautta italialaisen leffasäveltäjän jonka kynänjälki on sympaattista ja retro-eroottista. pitänee tonkia enemmän.
 
https://open.spotify.com/search/Armando%20Trovaioli

Pambikallio tuli Spotifyn suosituksissa vastaan ja tämähän on oikein makoisaa musiikkia näin aurinkoiseen kevätpäivään. Volvo -biisi iski ainakin heti mutta kuunnellaan lisää tässä töiden ohessa. Vähänhän tässä on sellaista hipsterin ja Kallion tuoksahdusta, muttei häiritsevästi. Ihan kivoja biisejä.

Viimeksi olen hullaantunut Moody Bluesista ja eirtoten heidän vanhemmista levyistään alkaen levystä Days of Future Passed, In Search of the Lost Chord, On the Threshold of a Dream, To Our Children's Children's Children, A Question of Balance, Every Good Boy Deserves Favour ja nyt viimeisenä Seventh Sojourn.
 
Jos aika riittää ja kiinnostua löytyy, niin kuunnelkaa pois ja liikuttukaa suuren taiteen ääressä. Osattiin sitä 60 -luvullakin tehdä muzakkia.

Pakko mainita uudestaan King Gizzard & the Lizard Wizard! Olen lukenut haastatteluja, kuunnellut levytyksiä kokonaan ja pätkittäin sekä katsonut esim. KEXP -livetaltiointeja. Kaikin tavoin upeaa touhua ja vankka todiste ihmiskunnan elinkelpoisuudesta. Progea jossa tyylilajin rasittavat piirteetkin kääntyvät positiivisiksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wxwu7FYFSek&t=1s