Rock, pop, alternative ›

Ssyba: Juu kyllä se bändin käyttämiin välineisiin pitkälti perustuu tuo kirja.
 
Kiitos vastauksesta.
 
Se nyt on kuitenkin varmaa että jos joku haluaa lukea nimenomaan draamankaarta ja bändin tarinaa ja jäsenien elämää niin Puustisen kirja on varmaan se "parempi" siihen.
 
Sen olenkin lukenut ja ihan ok perus bändihistoriikki se on.
 
Kimmolle kuitenkin hatunnosto tästä urakasta, hieno kirja oli. Tuli heti luettua läpi kun julkaistiin.
 
Joo, arvostan itsekin, vaikken usko että tuota kirjaa tuleekaan luettua.
 
Exhausted: Kirjassa on periaatteessa neljä teemaa:
 
1. Kingston Wallin musiikki Wallin kuoleman jälkeen (uudelleenjulkaisut, tribuuttikeikat jne)
2. Kingston Wallin jäsenten soittokamat, erityisesti Wallin soittokamat ja niiden olinpaikan metsästäminen
3. Kingston Wallin levyjen moniraitojen kuuntelu Jyllin, Kuoppiksen ja Palomäen kommentoidessa.
4. Kimmon henkilökohtainen suhde Kingston Wallin musiikkiin
 
Kiitos syventävästä infosta. Tuosta listasta kiinnostaisi minua ehkä ainoastaan tuo kohta 3.

jukkajylli: Kukakohan kirjoittaa kirjatrilogian kolmannen osan? Se vois olla semmoinen vähän psykedeelisempi ja sekavampi kirja?
 
Mä voin kirjoittaa jos Kajasto tekee siihen soundtrackin :)

Jos joku ei vielä ole huomannut:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-64594882
 
Kulttuuriykkönen 2.2.2003: Kulttibändi Kingston Wall - 90-luvun uushippeyden ja Ior Bockin pitkä varjo muuttui kestosuosioksi

Exhausted: Sellasta juttua vielä mietin, että kirjan mukaan DOD Flanger ilmestyi Wallin pedaalilautaan vasta joskus 1993 paikkeilla, mutta Waste of Timessa 4:56 kohdilla soi flangeri? Pedaali oli jo ostettuna, mutta sitä ei lisätty vielä keikoille lautaan ykköslevyn rundille? Tai käytettiin studiossa olevaa flangeria?
 
Moikka!
 
Vastaan nyt ihan mutupohjalta ilman moniraitanauhoja, että "Waste of Timessa" on monta kitararaitaa ja lopun oktaavikitaroissa on tosiaankin hienoinen modulaatio. Munkin mielestä se on flanger.
 
Kirjaa kirjoittaessa kuulin, että Petri Wallilla oli ollut käytössään EHX Electric Mistress, mutta se oli lopulta mennyt paskaksi ja päätynyt Hasse Wallille, mutta sitä ei ikinä saatu kuntoon. DOD Flanger 575 tuli kuvioihin vasta II-levyn sessioissa, eli oma villi veikkaukseni on, että tuolla raidalla kuullaan Electric Mistressiä.
 
Tuohon efektiin liittyy monta muistelua kuten, että siihen ei aluksi löytynyt sopivaa virtalähdettä ja että miksaaja Robert Palomäki oli auttanut sen jaloilleen saamisessa, mutta kun itse muistan tuon ajan virtalähteiden lainalaisuudet, niin hankalaahan se oli.
 
Tarkka korva sulla, sillä toi kuuluu miksauksesta tosi miedosti, kun "ykköskitara" soittaa sointuja päälle ja toi oktaviteeman soittava "flanger-kitara" on siis päälleäänitetty.
 
KA

Exhausted: Ja nyt kun pitkästä aikaa jaksoin kuunnella Mushrooms-kokonaisuuden loppuun asti niin siellähän soitetaan The Answerissa analogisynalla bassosäveliä, mahtaiasiko olla Wallin oma Juno-106 vai studiossa ollut syna?. Two of a Kindin arpeggion salaisuus paljastui kirjassa, mutta tästä ei muistaakseni mainittu.
 
Moikka!
 
Tämä osio on mun mielestä jonkun sortin fuzzin tai kahden eri overdriven (Guvernor/Tube Screamer) yhdistelmä wahilla ryyditettynä, eli ihan kitararaidoilla toi on moniraitanauhoilla ja yksistään kuunneltuna selkeästi filtteröity rankka särösoundi. Synasoundihakuisuutta oli ilmoilla jo tuossa vaiheessa, mutta vasta II-levyllä kuullaan ekaa kertaa syntikoita.
 
Taas kerran propsit tarkoista huomioista!
 
KA

Exhausted: Kirjassa on periaatteessa neljä teemaa:
1. Kingston Wallin musiikki Wallin kuoleman jälkeen (uudelleenjulkaisut, tribuuttikeikat jne)
2. Kingston Wallin jäsenten soittokamat, erityisesti Wallin soittokamat ja niiden olinpaikan metsästäminen
3. Kingston Wallin levyjen moniraitojen kuuntelu Jyllin, Kuoppiksen ja Palomäen kommentoidessa.
4. Kimmon henkilökohtainen suhde Kingston Wallin musiikkiin
 
Moikka taas!
 
Kiitos tästä analyysista. Vaikka kirjoittajan ei ole (kuten ei muusikonkaan) tarkoituksenmukaista avata tekstin kirjansa perimmäistä tarkoitusta, niin koetan nyt kertoa mistä Kingston Wallin Perintö -kirjassa on omasta mielestäni kyse.
 
Kirja kuvaa traumaa, minkä Petri Wallin kuolema langetti omalle sukupolvelleni. Se kertoo Tri-Logy levyn musiikillisen sanoman etsimisestä ja koko tarina liikkuu tämän teeman ympärillä.
 
Kertoja (minä) on elänyt oman nuoruutensa Kingston Wallin musiikin parissa, mutta ei ole pystynyt kuuntelemaan sitä yli 20 vuoteen. Ja kun hän lähtee kitarateknikoksi vuoden 2019 tribuutti-kiertueelle, tämä kaikki iskee vasten kasvoja. Selättääkseen oman traumansa hän haluaa ymmärtää mikä bändissä on niin vastustamatonta ja purkaa Tri-Logyn musiikillisen sisällön niin pieniin osiin, että trauma poistuisi.
 
Matka alkaa Petri Wallin Gibson-kitarasta, jatkuu efektien kautta vahvistimiin, Sami Kuoppamäen rumpuhin, Jukka Jyllin bassoihin ja Kimmo Kajaston syntetisaattoreihin. Ja kun tämäkään ei tuo vastausta niin alkuperäiset studiokelanauhat näyttäytyvät kuin graalin maljana, joista lopullinen totuus on löydettävissä.
 
Mielestäni kirjan parasta antia ovat Sami Kuoppamäen kommentit omasta soitostaan ja miten hän koki Kingston Wallin. Mun ei ollut alun perin tarkoitus kirjoittaa rummuista mitään, mutta kun haastattelin Kuoppista ensimmäisen kerran, matsku oli niin kovaa, ettei sitä voinut mitenkään jättää pois. Myöskin Jukka Jyllin bassonsoiton ruotiminen avasi bändin soundia minulle aivan uudella tavalla.
 
Yksi ajatus on kertoa minua nuoremmille sukupolville, kuinka musiikkia tehtiin ennen ja miten tekotavat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Katsoin varmasti kaikki Kingston Wallia edes läheisesti liipanneet You Tube-klipit ja huomasin, että moni lähestyy musiikkia modernein soundein ja tekniikoin.
 
Nöyrin toiveeni oli pitää Kingston Wallin soittoestetiikka elossa ja että joku voisi vaikka sitten kymmenen vuoden päästä lukea tämän kirjan ja ymmärtää enemmän musiikista, johon on juuri ihastunut ja ehkä ammentaa lukemastaan jotain omaan musiikin luomisprosessiinsa.
 
Miten tarina sitten päättyy, se selviää kansien välistä.
 
KA

Kipander: Moikka!
 
Vastaan nyt ihan mutupohjalta ilman moniraitanauhoja, että "Waste of Timessa" on monta kitararaitaa ja lopun oktaavikitaroissa on tosiaankin hienoinen modulaatio. Munkin mielestä se on flanger.
 
Kirjaa kirjoittaessa kuulin, että Petri Wallilla oli ollut käytössään EHX Electric Mistress, mutta se oli lopulta mennyt paskaksi ja päätynyt Hasse Wallille, mutta sitä ei ikinä saatu kuntoon. DOD Flanger 575 tuli kuvioihin vasta II-levyn sessioissa, eli oma villi veikkaukseni on, että tuolla raidalla kuullaan Electric Mistressiä.
 
Tuohon efektiin liittyy monta muistelua kuten, että siihen ei aluksi löytynyt sopivaa virtalähdettä ja että miksaaja Robert Palomäki oli auttanut sen jaloilleen saamisessa, mutta kun itse muistan tuon ajan virtalähteiden lainalaisuudet, niin hankalaahan se oli.
 
Tarkka korva sulla, sillä toi kuuluu miksauksesta tosi miedosti, kun "ykköskitara" soittaa sointuja päälle ja toi oktaviteeman soittava "flanger-kitara" on siis päälleäänitetty.
 
KA
 
Kipander: Moikka!
 
Tämä osio on mun mielestä jonkun sortin fuzzin tai kahden eri overdriven (Guvernor/Tube Screamer) yhdistelmä wahilla ryyditettynä, eli ihan kitararaidoilla toi on moniraitanauhoilla ja yksistään kuunneltuna selkeästi filtteröity rankka särösoundi. Synasoundihakuisuutta oli ilmoilla jo tuossa vaiheessa, mutta vasta II-levyllä kuullaan ekaa kertaa syntikoita.
 
Taas kerran propsit tarkoista huomioista!
 
KA
 
Kiitos mielenkiintoisista lisätiedoista! Mushroomsissa tosiaan on syntikkamaista wahikitaraa overdubattuna jo aiemmin, mutta tämä oli hämäävämpi. Olisiko oktaaverikin mukana.
 
Mulla on ollut mielessä tehdä youtube-video aiheesta "miten tehdä kitarasta syntikan kuuloinen käyttämättä 'synapedaalia'". Itse joskus kehittelin kanssa vastaavia synamaisia saundeja, ja siihen auttoi ainakin kaulamikin käyttö, kun se hävitti tehokkaimmin kitaran atakin ja veti signaalin synamaisen luonnottomaksi.

Kipander:
Mielestäni kirjan parasta antia ovat Sami Kuoppamäen kommentit omasta soitostaan ja miten hän koki Kingston Wallin. Mun ei ollut alun perin tarkoitus kirjoittaa rummuista mitään, mutta kun haastattelin Kuoppista ensimmäisen kerran, matsku oli niin kovaa, ettei sitä voinut mitenkään jättää pois. Myöskin Jukka Jyllin bassonsoiton ruotiminen avasi bändin soundia minulle aivan uudella tavalla.
 
Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta. Pitänee tuo opus jossain kohtaa käydä kirjastosta hakemassa.

Aroluoman kirja on nyt luettu ja syvä kumarrus kirjoittajalle. Perinpohjaista työtä ja kirjailija osaa myös kirjoittaa, kirjan luki ahneesti ja innoissaan. Ja myös lopetti mieli seesteisenä, hyvä niin.
 
Viimepäivät on tullut kuunneltua myös levyjä ja entistä tarkemmalla korvalla. Joten kirja toimi jälleen katalyyttinä antamaan lisävauhtia omallekin KW-matkalle, joka alkoi pääkaupungista ysärin alussa. Siellä asuin 1991-2000. Osaan kyllä mieltää kirjassa esitetyt asiayhteydet ja sen ajan hengen tuolloin.
 
Ehkäpä se hurmoksellisuus bändin musassa ja sen kokeneissa yleisössä johtui siitä, että musiikin ja sen performanssin erinomaisuuden lisäksi keikat toimivat sen lama-ajan kontrastina. Ei silloin kyllä juuri mitään positiivista ollut ilmoilla ennen vuotta -95. No ehkä Cowboysien Total Balalaika Show senaatintorilla -93. Mutta sekinhän oli ihan hullu show, jota oli minun lisäksi katsomassa about 50 - 60 000 ihmistä.
 
Kingston Wall jatkaa vahvaa elämäänsä uusien sukupolvien keskuudessa. Meidän viiskymppistenkin joukossa on paljon musadiggareita, jotka eivät ole mitenkään erityisesti vielä tutustuneet bändin musaan ja tarinoihin. On äärimmäisen loistavaa, että levyt julkaistaan uudestaan LP:nä ja nyt on kaksi kirjaa luettavana kaikille heillekin. Nöyrät kiitokset tästä kaikille asianosaisille!

Tätä en ole aiemmin nähnyt
 
Kingston Wall - City Soundi - Turku - 12.11.1994
https://www.youtube.com/watch?v=287 … w&ab_channel=MarkkuLaaksoartist
 
Kimmon kirjassa pääsin loppuun tämän viikon aikana. Hieno teos faneille ja tarjoili taas uutta sisältöä bändin historiaan. Paljon enemmän, kuin joskus aiemmin olisi osannut toivoa.
 
Täytyi ottaa heti perään Viljamin teos uudelleen tarkasteluun, kun ensimmäisestä lukukerrasta on kohta kulunut vuosikymmen ja jutut eivät ole enää muistissa.

Moikka!
 
Kiitos kommenteistasi ja hienoa, että kirja herätti ajatuksia. En tosin tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi, mutta olen kuullut monelta, että lopetuksen ylävire ilahduttaa, siinä missä Puustinen lopetti loistavan kirjansa molliin.
 
Tuota lama-asiaa olisi voinut korostaa kirjassa enemmänkin, mutta siitä on tullut juteltua haastatteluissa ja se on kyllä meitä kaikkia koskettava aihe juuri näinä aikoina. Mitenkään kirjaa liikoja mainostamatta niin olen kasannut sivuillemme kaikki haastattelut ja arviot, jos jotakuta kiinnostaa tsekata ne läpi:
 
https://www.customboards.fi/products/kingston-wallin-perinto
 
Mulle olisi nimenomaan tärkeää, että seuraavat sukupolvet hiffaisivat mistä tässä bändissä oli kyse. Ja että muusikot osaisivat jatkossakin katsoa soittamista laajemmasta perspektiivistä ja toki, että osaisivat nauttia Kingston Wallista entistä syvemmin.
 
Hyvällä asialla mielestäni olemme. Ja uusi miksaus on todella kova! Olen kuullut kaikki väliversiot ja toi lopullinen masteri on rautaa, joten todella odotan myös senkin julkaisua.
 
KA
 
Gaines: Aroluoman kirja on nyt luettu ja syvä kumarrus kirjoittajalle. Perinpohjaista työtä ja kirjailija osaa myös kirjoittaa, kirjan luki ahneesti ja innoissaan. Ja myös lopetti mieli seesteisenä, hyvä niin.
 
Viimepäivät on tullut kuunneltua myös levyjä ja entistä tarkemmalla korvalla. Joten kirja toimi jälleen katalyyttinä antamaan lisävauhtia omallekin KW-matkalle, joka alkoi pääkaupungista ysärin alussa. Siellä asuin 1991-2000. Osaan kyllä mieltää kirjassa esitetyt asiayhteydet ja sen ajan hengen tuolloin.
 
Ehkäpä se hurmoksellisuus bändin musassa ja sen kokeneissa yleisössä johtui siitä, että musiikin ja sen performanssin erinomaisuuden lisäksi keikat toimivat sen lama-ajan kontrastina. Ei silloin kyllä juuri mitään positiivista ollut ilmoilla ennen vuotta -95. No ehkä Cowboysien Total Balalaika Show senaatintorilla -93. Mutta sekinhän oli ihan hullu show, jota oli minun lisäksi katsomassa about 50 - 60 000 ihmistä.
 
Kingston Wall jatkaa vahvaa elämäänsä uusien sukupolvien keskuudessa. Meidän viiskymppistenkin joukossa on paljon musadiggareita, jotka eivät ole mitenkään erityisesti vielä tutustuneet bändin musaan ja tarinoihin. On äärimmäisen loistavaa, että levyt julkaistaan uudestaan LP:nä ja nyt on kaksi kirjaa luettavana kaikille heillekin. Nöyrät kiitokset tästä kaikille asianosaisille!

Moikka!
 
Joo, toi kaveri on nyt julkaissut yhteensä neljä uutta Kingston Wall-videota ja kasasin ne kaikki omalle landing pagellemme. Etenkin Puolala Rockin uusi taltointi on rautaa, sillä siinä kuullaan hyvin varhainen versio "We Cannot Movesta".
 
https://www.customboards.fi/pages/kingston-wall-videoarkisto
 
Ja kiitos kommenteistasi kirjan suhteen. Olen iloinen, että löysit siitä tuoretta näkökulmaa. Ja Puustisen kirja on ollut täälläkin kovasssa käytössä ja tarkoitus oli tosiaan naittaa nuo yhteen niin, että täydentäisivät toisiaan molempiin suuntiin.
 
KA
 
Jag: Tätä en ole aiemmin nähnyt
 
Kingston Wall - City Soundi - Turku - 12.11.1994
https://www.youtube.com/watch?v=287 … w&ab_channel=MarkkuLaaksoartist
 
Kimmon kirjassa pääsin loppuun tämän viikon aikana. Hieno teos faneille ja tarjoili taas uutta sisältöä bändin historiaan. Paljon enemmän, kuin joskus aiemmin olisi osannut toivoa.
 
Täytyi ottaa heti perään Viljamin teos uudelleen tarkasteluun, kun ensimmäisestä lukukerrasta on kohta kulunut vuosikymmen ja jutut eivät ole enää muistissa.

Harmi että missasin tämän jonottaessa ulkona, mutta kylläpä toimii näin IG:n videopostauksenakin.
 
Kihara on selkeästi opiskellut Peten maneereja ja soittotyyliä. Aika vaikea on enää lähemmäksi päästä. Kerrassaan fantastisen upea veto. Ja autenttisilla kamoilla.
 
https://www.instagram.com/p/Co2ibkRDYVi/?hl=fi

https://www.youtube.com/watch?v=0I0 … b_channel=Rockway.fi-YouTube-kanava
 
Tämmöinen videokurssikin Kimmolta tarjolla Rockwayssa

McNulty: Harmi että missasin tämän jonottaessa ulkona, mutta kylläpä toimii näin IG:n videopostauksenakin.
 
Kihara on selkeästi opiskellut Peten maneereja ja soittotyyliä. Aika vaikea on enää lähemmäksi päästä. Kerrassaan fantastisen upea veto. Ja autenttisilla kamoilla.
 
https://www.instagram.com/p/Co2ibkRDYVi/?hl=fi
 
Paikalla todistaneena voin sanoa että oli järisyttävä kokemus. Juho veti kyllä käsittämättömän hienosti. Ja olipa mahtavaa kuulla 100w marshall livenä ns sweet spotissa. Taisi olla masteri karvan alle vitosella. Tajusin että itse omistan about saman tyyliset vehkeet eli v. 1985 nuppi 2203 ja vuoden 1986 alakaappi noilla samoilla "vanhentuneilla" celestion g12t-75 elementeillä. Nyt kun sai efektitkin tuolla tapahtumassa kattavasti läpi niin voi alkaa yrittää harjoitella miten lähtis. Kuulo nyt varmaan ainakin.

Kipander: Moikka!
 
Kiitos kommenteistasi ja hienoa, että kirja herätti ajatuksia. En tosin tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi, mutta olen kuullut monelta, että lopetuksen ylävire ilahduttaa, siinä missä Puustinen lopetti loistavan kirjansa molliin.
 
Tuota lama-asiaa olisi voinut korostaa kirjassa enemmänkin, mutta siitä on tullut juteltua haastatteluissa ja se on kyllä meitä kaikkia koskettava aihe juuri näinä aikoina. Mitenkään kirjaa liikoja mainostamatta niin olen kasannut sivuillemme kaikki haastattelut ja arviot, jos jotakuta kiinnostaa tsekata ne läpi:
 
https://www.customboards.fi/products/kingston-wallin-perinto
 
Mulle olisi nimenomaan tärkeää, että seuraavat sukupolvet hiffaisivat mistä tässä bändissä oli kyse. Ja että muusikot osaisivat jatkossakin katsoa soittamista laajemmasta perspektiivistä ja toki, että osaisivat nauttia Kingston Wallista entistä syvemmin..
KA
 
Lausunpa minäkin omat kiitokseni kirjasta, jo alkuosa veti kumman tunteelliseksi ja "silmähikeä" pukkasi Tawastian ensimmäisen keikan kuvauksen kohdalla, ehkä siitä syystä että oma suhde KW:hen on pitkälti samanlainen kuin kirjoittajalla, olematta ehkä kuitenkaan niin tärkeä (tai ainakin niin kuvittelin). KW menee tunteisiin, eräs basistituttu hehkutti tätä kirjaa puhelimessa antaumuksella ja mainitsi että Puustisen kirjan lukemisen jälkeen oli viikon "masiksessa" eli ollaan tärkeän asian äärellä. Kiitos.

https://www.youtube.com/watch?v=AwCcLuKiZD8
 

 
Tässä Kimmon ja Juhon, Petri Wallin laite presentaatio kokonaisuudessaan. Suuri Kiitos ja Kumarrus vaivannäöstänne !

Helvetin hyvältä kuulostaa tuo Les Paul kyllä yhä. Itsellä oli ysärillä 2kpl Standardeja. Vähän kaduttaa myyminen vaikka muistan kyllä miksi myin. Kingston Wallia on tullut viime viikkoina taas kuunneltua, se on ajatonta musaa, vähän paradoksaalisesti. Hyvinkin perinteistä, mutta aika ei ole sille julma. Ilosaarirockissa Hermunen pyöri Petrin lähellä paljon, niillä taisi olla jokin haastattelukuvio siinä keikan ohessa.

Hieno sessio ollut, kiitokset että täällä periferiassakin on mahdollisuus nähdä tallenne. Tuossa kun tallennetta katselin niin yhä enemmän vain korostuu se fakta, että Walli oli todella intohimoinen soittamisessaan. Riippumatta siitä, että kitara ei ollut mikään järjettömän erikoinen tapaus, ja muu setuppi oli sinänsä toimivaa mutta ei myöskään mitään tähtitiedettä. Ilmaisussa oli julmasti soittotunteja ja eritoten livenä keikoilla soittettuna. Miehellä oli vahva visio, oli se sitten mitä hyvänsä ja välillä enempi vähempi vinossa ympäröivään todellisuuteen. Visio, intohimo, ilmaisukyky ja loistavat kanssasoittajat rinnalla.