Media ja viihde ›

Fallen order oli ilmaisena ps plussassa. Monesti olen meinannut tuon ostaa. Onneksi en ikinä ostanut. Combat tosi hyvää mutta tasohyppelyyn meni hermot. Miksi Jedi valomiekka pelissä käytät suurimman osan ajasta tasoilta toiseen hyppelyyn? Ei ollut hauskaa. Enemmän helvetin tylsää.

Sonic Frontiers tuli pelattua. Kuten tavallista oli hieman otettu vaikutteita uusimmista Zeldoista ja Marioista, mutta tällä kertaa homma toimi ja oli selvästi paras uusi Sonic-peli ties kuinka pitkään aikaan (varmaan Adventure 2). Suurin kritiikki ehkä siitä että monet puzzlet olivat aivan liian helppoja eikä niiden tekemisessä ollut juuri mieltä. Erittäin suuri plussa myös siitä ettei Sonicilla ollut pakonomainen tarve heittää mukahauskoja one-linereita joka väliin.

Assassin's creed odyssey kyllä maistuu. Joskus tuota aikaisemmin yritin ja silloin ei lähtenyt. Nyt lähti. Juonikin niin sopivaa tuubaa että mukava pelailla.

The Last of Us sarja starttaa tanaan HBO:lla, on tata odotettu, hypetys ollut kova toivottavasti ei ole pettymys. Sarja kay koko ensimmaisen pelin lapi ekalla kaudella. Itse ajattelin odottaa etta kaikki jaksot tullut ja binge katsella kerralla.

Katsoin illalla ekan jakso Last of Usia ja täytti kyllä odotukset täysiä. Toi sopivasti uutta sisältöä alkuperäiseen tarinaan. Vaikea sanoa että miten toimiii jos ei ole peliä pelannut.

https://muropaketti.com/pelit/peliu … a-ei-ole-luvassa-kovinkaan-pitkaan/
 
Returnal tulee PC:lle 15.2.

Sorruinpa itsekin Elden Ringin edessä, kun löytyi Powerista 39 eurolla avaamaton launch edition. Näemmä vielä yli 69€ saisi pulittaa digitaalisesta versiosta. PS4 Pro pelilaitteena.
 
Ei kai siinä, tiedossa vissiin karjuntaa ja ohjaimen kokoisia reikiä seinässä. Mukavaa.

jtpennane: Sorruinpa itsekin Elden Ringin edessä, kun löytyi Powerista 39 eurolla avaamaton launch edition. Näemmä vielä yli 69€ saisi pulittaa digitaalisesta versiosta. PS4 Pro pelilaitteena.
 
Ei kai siinä, tiedossa vissiin karjuntaa ja ohjaimen kokoisia reikiä seinässä. Mukavaa.
 
Elä huoli, ER on kaikista helpoimmin aloitettavissa oleva soulsborne -peli. Siitä saa omilla valinnoilla tehtyä kohtuu helpon taintosi vaikean heti alkuunsa.

Decadetroll: Elä huoli, ER on kaikista helpoimmin aloitettavissa oleva soulsborne -peli. Siitä saa omilla valinnoilla tehtyä kohtuu helpon taintosi vaikean heti alkuunsa.
 
Juu, näin lueskelin ja pääsin itse myös toteamaan. Tällaisena likaisena kasuaalina olen aiemmin onnistuneesti vältellyt Fromsoftwaren hommia...
 
Oikein hyvältä vaikuttaa ER kyllä, vaikka en kovin pitkällä olekaan.

Eilen pelasin fallout 4:ää muutaman viikon tauon jälkeen, ja vihdoin alkoi kyrpiä tuokin peli. Kesällä sen aloitin, 140 tuntia on takana. Uskoakseni olen aivan viimeisissä tehtävissä menossa, joten pitkään kesti ennen kuin peli alkoi jurppia.
 
Jos pelaatte vastaavia pelejä, joissa saa valita että onko pelihahmo hyvis vai totaalinen kyrpä, niin kumpaa suositte enemmän? Mä nimittäin eilenkin aloin ihmetellä että miksi ihmeessä mä taas pelasin hyvishahmolla. Taidanpa pelata tuon joskus läpi kunnon chaotic evil -tyylillä. En kuitenkaan ihan heti, seuraavaksi voisin ottaa Metrot työn alle, kun olivat halvennuksessa tuossa tovi sitten ja ostin ne.
 
E: ilman modeja Fo4 olisi varmaan kyllästyttänyt jo paljon aiemmin. Viimeksi eilen löysin kivan modin, jolla saa rakentelumoodiin vapaat kädet, ja objekteja asetettua mihin lystää. Rakensin vitummoisen korkean puisen tornin, jonne asensin vessanpöntön, joulukuusen ja grillin.

God of War tuli tahkottua läpi. Loppua kohden into hieman laantui ja olisi varmaan kannattanut pelata vaikeimmalla tasolla. Paljonhan tuossa jää pelattavaa vielä pääjuonen loputtua. Valkyyrit ja ne realm tear -hommelit aion kyllä vielä listiä kaikki.

Sain tänään tänne osastolle switchin kotoa viihdytykseksi ja sillä vähän pelailin xcom2. On se edelleen hyvä peli, vaikka hiirelle paremmin taipuukin.
 
Ostinpa sitten huutonetistä zelda breath of the wildin, niin saa alkaa sitä tahkoamaan. Aikoinaan kun omistin edellisen switchin ennen sen myymistä pelasin hetken aikaa zeldaa ja olihan se ihan hauskan oloinen, mitä nyt vähän pinnalta raapaisin nopeasti. Muistaakseni en tykännyt aseiden hajoamisesta, mutta jospa se ei olisi niin suuri kynnys ylitettäväksi, kun pääsee vähän enemmän sisään peliin.

Decadetroll: Muistaakseni en tykännyt aseiden hajoamisesta, mutta jospa se ei olisi niin suuri kynnys ylitettäväksi, kun pääsee vähän enemmän sisään peliin.
 
Karsasti itseänikin tuo alussa melkoisesti, mutta aika pian siitä alkoi tykkäämään kun toi aika paljon vaihtelua combattiin ja aseita kuitenkin aina piisasi.

Oispa lisää dead space 2 / 3 -henkisiä pelejä, mielellään vähän vaikeammilla puzzleilla ja vähemmällä johdattelulla.

Epämuusikko: Oispa lisää dead space 2 / 3 -henkisiä pelejä, mielellään vähän vaikeammilla puzzleilla ja vähemmällä johdattelulla.
 
Ykkösestähän on juuri tulossa uusioversio ja on sitten olemassa myös tuo Callisto Protocol: https://store.steampowered.com/app/1544020/The_Callisto_Protocol/
 
Se on tosin saanut vähän ristiriitaista palautetta.

Elden ringin jälkeen tuli kyllä hurahdettua muihin from softwaren rieskaleihin. Alottelin nyt ihan ensimmäisellä osalla, eli demons soulsilla. Näyttää kyllä varsin nätiltä ja tähän mennessä ollut jopa helpompi, kuin elden ring. Silti bossien kaatamisesta saa enemmän kiksejä, kuin muissa vastaavanlaisissa peleissä.

rakula: Elden ringin jälkeen tuli kyllä hurahdettua muihin from softwaren rieskaleihin. Alottelin nyt ihan ensimmäisellä osalla, eli demons soulsilla. Näyttää kyllä varsin nätiltä ja tähän mennessä ollut jopa helpompi, kuin elden ring. Silti bossien kaatamisesta saa enemmän kiksejä, kuin muissa vastaavanlaisissa peleissä.
 
Sanoisin, että suurin osa muista sarjan peleistä on helpompia kuin Elden Ring. Riippuen tietysti millä tyylillä pelaa.

Scrobble: Sanoisin, että suurin osa muista sarjan peleistä on helpompia kuin Elden Ring. Riippuen tietysti millä tyylillä pelaa.
 
Näinhän se menee, loppuosa elden ringistä meni ehkä vähän liian helposti moonveil katanan ansiosta. Olihan se silti hauska ase käyttää.

Ensimmäinen Dark Souls meni viimeinkin läpi. Otin haasteen vastaan kolmisen vuotta takaperin. Peli oli ensimetreistä lähtien yhtä tuskaa, sitten kohtasin Capra Demonin, seinä nousi vastaan, kapula lens siihen seinään ja asetin hermot määrittelemättömän mittaselle lomalle.
 
Loma päättyi viime lokakuussa, uudella itsevarmuudella sukelsin Soulsin synkkään maailmaan ja Capra kaatui ensimmäisellä yrittämällä. Siitä sit innostuneena etenin hitaasti mutta varmasti, ja noin 40 pelitunnin kohdalla pystyin toteemaan, et alan pikkuhiljaa oppimaan ja ymmärtämään mekaniikkaa. Pomoja kaatui yksi toisensa jälkeen, hermot meni edelleen, mut mikään ei tuntunut ylitsepääsemättömän vaikeelta, mahdottomasta puhumattakaan. Kun Gwyn kohtasi loppunsa, pelikello näytti vähän vajaa 80h. Täysin paikkansa toi ei pidä, koska välillä peli seisoi päällä kun ite duunasin muuta.
 
Lopetuksen jälkeen havahduin siihen, että mietin jo, minkälaisella buildilla seuraavan läpipeluun vedän. Ja kuinka hauskaa se tulisi olemaan, kun ei tarvitsisi kaikkea oppia kantapään kautta, vaan saisi nauttia - jos tää on oikee sana tähän yhteyteen - menosta. Tällaista ei ole tapahtunut aikoihin minkään muun pelin kohdalla... Ehkä Castlevania 3 joskus juniorina.
 
Vittumaisimpana mieleen jäivät Sen's Fortress(who the fuck is Sen?) sekä sitä edeltänyt Blighttown. Hyi saakeli. Lost Izalith pomoineen kaikkein heikointa antia. Todella tylsää ja mielikuvituksetonta, sekä turhaan kaavoja rikkovaa. Huippuhetkiä olikin sitten monia, mut erityisimpinä se fiilis, kun tajusin et mähän pystyn tähän.
 
Wanderers Set(poise 0) ja kahden käden Man-Serpent Greatsword vei voittoon.
 
Ensikerralle jäi parryn opettelu, taulumaailma sekä lisärin sisältö kokonaisuudessaan.
 
10/10, äärettömän hieno - ja ehdottomasti, kiistatta - palkitsevin kokemus kaikenkaikkiaan.