Kitarat: kitarakamat ›

msalama: ...kuluttajaspeksatuilla komponenteilla on heittämällä 10-20% toleranssit....
 
Kyllä nykyisin ollaan lähempänä 5%. Riippuu toki komponenttityypistä. Toki - jos sattuma on niin määrännyt - ketjutettuna kehnoimman mahdollisen tuurin mukaan, eroja synnyttää.

Aiheeseen liittyen. "Pulliaiskompura release kytkimellä" kuulin aikoinaan rautalankaporukoissa. Joku Dod808 tms?
 
Uskoakseni näistä oransseista purnukoista maksettiin maltaita ja kaikki oli enemmän tai vähemmän paskoja ja huonokuntoisia. Kompuraa ei siis ollut 80 luvun jälkeen tehty. En tiedä mikä tästä kompurasta teki sen jutun, mutta olisi häpeällistä ollut agents musassa käyttää muuta. ;)

Kefiiri: Ei, vaan että soitto kulkee optimoiduilla kamoilla _vielä paremmin_ .
 
Okei, eli hyvää yritettiin, mutta taikasirulla pukkasi väkisin priimaa.
 
Seison korjattuna.
 
Ps. Itse olen psykoakustikko, plasebon lyömä ja sirurunkkari, mutta tajuan sen kaiken mielettömyyden turhuuden. Tosin, rehellinen ollakseni, ostan enää sen yhden spedun, sen Graslin maljan, joka korvaa kaikki muut ja on niitä parempi. Sitten lopetan ja keskityn soittoon.

Mikko_AAA: Aiheeseen liittyen. "Pulliaiskompura release kytkimellä" ...
 
Sama taika kuin skriimerissä. Iso nimi--->sen lelu tekee minusta kuuluisan myös.
 
Se on sitä kuuluisaa Mojoa. Sitä, mikä syntyy kuulemma myös vetämällä uutta, kaunista kitaraansa eskortin perässä kolmen pikataipaleen verran.

Kefiiri: Ei, vaan että soitto kulkee optimoiduilla kamoilla _vielä paremmin_ .
 
Niin kertakaikkisen tämä. Plussasaldosi kasvaa tässä ketjussa.
 
Autovertauksia rahvaan villitsemiseksi: Sen formulointirallin voi voittaa vain, jos on sekä lahjoja, että joka nurkasta neuroosien paremmalle puolelle nysvättynä viritetty lelu.
 
Jos tyytyy työmatka-ajeluun, ei tarvitse kiinnostua aiheesta niin paljoa. Mutta silloin ei toki pidä esiintyä formulistina.

BugBadWolf: Sama taika kuin skriimerissä. Iso nimi--->sen lelu tekee minusta kuuluisan myös.
 
Se on sitä kuuluisaa Mojoa. Sitä, mikä syntyy kuulemma myös vetämällä uutta, kaunista kitaraansa eskortin perässä kolmen pikataipaleen verran.
 
https://reverb.com/p/dod-compressor-sustainer-fx80b
 
Kyseessä oli tämä. En tosin tiedä mitä tuo "release" kytkimellä meinasi. Tätä on kait tehty kahtena versiona tms.... TARKKAA!
 
EDIT! Näköjään keskimmäinen säädin on jossain release ja jossain attack? Tässä oli siis tärkeää olla release kytkin.

Mikko_AAA: ...Tässä oli siis tärkeää olla release kytkin.
 
Niin...
 
JOS tietää mitä tarvitsee (moni tietää vain sen, mitä haluaa. Noilla on eronsa), saattaa tuokin kapine olla jollekin täsmälleen sopiva työkalu jonkun ongelman ratkaisuun. Mutta JOS ei tiedä, ostaa yleensä sitä mojoa. Mojo on kallista.
 
Tiedän, koska ostin kakarana paljon mojoa. Kuulen lompakkoni nyyhkytyksen alakerrasta asti vielä tänään. Koskaan ei toivu se. Luulee, että nykyinen rahanpuute johtuu muusta, kuin sinne ujutetusta luottokortista.

sirdickyj: Olen samaa mieltä, ja vituttaa yli kaiken ne lässyttäjät jotka väheksyy jonkun toimintaa sillä, että "ei yleisö huomaa".
 
Toki tosta pitää erottaa se, että olisi erittäin ok jos se itse perustuote, eli soittaminen, olisi pääosassa tekemisessä. Mutta jos ei ole, ja jonkun harrastus on pohtia laitteiden sielunmaailmaa, niin se ei ole muilta pois. Ellei tämä pohtija ole sun sessiossa soittamassa tai kuluta sun aikaa keikalla nysväämällä omaa setuppiaan hallitsematta asiaa. Sitten se on muidenkin kuin k.o.hahmon asia.
 
Niin, sehän on vain siistiä, että jotkut hurahtaa toisia enemmän nysväämiseen ja sen ei tulisi olla heiltä ollenkaan pois. Mutta hyvä se on ymmärtää, että ne omat fiksaatiot ei isossa kuvassa näy tai kuulu ulospäin. Ja se on ihan ok.
 
OT: kamalia nuo jotkut youtuben kamavertailut. Esim testailtiin Bossin säröjen eri versioita. Ei ole edes vaihtoehtona, että pikkasen tonea tai gainia säätämällä tasoteltaisiin olemattomat eroavaisuudet. Kunhan vaan saadaan kuultua edes alitajuntaisesti jokin ero ja seliteltyä ne itselle keinolla millä hyvänsä. Mitä sen on väliä jos 86 vuoden purkki on ehkä inasen kirkkaampi tai puhtaampi kuin 06 vuoden, jos minimaalisella nappulan kääntämisellä päästään samoihin?

McLeach: Niin, sehän on vain siistiä, että jotkut hurahtaa toisia enemmän nysväämiseen ja sen ei tulisi olla heiltä ollenkaan pois. Mutta hyvä se on ymmärtää, että ne omat fiksaatiot ei isossa kuvassa näy tai kuulu ulospäin. Ja se on ihan ok.
 
Jos se nysvääminen tuo henkilölleen itselleen iloisen mielen, se ei ole turhaa.
 
Tosin sen olettaminen, että sen nysväämisen lopputulos on joku kaiken korjaava hopealuoti, on taas hölmöä.

Aiemmin laitoinkin tämän, mutta jos joku ei kuule eroa näissä niin on kuuro:
https://youtu.be/JjMcIhl1OAc
 
3:30 alkaen kuulee erityisesti sen miten toi vetäjä sen tukkoon. Kytkentä ja komponentit on samoja paitsi OP7 on integroituna konkka. Tuo ei myöskään ole yksittäistapaus, vaan samaa raportoidaan ihan yleisesti koskien LM308-piiriä. Se ei siis mene isompien toleranssien piikkiin, kun se sattuu aina tuolle hitaalle ja huonolle piirille. Sitä en osaa sanoa, että mikä sen tekee, mutta jotain siinä tapahtuu. Mitä enemmän sähköä kaivelee, sitä enemmän siitä on pihalla.

Funkånaut: Jos se nysvääminen tuo henkilölleen itselleen iloisen mielen, se ei ole turhaa.
 
Tosin sen olettaminen, että sen nysväämisen lopputulos on joku kaiken korjaava hopealuoti, on taas hölmöä.
 
Niin kai tässä on se epäselvyys, että turhuuden puolestapuhujat puhuvat yleisön näkökulmasta ei nysvääjän. Ei kai sitä kukaan ulkopuolinen voi sanoa mitä se itse nysvääjälle merkkaa. Luultavasti kuitenkin vain hyvää.

Tein joskus kasarin loppupuolella kauppaa yhden kaverin kanssa, joka oli hommannut täysin samanlaiset kitaravehkeet kuin Paul Gilbertillä oli jollakin levyllä. Kaveri valitti, ettei hän saanut siitä huolimatta oikeata soundia ja kaikki oli samaa, kieltenvahvuuksia ja merkkejä myöten.
 
Vähän tulee Sleepy Sleepers " onko järkee vai ei" mieleen tästä.
Toki jos haluaa samanlaista soundia, niin kai sitä pitää etsiä samanlaisista laitteista. Jos sitä ei niistäkään löydy, niin eipä siinä paljoa järkeä ole.
 
Kannattaa varmaan yrittää, eiku...

mpekkanen: Tein joskus kasarin loppupuolella kauppaa yhden kaverin kanssa, joka oli hommannut täysin samanlaiset kitaravehkeet kuin Paul Gilbertillä oli jollakin levyllä. Kaveri valitti, ettei hän saanut siitä huolimatta oikeata soundia ja kaikki oli samaa, kieltenvahvuuksia ja merkkejä myöten.
 
Nytpä tulen siihen johtopäätökseen ettei hän ollut kuitenkaan Paul Gilbert, tuo kuuluisa "Cereal Killer".
 
Vähän tulee Sleepy Sleepers " onko järkee vai ei" mieleen tästä.
Toki jos haluaa samanlaista soundia, niin kai sitä pitää etsiä samanlaisista laitteista. Jos sitä ei niistäkään löydy, niin eipä siinä paljoa järkeä ole.
 
Kannattaa varmaan yrittää, eiku...
 
Harjoitus tekee mestarin, vaan ehken nyt ei ihan 1:1 Gilberttiä. Toki, onhan tää ollut monipolvinen ja voimaperäinen keskustelu. Vaan edelleen, kuten tuossa jo moniaita sivuja sitten totesin, kyseinen tuplaopari joka Ibanezin noissa Tubescreamereissa majailee, ei siis kuitenkaan ole tuo1458 vaan JRC 4558 / JRC 75558. Eli ketjun aloittaja oli hippusen väärällä lutikalla liikkeellä.
Ja eipä tuo op-amppi se ihan yksoikosesti mikään "ihmepiiri" ole. Onpahan vaan osa (ilmeisen onnistunutta) kytkistä, kuten postausten lukuisuudestakin voitanee päätellä. ;)
 
Ja joo, Metal Sreamer on eidän soittorykmentin sällienkin mielestä varsin vakuuttava polkusin..
 
edith piaf: parit kirotusvirheet

niin kai sitä pitää etsiä samanlaisista laitteista
 
No jos ihan prikulleen samanlaista haluaa, niin kannattaa soittaa Gilbertille että josko se tulis vetään sen raidan. Ei nimittäin onnistu muutoin.

Tai siis, tästähän on se juttu kun joku nimituottaja oli jonkun nimipändin kanssa studiossa, ja kitarasankari ilmotti heti ensimmäiseks että "I wanna sound just like Agnus Young on this record." Johon tuottaja sitten vastas, että "Yeah? Well let's call Agnus in then and you can have the week off" :D Ja sehän se ainoa oikea vastaus onkin...

SRV:n kohdalla luulen että on liioilteltua puhua jostain korkkien haisteluista oliko nyt mikäki piirisarja missäkin. Joitain harvoja pätkiä löytyy netistä kun SRV soittaa muilla kamoilla niin kyllä ne maneerit ja tietynlainen soundi ja tyyli puskee niilläkin esiin. Olikohan jossain pätkä kun Epin Casinolla soitti.
 
Toki jollain artisteilla enemmän kamat vaikuttaa kun toisilla. Riippunee tyylistäkin.
 
Stevien kohdalla sanoisin että se järjetön soittamisen määrä on sen tatsin ja soundin takana noin 90 prosenttisesti. Käytännössä kaiken hereillä olemisen ajan soitti kitaraa mitä kirjoihin on uskominen.

BugBadWolf: Sama taika kuin skriimerissä. Iso nimi--->sen lelu tekee minusta kuuluisan myös.
 
Näin. Ja sit pitää tietysti olla "originaali" skriimeri, koska vanhahan on tunnetusti aina parempaa kuin uusi. Ja koska vanhassa oli se tietty chippi niin sen täytyy tolla logiikalla olla tottakai se paras. Eipähän asiasta tarvitse mitään sen kummempaa tietääkään.
 
Se on sitä kuuluisaa Mojoa. Sitä, mikä syntyy kuulemma myös vetämällä uutta, kaunista kitaraansa eskortin perässä kolmen pikataipaleen verran.
 
Näääh. Liikaa vaivaa. Kitarat ja vahvistimet voi nykypäivänä jo kätevästi ostaa "relic:cinä". Taattu katu-uskottavuushan syntyy siitä että vedät, jos ei vanhoilla kamoilla, niin ainakin kamoilla jotka näyttää vanhoilta. Onhan siinä väsyneessä vintageromun kopiossa toki varmasti parempi soundi kun tweedikin on revitty asianmukaisesti riekaleiseksi. Sikarin polttama kitaran lavassakin tunnetusti parantaa soundia, tai ainakin siis saa soittoon sitä itsevarmuutta.

msalama: Valmistustekniikan ja -prosessien kehityttyä voi hyvinkin olla, joo. Ja jollei sekään riitä, mennään militäärispeksattuihin.
 
Ja määritellyn toiminnan rajoissa oparien kohdalla mitataan erot jossain promillessa THD:tä tai mikrovolteissa kohinaa. Taajuusvasteidenkin limiitit mittaillaan jossain tuolla megahertsien tietämillä. Tässä tapauksessa puhutaan komponentista joka on takaisinkytkennän ja tähtitieteellisen korkean avoimen silmukan vahvistuksen ansiosta hämmästyttävän geneerinen.
 
Toi nimihän juontaa siitä, että kyseisillä chipeillä kyettiin analogisesti suorittamaan matemaattisia laskutoimituksia. Homma menee reisille jos jokainen opari päättää olla erilainen nuori, toimia eri tavoin kuin muut, ja antaa ihan omat tuloksensa.
Mahdetaankohan jotain sydämentahdistajaa tai vaikkapa massamuistia tai kelloradiota suunnitellessakin kuumeisesti pohtia, että kojeeseen pitää nyt varmaan laittaa 1458 "mojon" vuoksi tai 308 kun se "saggaa" niin ihqusti?
Kyllä kitaristit on outoa porukkaa...

Stevien kohdalla sanoisin että se järjetön soittamisen määrä on sen tatsin ja soundin takana noin 90 prosenttisesti. Käytännössä kaiken hereillä olemisen ajan soitti kitaraa mitä kirjoihin on uskominen.
 
Muistanko oikein, että 1965 tienoilla aloitti keikkailun. Että olihan siinä jo melkoinen ura takana, ennen kuin nousi edes maailman tietoisuuteen.
 
Minun kokemuksen mukaan mitä vähemmän komponentteja yksittäisessä purkissa, sen enempi yksittäinen komponentti kokonaisuuteen vaikuttaa. Sama sitten soittajien määrässä, erilaisten kamojen määrässä koko ketjussa. Sitten kun mennään soittamaan erilaisissa akustisissa tiloissa, muuttujia tulee lisää. Päälle yleisö ja alkaa se yhden transistorin merkitys olla aika pieni.
 
Mutta jos se saa oman soittofiiliksen (vaikka sitten placebona) paranemaan, niin kaikin mokomin. Enempi kyllä taitaa vaikuttaa vaikka sen gainin vähentäminen, yksittäisen kaapin sijoituksen muuttaminen tai soitettavan tilan akustiikan parantaminen. Mutta eihän sitä ole yhtä oikeaa ja toisaalta väärääkään..