Yleistä keskustelua musiikista ›

phiit: Tää on aika vierasta myös nimittäin levyt kuunnellaa nimenomaan levyinä, kokonaisuuksina.
 
Naulan kantaan.
 
silloin kun kuuntelemalla kuunnellaan.
 
Funkånaut: Liki poikkeuksetta siihen on syynsä, miksi ne styget eivät päätyneet oikeille levyille kuin korkeintaan bonuskappaleina.
 
Jos ne oikeasti olisivat kovia bängereitä, niille olisi kyllä paikka levylle löytynyt.
 
No, mm. AH:n Wardenclyffe towerin Un-Merry-Go-Roundin kaksi viimeistä osaa sekä Tokyo Dreamin alternate take on itelle aika vitun jebaa. Onneksi löytyy mm. youtubesta, vaikka levyn haluaisin.

Jucciz: Proge ei sit taida olla sun juttu.
Oletan että ei ole.
 
phiit: Tää on aika vierasta myös nimittäin levyt kuunnellaa nimenomaan levyinä, kokonaisuuksina.
Olenkohan koskaan kuunnellut levyä kokonaan alusta loppuun, ehkä joku live juttu ensikokeiluna mutta siinäpä se.
Muutaman kappaleen kun kerrallaan kuuntelee niin pysyy materiaali tuoreempana. Kukin toki tyylillään.

Jester44:
Olenkohan koskaan kuunnellut levyä kokonaan alusta loppuun, ehkä joku live juttu ensikokeiluna mutta siinäpä se.
Muutaman kappaleen kun kerrallaan kuuntelee niin pysyy materiaali tuoreempana. Kukin toki tyylillään.
 
Kokeile kuunnella, löytyy uusia juttuja ja materiaali vaan kasvaa mitä enemmän kuuntelee. Singlejonnesukupolvi on jo menenetetty peli

phiit: Singlejonnesukupolvi on jo menenetetty peli
 
Mistä tämä sukupolvi alkaa? =)

Jester44: Mistä tämä sukupolvi alkaa? =)
 
1950-60 -luvut olivat singlen kultakautta.

Etenkin fyysisen äänitteen ollessa kyseessä haluan kuunnella teoksen alusta loppuun. Treeni-, opetus- tai tutustumismielessä kuuntelen myös irtobiisejä. Haluan silti uskoa, että albumi biisijärjestyksineen on mietitty kokonaisuus, joten kunnioitan artistin ajatusta siitä, että teos nautitaan "siten kuin on hyväksi nähty". Vierekkäiset kappaleet saattavat jopa perustella/kommentoida/selittää toisiaan, jos kyseessä on taiten rakennettu kokonaisuus. Siksi albumi.