Media ja viihde ›

Henri Henri Olavi: Diggasin tuosta kun se tuli. En ole katsonut uudestaan. Ehkä pitäisi. Silloin Denise Richards oli aiva vitun kuuma. Kuten siinä erroottisessa rillerissäkin.
 
Kannattaa. Odota loppupuolella olevaa vaginaa tihkumassa spermaa.

Tympee Huttunen: Kannattaa. Odota loppupuolella olevaa vaginaa tihkumassa spermaa.
 
Muistan sen kohtauksen kyllä. Yksi niistä harvoista leffoista jonka aikana tuli naurettua melkein koko ajan alusta loppuun saakka.

Ryûsuke Hamaguchi: Drive My Car (2021)
 
Haruki Murakamin samannimiseen novelliin perustuva tarina. Pari vuotta aikaisemmin vaimonsa (ja vuosia aikaisemmin ainoan lapsensa) menettänyt näyttelijä/ohjaaja kiinnitetään ohjaamaan T_ehovin "Vanja-eno" teatterifestivaaleille Hiro_imassa. Festivaalin säännöt kieltävät residenssiohjaajia ajamasta itse, joten hänelle määrätään autonkuljettajaksi nuori, umpimielinen nainen. Auto on ohjaajan oma, vanha ja huolella pidetty Saab 900, jossa on kaiken lisäksi ratti väärällä puolella (koska Japanissa on vasemmanpuolinen liikenne).
 
Työryhmä valitsee kansainväliseen projektiin näyttelijät, ja sitten harjoitellaan. Seurueen sisällä on ihmissuhdejännitteitä, etenkin ohjaajan ja hänen Vanja-enoksi kiinnittämänsä nuoren, entisen TV-sarjatähden välillä.
 
Joissakin arvosteluissa tästä on puhuttu kolmituntisena elokuvana, jossa ei tapahdu juuri mitään. Siitä olen eri mieltä. Elokuvassa kulkee lomittain montakin tarinaa, osin takautumien kautta, mutta tarinoille annetaan mukavasti aikaa kehittyä. Alkuun melkein sivuhenkilöksi jäänyt tuppisuinen autonkuljettaja muuttuu matkan varrella koko ajan keskeisemmäksi hahmoksi.
 
Tykkäsin rauhallisesta tahdista - ja lopussa oleva Vanja-enon loppumonologi korealaisella viittomakielellä esitettynä on kertakaikkisen kaunis kohtaus.
 
Kyllä tuolle voisi antaa melkein 9/10.

jPekka: Ryûsuke Hamaguchi: Drive My Car (2021)
 
Kyllä tuolle voisi antaa melkein 9/10.
 
Kyyyllä voisin itekin. Tai vaikka 4/5. Olihan se tosiaan pitkä, mutta mukava välillä katsoa rauhallisesti eteneviä elokuvia. Hahmoihin tutustuu ihan eri tavalla kun on aikaa ja näkee samalla komeita japanilaisia maisemia, sekä hele-vetin hyvin pidettyä ja kuvauksellista vanhaa Saabia.

Kyllä Licorice Pizza oli paska. Ajattelin hauskaa coming of age storya mutta paskat. En tainnut ymmärtää sanaakaan koko dialogista saati tapahtumista, olikohan tässä sitten joku syvällinen allegoria jatkuvasti käynnissä mistä vaan ei saanut mitään otetta. Maineikais leffantekijä kuitenkin mutta mielipiteitä jakava, Boogie Nights tietty 90-luvun selkeesti parhaita rainoja ja taas There Will Be Blood oli imo aivan jäätävän pitkästyttävä ja kyllä, oon siitä saanut kuittia.

Das Boot (1981)
 
Leikkaajan version katsoin, reilu kolme tuntia pituutta. En ole koskaan ennen nähnyt kyseistä leffaa kokonaan, raakaa sukellusvenepaahtoa toisesta maailmansodasta. Pääosissa kapteenin roolissa Jürgen "Mieeessss" Prochnow.
 
4/5

The Outfit.
 
Menee osastoon nokkela kässäri ja yksi lokaatio. Pääosan esittäjä oli varsin miellyttävä seppä. Muutenkin melko aukoton elokuva, joskin muutama täysin älytön yksityiskohta tuotannossa rikkoi muuten koherenttia kokonaisuutta. Erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty, Knives Out taisi vetää tämänkaltaisen twistiä twistin perään loppuun asti ja vielä pari senkin jälkeen-osaston aikalailla päätyihin, tässä tuskin tähdättiin ihan niin pitkälle ja tarvii sanoa että loppukolmanneksen käänteet alkoivat jo menemään yli ja ali. Sometimes less could be more.
Sanoisin erinomainen, 7,5/10.

Henri Henri Olavi: Uusin Batman.
 
Hyi vittu. 0/5
 
Nyt olisi kiva kuulla perusteluja, kun ihan kohtuuhyvää arvostelua kai on pääosin saanut.

Bullitt: Nyt olisi kiva kuulla perusteluja, kun ihan kohtuuhyvää arvostelua kai on pääosin saanut.
 
Siinä ei ollut mitään uutta vaan kaikki jutut on nähnty miljoonaan kertaan edellisissä Batmaneissa ja sataan miljoonaan kertaan muissa leffoissa. Tempo, leikkausrytmi, äänisuunnittelu - jämäkamaa. Niin onnetonta kerrontaa, dramaturgiaa, että vaikea uskoa että leffa on ollut tarkoitus tuollaiseksi jättää. Kaikki oli vaan jotenkin sinnepäin, hutaistua, ilman syvempää ajatusta. Tai ajatusta ylipäätään. Edes maailma ei puhutellut, tunnelma, mikään. Paskaa musaa tai hyvää musaa huonosti valikoidussa kohtauksissa. Näyttelijöiden välillä ei mitään kemiaa, vaan tuntuivat esiinntyvän peilille. Ja se replojen vitun käninä. Kuiskutellaan dramaattiseti. Vittu. Pudistelin päätäni epäuskoisena nauraen tai itkien, vuorotellen. Ei saatana, ottaa päähän edes kirjoitella perusteluja tuolle sonnalle.
 
E: täytyy kyllä sanoa, ettei mun pitäisi tällaisia leffoja edes alkaa katsomaan, koska en näistä pidä. En ole kohderyhmää. Jos silloin kun olin lapsi ja ahmin Marvelia ja DC:ia, olisi tullut näitä leffoja, olisin ollut varmaan aivan pähkinöinä.

Mullakaan ei Batman ihan täysin pudonnut. Teknisistä murheista isoin oli, että ainakin ääniraita oli tuhottu ihan liiallisella dynaamiikalla eikä puheesta saanut mitään selvää, jos volan koitti jotenkin säätää kaiken rymistelyn suhteen. Jos taas volaa sääti puheen ehdoilla, ammunta sun muu tuli aivan liian kovalla. Ihan kuin teatteriversio olisi suoraan mennyt HBO:lle. Ehkä olikin. En ole koskaan katsonut leffaa kaukosäätimen volanappi peukalon alla.
 
Spoilereita:
 
Mulla oli ehkä jotenkin liian suuret odotukset, kun tämän piti olla jotenkin ultimaattisen synkkä ja väkivaltainen. Eihän tämä ollut oikein kumpaakaan. Värimaailma oli toki tumma ihan koko leffan ajan ja osa väkivallastakin katosi sinne pimeyteen. Mutta mikä tarinassa tai henkilöissä oli synkkää? Kukaan merkittävä hahmo ei kuollut eikä keneenkään oikein mitään tunnesidetta kolmen tunnin aikana edes syntynyt. Ehkä tähän mielipiteeseeni vaikuttaa, että katsoin leffan Seitsemän juuri ja se oli oikeasti ahdistava ja synkkä. Ja se oli synkkä juuri siksi ettei se vellonut siellä synkissä väreissä koko ajan vaan inhimillisti tarinan hahmot.
 
Robert Pattison oli taas todella hyvä Batman ja mieluusti olisi nähnyt häneltä vähän laajempaa näyttelysuoritusta myös, vaikka surullinen sankari toki kelpo olikin. Tyypin kasvot on kyllä kuin suoraan sarjakuvaan piirretyt noin muuten. Zoe Kravitz oli myös todella hyvä, mutta kuinka helvetin häiritsevää oli se, kun jääkaapin ovea pidetään auki koko kohtauksen ajan?
 
Juoni oli taas täynnä käsittämättömiä aukkoja, kun tulvan alkaessa jotenkin hakeudutaan sinne maan tasalla olevaan halliin, vaikka kirjaimellisesti joka puolella oli pilvenpiirtäjiä. Ihan lopun dramaattinen monitorin pudotus taas osoitti, että sähkö ja sen olemus on todella mystistä edelleen Hollywoodissa. Mulle jäi vähän auki Pingviinin funktio koko elokuvassa. Arvuuttajan someyleisö oli ihan hyvä päivitys nykyaikaan. Umpisurkeaa oli ties kuinka monta kohtausta, jossa Batmania ammutaan rintapanssariin luotien kimpoillessa ohi paljaan leuan.
 
Mutta huolimatta kritiikistä, hyvä ja visuaalisesti upea elokuva. Pattisonilla on taas potentiaalia olla paras Batman kuunaan. Itse en pitänyt yhtään jatko-osan pohjustuksesta.
 
Ja helkkari se "Main theme" joka tuli taistelukohtauksissa oli kuin joku sinfoniaorkka koittaisi soittaa pelkistetysti sitä Imperial March-scorea, missä Darth Vader tulee kohtaukseen.

Tympee Huttunen: Mullakaan ei Batman ihan täysin pudonnut. Teknisistä murheista isoin oli, että ainakin ääniraita oli tuhottu ihan liiallisella dynaamiikalla eikä puheesta saanut mitään selvää, jos volan koitti jotenkin säätää kaiken rymistelyn suhteen. Jos taas volaa sääti puheen ehdoilla, ammunta sun muu tuli aivan liian kovalla. Ihan kuin teatteriversio olisi suoraan mennyt HBO:lle. Ehkä olikin. En ole koskaan katsonut leffaa kaukosäätimen volanappi peukalon alla.
 
Mun arkaaisessa telkkarissa pystyy laittamaan muutamia eri äänen dynamiikan asetuksia. Minustakin tässä oli replat turhan hiljaisella, mutta otin käyttöön jonkun tilan, joka hieman nosti niitä ja laski ränttätänttää. Paskaahan on että sellaista joutuu käyttämään. Monesti joutuu. Varsinkin nykyisin, kun monesta leffasta on vain se 5.1 versio olemassa, eikä enää erillistä 2.0:aa. Se vaikuttaa myös tuohon. Mä siis katson ja kuuntelen stereona.

Tuosta Batmanista jäi kyllä sellainen kuva, että ollaanko tässä yritetty nyt vähän liikaa tehdä tästä jotenkin liian synkkä ja dramaattinen? Tuntui keikkuvan monesti siinä rajalla, että muuttuuko Pattisonin burgerointi jo koomiseksi.

Humanoid: Tuosta Batmanista jäi kyllä sellainen kuva, että ollaanko tässä yritetty nyt vähän liikaa tehdä tästä jotenkin liian synkkä ja dramaattinen? Tuntui keikkuvan monesti siinä rajalla, että muuttuuko Pattisonin burgerointi jo koomiseksi.
 
Multa pääsi pari kertaa naurahdus kun tyyppi yrittää olla vakava noissa releissä :D Oli aika turhanpäiväinen leffa tämä, mutta en nähtävästi ole kohdeyleisöä kun joku tällaista fanittaa ihan vakavissaan.

Henri Henri Olavi: Uusin Batman.
 
Hyi vittu. 0/5
 
Samiksia, paitsi että kesken jäi.

seppo69: Samiksia, paitsi että kesken jäi.
 
Itsekin luovutin tunnin jälkeen.

Batman
 
Oli vähän raskas ku oli niin saatanan pitkä. Monta hyvää asiaa, casting aivan ok vaikka itse suoritukset tai dialogi ei lähtenyt lentoon, jotain hyviä juttuja niin kuin ne piilolinssit, Gotham näytti tosi hyvältä. Muuten se leffa oli hyvin pitkälti "aivan sama". Arvuuttaja oli ns. raakuudessaan aluksi mielenkiintoinen, mutta siitä ei osattu ottaa irti. Hahmoista ei jäänyt oikein mieleen kuin että noh, ne oli ok. Sama kuvaa koko leffaa. Se oli ihan ok, mutta kuten joku mainitisi, ihan joka asia oli aiemmin nähty, leffassa ei käsitelty mitään mielenkiintoista teemaa (vai kuuluuks se tähän genreen jotenkin että ne on aina jotain lapsellisia "kosto" / oikeudenmukaisuus/ sisäisen sankarin löytäminen bullshittiä?) Ei erityisen mieleenpainuvia tai hyviä toimitakohtauksia. Ja toi äänihomma oli hirvee.
Viimeinen 30min meni kännykkä kädessä.
 
2 - 3 tähteä mielentlilasta riippuen.

Parit Netflix-tason leffat tullut katsottua viikolla:
 
Spectral (6 / 10)
- Perus huumoriton B-action, jossa ainoa ilo on ihan ok twistiajatus, joka kuitenkin jää puolitiehen ja loppu on turhan by the numbers. Vähän päämäärätön.
 
How It Ends (7 / 10)
- Lähtökohta ihan jees, ja hauska idea vähän leikitellä mielikuvilla, mutta ei nyt mikään moderni klassikko. Ihan katselukelpoinen kevyt pieneen kuvaan keskittyvä katastrofileffa.
 
Code 8 (5 / 10)
- Pari vuotta sitten ilmestynyt Upgrade ehkä nosti odotuksia tän tyylisiin leffoihin, mutta tää kyllä toi odotukset takaisin normaaliin :D Ei oikein lähde toimimaan missään kohtaa ja valahtaa jopa lähes Flash TV-sarjan jakson tasolle. "Arrow" sivupääroolissa ei sitä mielikuvaa auta...
 
Extinction (7 / 10)
- Vähän samaa kastia How It Endsin kanssa, eli leikitellään mielikuvilla ja tässäkin twisti toimii ihan kivasti. Ei mikään klassikko, mutta hyvinkin katselukelpoinen, jos nyt välillä vähän polkee tyhjää. Tiivistämällä olisi voinut olla oikein toimiva paketti.
 
21 (4 / 10)
- Näitä "slickejä" tusinaleffoja Las Vegasin kasinohuijareista löytyy varmaan joka vuodelle. Meni sivussa katsellen, mutta aika vaisu myös genressään.
 
Greenland (5 / 10)
- Tuntuu, että Gerard Butler näyttelee joka leffassa samaa roolia, joka kerta toisensa jälkeen päätyy samaan tilanteeseen eri aihepiireissä :D Jos olet nähnyt jonkun Butlerin leffoista 300 jälkeen, niin olet nähnyt jo tämänkin. Vaisu meno, ja jopa keskinkertaista Don't Look Up'ia paljon huonompi (lähes sama juoni molemmissa).
 
Black Crab (4 / 10)
- Ruotsi-action joka menee turhan abstraktiksi ja juonessa ei lopulta ole päätä eikä häntää, kuten ei myöskään päähenkilön tarinassa. Yksi lisäpiste luistelukommandoista.
 
Ghost Rider (5 / 10)
- Nick Cagella tuntuu olevan vähän sama juttu kuin Gerard Butlerilla. Jos tykkäät kovasti Cageluista, niin voit lisätä yhden pisteen tälle leffalle. Ihan ok heti unohtuva leffa, jossa pari kivaa kohtausta, mutta muuten aika muistamaton.

Tämä versiointi Batmanista olisi voinut olla melko mielenkiintoinen: https://www.youtube.com/watch?v=6B90ic2iKDo

Humanoid: Tämä versiointi Batmanista olisi voinut olla melko mielenkiintoinen: https://www.youtube.com/watch?v=6B90ic2iKDo
 
Olisi ollut paljon parempi. Varsinkin, jos pituus olisi pudotettu samalla max. 1,5 tuntiin.