Kitarat: kitarakamat ›

Massan vai gravitaation vaikutus?

marke-: Ei missään, mutta jos tuo on 2020? Eikö 2019 eteenpäin Standardit olleet (taas) keventämättömiä?
 
Okei. En oo seurannut uusien Les Paulien speksejä ainakaan 15 vuoteen, niin en olettanut, että ovat luopuneet kevennyksistä kokonaan. Aika kevyttä puuta kyllä on jos umpirunkoisena 3,5 kiloon menee.

Jucciz: Okei. En oo seurannut uusien Les Paulien speksejä ainakaan 15 vuoteen, niin en olettanut, että ovat luopuneet kevennyksistä kokonaan. Aika kevyttä puuta kyllä on jos umpirunkoisena 3,5 kiloon menee.
 
Eikös se riipu ihan puhtaasti rungon koosta.

hallu: Eikös se riipu ihan puhtaasti rungon koosta.
 
Päätellen siitä, että tuon kevennysporaamattoman 3,78-kiloisen lisäksi omistuksessani on ollut mm. kevennysporattu (!) 4,9-kiloinen Les Paul, muuttujia on oltava hieman enemmän. Ihan samankokoisia Gibson Les Pauleja molemmat.
 
Eli on mahonkia ja mahonkia. Tiheyksissä on huomattavia eroja. Samanlaista heittoa on toki kaikissa puulajeissa enemmän tai vähemmän.
 
Erään netissä näkemäni taulukon mukaan Gibson Custom Shopissa kevyimmät puut päätyvät '59 Reissue -malleihin, eli tuttavallisemmin R9:ihin. Ehkä Kettusetä asiantuntijana löytääkin tuon graafin jostain.

Eipä noiden -50/-60 luvun taitteen Les Paulienkaan painoissa mitään mystistä ja ihmeellistä. Painoja on alle ja yli nelikiloisia.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3894.jpg
 
Tuossa vuosittaiset keskiarvot:
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3895.jpg
 
Custom Shopin huoneentaulu:
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5018.jpg

Jucciz:
Eli on mahonkia ja mahonkia. Tiheyksissä on huomattavia eroja. Samanlaista heittoa on toki kaikissa puulajeissa enemmän tai vähemmän.
 
Juu, pikagooglauksen perusteella eurooppalainen mahonki olisi tiheämpää, afrikkalaisessa paljon vaihtelua. Lajikkeita ei taideta kovin suoraan kertoa? Vaahterakansi toki painaa yleensä suhteessa mahonkia enemmän.

hallu: Eikös se riipu ihan puhtaasti rungon koosta.
 
Olen soittanut hämmentävän kevyellä ekan sarjan Firebirdillä. Kauhea mela mutta mahtavan kevyt. Mahongin painossa on vaihtelua todella paljon. Toki jos tiettyyn malliin halutaan tietty paino niin valitaan sitten tiheydeltään sopivaa mahonkia.

Kefiiri: Olen soittanut hämmentävän kevyellä ekan sarjan Firebirdillä. Kauhea mela mutta mahtavan kevyt. Mahongin painossa on vaihtelua todella paljon. Toki jos tiettyyn malliin halutaan tietty paino niin valitaan sitten tiheydeltään sopivaa mahonkia.
 
No joo kyllä mä tiedän, että puidenkin painoissa on eroja. Mulla nimittäin on Saarnipodynen Strato, joka painaa jotain 4,5kg ja mulla oli vähän aikaa saarnipody tele Baja, joka painoin samalla puntarilla 3,3kg. Molemmat siis saarnea ja aika saman kokoisia fyysisesti, paitsi strotossa enemmän routtauksia ja viisteitä, mutta kaula suunnilleen saman paksuinen. Painoeroa silti yli kilo!?!? vaikka otettaisiin huomioon, että stratossa on tremolosysteemissä enemmän rautaa, yksi mikki enemmän ja iso lapa, niin onhan tuo painoero melkoinen.
 
Mutta mutta, vaikka jollakulla olisikin käsitys puun massan (tiheyden) vaikutuksesta puun sointiin, niin minä aavistan siinä riidan aiheen, koska taannoin ei päästy yksimielisyyteen edes siitä vaikuttaako puu lainkaan sointiin. Itselleni se kuitenkin alkaa menemään liian akateemiseksi. Mun ainoa argumentti on kevennykset, joista olen itse omin korvin huomannut että decay on jyrkempi.

hallu: taannoin ei päästy yksimielisyyteen edes siitä vaikuttaako puu lainkaan sointiin.
 
Juu, keskustelussa ei päästy edes yksimielisyyteen siitä mitä soinnilla tarkoitetaan :D

hallu: taannoin ei päästy yksimielisyyteen edes siitä vaikuttaako puu lainkaan sointiin.
 
Kefiiri: Juu, keskustelussa ei päästy edes yksimielisyyteen siitä mitä soinnilla tarkoitetaan :D
 
Muistelen inttäneeni satunnais-säännöllisesti myös siitä mikä määritellään "vaikuttamiseksi".

73nd3r: Muistelen inttäneeni satunnais-säännöllisesti myös siitä mikä määritellään "vaikuttamiseksi".
 
Tää on kyllä mielenkiintoinen juttu. Itselläni on semmoinen "ammattitauti", että näen tai ehkä vain haluan nähdä kaiken taustalla aina psykologian. Tarkoitan, että kyse on ehkä enemmänkin meidän tavasta keskustella. Muusikoiden netissä näemme jatkuvasti keskusteluteemoja joissa asioiden syy- ja seuraussuhteet jollakin tavalla hämärtyy kun henkilökohtaisia mieltymyksiä ja uskomuksia ja vakaumuksia nostetaan yleiseksi ja haetaan perusteita eksaktien tieteiden parista.
 
Esimerkki: yhtä ihmistä pännii kun kitara painaa niin, että olkapää ja niskat, selkä tms. kipeytyy. Ottaa esille keskustelussa, että painavat kitarat on ihan paskoja. Toisaalla henkilö punnitsee kitaransa ja kauhtuu, että tämäkö muka paska. Ja niin sitä ollaankin hetkenpääst vääntämässä siitä kumpi soundaa paremmalta painava vai kevyt kitara. Eli ollaan aika kaukana kenenkään ihmisen ongelman ratkaisusta..... itseasiassa ollaan luotu yksi ongelma lisää, kun on kyseenalaistettu siihen saakka ihan tyytyväisenä painavalla kitaralla soittaneen yksilön tyytyväisyys.
 
Tällaisia samantapaisia vääntöjä näkee melkein aiheesta kuin aiheesta. Esimerkiksi kielien paksuudesta. Yksi tykkää, että ohuilla kielillä on kevyempi venytellä ja muutenkin lystimpi soittaa ja hetken päästä ollaan vääntämässä siitä onko kielien paksuudella soundieroa. Tai vaikka putkivahvistinten ja digivahvistinten eroista saadaan ihan samoja vääntöjä joissa lopulta kukaan ei enää tiedä mistä puhutaan saatika miksi jengi ottaa ne niin tunteella.
 
Kun samaan aikaan maailma on ihan väärällään erilaisai soittohärpäkkeitä enemmän kuin suunnilleen koskaan ennen ja varmasti jokaisen mieltymyksiin, tarpeisiin ja fysiikkaan löytyy noin tsiljoona sopivaa vaihtoehtoa. Silti me löydämme itsemme kerta toisensa jälkeen kritisoimassa toistemme valintoja.
 
Olen syyllistynyt siihen itsekin monta kertaa ja ihmetellyt sitä aina yhtä paljon, että mikä helvetti muhun oikein meni, että piti taas alkaa joutavasta äiväämään. Oikeasti kitaran painolla tms. seikalla ei ole mulle mitään valiä kun jos se soi hyvin ja on herkkä, niin ihan sama, vaikka olisi tehty lasikuidusta. Vahvareissa sama juttu, aina puolustan analogisten laitteiden ylivertaisuutta, vaikka ei mulla oikeasti ola mitään ongelmaa soittaa digivehkeillä, jos vaan saan ruuvailtua käyttökelpoisia soundeja soittotuntumaa niistä.
 
Minä suosittelen kaikkia, jotka ovat tunteella joskus lähteneet keskusteluihin vääntämään jostakin, niin lukemaan jälkeenpäin...... vaikkapa vuoden päästä niitä omia kirjoituksia joita affekteissa kirjoitti. Minä olen tehnyt niin ja se on opettavaista :-D

Kefiiri: Juu, keskustelussa ei päästy edes yksimielisyyteen siitä mitä soinnilla tarkoitetaan :D
 
Mutta tonekaali osoittautui toimivaksi =D

Kitaran massa kuuluu asioihin, joita kuka tahansa voi kommentoida. Vaaka on huokea ja kilomäärä on peruste saundille. Huhhahhei.
 
Puu on just niin orgaaninen materiaali, että jäykkyys, tiheys ja ylipäätään kaikki ominaisuudet vaihtelevat. Mutta kun niitä ominaisuuksia on hankala mitata edes labrassa, kuinka muusissa olevat kitaritsat voisivat perustella vaikkapa atakkia millään oikeasti asiaan vaikuttavalla suureella tai kasalla erilaisia suureita? Ei niin. Mutta minulla on vaaka ja minun soittimeni on näin hyvä, koska... massa.
 
Meillä on tarve redusoida asiat mielellään siihen yhteen ainoaan numeroon. On juostu satasta, on hiihdetty Finlandiaa mutta se soitin on edelleen vähän mystiikkaa, koska muodon tai jäykkyyden vaikutus saundiin on abstraktio. Ei ymmärretä kokonaisuutta. Eikä oikeastaan haittaa, koska suuret sepätkään eivät pysty kertomaan, miksi tällä kertaa onnistui.
 
Vänkääminen massasta ja äänipuista jatkuu heti, kun kokonaisuus unohtuu. Palataan hiekkalaatikolle mekastamaan taas huomenna uudestaan.

marke-: Juu, pikagooglauksen perusteella eurooppalainen mahonki olisi tiheämpää, afrikkalaisessa paljon vaihtelua. Lajikkeita ei taideta kovin suoraan kertoa? ...
 
Mahonkina myytävää puutavaraa tulee tosiaan ties kuinka monesta eri puulajista, tietänevätkö sahalaitoksellakaan mitä sahaavat, kun mahonkilankkua tekevät.

Semmoinen juttu painosta ja kevennyksistä tuli mieleen, että mikä merkitys lankkukitaran muodolla ja fyysisellä koolla on soinnin kannalta? lähinnä en ymmärrä miksi kevennykset tehdään kovertamalla puuta pois kitaran sisältä? miksi esimerkiksi LesPaulista ei voisi tehdä vain vähän pienempää? esimerkiksi pikkuisen podyä voisi ohentaa tai kovertaa vaikka viisteet, niin varmasti saisi helposti puuta pois saman verran kuin vaikkapa porauksilla. Tai ottaisi podystä vaikka sentin joka puolelta niin tuskin kukaan huomaisi mitään eroa, mutta silti soitin olisi luultavasti kevyempi. Onko siis olennaista puun massa, vai muoto? muistelisin, että eikös JAK tehnyt jostakin Gibsonin mallista pienennetyn version, joka kelpasi ihan ammattimaiseen soitantaan.

hallu: Semmoinen juttu painosta ja kevennyksistä tuli mieleen, että mikä merkitys lankkukitaran muodolla ja fyysisellä koolla on soinnin kannalta?
 
Yksi merkittävä muoto on kaula. Pitkänomaisen seipään värähtelyn solmukohdat tulevat ihan eri paikkoihin, kuin päistään kiinnitetty kielellä. Ghost notes on hyvinkin kaulan ja kielen keskinäistä vuorovaikutusta.
 
Muoto lienee peruja käytön (ns. form follows function) ja estetiikan liitosta. Mikäli soittimesta poistaa massoja "tarpeettomista" kohdista, luuranko on aika vinhan näköinen. Nyt en tarkoita Steinbergerin mailoja, joista muodot on kokonaisuudessaan poistettu. Ned teki soittimiinsa lisäpalikoita (aika kirjaimellisesti rautoja), joilla käsiteltävyys parani. Lähinnä ajattelen vaikkapa kitaran bodyn reisitukea tai ylempää sarvea, johon remmi tulee kiinni. Kun ympäriltä katoaa esteettisyys, luuranko lienee sopiva sana. Mielikuvailu tästä on aikamoinen ajatusleikki.
 
Se, että poraukset on piilotettu kansien väliin, on puhdasta "esteettisyys edellä" tehtyä muokkausta. Kun ulkopintaa ohentaa/kaventaa/sahaa/leikkaa/poraa, varmasti kevenee. Traditio on vain niin vahva ("painava pitää olla!", "Fender on ainut oikea!"), että soittajan pitää olla aika rohkea valitessaan jo tavallisuudesta (sic!) poikkeavan värin.
 
Käytännöllisestä kulmasta katsoen soitin on vain soittajan jatke. Jos joku muoto osuu aina tielle, sen voi aika huoletta poistaa. Sähköinstrumenttien yksinkertainen rakenne ja edullisuus tarjoavat mahdollisuuden modata aika rankalla kädellä ilman konkurssia. 50 000 euron sello on paljon jäykempi ja vaativampi modauksien kannalta. Vaihtavat ihmiset kauloja ja mikkejä, miksei bodyä voi pyöräyttää puusepän penkissä?

Ostin joitakin vuosia sitten n.4,5kg painoisen Tokain loverockin, joka oli kuorrutettu julmetulla kerroksella polylakkaa, viimeistelty kyllä hyvin ja kokonaisuus näytti ok:lta. Kaukana kaikista soitinliikkeistä, tein ostopäätöksen kamakuumeessa ja olin liian malttamaton.
 
Kitara ei sitten ollut sitä mitä sen halusin olevan. Soundeiltaan tumppu, liian painava, liikaa tavaraa kaulassa, mitäänsanomat mikit. Aikani mietin mille alan ja sitten päätin alkaa tehdä siitä mieleiseni. Ymmärsin siinä kohdassa, että kenellekään muulle se ei tulisi koskaan kelpaamaan, joten parempi koettaa tehdä sitten sellaiset muutokset, mitkä passaisi minulle. Muokkasin kaulasta itselleni sopivamman, tein täydellisen muutoksen pintakäsittelyyn poistamalla lakkaukset, loimuvaahterakannen ja uusin konehuoneen sähköt potikoineen. Pintakäsittelyksi tuli petsi.
 
Puoli kiloa kevyempänä n. 4kg painossa ja em. muutoksin kitara on sellainen kuin haluan, koko värkki väräjää akustisestikin ihan eri malliin. Sillä on ollut nautinto soittaa, kun sai sen omille mitoille sopivaksi. Suosittelenko em. kuvioita muille? En, ellei todella ymmärrä, mitä on tekemässä. Parempi on etsiä itselle passeli heti alkujaan.
 
No entä painon vaikutus, miten puolen kilon kevennys vaikutti? Ainakin siihen akustiseen sointiin sillä oli selvä vaikutus. Mutta luulen, että suurin syy oli sen paksun lakkakerroksen poistuminen, kaulan uusi muoto ja vaahteraviilun poistuminen kannesta. Kaikki muutokset yhdessä sen muutoksen tässä tapauksessa tekivät. Tärkein homma tietysti tässä kaikessa oli se, että nyt sillä kitaralla on inspiroivaa soittaa.

Soitin kerran paikallisessa kivijalassa baja teleä. Se paino kun synti ja heti kun kitaran otti telineestä käteen, katos viimesetkin ostohalut sen kohalla. Ilmeisesti oli upotettu pari kertaa muovilakkaa täynnä olevaan altaaseen ja jätetty kuivumaan selälleen. Myös joskus omistin mehikon Fenderin josta päätin kuoria ne muovit kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla veke. Se paino bodyssä muistaakseni putos yli puolkiloa :DD. Eikä toi ole ees paljon. Oon lukenu, että jollain on lähteny kilo kitaran painosta, kun rapsinut noi pois. Paljon paremmin se kitara soi akustisesti tuon käsittelyn jälkeen, tuskin sähköisesti mitään sointiin vaikuttavaa elementtiä tuosta sai.

abassimo: Soitin kerran paikallisessa kivijalassa baja teleä. Se paino kun synti ja heti kun kitaran otti telineestä käteen, katos viimesetkin ostohalut sen kohalla. Ilmeisesti oli upotettu pari kertaa muovilakkaa täynnä olevaan altaaseen ja jätetty kuivumaan selälleen. Myös joskus omistin mehikon Fenderin josta päätin kuoria ne muovit kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla veke. Se paino bodyssä muistaakseni putos yli puolkiloa :DD. Eikä toi ole ees paljon. Oon lukenu, että jollain on lähteny kilo kitaran painosta, kun rapsinut noi pois. Paljon paremmin se kitara soi akustisesti tuon käsittelyn jälkeen, tuskin sähköisesti mitään sointiin vaikuttavaa elementtiä tuosta sai.
 
Ai niitä on painaviakin? mulla oli yksi Baja tele joka painoi 3,3kg ja tuntui ihan luonnottoman kevyeltä Fenderiksi :-) . Se oli kuitenkin ihan hyvä kitara........ jonka kuitenkin lopulta myin saadakseni jotain vielä parempaa (ja painavampaa :-D ). Se lakka Bajassa oli kieltämättä järeää enkä usko, että se kitara olisi koskaan patinoitunut yhtään mihinkään kun ei siihen lakkaan olisi pystynyt edes vasara :-). oikeastaan mulla on ollut ainoastaan yksi kitara aikaisemmin jossa oli yhtä järeä lakka Samick JZ2, joka oli kylläkin ihan hyvä jazzloota mutta ei mitenkään sykähdyttävä. Mutta siinä siis myös oli paksu lasimainen lakka. Noissa polylakoissakin on eroja kuten viineissä ihan niinkuin nitrolakoissakin. Sitä en kylläkään tiedä kuinka paljon mahtaa lakan laadun lisäksi vaikuttaa tapa jolla lakka levitetään (siis pensselillä, ruiskulla tms. monta ohutta kerrosta tai yksi paksu kerros etc.).
 
Se pikkuisen liian järeä lakkaus ja ihan liian jyrkkään kulmaan viimeistellyt nauhanpäät oli mielestäni Bajan pahimmat puutteet, muuten tykkäsin siitä tosi kovasti ja sähköihin en tehnyt muuta kuin teetätin häiriösuojauksen ja vaihdoin kolmekerroksisen pleksin siihen. Jos olisin sen pitänyt, niin ehkä olisin hiotuttanut sen lakan siitä ja vähän ohuempaa tilalle..... en tiedä..... toisaalta en ihan hirveästi tykkää kitaroitani modailla. Nyt tosin on telen mentävä aukko tuossa kitaratelineessä........