Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
Pidin kysymystä ensin vahvasti trollauksena, mutta vastauksia lukiessa mieli muuttui ;).
 
UncleDolan: Googlettelin kovasti asiaa ja löysin jostain väitettä, että virittimet on rakennettu toimimaan vain tiettyyn orientaatioon kielen jännityksessä.
Omaan korvaan haiskahtaa paska puheelta ja on aivan merkityksetöntä miten päin viritin laitetaan lapaan kiinni.
Eihän virittimissä mitään pyörimisen estävää koneistoa ole joka olisi suunniteltu toimimaan jännittyvälle puolelle? Kuulostaa kalliilta.
 
Onko tästä jollain faktaa tai kokemuksia lyödä pöytään?
 
Tldr: Valukuorisilla virityskoneistolla ei pääsääntöisesti toimintasuuntaa tulisi muuttaa koska on suunniteltu toimimaan tietyllä lailla, "peltikuorisilla" ja avoimilla voi niin tehdä.
 
Valmistusteknisistä syistä itse välitys on symmetrinen, ts. toimii kumman kätisesti tahansa, mutta tukivoimien rakenneratkaisut tekevät asiasta hivenen monimutkaisemman.
 

 
Se, toimiiko viritin suunnitellusti kumpaankin suuntaan vetoa vastaan riippuu virittimen matopyörän akselin rakenteesta ja tuennasta, yksiselitteistä vastausta ei voi antaa tietämättä ko. rakennetta.
 
"Perinteinen" mato-/lautaspyörä välitys -jossa kieli-instrumentin virityskoneiston tapauksessa matopyörä on akselilla josta käyttäjä pyörittää ja lautaspyörä on kielen kiinnitystolpan alapäässä- on valittu aikoinaan syystä että kyseinen voimansiirtotapa on itsepidättävä, ts. matopyöränakselista kiertäminen pyörittää lautaspyörää, mutta lautaspyörästä kääntäen matopyörä ei voi pyöriä.
Konetekniikasta löytyy myös ratkaisuja joilla matopyörä saadaan pyörimään -tai ainakin pysymään ehjänä- jos voiman vaikutussuunta vaihtuu, vaikkapa Sunbeam-moottoripyörien perävälitys, mutta se on tyyten toinen juttu se.
 

 
Avoimissa/"peltikuorisissa" virityskoneistoissa ei pääsääntöisesti ole väliä kummin päin voima vaikuttaa matopyörän akseliin, koska matopyöränakselin päittäisliike on tavalla tai toisella tuettu kumpaankin suuntaan.
Parhaiten tuon rakenteen voi todeta klassisen kitaran avoimista virikoneistoista, tai suuremmassa mittakaavasa Fenderin bassojen perinteisistä avoimista virikoneistoista.
Monasti noissa on myös mahdollista kääntää toimintasuunta jolloin kahden puolen lapaa toimiviksi tarkoitetuista virikoneistoista voi halutessaan muokata yhden puolen lapaa toimivat ja päinvastoin.
 

 
Suljetuissa valukuorisissa Grover johdannaisissa virityskoneistoissa tilanne on valmistustekniikan vuoksi toisin.
Niissä on tietty voimien vaikutussuunnista johtuva toimintasuunta josta ei käytännössä kannata poiketa, vaikka aikansa "väärin päin" toimisikin.
 
Matopyörän akselin aksiaalivoima on noissa rakenteissa ainoastaan yhteen suuntaan tuettu, ja aksiaalivoiman pitää pitkäikäistä toimivuutta silmälläpitäen kohdistua tuohon tukilaakeriin.
Tukilaakerina toimii virityskoneiston säätölehden/-nupin alla olevat prikat.
Jos voima vaikuttaa toiseen suuntaan itse hammasvälitys ottaa voiman vastaan ja ennenpitkää kuluttaa lautaspyörän -koska on yleensä pehmeämpää tavaraa kuin teräksinen matopyörä- pilalle.
 
Teknisesti on täysin mahdollista toteuttaa kaksisuuntainen tukilaakeri myös valurunkoiseen virityskoneistoon, mutta nostaa valmistuskustannuksia ja kaventaa hammaskosketuksen säätömahdollisuuksia.
 
Putiikkipuolelta löytyy myös muunlaisia rakenneratkaisuja, mutta etenkin nyt budjetin paljastuttua, niihin ei liene sytä tämän viestiketjun tiimoilta paneutua.
 

 
Vaikka moni mnettiläinen kuvien liittämismahdollisuutta viestiketjuihin järjenvastaisesti karsastaakin, tämä ketju on jälleen loistava malliesimerkki siitä miksi monet -minä mukaan lukien- kuvien liittämismahdollisuutta viestiketjuihin kaipaa.
Muinaiskiinalaisilta varastettu "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" pätee tälläkin kertaa, insinöörimurteen puhuminen kun toimii pääsääntöisesti ainoastaan "insinööriltä" "insinöörille" ;).
Helposti selattavien (=ei linkkien takana luuraavien) kuvien kera asia aukeaisi varmasti huomattavasti laajemmalle joukolle.
 
T:Samuli